Suomalaista kirjallisuutta arabiaksi. Hassan Blasimin ensimmäinen romaani on moniulotteinen sikermä tarinoita, blogitekstejä ja sähköpostiviestejä. Sen kehyskertomuksessa on kovasti Hassan Blasimin oloinen kirjailija saa apurahan blogiaan varten ja haastattelee siihen irakilaistaustaisia pakolaisia. Kirjan maailma on tragikoominen ja väkivaltainen. Teksti on seksististä ja räävitöntä, kuva etenkin suomalaisesta naisesta varsin yksipuolinen. Mutta kirja onnistuu piirtämään kuvan maailmasta, jossa Irak ja Suomi sekoittuvat. Tarinat kietoutuvat toisiinsa ja muuhun kirjallisuuteen. Kirja on täynnä kirjallisuusviitteitä. Pisimpään siinä puhutaan romanialaisesta filosofi Emil Cioranista.

Pienoisromaani, jossa helsinkiläinen tutkija lähtee espanjalaiseen luostariin tutkimaan 900 vuotta sitten pyhimykseksi julistetun pyhän Adèlen pyhimukseksi julistamisprosessia. Prosessi ei ole aukoton eikä ole ehdottomasti todistettua, että Adèle teki ihmeen. Samalla tavalla epävarmaa on tutkijan oma elämä. Hän suree ahdistusta potevan poikansa puolesta ja pelkää siirtäneensä oman ahdistuksensa lapseensa. Mutta luostarin kurinalaisessa maailmassa löytyy rauha ja pieni toivon mahdollisuus. Kaiken epävarmuuden keskellä ihme on mahdollinen.

Episodimainen, moniääninen dystopia kuvaa rappeutuvan lähiön elämää. Aikanaan malliasuinalueeksi rakennettu lähiö on nyt täynnä sosiaalisia ongelmia ja hämärä kansainvälinen yritys on ostanut siitä osan ja valvoo koko aluetta salaperäisestä tornitalosta käsin.

Sexdeathbabies on kokeellinen ja romaanin muotoa rikova kirja, jonka aiheena on kuolema ja sen pelko- Päähenkilöinä ovat kuusikymppiset ystävättäret. Hettyn tytär on kuolemassa syöpään. Clarissan tyttäret ja mies ovat kuolleet auto-onnettomuudessa kauan sitten, mutta hänen ikivanha äitinsä elää vanhainkodissa. Hetty haluaa kuolevan tyttärensä tilalle uuden ja käyttää keinona keinohedelmöitystä. Kirjassa puhutaan seksistä, kauneudesta, somesta ja kosmetologeista.Kuolemaa pidetään kaukana. Hetty ja Clarenrissa kertovat tarinaa vuorotellen, välillä on vaikea erottaa kumpi puhuu. Kuoleva tytär ei saa puheenvuoroa. Välillä tapahtumia kommentoi kielellä leikittelevä kuoro. Myös visuaalisuus on tärkeää. Kirjan fontti on sininen, sen koko ja tiheys vaihtelevat.

Synkkä ja jännityskirjamaisesti etenevä teos, jossa selvitetään salattua menneisyyttä. Kirjassa puhutaan Ukrainassa toimivien hedelmällisyysklinikoiden kyseenalaisista toimintatavoista, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisestä kaoottisesta yhteiskunnasta sekä pienistä valeista, jotka helposti kasvavat isoiksi. Kirja on myös kuvaus kaipuusta kotiin ja kotiseudulle.

Sukupolvet kohtaavat kun kolmikymppinen freelancer saa tarpeekseen Helsingin elämästä ja lähtee isoisänsä luokse Pohjois-Karjalaan.

Kahdesta erilaisesta tarinasta yhdeksi punoutuva kirja. Pitemmässä tarinassa poika kasvaa aikuiseksi natsiajan Berliinissä. Kasvaessaan poika joutuu rintamalle ja saa käsiinsä kameran, jonka avulla hänestä tehdään hirmutekojen todistaja. Kehitystarinan tarinan rinnalla kirjassa on muutama tulevaisuuteen sijoittuva luku, joissa eletään aavikolla ekokatastrofin jälkeistä aikaa. Tässä kirjassa taiteella ja visualisuudella on keskeinen rooli.

Lyhyen lauseen mestarin kirja käsittelee sukupolvien avuttomia yrityksiä tavoittaa toisiaan. Kovasti Petri Tammisen oloinen keski-ikäinen kirjailijamies selvittelee suhdettaan isäänsä. Hän oli aina tuntenut riittämättömyyttä isänsä edessä. Helppoa ei ole myöskään omien lasten lähestyminen. Kun isä sitten kuolee, poika joutuu kohtaamaan oman kuolevaisuutensa. Välissä ei ole enää edellisen sukupolven suojaa ja aikuinen mies lamaantuu pelosta.

Viime vuoden Finlandia-voittaja kertoo väkivallasta ja julmuudesta. Se liikkuu eri aikatasoissa eikä tarina etene kronologisesti. Tapahtumat alkavat Kosovon sodan aattona vuonna 1995 ja päättyvät vuoteen 2004. Väliin mahtuu sotaa, pakolaisuutta, uusi elämä nimeämättömässä suurkaupungissa. Kirjan kertojina ja päähenkilöinä ovat albaani- ja serbimies. He kohtaavat ja rakastuvat sotaa edeltävässä Pristinassa. eikä kummankaan kulttuuri suhtautunut homouteen ymmärtävästi. Pelko on rakkaudessa yhtä keskeinen kuin kiihko. Kolmas keskeinen hahmo on toisen miehen vaimo, joka kärsii alistuu ja uhrautuu melkein loputtomiin. Kertojien välissä liikkuu myyttien ja satujen taso.

Kahden lapsuudessaan eri tavoin huomiotta jääneen nuoren kasvutarina. Kirjassa rinnastetaan teatteri ja vanhoillislestadiolainen yhteisö. Taide ja uskonto risteävät. Mikä on totta ja mikä roolia?

Vierasthuoneet on jatkaa Pronssitähti-romaanissa alkanut sodanjälkeiselle Saarenmaalle sijoittuvaa tarinaa. Kirja kertoo nuoresta pariskunnasta. Tarmokas ja monitaitoinen Vilja-vaimo huolehtii maatilan töistä ja lapsesta. Uutena aluevaltauksena on ovat vierashuoneet, joihin majoitetaan valtion hyväksymiä taiteilijoita. Aviomies Villem on kirjailija ja opettelee sovittamaan taiteensa poliittisen järjestelmän hyväksymiin rajoihin. Kaikilla on salaisuuksia ja varovainen tulee olla.

Seikkailullinen kirja ja tapahtumia täynnä oleva kehitysromaani, jonka amerikansuomalainen päähenkilö muuttaa perheensä mukana 1930-luvun Neuvosto-Karjalaan ja kokee nälän, vankileirit, toisen maailmansodan ja kilpailun avaruuden valloittamisesta. Kaiken yllä on kuitenkin voittamaton intohimo lentämistä kohtaan.

Kahdessa aikatasossa liikkuva kirja, jonka toinen taso on kirjoitettu kirjeen muotoon. Tamperelaiset kommunistinuoret ovat mukana vastarintaliikkeessä ja tekevät terrori-iskuja sotateollisuutta vastaan. Kirja on väkevä aikakausikuvaus, samalla se yhdistää sodanaikaisen vastarintaliikkeen kansalaissodan aikaan. Sodanaikaisia tapahtumia tarkkaillaan myös vuoden 1955 näkökulmasta. Mitä oikeastaan tapahtui ja kuka oli petturi?

Presidentti Urho Kekkosen puoliso Sylvi oli paitsi perheenemäntä myös kirjailija. Kirja kuvaa muutamaa päivää Sylvi Kekkosen elämästä kesällä 1966. Sylvi vetäytyy kesämökille suremaan yllättäen kuollutta ystäväänsä Marja-Liisa Vartiota. Hän keskustelee kuolleen ystävänsä kanssa ja muistelee elämäänsä, josta suurin osa oli kulunut Urho Kekkosen varjossa. Miehen naissuhteisiin liittyvät nöyryytykset ja sairaudet katkeroittivat, mutta kirjailijana Sylvillä oli oma ääni. Sylvin rinnalla kirjassa puhuu myös kuvanveistäjä Essi Renvall, joka yrittää tehdä Sylvin muotokuvaa ja ymmärtää Sylvin persoonaa.

Noidan sikiö liittyy Hogart Press -kustantamon ideaan juhlistaa Shakespearea pyytämällä muutamia kirjailijoita kirjoittamaan jonkin Shakespearen näytelmän uusiksi ja romaaniksi. Noidan sikiön pohjana on Shakespearen viimeinen näytelmän Myrsky. Myrskyssä kerrotaan Milanon hallitsijasta Prosperosta, joka vallasta syöstynä elää kaukaisella saarella tyttärensä kanssa, kunnes taikavoimiensa avulla pääsee kostamaan vallan vieneille. Atwoodin versiossa päähenkilö on teatteriohjaaja Felix, jonka sijalle teatterifestivaalien johtoon assistentti juonittelee itsensä. Felix vetäytyy katkerana maaseudulle. Myöhemmin hän alkaa ohjata vieraan nimen turvin Shakespearea vankilateatteriin. Monta näytelmää sujuukin hyvin, kunnes on vuorossa Myrsky. Vangit mutisevat vastalauseita: ei tappeluja, ei sankareita, ei mitään mielenkiintoista. Ja kuka raavas mies muka esittäisi Arielia?! Felix ylipuhuu miehet mukaan, ja Arielillekin löytyy esittäjä, kun vangit pohtivat, että ehkä häntä voisi esittää vegaanina, kun keijuna kuitenkin söi kukkasia… Tekniikan avulla Felix myös onnistuu kostossaan ja kaikki päättyy hyvin. Tarina pysyy uskollisena alkuperäisen tapahtumille, mutta muuten Atwood saa siitä esiin uusia ajatuksia. Kutkuttavaa on etenkin vankien epäily onnellisesta lopusta ja realistisemmat tulkintamahdollisuudet, joita he esittävät. Niistä olisi varmasti itse Shakespearekin riemastunut.

