Kamalan huono tuuli leviää ympäri metsän... Kaikki alkaa Karhusta, joka saa Myyrän pois tolaltaan. Myyrä taas kamppaa Siilin, joka suututtaa Ketun. Pian Karhun pahan mielen puuska on tehnyt kaikista ärripurreja. Mikä ihme muuttaisi metsän eläimet taas onnellisiksi? Suloinen satu tarttuvista ja vaihtuvista tuulista.

Pikillä on huono päivä. Matkalla päiväkotiin vain kiukuttaa, ja Isokin on pahalla tuulella. - Olethan reipas! Iso huudahtaa ja jättää Pikin keskelle päiväkotiryhmää. Piki tuntee itsensä pieneksi ja yksinäiseksi. On vaikeaa mennä muiden mukaan, kun leikit ovat jo käynnissä. Piki päättää olla kuin Myrsky – hurjin supersankari, joka ei pelkää mitään. Mutta Myrskynä eivät leikit suju muiden kanssa, tulee riitaa ja kiukku vain kasvaa. Tarvitaan isompien apua, syliä, lohdutusta ja riitojen selvittelyä, että leikit sujuvat taas. Lopulta Piki huomaa, että on hyvä olla vain pieni Piki. Myrsky saa mennä menojaan. Pikin pöljä päivä on liikuttava tarina ryhmään kuulumisen haasteista, tunteista, itsetunnon vahvistamisesta ja ystävyydestä.

Pikkukissa Killi herää äkäisenä lakana kaulan ympärillä, ja sitten kaikki menee väärin: Killi suuttuu äidille ja tavaroille, lelut lentävät ja maito roiskuu. Siivouskomerosta pujahtaa kuitenkin joku, joka antaa Killille pussin ja komentaa: "Kiukku pussiin puhalla, sitten pam-pam-pamauta!" Killi puhaltaakin, mutta äkkiä se keksii, että pussi pamahtaa komeammin, jos siihen puhaltaa myös joku muu. Ja äkäistä väkeä löytyykin: kaksoset Unto ja Into kinaavat leluista, maitokuski Vilppu Villanen manailee autolleen, isot kissatytöt ajavat pienimmän pois leikeistä ja maitokaupan edessä kiljuvat tyytymättömät asiakkaat....

Räyhä Rapu on pahalla tuulella heti herätessään. Aamupala ei maistu, eivätkä leikit suju. Kaiken lisäksi Räyhä Ravun äksyily pahoittaa monen kaverin mielen. Onneksi Fiksu Fantti tietää, miten huonosta päivästä tehdään parempi. Tunnetaidot:- myötäeläminen- toisten tunteiden huomioiminen- anteeksipyytäminen ja -saaminen

Josse-jänis istuu kannon nokassa ja mököttää. Se ystävä on vierailulla, mutta Josse jää leikkien ulkopuolelle. Pientä jänöpoikaa harmittaa niin kovasti, että se pilaa tahallaan muidenkin leikit. Lopulta jänistytöt siirtyvät leikkimään ulos. Erimielisyydet unohtuvat pian, kun taivaalta kuuluu jyrinää. Josse huolestuu ja lähtee rohkeasti siskojensa perään. Riidoista viis - sisarusten kuuluu pitää yhtä!

Peppe ei vielä puhu, mutta tunteensa tämä pikku napero osaa jo näyttää! Peppe on tosi vihainen! Peppe pomppii tasajalkaa, rikkoo palikkatornin ja murisee kuin hurja leijona... tai krokotiili! Mutta väsyneenä on kiva käpertyä äidin kainaloon kuin pikkuinen pupu. Elämänmakuisissa Peppe-kuvakirjoissa tutkitaan maailmaa juuri kävelemään oppineen lapsen näkökulmasta.

"Tänään olen ylenmäärin huonolla päällä. En halua tehdä yhtään mitään", sanoo Pesonen aamukahvia juodessaan. Ukko Pesosta harmittaa niin, ettei hän halua tehdä yhtään mitään. Mutta Viiru, Pesosen vilkas ja kekseliäs kissa, on toista mieltä ja järjestää Pesoselle yllätyksen toisensa perään. Lopulta Pesonen ei enää edes muista, mikä häntä alunperin harmitti...

Kun kiukku yllättää, ovat pienokaisen keinot hetkellisesti vähissä. Ei auta muu kuin heittäytyä makaamaan, piehtaroida, potkia ja kiljua. Asettua kaikessa poikkiteloin ja sanoa EIKÄ ja PÖH! Onneksi isän ja äidin syli auttaa. Ja kisun seura. Kohta tuntuu jo paljon paremmalta, ja kasvoilla karehtii jälleen ihana hymy! Suloisen ja hauskan kirjan avulla pieni lapsi voi turvallisesti käsitellä mielessä myllertäviä tunteita.

