Hirvonen, Elina: Kauimpana kuolemasta

Elina Hirvosen esikoisteos ”Että hän muistaisi saman” oli muutama vuosi sitten Finlandia-ehdokkaana. Se käännettiin englanniksi ja maailman ehkä arvostetuin kirjallisuusfoorumi New York Times Review of Books ylisti sen herkkyyttä ja voimaa.

Uudessa kirjassa ollaan Afrikassa, Sambiassa, jossa suomalainen kaikkeen pettynyt kehitystyöntekijä Paul tapaa Estherin. Kummallakin on pitkä tarina takanaan. Paul on elänyt afrikkalaisen lapsuuden. Hän on kadot-tanut rakastettunsa, lapsensa ja elämänhalunsa, ja tullut tänne kuolemaan. Esther on hienosti menestynyt YK:n työntekijä, jonka auto-onnettomuudessa lähes kuollut rakastettu viruu koomassa kaukana englantilaisessa sairaalassa.

Kirja kertoo elämän hauraudesta. Kuolema on oikeasti läsnä koko ajan, vaikkemme huomaa tai ettei se ole aina siellä, missä luulemme sen vaanivan. Se on ottanut paikkansa yhteiskunnan rakenteissa ja ihmisten mielissä. Kirjailija kuvaa raakaa, väkivaltaista pornobisnestä samalla kylmällä tarkkuudella kuin vaikkapa Sofi Oksanen ja Joyce Carol Oates, mutta hänen käyttämänsä kieli ja metaforat ovat äärettömän kauniita, kuin runoa.

”Tästä maailmasta ei koskaan tule mitään, jos aikuinen mies voi tässä tilanteessa hymyillä kuin olisi voittanut sodan.” Näin ajattelee, Bessy, jonka ruumiin ja sielun omistavat pahat voimat, oikeat ja kuvitellut. Synkistä asioista kutoutuu kirjan loppua kohden levollisen kaunis, toivon ja rakkauden täyteinen odotus ja uusien mahdollisuuksien avautuminen.

Marjatta Hemming

>Hae HelMet-kirjastosta

Godbersen, Anna: Huumaa

Vuonna 1899 Manhattanin seurapiirejä hallitsevat sisarukset Elizabeth ja Diana Holland. Valta-asema on kuitenkin vakavasti uhattuna sillä tytöille selviää, että heidän isänsä kuoltua heidän taloudellinen asemansa on merkittävästi heikentynyt. Rikas aviomies voisi pelastaa perheen häpeältä. Elizabethin pitäisi avioitua rikkaan perijän Henry Schoonmakerin kanssa, mutta Elizabethin sydän kuuluu toiselle. Villi ja estoton Dianakin huomaa olevansa rakastunut mieheen, jonka kanssa hänen on täysin mahdotonta avioitua. Onko Elizabethilla ja Diana poispääsyä tukalasta tilantestaan?

Ragde, Anne B.: Berliininpoppelit, Erakkoravut ja Vihreät niityt

Norjalaisen Anne B. Ragden Neshovin sikatilasta kertova sukutarina on viime vuosien suosituimpia kirjasarjoja Pohjoismaissa. Kevättalvella 2010 Ylen FST5-kanavalla näytettiin kirjoihin perustuva 8-osainen draamasarja.

Kirjasarjan ensimmäinen osa on nimeltään Berliininpoppelit. Neshovin tilalla Trondheimin lähellä asuvat emäntä Anna, hänen aviomiehensä ja poikansa Tor. Joulukiireiden keskellä Anna saa sydänkohtauksen, vaipuu koomaan ja kuolee. Kuolinvuoteen äärelle kutsutaan perheen kaksi poikaa, jotka eivät vuosikausiin ole olleet missään tekemisissä kotitalonsa tai siellä asuvien ihmisten kanssa. Toinen pojista, Margido, pitää pientä hautaustoimistoa läheisessä pikkukaupungissa ja Erlend toimii sisustussuunnittelijana Kööpenhaminassa. Margido on naimaton, Erlend elää onnellisessa homosuhteessa Krumme-nimisen kumppanin kanssa. Tor on koko elämänsä asunut ja tehnyt työtä kotonaan; sikatila antaa hänelle niukan elannon. Torilla on lyhyestä nuoruudensuhteesta syntynyt aikuinen tytär Torunn, jonka hän on tavannut vain kerran. Nyt Torunn kutsutaan Oslosta katsomaan isoäitiään ennen tämän poismenoa.