Kirjassa kerrotaan seitsemänvuotiaasta Elsasta, 77-vuotiaasta mummosta ja monesta muusta. Elsa on pikkuvanha, viisas (tai näsä-) ja erilainen. Hän on tarkka kaikesta ja uskoo kaikkeen löytyvän vastauksen laatukirjallisuudesta (lue: sarjakuvista ja nuortenkirjoista). Erilaisena häntä kiusataan. Mummo puolestaan on kriisialueilla paljon työskennellyt kirurgi, nykyisin villi ja hurja mummo, joka kertoo Elsalle tarinoita Melkein-hereillä-maasta, keksii kummia juttuja ja lähes laittomia tekoja ilahduttaakseen Elsaa. Mummo on Elsan ainoa ystävä, mutta sellaisena loistava. Ennen kuolemaansa mummo on järjestänyt Elsalle tehtäviä, joissa hänen pitää viedä kirjeitä ja anteeksipyyntöjä eri ihmisille mummolta. Tässä Elsa oppii paljon paitsi mummostaan myös naapureistaan. Mummon kertomat sadut ovatkin tavallaan totta ja kirjan todellisuudesta lukija oppii tiedot samaan tahtiin Elsan kanssa, mikä pitää mielenkiintoa koko ajan vireillä. Backmaninsa lukeneet tapaavat tilanteiden edistyessä useitakin tuttuja henkilöitä, mm. Britt-Marin, joiden luonteeseen he saavat lisävalaistusta. Kirja on haikea, kaunis ja viisas sekoitus huumoria ja itkua. Siitä jää hyvä ja puhdistunut olo. Vaikka todellisuus voi joskus olla vaikeaa, voi se toki olla paljon muutakin.

Nykyisin on alettu ilahduttavasti nostaa esiin vanhoja taruja ja uskomuksia. Kirjoja möröistä ja menninkäisistä, tontuista ja taruhahmoista on tullut viime aikoina runsaastikin. Fantasiakirjoistaan tuttu Neil Gaiman on kirjoittanut uusiksi viikinkien vanhoja jumaltaruja. Lähteenä hän on käyttänyt Edda-kirjallisuutta, mutta Eddan koukeroinen runokieli on vaihtunut suorempaan ilmaisuun. Kirja kertoo maailman synnystä ja jumalten teoista, selittää miten Thor hukkasi vasaransa ja sai sen takaisin, miten jättiläisten ja kääpiöiden kanssa pärjätään ja mitä viekas ja kaksikasvoinen Loki toimii. Aina siihen asti, kunnes koittaa Ragnarök, jumalten tuho. Tämä kirja ei ole romaani eikä oikein novellikokoelmakaan. Se on kokoelma tarinoita, joita on kauan kerrottu ja jotka Gaiman saa elämään nykyaikanakin tuoreina ja kiinnostavina.

Kanadan syrjäseuduilla oleva kalastajakylä on autioitunut, kun kalat ovat jostain syystä vähitellen kadonneet ja perheiden on ollut pakko muuttaa työn perässä pois. Paikalla sinnittelee enää Connorin perhe, vanhemmat, yksitoistavuotias Finn-poika ja tytär Cora, 14 v. Muut talot ovat autioita. Cora rakentelee niihin eri maita kirjastoveneen palauttamattomista matkaoppaista, Finn yrittää epätoivoisesti etsiä syytä kalakatoon ja vanhemmat päätyvät lähtemään vuorokuukausina töihin muualle, toistaiseksi, niin kuin he tekevät kaiken. Kun Cora äkkiä päättää hänkin salaa lähteä, vanhemmat hätkähtävät perheen todellisuuteen ja nykytilanteeseen. Tarina liikkuu väliin nykyajassa, väliin menneisyyden vireän kylän tapahtumissa ja Aidanin ja Marthan nuoruudessa. Väliin seurataan Coran uutta elämää. Kirja puhuu ihmisten yhteisöllisyydestä, rakkaudesta, syrjäkylien autioitumisesta ja ilmaston ja luonnon muutoksista. Se on koskettava ja vaikuttava tarina, jonka kieli on paikoin jopa tuskallisen kaunista. Johtuneeko Hooperin muusikkotaustasta vai Finnin harmonikansoitosta, että kaiken taustalla tuntuu koko ajan soivan jokin kaihoisa melodia.

Ru on sisarteos Thuyn kirjalle Vi. Molemmat kertovat omaelämäkerrallista tarinaa vietnamilaisesta pikkutytöstä, joka pakenee sotaa perheensä kanssa, kokee korkean elintasonsa muuttuvan pakolaisleirin ankeuteen ja uuden maan vierauteen kunnes löytää oman minänsä muutosten keskelläkin. Ru on katkelmallisempi kuin Vi ja hyppelee enemmän aiheesta toiseen. Muuten sekin on haikea ja kaunis pieni kertomus elämästä ja sen kuljettamasta lapsesta.

Vi on vietnamilaisperheen nuorin ja ainoa tyttö. Elämä on ihan mukavaa varakkaan perheen lapsena, kunnes Vietnamin sotatilanne pakottaa perheen lähtemään venepakolaisina muualle. Päätöksen perheen lähdöstä tekee Vin poikkeuksellisen vahva äiti, ja isä vain jotenkin jäi paikoilleen. Vi kertoo vuosista Vietnamissa, sen elintavoista ja kulttuurista, suvusta ja omaisista. Se kertoo myös sodasta ja väkivallasta ja pakolaisleirien ahtaudesta ja likaisuudesta. Thuy esittää karmeudet varsin lakonisesti muun kerronnan ohessa ja saa ne siten tuntumaan tavanomaisilta ja siksi vielä hirveämmiltä kuin korostettuna pystyisikään. Vi kertoo myös nuoren tytön kehitystarinan miehisessä kulttuurissa. Kanadassakin perhe noudattaa entisiä tapoja ja miehet käyttävät valtaa. Äidin ystävä Ha vaikuttaa kuitenkin suuresti Vin näkemyksiin ja vaikka tyttö osin taipuu perheen päätöksiin, hän kuitenkin lopulta toimii omien näkemystensä mukaan mm. palatessaan Vietnamiin kehitysyhteistyöjuristina. Kulttuurien erilaisuutta osoitetaan Vin kahdella rakkaustarinalla, joista toisen kohteena on vietnamilaispoika, toisen ranskalainen Vincent. Viimeksi mainitun rakkaustarinan kohtalo jää avoimeksi kirjan lopussa.

I romanen lär man känna Otto som bor på Busholmen. Han funderar över stora och små saker i livet nu när han nått ålderns höst. Han rannsakar sitt inre och funderar på hur klimatfrågorna kunde lösas och han oroar sig för hur världen ser ut i den framtid i vilken hans barnbarn ska leva sina liv.

I novellsamlingen Labyrinten möter vi människor, unga och gamla, som står inför en förändring. En graviditet, sjukdom i familjen, en efterlängtad semester eller en fuktskada i huset gör att saker ställs på sin spets. Ibland ställs längtan efter frihet mot en känsla av att inte lyckas bryta sig loss. Eller av att gå vilse.

Om författarskapets mödor

En roman om vänskap mellan kvinnor och om dysfunktionella familjer.

Sally Salminen och hennes liv både före och efter succén med boken Katrina.

En roman om hemligheter och lögner, om fasader och människorelationer.

Hjärtat är en roman om en kvinna vars nyfödda son har ett medfött hjärtfel som måste opereras. Kvinnan drar sig undan världen, för att bara vara där för det lilla barnet. Sinnesintrycken är fysiska och påtagliga: sjukhusets rutiner, ett påfallande vackert vinter-Helsingfors, kirurgen som är den enda det går att lita på. Familjen och vardagen drar sig bakåt som en våg.

En underhållande dystopi som tar sitt ämne, en epidemi och antibiotikaresistens, på allvar.

Romanen utpelar sig i början av nittiotalet och huvudpersonen är Tony som växer upp i en arbersklassmiljö.

En spännande roman om Erika som söker sin plats i livet. Kompisrelationerna är komplicerade och det är svårt att veta hon kan lita på.

Noveller om människor vi tror att vi känner. Tjång är litteraturredaktör på den stora tidningen i koncernen Morgonmedia där omfattande samarbetsförhandlingar inleds. Barbro jobbar på en tidskrift, hon är slarvig och egen och har inget tålamod med sina yngre kolleger. Malin Slotte gestaltar mästerligt dynamiken på en arbetsplats eller i en par- eller vänskapsrelation, hon skriver träffsäkert och ofta roligt om pinsamheter och annat mänskligt beteende. Hon har skarp blick för hierarkier, för det som skaver, för vem som får tala och vem som helst ska vara tyst.

Romanen handlar om Rebecka som lider av svår ångest. Hon lever ett vanligt liv som tråkar ut henne, det är också svårt att kommunicera med de mänskor som står henne närmast.

I juni 1953 får den unga Sylvia Plath sitt livs chans: Hon är en av de lyckliga kvinnor som varje år får praktisera en månad på modemagasinet Mademoiselles redaktion. Hon flyttar från sin inrutade tillvaro som student på Smith till kvinnohotellet Barbizon i New York och får en alldeles ny vänkrets av lika hungriga, ambitiösa kvinnor som hon själv.Och av män de vackraste männen i hela NYC. Sylvia drömmer om att bli författare, men framför allt vill hon leva livet fullt ut och med vidöppet gap.