Mäyrä on pelottavan pahalla päällä. Se tervehtii jokaista tapaamaansa eläintä niin epäystävällisesti, että nekin tulevat huonolle tuulelle. Kummallista kyllä, mäyrästä alkaa tuntua paremmalle, mutta pian se huomaa, että kaikki ovat sille vihaisia. Miksi ihmeessä? Mäyrä keksii, miten korjata asia, ja niin huonosti alkanut päivä päättyy juhlaan, josta puuttuu vain huono tuuli! Hyväntuulinen kertomus pahantuulisuudesta.

Leolla on tänään ei-päivä. Mikään ei huvita! Kaikki on ihan nurinkurin: aamupalaksi on väärää puuroa, ulos pitäisi pukea ulkohousut, eväsretkellä ei saisi heti syödä munkkia vaikka mieli tekisi. Miksi kaikki kielletään, miksi Leo ei saa päättää ITSE? Riemastuttava kirja ei-päiviin kaikille uhmailijoille.

Aada on ihan tavallinen tyttö, joka asuu keltaisessa talossa. Eräänä päivänä Aada vihastuu, ja koko maailma tuntuu mustenevan kiukun voimasta. Äiti tutustuttaa Aadan kiukkuleijonaan ja erilaisiin keinoihin, joiden avulla kiukkua saa kesytetyksi. Tässä satukirjassa Aada harjoittelee uusia ja tärkeitä kiukun sietämisen taitoja.

Matti on kiltti poika, joka tottelee yleensä aina vanhempiaan. Tänään Matti kuitenkin herää pahalla tuulella. Matti päättää, että tänään on EI-PÄIVÄ. Heti aamusta alkaen Matti sanoo kaikkeen "ei", mutta päivä ei sujukaan ihan niin kuin Matti oli ajatellut...

Diktaattori on se, joka huutaa aina "minä, minä, minä", ja se joka ei osaa koskaan päättää ja joka ei suostu menemään unten maille. Diktaattoria ei saa pussata. Ulf Stark kertoo humoristisesti ja hellyydellä pienestä diktaattorista, joka pitää vanhempansa - ja muun maailman - otteessaan. Linda Bondestamin upea ja riehakas kuvitus ammentaa iloisesti niin neuvostotapeteista kuin lapsen loputtomasta mielikuvituksesta.

Lasten kuvakirjassa Pippa Pippuri haluaa pukea päälleen keltaisen lempimekkonsa, mutta äiti on laittanut sen pesuun. Pippa Pippuria alkaa kiukuttaa, sillä hän haluaa lempimekkonsa! Ja kun Pippa Pippuria kiukuttaa, hän polkaisee jalkaansa ja huutaa: - Pippuri minut valtaa. Nyt tarvitaan taikaa! Polkaisu pysäyttää kaiken Pipan ympäriltä, ja silloin Pippa matkaa omaan satumaahansa, sillä siellä hän saa pukea päälleen lempimekkonsa. Pippa löytää kuitenkin myös muunlaisia mekkoja satumaansa vaatekaapista. Minkä mekon hän lopulta valitsee? Ja kuinka kiukun kanssa käy? Pippa Pippuri -sadut käsittelevät ja sanoittavat hauskalla tavalla harmituksen ja kiukun tunteita.

Ei ole aina helppoa olla pieni Nalle. Kun tahtoisi rakentaa itse ja leikkiin tulee Kissa, joka sotkee kaiken. Sitten lyödään palikalla päähän ja sattuu. Onneksi lopulta on kiva rakentaa ja rikkoa torni yhdessä.

Kun Lassi menee käymään vaarin luona, hän kuulee tämän huhuilevan ullakolta. Ullakolta löytyy yllättäen metalliovi, josta Lassi ja vaari päätyvät - valtavan laivan kannelle! Aikansa seilattuaan nuo kaksi rantautuvat trooppiselle paratiisisaarelle, missä värikkäät linnut tirskuvat puissa ja kristallinkirkkaat vesiputoukset pauhaavat. Mutta sitten tulee aika palata kotiin... Benji Davies kertoo huikeiden kuvien myötä koskettavan tarinan siitä, kuinka toisilleen rakkaat ihmiset pysyvät läheisinä riippumatta siitä, miten pitkä matka heidän välillään on.