Äidin kuoleman jälkeen paljastuu vaiettuja salaisuuksia. Paikalle saapuneiden veljesten on kohdattava maailmojensa ja toistensa erilaisuus. Maaseudun ja kaupungin, kulttuurien ja sukupolvien välisiä eroavuuksia Ragde kuvaa lempeästi mutta tarkkasilmäisesti

Erakkoravuissa, kirjasarjan toisessa osassa, keskiöön nousee Torunn, joka vasta nyt tutustuu isäänsä ja lähisukuunsa. Kaikkien perheenjäsenten elämät ovat joutuneet muutostilaan, niin myös Torunnin, jonka on tehtävä vaikeita valintoja.

Vihreät niityt on sarjan kolmas ja viimeinen osa. Siinä Torunn hoitaa sikatilaa ja ”isoisäänsä”. Erlend ja Krumme valmistautuvat vanhemmuuteen Kööpenhaminassa. Margido uudistaa hautaustoimistoaan ja nauttii uudesta saunastaan.

Anne B. Ragde luo kirjoissaan todentuntuisen, arkisen mutta lämpimän ja inhimillisen maailman. Huumori on vähäeleistä ja synkänpuoleista. Kesälukemisena verratonta; helppoa, mutta ei tyhjänpäiväistä. Ja jos ensimmäinen osa imaisee mukaansa voi lukunautintoa jatkaa vielä kahden kirjan verran.

Marju Tapaninen

>Hae HelMet-kirjastosta

Forman, Gayle: Jos vielä jään

Työssäni joudun/saan lukea nuortenkirjallisuutta, vaikka en kirjojen kohderyhmään enää kuulukaan. Silloin tällöin törmää nuortenkirjoihin, joiden lukemista voi suositella muillekin entisille nuorille. Yksi tällaisista kirjoista on Gayle Formanin kirjoittama Jos vielä jään.

Mia on 17-vuotias sellistityttö, jolla on bändissä soittava poikaystävä Adam ja edessä tulevaisuus arvostetussa Juilliardin musiikkiakatemiassa New Yorkissa. Tuo tulevaisuus pyyhkiytyy kuitenkin pois auto-onnettomuudessa, jossa Mian perhe kuolee ja Mia itse huomaa seuraavansa tapahtumia eräänlaisessa välitilassa elämän ja kuoleman välissä.

Kirja etenee kahdessa tasossa. Mian muistojen kautta peilataan Mian mennyttä elämää. Toisessa tasossa Mia tarkkailee tapahtumia sairaalassa onnettomuuden jälkeen ruumiinsa ulkopuolella. Kuinka jatkaa elämää, kun koko perhe on poissa? Muutto New Yorkiin veisi pois myös Adamin luota, mutta toisaalta sellon soittaminen on Mian intohimo. Mian on tehtävä päätös: on jaksettava onnettomuuden jälkeiset vaikeudet tai luovutettava. On valittava elämä tai kuolema.

Dramaattisesta aiheesta huolimatta tarina on unenomainen ja herkkä kuvaus rakkaudesta ja valintojen tekemisestä. Ei ehkä parasta seuraa meluisalle uimarannalle, mutta sadepäivään ja valoisiin kesäöihin, jolloin ei malta mennä nukkumaan, kirja sopii tunnelmapalaksi.

Heli Ronkainen

>Hae HelMet-kirjastosta