Seitsemän vuoden julkaisutauon jälkeen Eugenidesilta ilmestynyt kokoelma sisältää novelleja vuosilta 1988-2017.

Naisruumista ja naisen ruumiillisuutta erilaisista näkökulmista lähestyviä tarinoita. Novelleista löytyy sekä kauhuelementtejä että maagista realismia.

Sirpaleita kertojan intohimosta ja pakkomielteestä siniseen väriin. Kiehtova ja koskettava lukuelämys myös sellaiselle lukijalle, joka ei koskaan ole ymmärtänyt lempivärin konseptia.

Sergio Ramírez, joka on kustantajan mukaan ”Keski-Amerikan merkittävimpiä kirjailijoita”, kuljettaa lukijaa 1940-luvun Nicaraguasta DDR:n kautta nykypäivän väliamerikkalaiseen rantakaupunkiin kiinnostavissa juonivetoisissa novelleissa.

Paha olo, joko henkinen tai fyysinen, on jatkuvasti läsna, mutta ”aina kun lohduttomuus on vyöryä päälle, hysteerinen nauru pelastaa tilanteen”. Toinen osa 2017-2020 ilmestyneestä novelliteossarjasta.

Kumman äärellä. Enemmän yön kuin päivän puolelle kallistuvia, kauhuelementtejä sisältäviä tarinoita.

Alkuun arkisiltakin vaikuttavista aiheista löytyy tyylipuhdasta novellin dramatiikkaa, kun ihmiset aiheuttavat vahinkoa itselleen tai läheisilleen, vaikka ”tarkoittavat vain hyvää”.

Viisi ystävystä lähtee lomallaan venereissulle sukeltamaan. Päivän mittaan nousee myrsky muuttaen reissun reippaasti pahaenteisemmäksi. Kuka jää eloon ja kuka kuolee? Se riippuu täysin sinusta. Lähde kauhistuttavalle merimatkalle kummituslaivan kyydissä uudessa kauhuseikkailussa Until Dawn -pelin luojilta. Jokainen tekemäsi valinta vaikuttaa siihen, miten tarina kehittyy. Kaikki pelihahmot, mukaan lukien omasi, voivat jäädä henkiin tai kuolla riippuen päätöksistäsi. Terästä hermosi ja tee oikeat päätökset tässä intensiivisessä merellisessä kauhutarinassa. Man of Medanissa on myös moninpelitila joka soveltuu vaikkapa illanistujaisiin hyvin. Tässä pelitilassa jokainen pelaaja pääsee vuorollaan vaikuttamaan tarinan kulkuun, ja tekemään päätöksiä hahmonsa näkökulmasta.

A Plague Tale: Innocence on 1300-luvun ranskaan sijoittuva, synkeähkö hiiviskelypeli, jossa lapset kamppailevat keskiajan vitsauksia, ruttoa, rottia ja inkvisitiota vastaan. Pelin päähenkilönä on teini-ikäinen Amicia, joka ajautuu pakomatkalle nuoren veljensä Hugon kanssa, kun inkvisition ritareiden surmattua kaksikon vanhemmat. Samaan aikaan "musta surma" alkaa levitä entisestään kammottavien rottalaumojen kuljettamana. Jostain syystä inkvisitio tuntuu jäljittävän erityisesti pikkuveli Hugoa, jonka perinnöllisessä sairaudessa on jotakin arvoituksellista. Tämän visuaalisestikin vaikuttavan pelin tunnelmaa ja tarinaa on kovasti kehuttu. Mainitsemisen arvoista on myös se, että tämän pelin tuotantobudjetti on murto-osa suurien pelituotantojen vastaavista. Kyseessä on siis ns. indietuotanto joka on kuitenkin menestynyt varsin hyvin. Vinkki: Pelin puhutuksi kieleksi kannattaa vaihtaa autenttinen Ranska.

Nimeämättömälle planeetalle sijoittuvassa Anthemissa pelaaja omaksuu freelancerin, sankarillisen seikkailijan roolin. Freelancerien pääasiallisessa arsenaalissa on voimakas lentävä eksopuku ja erilaisia voimia, joiden avulla he puolustavat ihmiskuntaa kaupunkien muurien ulkopuolella olevilta uhilta. Pelin nimi viittaa ”luomislauluun”, voimakkaaseen ja salaperäiseen voimaan, jonka avulla toimii suuri osa planeetan erikoisesta teknologiasta, ilmiöistä ja uhkista. Pelin pääjuonessa pelaajan tehtävänä on estää ilkeän ”Monitorin” saavuttavan hallinta tästä voimasta. Tämä kovasti odotettu peli keräsi julkaisussaan voimakasta kritiikkiä bugisuudestaan ja itsnsä toistavuudestaan, mutta peliä on reippaasti päivitetty sen jälkeen. Kyseessä on kuitenkin peli joka jakoi ehkä eniten mielipiteitä vuonna 2019.

Peli sijoittuu 1500-luvun Sengoku-ajan Japaniin, jolloin Japanissa oli klaanien välisiä sotia. Päähenkilö on Sudeksi kutsuttu, muinaista Hirata klaania palveleva shinobi, jonka elämäntehtävä on suojella klaanin nuorta prinssi Kuroa. Ashina-vihollisklaani kuitenkin tarvitsee prinssi Kuron itselleen pysyäkseen vallassa, joten Ashina-vihollisklaanin soturit kidnappaavat nuoren prinssin. Peli alkaa kun eräänä yönä Susi yrittää pelastaa Kuron murtautumalla Ashina-klaanin linnakkeeseen, ja miltei onnistuu tässä kunnes Ashina klaanin prinssi, pelin antagonisti Genichiro Ashina[10] piirittää Suden ja nuoren Kuron kesken näiden pakoyrityksen. Tästä seuraa Suden ja Genichiron välinen miekkailu, joka päättyy siihen, että Susi menettää vasemman kätensä ja kuolee, samalla kun Genichiro nappaa prinssi Kuron kiinni ja vie tämän takaisin Ashina-klaanin linnakkeeseen. Tilanteen sivusta nähnyt puuveistäjänä tunnettu buddhalainen munkki raahaa Suden ruumiin pyhälle temppelille, mutta kun hän siunaa Suden ruumiin, Suden elintoiminnot yllättäen palaavat. Täten buddhalainen munkki rakentaa puusta hänen menetetyn vasemman kätensä tilalle käsiproteesin. Kun Susi lopulta herää, munkki kertoo hänelle että hän on todennäköisesti herännyt takaisin henkiin siunatun, pyhän veren takia, jonka Susi on mysteerisesti saanut itselleen. Tämän pyhän veren takia Susi herää aina takaisin henkiin rukouspatsaalle, kun hän kuolee.

Dmitri Gluhovskin kirjoihin perustuva Metro-trilogia saa arvoisensa lopun kun Moskovan ahtaat metrotunnelit jätetään viimein taakse ja suunnataan "raikkaaseen" ulkoilmaan. Metro-sarjan aiemmat osat 2033 ja Last Light tunnetaan ahtaista tunneleista ja epätoivon täyttämästä seikkailusta. Osa noista pelimekaniikoista jää myös taakse, kun kartta on avarampi ja enemmän tilaa liikkua. Metro Exodus on mieleenpainuva selviytymistarina ydinsodan runtelemalla Venäjällä.

Wolfenstein Youngbloodin alussa pelisarjan aiempi päähenkilö BJ Blazkowicz katoaa mystisesti. BJ:n tyttäret Jessie ja Zofia tetenkin lähtevät isänsä perään. Jäljet johtavat Ranskaan ja Pariisiin, mutta kaupunki kuitenkin ensin tyhjentää natsien vallasta yhdessä vastarintaliikkeen kanssa. Wolfenstein Youngblood koostuu useasta puoliavoimesta alueesta, joiden välillä voi matkustaa metron välityksellä. Pelituntuma on kevyempi ja arcademaisempi kuin pelisarjan aiemmissa peleissä, mutta se ei menoa haittaa. Alueilla voi seikkailla vapaasti, mutta lopullisena tavoitteena on päästä käsiksi jokaisesta tasosta löytyvään natsien supertietokoneeseen. Peli on toiminnan- ja räiskeentäyteinen vuoristorata joka on parhaimmillaan kaverin kanssa pelattuna.

Yksitysetsivämysteerejä H.P. Lovecraftin teosten ystäville. The Sinking City sijoittuu 1920-luvulle, yhdysvaltain itärannikolle Oakmontin kaupunkiin. Syrjäinen pikkukaupunki on joutunut laajan tulvan alle outoja asioita tapahtuu tämän tästä. Osa kaupungista on kokonaan veden alla, ja osa hieman kuivempaa. Myös seudun asukkaat ovat merkillisiä ja ilma tihkuu vaiettuja salaisuuksia ja asioita joita ei ulkopulisille kerrota. Päähenkilönä mysteerejä selvittää ensimmäisen maailmansodan veteraani ja yksityisetsivä Charles W. Reed.

Death Stranding on suuren avoimen pelimaailman peli, joka sijoittuu post-apokalyptiseen liittovaltioon nimeltä United Cities (UCA), jotka on perustettu menetettyjen Yhdysvaltojen tilalle. Pelin päähenkilö on kuriiri Sam Bridges, jolle on annettu tehtäväksi kantaa tietotekniikkaa eri kaupunkien yhteisöille, jotta ihmiskunta voisi perustaa ”uuden internetin”, joka nostaisi radikaalisti ihmiskunnan todennäköisyyttä selviytyä tulevasta maailmanlopusta. Pelaajalla on käytössään useita eri työkaluja, sekä ajoneuvoja pakettien kuljettamiseen. Pelaajan pitää kuitenkin valita kulkureittinsä harkiten, sillä jotkut reitit voivat olla vaarallisia ja tietyt reitit vaativat tietynlaista kulkutapaa etenemiseen. Kyseessä on Hideo Kojiman erikoinen visio ja iksi vuoden 2019 odotetuimmista merkkiteoksista pelien saralla.