Eemillä on maailman paras keinu- ja kalakaveri. Se on hänen kurttuposkinen, ulkonakin tohvelit jalassa köpöttelevä mummonsa. Toisin kuin muilla aikuisilla, Eemin isomummolla riittää aikaa hitaisiinkin leikkeihin. Kun mummo sairastuu, yhteiset leikit vaihtuvat sairaalavierailuihin. Sitten mummo kuolee, ja Eemin kodin valtaa varovainen hiljaisuus perheenjäsenten koettaessa peittää surunsa toisiltaan. Sydämessä painava surumöykky saa pojan askeleen yhä raskaammaksi. Hän yrittää päästä ikävästään eroon lähettämällä mummon muiston aaltojen mukana ulapalle ja kätkemällä sen pihapuun kaarnankoloon. Eemi kuitenkin oppii itse ja opettaa äidille ja isällekin, että vaikeat asiat ovat helpompia hyväksyä, kun niistä uskaltaa puhua. Vaikka sanoja surun ilmaisemiseen on aluksi vaikea löytää, voi yhdessä turvallisen aikuisen kanssa itketyillä kyynelilläkin olla puhdistava vaikutus.

Timo järkyttyi, kun kuuli parhaan ystävänsä muuttavan pois. Hän pakeni tunteitaan rakentamalla majaa. Viisaan ystävän avulla Timo oppi vihdoin kohtaamaan suuren Surun tunteen. Lapset (ja aikuisetkin) saavat oppia Timon kanssa miten tunteiden kanssa voi olla. Tunteet käyvät vain kylässä ja kertovat aina tärkeitä viestejä. Tämä on koskettava tarina, joka käsittelee lapsen menetystä lempeällä ja helposti ymmärrettävällä tavalla. Kirjojen takana on vanhemmille osio, jossa selitetään syvällisemmin lasten menetykseen liittyvät ulottuvuudet. Näin vanhemmat voivat helpommin käydä nämä joskus haastavilta tuntuvat keskustelut omien lastensa kanssa.

Varjostajat on salaperäinen tarina lapsesta, jonka elämään ilmaantuu outo hahmo. Sitä ei näe kukaan muu, mutta se kulkee mukana kaikkialle. Se estää syömästä aamupalaa, leikkimästä kavereiden kanssa päiväkodissa ja pyytää lukemaan kaikkein pelottavimman iltasadun. Hienostuneesti kuvitettu kertomus ei anna hahmolle nimeä, mutta sitä voisi kutsua suruksi, huoleksi tai kaipaukseksi. Alkuun hieman pelottava hahmo muuttuu vähitellen lempeämmäksi ja päästää lopulta otteensa.

Kirja kaipuusta, ystävyydestä ja toivosta Suruposken isoäiti on kuollut, ja Suruposki kaipaa häntä valtavasti. Kun isoäidin asuntoon muuttaa uusi perhe, pikku hamsteri poimii poskensa täyteen muistoja. Voisiko lähistölle tullut sirkus tuoda ilon takaisin? Pienen hamsterin tarinan ilmeikäs kuvitus on yksityiskohtia pursuavaa Härmälän aiempien kuvakirjojen tapaan.

Tyttö ja naakkapuu kuvaa keskittyneesti lapsen elämän käännekohtaa, isän kuoleman aiheuttamia väistämättömiä muutoksia. Pienen tytön tunteet ja ajatukset kuljettavat hienoviritteistä kertomusta sisäisenä puheena: lapsi miettii elämänsä sattumuksia rautatieaseman isojen naakkapuiden alla äidin ostaessa matkalippuja uuteen paikkaan. Kun naakat yhtäkkiä lähtevät lentoon ja katoavat näkymättömiin, tyttö tietää, miltä puista tuntuu. Muistot isästä nousevat silmien eteen kuviksi.

Arvi tapaa puutarhassa siilin. Yhtenä päivänä siili vaikuttaa sairaalta, ja Arvi alkaa hoitaa sitä. Ei kai siili kuole? Herkkävireinen tarina pienen pojan tunteista, menetyksestä ja elämän jatkumisesta.

Milli, Mölli ja surunmaalaaja on mielikuvitusrikas kuvakirja surusta ja sen käsittelystä. Ihastuttavat sanavalinnat ja tunnetilojen mukana elävä kuvitus antavat pohjaa keskustella niin pienistä kuin suuristakin mieltä painavista asioista. Eräänä päivänä Millin kotipihalle ilmestyy surunmaalaaja. Se tietää, että Millin isotäti on kuollut. Surunmaalaaja maalaa kaiken murheellisen väriseksi ja pitää huolen siitä, että Milli ajattelee vain surullisia asioita. Edes Millin ystävä Mölli ei saa häntä ajattelemaan muuta, vaikka tavallisesti Milli kuuntelee, mitä Möllillä on sanottavanaan. On niin vaikeaa olla iloinen, kun huomaa muuttuneensa sadepilvenharmaaksi ja pölynruskeaksi ja saaneensa kastemadonkellertävän sävyn hiuksiinsa! Suru ei kuitenkaan saa hallita koko elämää, ja surunkin keskeltä voi löytää iloisia asioita. Milli, Mölli ja surunmaalaaja on suunnattu 5–8-vuotiaille.

Ensimmäistä luokkaa käyvä Elias on tavallisesti puhelias, mutta nyt ovat sanat hukassa. Eliaksella ja pikkusisko Inkerillä on kaksi kotia: isän uusi koti kaupungissa ja äidin vanha koti maalla. Koulussakin on alkuun outoa, siellä saa puhua vain kun siihen saa luvan. Ja paras ystävä Priit asuu kaukana, niin kaukana että hänen luokseen päästäkseen täytyy ylittää kokonainen meri. Puhelias Elias on voimakastunnelmainen ja herkkä tarina muutoksista ja siitä, kuinka niiden kanssa oppii elämään. Marika Maijalan hienovireinen kuvitus tulkitsee ja täydentää Eliaksen tarinaa saumattomasti. Puhelias Elias koskettaa kaikkia niitä, jotka ovat joskus etsineet sanoja tai kaivanneet ystävää - siis meitä jokaista.

Jukka Hukka ja hänen kaverinsa vierailevat mielellään Ison Hukan luona. Eräänä päivänä Iso Hukka onkin poissa, ja he tulevat kovin surullisiksi.Hämähäkki opastaa Jukka Hukkaa katsomaan asioita hieman toisesta näkökulmasta. Kun Jukka Hukka ymmärtää, ettei oikea rakkaus koskaan pääty, hän voi taas tuntea iloa. Jos menetyksestä pystyy puhumaan ja pyrkii hyväksymään sen, sen kanssa on helpompi elää, olipa suru millainen tahansa. Runokuvakirja.

Silkkiapina ja Tapiiri ovat parhaita kavereita, jotka leikkivät ja keppostelevat päivät läpeensä. Sitten silkkiapina sairastuu. Tapiiri silittelee kärsällään hänen otsaansa ja kertoo vanhoja muistoja saaden Silkkiapinan nauramaan yhtä heleästi kuin ennenkin. Mutta eräänä päivänä Silkkiapina kuolee. Miten joku, joka on aina ollut olemassa voi aivan yhtäkkiä vain lakata olemasta? Tapiirin maailma menee pirstaleiksi. Suruun sekoittuu mustasukkaisuutta silkkiapinan muita ystäviä kohtaan, mutta vähitellen Tapiiri huomaa, että yhdessä on paljon helpompi surra kuin ypöyksin. Silkkiapinan nauru ei välttele kertomasta surusta kaikessa synkkyydessään, vaan tukee ja lohduttaa lapsia, jotka ovat menettäneet läheisen tai jotka muutoin pohdiskelevat kuolemaa.

Sammakko herää aamulla surullisena. Se haluaisi itkeä, eikä se tiedä miksi. Sammakon ystävät, varsinkin pikkukarhu, ovat kovin huolissaan ja koettavat piristää sitä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Rotan kaunis soittokin vain saa sen itkemään. Max Velthuijsin rakastettujen Sammakko-kirjojen sarja jatkuu. Nyt sammakko joutuu ihmettelemään mielialojen arvaamattomia heilahduksia ja tunnekuohujen hurjuutta.

Olavi Oravan ja Sulevi Korpin pallo häviää yön pimeydessä metsään. Sulevilla on aavistus: ettei vain mörköpörkö ole vienyt palloa! Otusta ei ole kai koskaan nähty, mutta sen öiset rapistelut ovat kyllä kaikille tuttuja. Kadonnut pallo pitäisi etsiä, mutta mitä tehdä, kun etsijöitä vaivaa mitä pahin mörköpörköpelko? Valloittavasti kuvitettu tarina antaa mahdollisuuden keskustella lapsen kanssa peloista ja pelkäämisestä. Sillä kaikkihan pelkäävät joskus – jopa metsän mahtavimmat asukkaat.

Voi surkeutta! Pitkän talven jälkeen sammakko haluaisi loikata uimaan kotilampeensa, mutta sinne ei voikaan mennä: hämärässä kaislikossa väijyy kaamea Lampihirviö. Pähkinähiiri, siili ja jänis yrittävät auttaa sammakkoa, mutta pitkäkyntinen hirviö pelottaa kaikkia yhtä paljon. Vasta mäyrä hoksaa, mistä on kysymys: sammakko on pelännyt koko ajan omaa varjoaan! Tunnelmallisesti kuvitettu tarina siitä, miten jotkin asiat eivät ole niin pelottavia kuin miltä näyttävät.