The Outer Worlds on yhden pelaajan seikkailu josta Camp-Scifin ja Fallout-pelien ystävät varmasti pitävät. Peli sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, joka erottui nykyisestä aikajatkumosta vuonna 1901, kun Leon Czolgosz ei tappanutkaan Yhdysvaltain presidentti William McKinleyä panamerikkalaisessa teollisuusnäyttelyssä. Tämän seurauksena Theodore Rooseveltia ei siis koskaan valittu hänen seuraajakseen. Tämä taas mahdollisti sen, että suuryritykset onnistuivat kaappaamaan yhteiskunnan hallinnan. Tulevaisuudessa megakorporaatiot ovatkin alkaneet kolonisoida planeettoja vaihteleviin tuloksin. Tarinan päähenkilö herää Cryounesta ja huomaa ettei kaikki ole mennyt niinkuin on suunniteltu. Siirtolaisalus on kadonnut matkalla galaksin toiselle laidalle sijaitsevaan Halcyonin siirtokuntaan. Pelissä tutkitaan siirtokuntia ja selvitellään kaukaisten, eriskummallisen planeettojen salaisuuksia. Matkan varrella keräätään kaveriksi lisämiehistöä erikoisesta joukosta kumppaneita, joilla on kaikilla omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Tästä pelistä ei myöskään puutu sitä paljon puhuttua "vinksahtanutta huumoria" joten kiehtovia scifihetkiä on luvassa.

Control alkaa siitä kun Jesse Faden saapuu Federal Bureau of Controlin päämajaan nimeltä "The Oldest House". Heti kättelyssä on selvää, ettei kyseessä ole ihan jokapäiväinen virasto, vaan valtava betonikompleksi joka kätkee sisuksiinsa suuria paranormaaleja mysteereitä. Lisäksi FBC liittyy jollakin tavalla myös päähenkilömme veljen katoamiseen. Vastauksia etsitään syvältä viraston uumenista. Matkalla tulee vastaan paranormaaleja koettelemuksia tämän tästä. Arvoituksellinen "Hiss" on saastuttanut rakennuksen ja suuren osan sen työntekijöistä saaden nämä menettämään järkensä. Viraston johtaja näyttää valinneen pakenemisen itsemurhaan joten tämän palvelusase valitsee Jessen uudeksi johtajaksi. Control on suomalaisen Remedy Entertainmentin uusin peli joka on jakanut mielipiteitä runsaasti. Yhtenä hahmoista nähdään myös Martti Suosalo.

Tervetuloa kaikki kielestä kiinnostuneet löytöretkelle suomeen! Runsaiden esimerkkien avulla Juva käy läpi suomen erityispiirteet ja yllättävät yksityiskohdat englantiin peilaten. Teos kokoaa pitkän uran oivalluksia yksiin kansiin.

Martti Haavion ensimmäistä kertaa vuonna 1967 ilmestynyt klassikkoteos Suomalainen mytologia kertoo elävästi pohjolan vanhoista jumalista ja muinaisten esivanhempiemme maailmankäsityksestä. Samalla avautuu myös kiinnostavia yhteyksiä suomalaisen muinaisuskon ja muiden vanhojen kulttuurien tarujen ja legendojen välillä.

Esseekokoelma on impotentti omakuva keskellä tämänhetkistä kaaosta. Se liikkuu viattomuuden, toden ja valheen liepeillä. Seppänen kirjoittaa aistillisia, lihallisia esseitä mm. Louis-Ferdinand Célinestä, Emil Cioranista, Clarice Lispectorista, Michelangelo Antonionista ja Markku Lahtelasta.

Teos on terävää filosofista analyysia, pitkän uran tehneen Haaparannan omakohtainen puheenvuoro tiedosta, kuuntelemisesta, tietämättömyydestä ja epäilystä. Leila Haaparanta on Tampereen yliopiston filosofian profes­sori ja teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa.

Millaista on elää palasiksi pirstoutuneessa Suomessa? Kohtuuttomissa esseissä juodaan sampanjaa autoliikkeen VIP-avajaisissa, kuivataan kyyneliä helsinkiläisravintola Rytmissä ja ihmetellään ”maalaisjärkeä” pellon laidalla seisovan ambulanssin vieressä. Näiden ja lukuisten muiden kohtaamisten kautta Lehtola hahmottaa Helsinki ja autioituvaa Suomea, ja kohtaavatko nämä kaksi enää toisiaan.

Miten tunnistaa valeuutisen, infovaikuttamisen, manipuloinnin tai propagandan? Selväjärkinen tietokirja tarjoaa tietoa länsimaista demokratiaa rapauttavasta ilmöistä ja konkreettisia keinoja sen tunnistamiseksi ja torjumiseksi. Johanna Vehkoo on palkittu toimittaja.

Somevaikuttamisen mekanismit alkavat tulla julkisuuteen. Itsekin maalittamisen ja mustamaalauksen kohteeksi joutunut toimittaja Jessikka Aro kuvaa Venäjän roolia verkkomanipuloinnissa.

Tarinat joita kerromme ja tieto johon uskomme ovat yhdistelmä tekno­logiaa, liiketoimintaa ja luovuutta. Nämä kolme synnyttivät digitalisaation, joka muutti musiikin, printin ja lopulta television. Yli 50 vuotta jatkunut joukko­tiedotusvälineiden kausi on ohi. Kirja kertoo murroksen tarinan. Pauli Kopu haastatteli kirjaa varten 2013–2018 yli 140 kansainvälistä asiantuntijaa median, viihteen, markkinoinnin, teknologian, akate­mian, rahoituksen sekä kasvuyrittäjyyden kentässä. Se tarjoaa kiinnostavan näkymän tulevaisuuden vision median kanaviin, uutisiin, mainoksiin ja tari­noihin.

Kaliforniaa piinasi yli kymmenen vuoden ajan väkivaltainen saalistaja, Golden State Killeriksi kutsuttu psykopaatti. Hän karisti kannoiltaan etevimmätkin rikostutkijat ja katosi yön pimeyteen. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin rikostoimittaja Michelle McNamara ryhtyi jäljittämään tätä sarjarikollista. Hän kahlasi läpi poliisiraportit, haastatteli uhreja ja heidän omaisiaan ja uppoutui arkistoihin metsästäessään väkivaltaista psykopaattia. Katoan yön pimeyteen kuvaa hyytävästi rikollista ja hänen aiheuttamaansa tuhoa. Samalla se on tarina erään toimittajan sinnikkäästä yrityksestä selvittää totuus. Teosta on ylistetty true crime -kirjallisuuden uudeksi klassikoksi.

Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta kasvissyönti on jatkanut kasvuaan vuodesta toiseen. Lihansyönnin vähentäminen on noussut globaalisti merkittäväksi tekijäksi, joka muuttaa jo talouden rakenteita. Lihantuotannon päästöjen vuoksi ilmastonmuutoksen maailmassa kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Mitä lihan loppu tarkoittaa maatalouden, politiikan, terveyden, liiketoiminnan tai yhteiskunnan eläinkuvan kannalta? Tapahtuuko merkittävä muutos teknologian avulla vai asennemaailmassamme? Kirjoittaja etsii ratkaisuja aikamme kiireelliseen kysymykseen: mitä syömme huomenna?

Jos haluamme hallitun ilmastonmuutoksen, toimillamme on tulenpalava kiire. Meillä on jo keinoja, mutta miten saamme ne käytäntöön. Voimme vielä tarjota kepin sijasta porkkanaa, mutta mahdollisuuksiin täytyy tarttua nyt. Kirjassa esitellään monia olemassa olevia mahdollisuuksia.

Jonathan Franzen käsittelee esseissään ja puheissaan polttavia kysymyksiä: ekologisen ajattelun ja kapitalismin ristiriitaa, epätasa-arvon ja rotukysymysten haastetta sekä teknologian murrosta. Samalla hän tutkii taiteen roolia ja mahdollisuuksia ekokatastrofin ja epävarmuuden aikakaudella. Franzen välttelee helppoja vastauksia. Hän liikkuu omalla ja lukijan epämukavuusalueella ja haastaa kysymään epämiellyttäviä kysymyksiä: itsestämme, velvollisuuksistamme sekä suhteestamme toisiin ihmisiin, eläimiin ja yhteiseen ympäristöömme. Teos vetoaa empatian, taiteen ja ennen kaikkea luonnon kauneuden ja monimuotoisuuden säilyttämiseksi.

Internet ja sosiaalinen media näyttäytyvät julkisuudessa lähinnä uhkina. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Moni verkon ajama muutos ei oikeasti ole uhka vaan paljastaa pikemminkin, millaisia me ihmiset pohjimmiltaan olemme. Verkko muuttaa meitä ja maailmaa, mutta usein eri tavalla kuin luulemme. Kirja kuvaa verkon syntyä Kaliforniassa kenraalien ja hippien yhteistyönä. Se kertoo, miten tuo historia johti muun muassa Suomen #metoo-käräjiin. Kirja pohtii, minne me suomalaiset internetin mukana vielä päädymme. Pullisen tekstiä on kiitetty selväjärkisyydestä ja suomalaisten osuuden pohtimisesta.

Tässä kirjassa tarinansa kertovat nuoret, joilla on omakohtainen kokemus lastensuojelusta. Jokainen tarina on erilainen, mutta kaikilla kirjoittajilla on takanaan kokemuksia, joita ei lapsen tulisi kohdata. Silti he ovat ponnistaneet eteenpäin kohti itsensä näköistä elämää. Tekstit ovat syntyneet Lastensuojelun Keskusliiton järjestämissä työpajoissa, joissa nuoret ovat käyneet läpi omakohtaisia kokemuksiaan kirjoittamalla.

Tieto-Finlandia-ehdokas, raadin perusteluista: Teos esittelee levollisen kriittisesti mutta arvottamatta Suomen rikkaimman promillen ajatus­maailmaa, valta­kytköksiä, asenteita sekä pessimismin ja optimismin aiheita ja laajenee syvä­luotaavaksi yhteis­kunnalliseksi analyysiksi. Onnistuneesti popularisoitu haastattelututkimus saa lukijan pohtimaan sekä eriarvoistumisen henkistä taustaa että hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuutta globaalisti liikkuvan rahan maailmassa.

Björn Wahlroos varoittaa, että Suomea uhkaa juuttuminen nollakasvun noidankehään. Ilmassa on merkkejä maailmantalouden kasvun ehtymisestä, ja Suomen tulevaisuutta varjostavat monet rakenteelliset ongelmat. Heikkouksista huolimatta Suomella on kaikki edellytykset kehittyä ja vaurastua myös tulevaisuudessa. ”Oikeilla päätöksillä voisimme murtautua ulos nollakasvun noidankehästä”, Wahlroos viitoittaa.

Simo Sipola tarkastelee verotusta, yhteiskunnallisen elämän keskeistä ulottuvuutta neljästä näkökulmasta: verojen tarpeen, niiden oikeutuksen, verotuksen kohtuullisuuden ja sen oikeudenmukaisuuden kannalta. Kaikkea tätä valaistaan sekä historian että nykypäivän aineistoilla eri puolilta maailmaa, vaikka tietenkin keskipisteenä on Suomi nyt ja (kenties) tulevaisuudessa.

Mariana Mazzucaton mukaan nykyisessä kapitalismissa arvon kuppaamisen palkinto on suurempi kuin arvon luomisen eli terveen talouden ja yhteiskunnan perustan muodostava tuotantoprosessi. Tästä taloudellisen ajattelun keskeisestä lähtökohdasta ei juuri puhuta. Mazzucato kuitenkin osoittaa, että se on kapitalismin uudistamisen lähtökohta. On välttämättä pohdittava, mitkä toiminnot luovat arvoa, mitkä kuppaaavat sitä ja mitkä tuhoavat sitä? Mazzucato University College Londonin innovaation ja julkisen arvon professori. Hän on saanut useita taloustieteen palkintoja, mm. Leontiefin taloustieteen eturintaman ajattelun kehittämispalkinnon vuonna 2018.

Kasvavat ekstremistiset liikkeet uhkaavat yhteiskuntien vakautta maailman eri puolilla. Ekstremismin ymmärtäminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Tämä kirja vastaan olennaisiin extremismia koskeviin kysymyksiin. Mitä ekstremismi on? Miten ekstremistiset ideologiat ovat rakentuneet? Miten ekstremismi laajenee väkivaltaan? Teoksessa ovat esillä niin poliittiset kuin uskonnolliset ääriliikkeet. J. M. Berger on tutkija VOX-Pol Network of Excellence- ja Alliance for Securing Democracy -järjestöissä.

Mormonit tarkastelee Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon värikästä kehitystä myrskyisistä alkuvaiheista 1800-luvun Yhdysvalloissa 2000-luvun maailmanlaajuiseksi yhteisöksi. Teos selvittää mormonismin monimuotoista oppia ja sen vastauksia uskontojen suuriin kysymyksiin.. Esille tulevat kirkon pyhät kirjat, mormonismin ja perinteisen kristinuskon opilliset eroavaisuudet ja mormonien monimutkainen suhde moniavioisuuteen. Samalla teos kuvaa elävästi mormonien arkista elämää sääntöineen ja käytäntöineen. Miten internet on vaikuttanut sanoman levittämiseen, yhteisöllisyyteen ja keskusteluun uskon ongelmakohdista? Millaista nuorten lähetyssaarnaajien elämä on? Mikä on sallittua, mikä kiellettyä? Mitä elämäntapa tarjoaa heille itselleen?

Vuoden 2015 pakolaiskriisi aiheutti Euroopan unionissa myrskyisän väittelyn. Unioniin saapui turvapaikanhakijoina alle kaksi prosenttia maailman yli 68 miljoonasta kotoaan paenneesta ihmisestä. Silti suhtautuminen tulijoihin jakoi mielipiteet jyrkästi. Turvapaikanhakijoita ei ollut niin paljon, että heidän auttamisensa olisi ollut mahdotonta EU:lle. Tosiasiassa kriisi syntyi, koska EU:n turvapaikkapolitiikka ei ollut kunnossa: jäsenmaat olivat erimielisiä siitä, kuinka paljon päätösvaltaa on unionilla ja kuinka paljon jäsenmailla itsellään. Ponnistelut poliittisen kriisin ratkaisemiseksi jatkuvat edelleen. Euroopan porteilla on ensimmäinen suomenkielinen tietokirja EU:n turvapaikkapolitiikan historiasta. Kirjoittaja pohtii myös, millainen eurooppalainen turvapaikka- ja pakolaispolitiikka voisi auttaa turvaa hakevia ihmisiä tulevaisuudessa.

Tieto-Finlandia ehdokas 2019. Raadin perustelu: ”Hyytävän vaikuttavan tieto­kirjan toteuttaminen on vaatinut astumista päivän­kohtaisen ja poliittisen pakolais­keskustelun ulko­puolelle ja katsomaan ihmistä kaaoksen keskellä. Eleettömyydessään vastaansanomaton teos asettaa lukijan silmäkkäin peruskysymysten – elämän traagisuuden ja kuoleman sattumanvaraisuuden – kanssa ja siksi sen viesti on uutisotsikoita kestävämpi. Kuin kuiskaus, joka huutaa.”

Ulkonäköyhteiskunnassa turkulainen tutkijaryhmä ruotii ulkonäön ja elämässä menestymisen välistä yhteyttä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirja tarjoaa tilastotietoa ja tositarinoita aiheesta. Kirjoittajat pohtivat ulkonäköpääoman kasaamista ja hyödyntämistä ja siitä luopumista. Käsitellyksi tulevat ulkonäköön kohdistuvan kulutuksen mielekkyys ja mielettömyys sekä ulkonäön merkitys parisuhteessa, työelämässä ja ystävyyssuhteissa. Median roolia pohditaan, mutta ennen kaikkea keskitytään ulkonäölle annettujen merkitysten määrittelyyn erilaisissa sosiaalisissa ympäristöissä.

Työn sisällöt muuttuvat, mutta työ on jämähtänyt aikaan, jossa kellokortit ovat pahvia, sihteereinä ovat vain naiset ja pikkujouluaikaan pitää olla varuillaan. Reteä opas kertoo, miksi kannattaa tuntien sijaan mitata tuloksia, miksi verkostoituminen on oikeasti tärkeää ja miten välttää burnout. Jokaisella on mahdollisuus muuttaa työntekoa fiksummaksi.

Pirstaleisuus vie työstä helposti hallinnan tunteen. Tämän kirjan käytännön menetelmillä välittömään stressiin ja kiireeseen voi saada helpotusta. Kirjan avulla voi testata erilaisia lähestymistapoja ja tekniikoita ja oppia tarvittaessa kehittämään täysin uusia omaan tilanteeseen räätälöityjä ratkaisuja. Luovan kaaoksen keskellä viihtyvälle ihmiselle eivät sovi samat menetelmät kuin tehokkaaseen järjestykseen tottuneelle. Kirjan keskeinen tavoite on kuitenkin tukea lukijaa pohtimaan säännöllisesti omaa työtään ja työn tekemisen tapoja. Tavoitellaan jatkuvan kehittämisen rutiinia, joka auttaa parantamaan työtapoja viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Kirjoittajat työskentelevät Filosofian Akatemiassa.

Kylmän sodan aikaan 1980-luvun alkupuolella Neuvostoliitto kysyi Rauma-Repolalta, pystyykö yhtiö rakentamaan 6 000 metriin sukeltavan aluksen. Tarkan pohdinnan jälkeen yhtiö tarttui hankkeeseen. Yhdysvalloillakaan ei ollut mitään hanketta vastaan, heidän asiantuntijoidensa mukaan alusta ei pystyttäisi Suomessa rakentamaan. Toisin kuitenkin kävi. Kun kaksi alusta oli valmistumassa, Yhdysvallat ryhtyi presidenttitasolla ponnekkaasti vaatimaan hankkeen lopettamista maailmanrauhan nimissä. Käyhkön kirja kertoo tarinan sukellusaluskaupoista suunnitteluun, miehistöpallojen valuun ja alusten rakentamiseen. Mukana on otteita Atlantin sukellus- ja matkapäiväkirjasta, karttoja, tilastoja ja yli 150 valokuvaa.

Kukapa olisi uskonut, että suomalaiset tahkovat miljoonia pelillä, jossa kasvatetaan viljaa virtuaalitilalla? Heikkilän kirja kertoo, miten ujosta agraari-Suomesta kuoriutui hypettävä innovaatio-Suomi. Kerrotaan tarinoita merkittävistä suomalaiskeksinnöistä, radioluotaimista ehkäisykierukoihin, superpakastimista nyhtökauraan.

Moni itsenäinen ja koulutettu suomalaisnainen on miehen työkomennuksen takia päätynyt kotiäidiksi Yhdysvalloissa ja kokenut ison elämänmullistuksen. Kalifornia kutsuu piirtää tarkasti, viihdyttävästi ja hiukan provosoivastikin esiin niin amerikkalaisen kuin suomalaisenkin yhteiskunnan ja kulttuurin vahvuuksia ja kipupisteitä. Miltä tuntuvat Kalifornian ristiriitaisuudet kuten letkeä meno ja lempeä valo yhdistettynä maailman teknologiakeskuksen nopeatempoiseen sykkeeseen sekä suorituspaineisiin? Millaista on keskiluokkaisten valkoisten lasten elämä kilpailullisessa Piilaaksossa? Miten selviytyvät avioeronsa jälkeen Kaliforniaan jääneet naiset, jotka rakentavat amerikkalaisen unelmansa toistamiseen - omin käsin, täysin tyhjältä pöydältä?