Pienilläkin on omat huolensa. Turo-karhu jännittää vieraita paikkoja ja ujostelee uudessa seurassa. Onneksi isosisko tietää, että murheiden jakaminen saa ne tuntumaan paljon pienemmiltä. Hän neuvoo Turoa kirjoittamaan huolet paperille ja sujauttamaan ne pieneen rasiaan. Voiko huolirasiasta tosiaan olla apua?

Eelistä pelko on kuin rusina. Musta ruttumytty, joka pilaa hyvänkin pullan. Kun muuttolinnut saapuvat ja kevätjuhlien aika koittaa, saapuu myös pelko. Eeli ei uskalla lennättää rakasta leijaansa, Tuulentaittajaa. Mainio kotimainen kuvakirja kertoo siitä, ettei aina tarvitse olla reipas. Jokainen pelkää joskus, ja rohkeutta on sekin, että uskaltaa sanoa tunteensa ääneen ja edetä omaan tahtiin.

Tarina peloista ja niiden voittamisesta. Satu Kettusen kuvakirja kertoo kuinka Alma taltuttaa mörköpelkonsa. Alman perhe on muuttanut. Uusi koti on suuri ja kolkko, ja se seisoo kaukana muista, avaran pellon ja metsän rajalla. Almasta tuntuu, etteivät he ole talossa yksin. Nurkissa vilahtelee varjoja, ja välillä Alma kuulee ihan selvästi mörköjen tömistelyä. Isä ja äiti ovat kummatkin töissään kiireisiä eivätkä he osaa kuunnella tai lohduttaa pelokasta tytärtään. Alma joutuu siis keksimään selviytymiskeinot itse. Äiti järjestää työkseen juhlia, ja siitä Alma saa idean. Hän päättää järjestää möröille juhlat – hui kauhistus!

Voisiko kotona viihtyvä Leo-pupu muuttua rohkeammaksi? Leo-pupu on lähdössä kohti ensimmäistä seikkailuaan, tosin vastentahtoisesti. Maailmassa olisi vaikka mitä nähtävää, mutta kaikki se uhkaa jäädä kokematta Leon arkuuden takia. Mistähän Leo saisi hyppysellisen lisää uskallusta? Voimaannuttava tarina kertoo siitä, miten itsestään voi tiukan paikan tullen löytää aivan uusia puolia.

Hiiri pelkää usein. Se ei uskalla keinua, kiipeillä tai pelata jalkapalloa. Puustahan voi tipahtaa, ja pallo saattaa kopsahtaa päähän! Hiiri jää paitsi monesta kivasta tekemisestä. Onneksi kirahvi tietää, mitä tehdä. Se antaa hiirelle taikakiven, joka tekee hiirestä rohkean. Mutta mitä tapahtuu, kun hiiri huomaa taikakiven kadonneen?

Milli tapaa metsäretkellään kummallisen tytön, Möllin, joka näkee vaaroja ja hirvityksiä joka puolella. Pian Millikin alkaa pelätä, sillä Mölli on vaarojen asiantuntija. Mölli tietää, että epäonnistuneesta soittoesityksestä seuraa hävipäistys, kurkussa voi olla kurkkutukistus, ja hammaslääkäri tahtoo katsoa suuhun vain poratakseen hampaat täyteen reikiä. Millin pelot alkavat vaikuttaa tavalliseen elämään, mutta onneksi vaari osaa kertoa Millille, miten möllien kanssa kannattaa elää. Ilon Milli ja pelon Mölli on 5–8-vuotiaille suunnattu kuvakirja, jonka keskeisenä teemana ovat pelot ja niiden käsittely. Hurmaavan hirvittävä kuvitus ja mielikuvitusta kutkuttavat sanavalinnat antavat pohjaa keskustella niin pienistä kuin suuristakin kammotuksista ja hävipäistyksistä.

Pelokas Pingviini on saanut mahtavan idean. Se lähtee esittelemään keksintöään Poutapilven toiselle laidalle, mutta matkan varrelle osuu pelottava pimeä tunneli. Perillä Pingviiniä odottaa vielä suurempi haaste, kun keksinnöstä täytyy kertoa isolle joukolle Flamingoja.

"Kun kuljen, kuulen puiden takaa hiljaa nuuh ja koppakuoriaisten juoksuäänen puhkupuuh." Outo vieras saa metsän eläimet varuilleen. Sillä on pelottava piikkiselkä, se sihisee ja näyttää kitaa. On sillä varmaan torahampaatkin, joilla se puree ja syö metsän kaikki ruuat. Pitäisikö virittää ansa? Tai ehkä käärme saisi vieraan kiikkiin? Uuden ja oudon kohtaaminen pelottaa ja herättää vahvoja tunteita... Runokuvakirja.