Teos yhdistää yleistä ja yksityistä tutkimusmatkaksi suomalaisen parisuhteen sopiviin ja sopimattomiin ennen ja nyt.

J. W. von Goethen elämäntyöhön kuuluivat myös luonnonfilosofiset tutkimukset. Vuonna ilmestyi 1810 Zur Farbenlehre, jonka keskeisin, nk. didaktinen osa julkaistaan nyt ensi kertaa suomeksi. Goethe on kriittinen Isaac Newtonin optiikkaa ja värejä koskevaa fysikaalista ajattelua kohtaan, mutta hänen lähtökohtansa ovat aivan toiset. Newton tutki valoa fysikaalisena ilmiönä, Goethe puolestaan värejä nimenomaan havaittuina asioina. Goethen suurtyö onkin osoittautunut vaikuttavimmaksi nimenomaan kuvataiteessa ja laajemminkin inhimillistä havaintoa tutkivissa perinteissä.

Kalevala on inspiroinut taidetta, siitä on kirjoitettu ja sitä on tutkittu moninkertaisesti. Sen naishahmot ovat kuitenkin vasta nyt ensimmäistä kertaa kokonaisen tietokirjan aiheena. Kalevalan naiset näyttävät konkreettisesti, miten maailmalle pannaan tarpeen tullen hanttiin ja pidetään oma pää ja myös sen, miten elämän muutoksiin mukaudutaan ja niistä selvitään, vaikka kuinka pelottaisi - välttämätön taito myös epävarmassa ja nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa.

Seppo Kimanen kertoo kamarimusiikin tarinan sen tärkeimpien tekijöiden ja teosten kautta. Kirja on kokeneen muusikon johdatus tämän omalakisen eurooppalaisen taiteen ääreen. Kimanen on luonut tarinaa kommentoimaan myös soitinrakentaja Francesco Goffrillerin hahmon. Goffrillerin elämästä ei tiedetä varmuudella paljon, mutta hänen noin kolmesataa vuotta sitten rakentamiaan selloja soitetaan yhä maailman merkittävimmissä konserttisaleissa.

Miksi Dark Souls vetää puoleensa miljoonia pelaajia? Miten Grand Theft Auto koettelee moraalia? Mitä pelit kertovat meille maailmasta? Digitaalisia pelejä kritisoidaan viihteellisyydestä ja kaupallisuudesta, mutta niillä on oma vahva taiteellinen ulottuvuutensa. Pelaaja itkee, nauraa, suuttuu ja liikuttuu tehdessään valintoja pelin mikrokosmoksessa. Parhaimmillaan pelit saavat pelaajan myös kyseenalaistamaan ja ottamaan kantaa. Kirja esittelee pelien maailmaa ravistellen vallitsevia asenteita. Teos pohtii pelien asemaa seitsemän vanhemman taiteen perillisenä. Kirjallisuus, teatteri, kuvanveisto, maalaustaide, musiikki, arkkitehtuuri ja elokuva yhdistyvät peleissä uudeksi taiteen muodoksi, jossa kokemus ja merkitykset syntyvät oman toiminnan myötä.

Ensimmäinen Suomessa tehty rap-kappale julkaistiin yli 35 vuotta sitten. Nykyisin räp on Suomen suosituinta kevyttä musiikkia - ja myös monipuolisinta ja kiinnostavinta musiikkia. Helsingin Sanomat etsi Sanasta sanaan -juttusarjassa suomiräpin vaikuttavimpia riimejä ja kertoi samalla koko suomalaisen rap-musiikin historian. Sanoja-kirja kertoo suomalaisen räpin matkan pienen piirin hiphop-iltamista uuteen suomiräppiaaltoon ja siihen hetkeen, jolloin kymmenet tuhannet ihmiset juhlivat jääkiekon maailmanmestaruutta rap-kappaleen tahtiin. Kirjassa suomiräpin tunnetuimmat nimet kertovat myös, miten HS:n lukijoiden tärkeimmiksi suomiräpin kappaleiksi äänestämät biisit ovat syntyneet.

Teos on lajissaan ensimmäinen: kirja Suomen räppäävistä naisista. Kirjaan on haastateltu 27 räppäriä. He kertovat, keitä artisteja ovat lapsena kuunnelleet ja mistä heidän räppäämisensä on saanut alkunsa. He jakavat huomioitaan rapin sukupuolikuvastosta ja kokemuksiaan suomiräp-kentältä. Keskiössä ovat myös itse räppääminen ja riimien kirjoittaminen, ja annetaan ohjeita räppäämisen aloittamiseksi. 2010-luvun lopun Suomi näkyy mm. termeissä kuten manspleinaaminen, naisoletettu ja rodullistaminen. Haastateltavat rakentavat ajankuvaa. Heini Strand on kirjoittaja ja kirjastotyöläinen, o.t.o. freelance-toimittaja vuodesta 2007.

Ensimmäinen räppien kirjoittamiseen ja räppäämisen tekniikan opaskirja. Teos esittelee räpin tyylit, rytmiikat ja sisällöt tarttuvalla poltteella.. Kikkakolmosiaan paljastavat suomiräppärit Asasta Pyhimykseen ja Jare Tiihosesta Mercedes Bentsoon.

Toimittaja Nina Järvenkylä ja kuvaaja Sami Sojonen matkustivat Irakiin ottamaan selvää monen turvapaikanhakijan lähtömaasta. Matkallaan he avasivat silmänsä ja korvansa Irakille ja irakilaisille kaduilla, kodeissa, basaareissa, ravintoloissa ja puistoissa.

Pitkän diplomaattiuran tehnyt Venäjän-tuntija kertoo Suomen ja Venäjän lähihistoriasta, mutta valaisee myös Neuvostoliiton todellisuutta. Nyberg luotaa nyky-Venäjää mielenkiintoisesti kahden Putinin väkevän taustavoiman ja kanssapelaajan - ortodoksisten kirkonmiesten ja oligarkkien - kautta.

Neuvostoliiton vankileirien historiaa: Mikä Gulag-järjestelmä oikein oli? Ketkä leireille joutuivat ja millaista oli heidän elämänsä? Ropposen ja Sutisen Venäjän-matkallaan keräämät tarinat antavat vankileirien historialle inhimilliset kasvot. Ville Ropponen on kirjailija, toimittaja ja kriitikko. Ville-Juhani Sutinen on kirjailija ja kääntäjä

Tunnetun historioitsijan kriittinen katsaus Venäjän, Euroopan ja Yhdysvaltojen nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Snyderin vakuuttava analyysi Venäjän lähihistoriasta pureutuu syvälle Putinin ajatteluun. Sen takaa paljastuu systemaattinen ja myrkyllinen yhdistelmä fasismia, uskontoa ja rotuoppeja.

Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttinen muutti perheineen puoleksitoista vuodeksi Siperian kylmimmälle seudulle Jakutiaan. Reportaasikirja kertoo perheen elämästä äärimmäisissä oloissa mutta myös Siperian kulttuurista, politiikasta ja taloudesta, valtavasta erämaasta, suunnattomista luonnonrikkauksista ja arktisen alueen herkästä luonnosta.

Japanologi Raisa Porrasmaan teos luotaa Japanin naisten historiaa sekä heidän suhdettaan valtaan, avioliittoon, arkeen, uskontoon ja seksuaalisuuteen. Kirjassa kohdataan niin hovinaisia, imettäjiä, nunnia, prostituoituja kuin kansannaisiakin. Japanissa naiset johtivat ja politikoivat, kirjoittivat ja rukoilivat, mellakoivat ja taistelivat. Joidenkin tulkintojen mukaan naisilla olisi ollut paljonkin vaikutusvaltaa varhaisessa japanilaisessa yhteiskunnassa. Mutta oliko näin?

Teos paneutuu ihmisyyden suuriin kysymyksiin uudesta näkökulmasta ammentaen monisäikeisistä venäläisistä klassikoista. Letkeä kirjallinen elämäntaito-opas esittelee yksitoista venäläistä mestariteosta sekä huvittaa wanna-be-venäläisen, kirjailija Viv Groskopin Venäjän-kokemuksilla. Vankka kirjallinen sivistys yhdistyy riemastuttavasti nyky-Venäjän elämänmenoon.

Mitä jokaisen vapaan ihmisen tulee vaatia itseltään? Kirjoittajan mukaan meidän kaikkien on uudistuttava perinpohjaisesti, korotettava rimaa ja hyväksyttävä yksilön luovuttamaton vastuu hyvästä elämästään. Voimaannuttava tutkimusmatka ihmisyyden ytimeen. Jari Ehrnrooth on kirjailija ja kulttuurintutkija.

Tutkimusten osoittavat, että haitalliseen ajatteluun pureutuminen vähentää yksinäisyyttä enemmän kuin esimerkiksi sosiaalisten taitojen harjoittelu tai sosiaalisten kontaktien lisääminen. Tehtäväkirja pohjautuu tutkittuun tietoon yksinäisyyteen vaikuttamisesta, ja sitä on kehitetty yksinäisyyttä kokeneiden kanssa.

Käytännön manuaali murjotuksen purkamiseen ja ilman raikastamiseen lähiympäristössä. Onko mielessäsi käymätön keskustelu? Pitäisi uskaltaa olla eri mieltä, sanoa suorat sanat? Antaa kriittistä palautetta tai vielä pahempaa vastaanottaa sitä? Pahoitella omaa käytöstä? Vaikeaa mutta ei mahdotonta. Anna Perho on toimittaja ja yritysvalmentaja.