Miksi Tuikku ei tahdo mennä nukkumaan? Tuikun lelut lojuvat vielä lattialla, vaikka on jo nukkumaanmenoaika. Äiti käskee siivoamaan leikit. Tuikkua suututtaa. Miksi aikuiset saavat määrätä kaikesta! Tuikku tahtoo yöpuvuksi juuri sen kissapaidan, joka sattuu olemaan likapyykissä. Iltapuurokaan ei ensin kelpaa. Kun hän on vihdoin pukenut yöpuvun, syönyt puuron ja käynyt vielä kerran pissalla, on aika sulkea silmät. Uni vain ei tule. Entä jos pimeässä sängyn alla piileskelee mörkö? Onneksi äidillä on konstit, miten pimeänpelko selätetään.

Jukka Hukka on kutsunut kaverinsa yökylään majaansa. Kun on aika sammuttaa valot, Jukka Hukan salainen pimeänpelko paljastuu. Hämähäkki opettaa Jukka Hukalle loitsun, jonka avulla pelottavia asioita voi karkottaa. Loitsu toimii niin hyvin, että kaveritkin haluavat kokeilla, tehoaako se heidän pelkäämiinsä asioihin. Elämä voi joskus olla pelottavaa, mutta on mainioita konsteja, joiden avulla pelottavat asiat voi saada tuntumaan vähemmän pelottavilta. Niillä voi myös hieman hassutella! Runokuvakirja.

Tämä tunnelmallinen kuvakirja kertoo pimeänpelosta ja auttaa kekseliäästi sen voittamisessa. Kirja sisältää satoja pieniä reikiä, joiden läpi valo säteilee ja luo uudenlaisia varjoja. Tartu taskulamppuun ja valaise hämärä pois! Kun aurinko laskee, Pimeä liukuu esiin ja kasvaa suuremmaksi… ja suuremmaksi… ja pian se peittää kaiken. Pimeä on valtava ja loputon, vähän niin kuin seikkailu. Kaikkein ihmeellisintä on, että vain silloin kun on pilkkopimeää, voi nähdä kaikki tähdet.

Otso on ravintoketjun syövereissä. "Mummu, jos eläimet syövät toisiaan, niin syökö jokin eläin myös ihmistä?". Mummu kertoo Otso-pojalle ravintoketjusta: luonnon tasapaino säilyy, kun eläimet syövät toisiaan. Otsoa jää kuitenkin vaivaamaan yksi asia: kuka kumma syö ihmisen? Otso alkaa kuvitella mitä hurjimpia ihmissyöjiä: onko niillä kenties limainen napa? Tai paljon - siis todella paljon hampaita? Vallaton tarina tarjoaa kutkuttavaa jännitystä pikkulapsille! Lasten pelkoja ja omituisia päähänpinttymiä käsitellään onneksi sopivan lämpöisellä otteella.

Fanni ja ystävykset ovat vihdoin saaneet vanhemmiltaan luvan yöpyä majassa, jonka he ovat rakentaneet metsään. He ovat täynnä intoa ja odotusta – kunnes on aika mennä nukkumaan. Metsästä kuuluvat äänet tuntuvat voimistuvan hetki hetkeltä, ja ystävysten majaretki loppuu lyhyeen. Seuraavan päivän harmituksen keskellä aloitetaan pohdinta, kuinka pelot voisi voittaa. Onnistuvatko ystävykset löytämään rohkeuden ja yöpymään majassa? Kun pelko kasvaa liian voimakkaaksi, on omia ajatuksia ja toimintaa vaikea säädellä. Kirjan tarina ja siihen liittyvät tehtävät auttavat lasta ymmärtämään, miten omat ajatukset vaikuttavat tunnesäätelyyn. Lisäksi kirjassa esitellään konkreettisia keinoja, joita lapsi voi käyttää pelkojen voittamisen harjoittelussa.

Joka vuosi useita lajeja kuolee sukupuuttoon. Täydelliset olennot, miljoonien vuosien evoluution tulokset, lakkaavat olemasta. Aksolotli on pieni, hymyilevä sammakkoeläin, joka elää koko elämänsä toukkavaiheessa. Se ei koskaan kasva aikuiseksi ja viettää koko elämänsä vedessä. Kaupungistuminen on syönyt aksolotlin elintilaa niin, että aksolotleja elää enää yhdessä järvessä Meksikossa. Elämäni pohjalla -kuvakirjan kertoja on kenties planeettamme viimeinen vapaana elävä aksolotli. Hän viihtyy erinomaisesti lammikossaan, jossa seurustelee tiikerisalamantereiden kanssa, kerää aarteita ja vakoilee rannalla vierailevien kömpelöiden kaksijalkaisten edesottamuksia. Mutta lämpötila nousee koko ajan, lammikko samentuu ja sinne ilmestyy kalanrumiluksia. Kunnes eräänä päivänä jättimäinen aalto pyyhkäisee mennessään kaiken tutun. Linda Bondestamin kirjoittama ja kuvittama aksolotlin tarina on hauska, ekologinen ja eksistentiaalinen kertomus maapallostamme – hauraasta ja samalla vahvasta. Se on yllättävä ja koskettava kirja ilmastonmuutoksesta ja siitä, miten mälsää on leikkiä yksin.