Hyvä uni on menestystekijä, tärkein yksittäinen palautumisen ja jaksamisen lähde. Kirjan opein voi parantaa untaan ja terveyttääm ja menestyä arjessa paremmin. Uni vaikuttaa terveyteemme enemmän kuin haluamme uskoa, ja unihäiriöt ovat jo kansansairaus. Nukkumalla menestykseen on systemaattinen opas kohti parempaa nukkumista.

Tietoa unen hyvää tekevästä voimasta ja runsaasti neuvoja paremman unen saavuttamiseen. Berkeleyn yliopiston neurotieteen ja psykologian professori Matthew Walker avaa kirjassaan unta koskevaa uutta tutkimusta ja kertoo, miten unen uudistava voima voidaan valjastaa elämänlaadun parantamiseen

Käsikirja suolistoflooran monimuotoisuuden merkityksestä ja sen lisäämisestä, mikä vaikuttaa fyysiseen ja henkiseen terveyteen. Näiden lisäksi opus on oodi palsternakalle, purjosipulille ja juurisellerille. Kirjassa on 80 reseptiä ostoslistoineen ja valmistusaikoineen.

Mitä enemmän yksittäinen ihminen on valloittanut, alistanut ja tappanut, sitä todennäköisemmin hänelle pystytetään patsas. Pääkaupungeissa on tyypillisesti tiukkailmeinen ratsastajapatsas kohotettuine miekkoineen: sankareita, jotka ovat tuoneet maalleen kunniaa. Ari Turunen kertoo toisenlaisen tarinan: Hän tarkastelee merkkihenkilöitä pahoina poikina joiden kanssa ei kannattanut olla eri mieltä.

Lupa tappaa?: sodankäynnin ja sotien oikeuttamisen pitkä historia / toimittaneet Jaakkojuhani Peltonen ja Ollimatti Peltonen. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019. Kirjan aiheena on se, millä valtiot perustelevat sotaan lähtemisen. Ei siis filosofoida muusta näkökulmasta, onko sota oikeutettua, eikä myöskään käsitellä kuolemanrangaistusta, mihin siihenkin yleensä on valtion monopoli. Vaikka sodankäynti katsotaan inhimilliseksi toiminnaksi, täytyy sotaan lähtö aina perustella hyvin. Kirja lähtee todellakin alusta: sumerit, assyrialaiset, muinaiset egyptiläiset. Pitkälle saa lukea, ennen kuin päästään Aleksanteri Suureen. On kiinnostavaa, miten hyvin assyrialaiset taisivat sotapropagandan ja vastustajan demonisoinnin. Tästä kirjoittava pahoittelee sitä, ettemme oikein tiedä assyrialaisten rauhantahtoisesta maailmasta. Kirjoittajat myös pahoittelevat sitä, että käsitykset sodan oikeudenmukaisuudesta periytyvät antiikista, vaikka olosuhteet ovat suuresti muuttuneet sittemmin. On kiinnostavaa lukea, miten Aleksanteri Suuri perusteli sotaretkensä. Tuntuu siltä, että tämä on länsimailla käytössä edelleenkin. Kristityillä on ongelmana se, että kristinusko on rauhan ja rakkauden uskonto. Se ei estä tappamasta toisuskoisia tai ketä tahansa, mutta sille pitää keksiä perustelut. Ja nehän keksitään. Kirjassa käsitellään myös joitakin sotia, joissa suomalaiset ovat sotineet Ruotsin valtakunnan osana. Ranskan vallankumouksen jälkeen sodankäynti muuttui totaalisemmaksi, mutta samoin sotaan osallistuminen tuli yhä selvemmin velvollisuudeksi ja jopa -oikeudeksi. Lopussa käydään Suomen sisällissotaan osallistuneiden valkoisten ja punaisten motiivit sodan lähtöön. Tämä selvitetään analysoimalla kummankin osapuolen antamia julkilausumia. Nämä lähtevät tiukasti liikkeelle osapuolten ideologisista lähtökohdista, joten niillä ei tunnu olevan mitään tekemistä itse tapahtumien kanssa. Syntyy mielikuva, että julkilausumien kirjoittajien olisi ollut hyvä katsoa ulos ikkunasta! Kirjoittajat myöntävät toki, että julkilausumat olisivat ymmärrettävämpiä aikansa propagandailmastoon suhteutettuina, eikä irrallisesti käsiteltyinä. Mielestäni erittäin kiinnostava kirja.

Orjia ja isäntiä : ruotsalais-suomalainen siirtomaaherruus Karibialla / Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen. Into 2019. Kirjan nimessä on omituinen ilmaus ”ruotsalais-suomalainen”. Tekijät myöntävät, että se on huono, tarkoitus on ilmeisesti vain kiinnittää huomiota suomalaisten osuuteen kirjan tapahtumissa. Ruotsi hallitsi Saint Barthélemyn saarta vuodet 1784-1878. Saari ostettiin Ranskalta ja myöhemmin myytiin takaisin. Saari ei ollut kovin sopiva maanviljelykselle, mutta siitä tuli orjakaupan keskus. Orjakauppa oli tuottoisaa ja saaren pääkaupunki Gustavia oli lopulta Ruotsin kuudenneksi suurin. Ruotsi kävi kolmiokauppaa: vei Afrikkaan esimerkiksi kahleita; Afrikasta Amerikkaan vaikkapa orjia ja Amerikasta Ruotsiin raakasokeria. Ruotsi sääti saarelleen lain, joka mahdollisti mustien orjien teloittamisen useasta rikoksesta ja ruoskimisen omistajan päätöksestä. Saarella oli myös pieni määrä vapaita mustia: heidän piti kysyttäessä todistaa olevansa vapaita tai he joutuivat myydyiksi. Ruotsi salli orjuuden ja orjakaupan varsin pitkään. Saint Barthélemy toimi orjakaupan keskuksen lisäksi karkotuspaikkana. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti elämää saarella, orjuutta talousjärjestelmän osana ja syitä sen loppumiseen. Ruotsin osuus orjakaupassa oli pieni, vaikkapa Tanskaan verrattuna ja Tanskan osuus taas vähäinen verrattuna Englantiin ja Ranskaan. Tästä huolimatta ruotsalaiset ja suomalaisetkin olivat mukana tässä häpeällisessä historian vaiheessa. Kirjassa on mielenkiintoinen yksityiskohta: kun Ruotsi osti saaren, levisi Suomen puolella sitkeä huhu, että saarelle pääsee muuttamaan. Huonon sadon takia moni möi omaisuutensa ja ilmoittautui halukkaaksi lähtemään. Nykyään Saint Barthélemy kuuluu taas Ranskalle. Mikko Airaksinen

Toni Alaranta: Turkin historia : Atatürkista Erdoğaniin. Gaudeamus 2019. Osmanien valtakunta oli imperiumiksi suuri ja pitkäikäinen. Se romahti täysin ensimmäisessä maa-ilmansodassa ja vähältä piti, ettei jäljelle jäänyttä osaa, Anatoliaa, jaettu vielä naapurikansojen hyväksi. Tämän Turkki kuitenkin onnistui estämään Kemal Atatürkin johdolla. Tämä sankarillinen puolustustaistelu on turkkilaisille samanlainen ylpeydenaihe kuin talvisota suomalaisille. Toni Alarannan teoksessa käsitellään Osmanien valtakuntaa lyhyesti ja keskitytään sitten Turkin tasavallan vaiheisiin tähän päivään saakka. Vaikka turkkilaisilla oli perusteltua syytä uskoa, että länsimaat eivät välttämättä halua hyvää Turkille, otettiin lännestä mallia modernin, maallisen valtion luomiseen. Turkki pitäytyi toisen maailmansodan ulkopuolella ja liittyi sen jälkeen länteen sotilaal-lisesti, eli siis NATOon. Itse asiassa turkkilaiset ovat pysyneet syrjässä niemimaansa ulkopuolella olevista konflikteista, siihen saakka, kunnes George W. Bush tarvitsi maan apua sodissaan. Ja nythän Turkki on taas aktiivinen toimija. Kirjoittaja muistuttaa, että vaikka nykyään on tapana päivitellä, miten demokratia ottaa takapakkia Turkissa, on syytä muistaa myös suuret edistysaskeleet. Samoin hän muistuttaa, että vaikka Kemal Atatürkilla on lähes jumalan asema turkin historiassa, ei maan modernisoimisprojekti ollut pelkästään hänen tahtonsa, vaan siihen johtivat monet syyt. Toni Alarannan kirja on selkeä esitys aiheestaan ja ajankohtainen. Kieli on paikoitellen ihailtavan täsmällistä, joskus taas hieman toisteista. Mikko Airaksinen

Niclas Erlin ja Lina Enlund: Arkea ja juhlaa Raaseporin linnassa. Suomennos: Merja Laaksonen. Akvarellit: Saga Erlin. Västnyländska kultursamfundet, 2019. 1400-luvalla rakennettu linna on lukijalle (ainakin minulle) tuttu historiankirjoista ja Mika Waltarin romaanista. Sen kukoistusaika oli lyhyt: linna hylättiin jo 1500-luvulla. Sen jälkeen se on saanut olla sillänsä. Niinpä se on pahasti rappeutunut, toisaalta siellä ei ole tehty korjauksia tai ryöstelty (paitsi aivan nykyaikana). Linnan restaurointi aloitettiin 1800-luvulla. Restauroinnissa on tehty isoja virheitä (eli perustettu sitä huonoihin arvauksiin). Tästä eteenpäin linnaa ei enää jälleenrakenneta, mutta arkeologisille kaivauksille se antaa aihetta. Niclas Erlin on tehnyt linnasta noin satasivuisen mainion esityksen. Linnan sinänsä tuttua historiaa täydennetään hyvällä tekstillä, erinomaisilla valokuvilla ja piristävillä akvarelleilla. Eniten ilahduttaa vetoaminen kaikkein uusimpaan tutkimukseen. Kirjoittaja selvästi tuntee aiheena. Tekstiä häiritseekin paikoin liiallinen tiivistäminen. Muutamat virkkeet pitäisi jakaa kahtia. Kirjan paras osa on sen jälkipuoli. Yritys hahmotta linnaa rakennuksena uusien ja vanhojenvalokuvien, kaavakuvien ja pienoismallista tehdyn akvarellin kautta. Vanhempia tutkimuksia, kuten Knut Draken, ja uudempia, vaikkapa Georg Haggrénin siteerataan tarkkaan. Eniten pidän linnaa esittävistä monista yleiskuvista mutta myös yksityiskohtia on kuvattu hyvällä silmällä. Mainio kotiseutukirja länsiuusmaalaisille ja samalla kiinnostava tietokirja kenelle tahansa kiinnostuneelle. Mikko Airaksinen

Alunperin vuonna 1906 ilmestyneen kirjan suomennos. Kirjassa käsitellään menneiden vuosisatojen tapaa haastaa vahinkoeläimiä tai ihmistä vahingoittaneita eläimiä oikeuteen. Käsittely on varsin systemaattista. Kirjassa verrataan tilannetta siihen, jos nykyään tuomitaan ymmärrystä vailla oleva ihminen: kirjan ikä näkyy tämän pohdiskelun vanhanaikaisuudessa.

Hitlerin valtaannoususta on luettu moneen kertaan. Tässä tämä puistattava tarina kerrotaan perusteellisesti. Ehkä yllättävää on yhtymäkohdat nykyaikaan. Muukalaisvihan käyttö välineenä ja populismin tarjoama ratkaisu tilanteeseen, johon ei yksiselitteistä ratkaisua ole. Natsien menetelmät päästä valtaa olivat uskomattoman väkivaltaisia ja härskejä. Historiasta tulee usein vaikutelma, että kehitys on sattumanvaraista ja olisi moneen kertaan peruuntua. Tämä kirja antaa kuvan suunnattoman määrätietoisesta valtaannoususta, jota ei estä mikään.

Perusteellinen teos, joka valottaa elämää Mannerheimin Päämajassa talvi- ja jatkosodan aikana ja siellä tehtyjä ratkaisuja. Kirjassa kuvataan hyvin mm. Mannerheimin sodanjohdannollisen ajattelun kehitys niiden sotien myötä, joihin hän ehti osallistua. Kirja antaa mahdollisuuden tarkastella Mannerheimin johtamistapaa myös kriittisesti. Pekka Visuri arvostelee kirjassaan "Mannerheimin ja Rytin vaikeat valinnat" marsalkan johtamistapaa ankarasti. Martti Turtola taas "Mannerheim" -kirjassaan lyttää sen täysin. Näin pitkälle ei Mikko Karjalainen mene, edellä mainittuja teoksia ei myöskään ole mukana lähdeluettelossa.

Tom Phillips: Ihmiset – näin munasimme kaiken. Suom. Ilkka Rekiaro, Tammi 2019. Kirjassa käsitellään osin huumorinkin keinoin, miten ihmiskunnan historia on jatkuvien munausten sarja. Itse asiassa monetkaan eivät ole olleet munauksia, vaan kyse on ollut puutteellisista lähtötiedoista, toivottomasta tilanteesta, jossa ei edes voi tehdä oikeaa ratkaisua tai silkasta ahneudesta ja pahuudesta. Osittain tällaisten tilanteiden karnevalisointi ei ole lainkaan hyvä asia. Johdonmukaisimmillaan tekijä on silloin kun hän yrittää löytää ihmiskunnan munausalttiudesta jotain periaatteellisia syitä, jotka saavat munaukset toistumaan. Esimerkiksi taipumus vaikkapa vahvistusharhaan. Tässä käytetään tukena Daniel Kahnemanin kirjaa Ajattelu, nopeasti ja hitaasti, joka on todella hyvä. Tämä antaa jäntevyyttä kirjalle. Puistattava on kirjan osuus, jossa käsitellään sitä idiotismia, joka sai lisäämään lyijyä bensiiniin ja freoneja jääkaappeihin ja spraypulloihin. Samoin se, että näitä katastrofeja vähättelevä selittely on samaa, jolla nykyään kiistetään ilmastonmuutos. Mikko Airaksinen

Kirjassa käsitetään sääilmiöitä tai oikeammin ääri-ilmiöitä, jotka ovat muuttaneet historiaa. Ja todellakin, kaupunkeja on vajonnut mereen, sateet ovat pilanneet taisteluita, myrskyt ovat aiheuttaneet valtavaa tuhoa, kuivuus on ajanut pakolaislaumat liikkeelle. Muurin rakentaminen pakolaislauman pysäyttämiseksi on sekin ollut jo käytössä tuhansia vuosia sitten. Mikä sääilmiöt sitten aiheuttaa? Ovatko ne satunnaisia? Eivät niinkään, yleensä ne ovat seurausta ilmaston muuttumisesta. Ilmasto on muuttunut jatkuvasti historian aikana, eri syistä. Syistä, joita kaikkia ei edes tiedetä. Nyt ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan ansiosta ja seuraukset tulevat olemaan hirveitä. kirja ei kuitenkaan ole pessimistinen, tekijä uskoo ihmisten vielä havahtuvan tekemään asioille jotain.

Jauhar, Sandeep: Sydän: historia. Suom. Antti Immonen. Docendo, 2019. Jo antiikin ajoista – jolloin paikkailtiin gladiaattoreiden haavoja – on tiedetty, että sydäntä on vaikea korjata. Vähäisintäkään sydänkirurgiaa ei osattu tehdä ennen 1800-lukua. Seuraava vuosisata olikin sitten sydänkirurgian juhlaa. Sydänkuolleisuus on laskenut merkittävästi uusien tekniikoiden vuoksi. Nyt näyttää kuitenkin edistys pysähtyneen – onko tiede löytänyt rajansa? Vaikka tunteet eivät synny sydämessä, on tunteilla suuri vaikutus sydänterveyteen. Miten, sitä ei tiedetä, mekanismia ei tunneta. Toisaalta sydämen sairaudet vaikuttavat myös tunteisiin. Noidankehän mahdollisuus on olemassa! Vaikka tunne-elämän ja sydämen yhteys on tunnettu, lääketiede painottaa riskitekijöinä mieluummin kolesterolin tai verenpaineen kaltaisia asioita. Tämä on tuttua kaikesta tieteestä: mitattavissa olevat asiat ovat keskiössä. Ihminen on aina suhtautunut sydämeen juhlallisesti. Tämä ei välttämättä ole ollut hyvä asia: uusien hoitomenetelmien kanssa on oltu ehkä liiankin varovaisia. Kirjassa käsitellään paljon sairauteen ja hoitoprosessiin liittyviä tunteita, potilaan, omaisten ja lääkärin kannalta. Se tuo tapahtumat lähemmäs lukijaa, mutta tekee kirjasta raskaslukuisen. Mikko Airaksinen

Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika: kymmenen myyttiä keskiajasta. Gaudeamus 2019. Keskiaikaan liittyvät myytit ovat sitkeähenkisiä. Raakuus, hillittömyys, sorto, kidutus, noitavainot… Kirjoittaja on ottanut tehtäväkseen oikoa niitä parhaansa mukaan. Yllättävän usein myytti ei ole lainkaan tosi, tai on, muttei liity keskiaikaan. Joskus myytissä on siteeksi totta, mutta se on muuten liioiteltu. Jaakko Tahkokallion käsittelyssä keskiaika paljastuu varsin normaaliksi aikakaudeksi, joka sisälsi siemenet nykyiseen moderniin maailmaamme. Kirjoittaja näkee paljon vaivaa perutellakseen kantansa. Tässä suhteessa kirja on varsin täsmällinen opas keskiajan yhteiskuntaan. Keskiaika oli 1000 vuotta kestänyt ajanjakso, asiat kehittyivät ajan myöstä ja tämä otetaan huomioon. Maantieteellisesti kirja keskittyy Länsi-Eurooppaan. Mielenkiintoista on se, miten helppoa on uskoa keskiajan ihmisten järjettömyyteen. Sille on sosiaalinen tilaus: me tarvitsemme keskiaikaa kontrastiksi, jotta voisimme ihailla oman maa-ilmamme erinomaisuutta. Kirjassa on jokaisen luvun alussa sitaatti keskiaikaa kuvaavasta romaanista, vastapainona faktoille. Mikko Airaksinen

Koko nimitys "oikeisto" ja "vasemmisto" on peräisin Ranskan suuren vallankumouksen ajalta. Kirjassa käsitellään Ranskan vasemmiston taivalta, sen valtavia voittoja ja yhtä nopeasti seuranneita suunnattomia tappioita. Itselleni jäi käsitys siitä, että Ranskan vasemmisto on koko ajan ollut pihalla. Joko siitä, voiko kapitalismia parantaa reformeilla (eli onko syytä ollenkaan pyrkiä hallitukseen), onko syytä seurata Marxia tai Kremlin komentoja, tai sitten talouden realiteeteista ja politiikan laajemmasta kehityksestä. Mutta voiko Neuvostoliiton ohjauksesta ollenkaan irrottautua, jos sieltä saa 2 miljoonaa euroa tukea vuosittain? Lopullisesti perinteinen vasemmisto näyttää kompastuneen siihen, että nykyisenä individualistisena aikana joukkopuolueeseen kuuluminen ei enää ole kiinnostavaa.