Pieni kuvakirja kaipauksesta. Jos haluaa olla toisen kanssa koko ajan, miten malttaa olla hetkeäkään erossa? Voiko samaan aikaan olla kaukana ja silti lähellä? Ainakin paikaltaan voi nähdä kauas, jos osaa ihmetellä asioita, jotka tipahtavat kuonolle. Vaikka meri on kaukana, on pisara kuonolla samaa vettä.

Ihastuttava klassikko - runollinen ja vähän pelottavakin kertomus yksinäisestä Nyytistä, joka monen vaiheen jälkeen löytää onnen Tuikun rinnalla. Nyyti lähtee maailmalle etsimään ystäviä ahtaat kengät jalassa, matkalaukku kädessä ja mieli täynnä komplekseja. Orpona hän nilkuttaa iloisten homssujen ja hemulien ohi uskaltamatta huutaa kenellekään: "Heipä hei!" Mutta matkalla Nyytiä odottaa yllätys. Häntä vastaan ui pulloposti! Ja äkkiä hänestä tulee hyvin suuri ja urhoollinen, kun hän lähtee pelastamaan pientä heikkoa tuittutyttöä kamalan mörön käsistä. Tove Janssonin runosatu, jonka suomennos on Kirsi Kunnaan käsialaa, on hellyyttävä, leikillinen, lyyrinen ja tovemaisesti salaviisas.

Anttu haluaisi kuulua muskelisotureihin, mutta ei pääse joukkoon mukaan, koska ”honottaa” ja on ”dauni”. Hän vaklaa periskoopillaan Jossun ja muiden muskelisoturien tekemisiä metsässä ja päättää suorittaa urotyön päästäkseen osaksi porukkaa. Neljä muskelisoturia on supersuositun lastenkirjailijan tarina Antusta, jota ei päästetä leikkeihin mukaan erilaisuutensa takia. Yksinäisyys ja ystävyyden kaipuu heijastuvat elävästi tarinasta, joka saa kuitenkin ilahduttavan onnellisen lopun.

Veera Virtanen on iloinen ja innokas koululainen, mutta koulun ilmapiiri muuttuu kurjaksi, kun Veera alkaa saada ilkeitä viestilappuja. Hän ei voi ymmärtää, kuka niitä lähettää. Lopulta tulee ikävä tekstari - parhaan ystävän numerosta! Kuvakirjasarjan 11. osassa Veeraa kiusataan, mutta onneksi tyttö ei jää huolineen yksin. Vahvaa vertaistukea tarjoavassa tarinassa lapset selvittävät välinsä omalla tavallaan ja kiusaamisen syitäkin mietitään.

Liian raskas reppu on valoisa kertomus vaikeasta aiheesta. Kirjassa käsitellään kiusaamista ja sen aiheuttamia tunteita tokaluokkalaisen Erkon tarinan kautta. Kirjaa voidaan lukea yhdessä tai yksin. Teoksen avulla erilaisuuden kohtaamisesta voidaan keskustella myös koululuokassa. Humoristinen kuvitus siivittää tarinaa.

"Pyjamapellejä ei päästetä sisään!" Piki seisoo tyrmistyneenä kerhomajan ulkopuolella supersankarin viitta harteillaan. Uudet kaverit eivät otakaan häntä mukaan kerhoonsa, vaan läimäyttävät kerhomajan oven Pikin nenän edessä kiinni. Vasta kotona tulee itku! Onneksi siellä on Yönalle ja ennen kaikkea Iso, jonka kauniit ja kannustavat sanat rauhoittavat murheellisen pikkuolennon. Piki suivaantuu ja päättää selvittää, miksi ei pääse mukaan leikkeihin. Paljon ehtii tapahtua ennen kuin Piki on muiden mukana pohtimassa, mitä kiusaavalle Pomolle tapahtuu - haluaako kukaan enää leikkiä sellaisen kanssa, joka kiusaa toisia?

Susi on surullinen. Se asuu yksin isossa linnassa. Maalaaminen ei innosta sitä. Sitten Susi keksii maalata puutarhurin muotokuvan. Puutarhuri istuu taiteilijan mallina monta päivää. Välillä he juovat kahvia, juttelevat elämästä tai vain istuvat hiljaa. Maalaus valmistuu. Susi katselee sitä seinällään joka päivä. Sitten se rohkaistuu kutsumaan puutarhurin uudestaan luokseen. Suden hetki kertoo siitä, millaista on olla yksinäinen, ja miten maisema muuttuu, kun uskaltaa päästää ystävän lähelle.

Jukka Hukka on murheen murtama, kun hänen paras kaverinsa Katri Katti lähtee leikkimään Hanna Hauvan kanssa eikä ota häntä mukaan. Hämähäkin avulla Jukka Hukka oppii keksimään omia kivoja juttuja ja tajuaa, että voi löytää myös uusia, ihania kavereita. Joitakin tilanteita ja tunteita ei pysty muuttamaan, toisia taas pystyy. Kun oppii tunnistamaan nämä asiat ja löytämään omia tapoja olla onnellinen, voi käyttää tätä salaista taitoaan milloin vain. Runokuvakirja.

Jukka Hukka odottaa innolla talven tuloa, että saisi laittaa päälleen upouuden kirjavan takkinsa. Kun viimein tulee kylmä, ilkeät otukset tekevät pilkkaa hänen takistaan. Jukka Hukkaa harmittaa. Hämähäkki rohkaisee Jukka Hukkaa kertomaan tunteistaan jollekulle, johon hän luottaa. Hän saakin huomata, etteivät asiat aina ole sitä, miltä näyttävät. Joskus muiden käytös satuttaa. Silloin vaatii urheutta pysyä omana itsenään ja pitää sydämensä avoinna, mutta siihen pystyessään voi yllättyä iloisesti. Runokuvakirja.

Ugu Ugu on urhea pieni yksisarvinen. Eräänä yönä Ugu Ugu saapuu kaupunkiin, josta kaikki äänet ovat kadonneet. Siellä asuu ystävällisiä olentoja, jotka hiljaisuus on tehnyt surullisiksi. Kaupungin laidalla sijaitsee synkännäköinen linna. Ugu Ugu päättää selvittää Hiljaisuuden kaupungin salaisuuden!

Silva asuu äitinsä kanssa talossa, jota ei näe kadulta. Talossa on ainakin kaksikymmentä huonetta. Sitä peittää suuri pensasaita. Silvasta on hauskaa piiloutua sinne ja kurkistella sieltä salaa äitiä. Joskus äiti saa migreenin, ja silloin hänen täytyy mennä samettisohvalle, johon hän uppoaa kuin kivi. Joskus äiti katoaa. Se tapahtuu näin:1. Äiti istuu kuistilla ja juo cappuccinoa.2. Hän katselee tapettia seinillä.3. Hän alkaa kadota. Äiti istuu siinä, mutta hän on poissa, kuin tapetti olisi nielaissut hänet. Silloin Silvakin katoaa, jotta ei tuntisi itseään niin yksinäiseksi. Hän kattaa itselleen pensasaitamajassa suuren pöydän ja kuvittelee, että hänellä on iso perhe. Yhtenä päivänä äiti huomaa, että teeastiastiastosta puuttuu osia. Missä ovat lautaset? Ja kupit? On kuin teeastiasto olisi saanut jalat! Silloin äiti lähtee etsimään ja löytää Silvan.

Natalia Nokkonen katselee epäluuloisena pihan uusia lapsia ja heidän meluisia leikkejään. Lapset pyytävät häntä mukaan, mutta Natalia ei halua lähteä, vaikka lapsilla näyttää olevan hauskaa. Heidän naurunsa muuttuu kaikenvärisiksi linnuiksi, joilta Natalia sulkee ikkunansa. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja päättää viedä vanhan teekannunsa lasten leikkeihin. Samassa hänet kutsutaan ihmeellisiin juhliin... Aurinkolinnut on runollinen kuvakirja yksinäisyydestä, ystävyydestä ja ennakkoluulojen voittamisesta.

Ympyräiset viettävät päivää hiekkarannalla ja innostuvat pelaamaan pomppupalloa. Puspus Pusukalan tekisi mieli osallistua leikkiin, mutta eihän kala pärjää kuivalla maalla. Heko Kroko vähättelee tilannetta ja kiusaa Puspusia huomaamattaan. Puspus vetäytyy merenpohjaan suremaan. Miten Puspus saataisiin mukaan leikkiin? Löytävätkö Ympyräiset yhteisen leikin Puspusille sopivassa ympäristössä? Tunnetaidot: toisten tunteiden ymmärtäminen – ystävällisyys – leikkiin mukaan ottaminen