Kuukausi: tammikuu 2018

Kevään aikana saamme nauttia Mediamysteeri-blogissa myös yhteissuunnitteluluokan bloggauksista! Ensimmäisessä postauksessa saadaan vastauksia siitä, kuinka voit suunnitella oman pelin.

 

 

Pitkien jouluisten lomien jälkeen tapasimme taas Kartanonkosken yhteissuunnitteluluokan ja mediamysteeritiimin kesken. Päivän agendana oli katsahtaa menneeseen ja tulevaan sekä jokaisen meidän suunnittelijan mediamaisemiin.

Aloitimme tunnin muistelemalla syksyn tapaamiskertoja luokan taululle kiinnitetyn aikajanan avulla: yhdessä lautapelien pelailua ja tutustumista, draamaseikkailuja mysteerien kaupungissa ja kirjastolla pelattua Aurinkomyrsky-prototyyppipeliä. Viimeinen puolivuotinen oli selkeästi taittunut loman kautta jo unhoitettujen aiheiden puolelle, mutta tapaamiskerroilta tulostettujen kuvien, Mediamysteeri-blogin selailun ja muistin rassaamisen jälkeen muistot alkoivatkin tulvimaan. Luokkalaiset kokosivat syksyltä mieleenjääneitä hetkiä post-it-lapuille, jotka käytiin lisäämässä aikajanalle. Projektiseinä jäisi kuvineen kaikkineen luokkaan koko lopun kevään ajaksi.

Menneiden kaivelusta siirryttiin tulevaisuuteen katsomiseen. Mitä varten me olemme täällä yhdessä, mikä on meidän yhteinen tavoite? Miksi ihmeessä me täällä pelaillaan, keskustellaan tai leikitään, ja mikä se mediamysteeri nyt sitten lopulta onkaan? Hiljaisuus laskeutui luokkaan, ja huomasimme kuinka tärkeää on muistella ja miettiä yhteistä tavoitetta! Melkein kaikki olivat unohtaneet, mitä me Mediamysteeri-projektissa lopulta olemme tekemässä: Vantaan kaupunginkirjastoihin ja Päivälehden museoon kaikkien vierailuluokkien pelattavaa Mediamysteeri-peliä. Hiljasuus päättyi riemastuneeseen vastaanottoon: ”Siis kaikkiko pääsee pelaamaan sitä tässä suunniteltavaa peliä?” ja ”Kai mekin päästään pelaamaan sitä?”. Motivaatio kevääseen tuntui kuin puhkeavan kukkaan, ja siitä innostuneena kävimme koko suunnitteluporukalla kevään suunnitteluaikataulut ja tapahtumat alustavasti läpi.

Kevät lupaa luokkalaisille uusia aluevaltauksia ja vastuita: blogipostauksia ja tarkkailutehtäviä. Hanketyöntekijät Oona ja Venla nakittivat halukkaat luokkalaiset tekemään blogipostauksia tänne Mediamysteeri-blogiin. Toimittajan työn lisäksi yhteissuunnitteluluokkalaiset pääsevät myös tarkkailijan, tutkijan ja haastattelijan hommiin, kun testiluokat tulevat pelaamaan mediamysteeri-peliä. Suunnittelussa mukana olleet 5B:läiset voivat kerätä tärkeitä huomioita ja käytännön tietoa pelin sujuvuudesta ja mielekkyydestä.

Hahmotettuamme sijaintimme projektiseinämällä siirryimme täysin aiheesta toiseen: hankesuunnitelmista mediamaisemiin. Lähdimme median tutkintaan leikkisällä tehtävällä nimeltä rikkinäinen faksi. Rikkinäisessä faksissa jakauduimme ryhmiin, ja kirjoitimme jokainen omalle lapullemme tekstillä viestin. Tekstillä kirjoitettu viesti annettiin toiselle, joka vuorostaan piirsi sen. Tekstiosuus käännettiin lapun toiselle puolelle, ja kuva annettiin seuraavalle, joka tulkitsi kuvan taas tekstiksi. Laput kiersivät ryhmissä henkilöltä toiselle, ja joka toinen piirsi ja kirjoitti saman viestin yhä uudestan, tietämättä edellisiä tulkintoja.

Purimme tehtävän katsomalla ryhmien lempi faksiliuskoja ja vastaamalla Maijun esittämin kysymyksin:

Olivatko kuvat helposti sanallistettavissa? Entä oliko lauseista helppo tehdä kuva? Mitkä olivat vaikeimpia kuvia tai lauseita, mitkä helpoimpia? Mikä siihen vaikuttaa? Mitä eroa on kuvalla viestimisessä ja tekstillä viestimisessä? Mitä muita eri viestintämuotoja on (piirroksen ja teksin lisäksi esim. valokuva, sarjakuva, infografia, ääni, liikkuva kuva…)?

Palasimme pienryhmiin ja syvennyimme tutkimaan mitä viestintä ja media ovat. Purimme miellekartoille omaa mediankäyttöämme ja jokaisen omaa mediamaisemaa. Miten media näyttäytyy elämässämme hyvänä asiana, mitä se mahdollistaa? Entäpä milloin media voi olla huono ja jopa haitallinen? Miten media tai median käyttö on muuttunut, ja onko se muuttunut parempaan, huonompaan vai vaan erilaiseksi?

Suuri aihe alkoi taipua keskustelun myötä paloiksi ja yhä ymmärrettävämmäksi. Soveltaakseemme havaittuja asioita loimme hahmopiirustustehtävän kautta mielikuvituksellisia media-identiteettejä. Jokaisessa ryhmässä piirrettiin paperilappua taittamalla ja ringissä kierrättämällä hahmoja, joihin jokainen oli piirtänyt oman osansa näkemättä toisten piirustuksia. Ainoina reunaehtoina tekemisessä oli, että hahmo olisi suurinpiirtein luokan oppilaiden ikäinen eli viidesluokkalainen. Pienryhmissä avattiin naurunpyrskähdysten saattelemana hahmopaperit, ja ryhmät valitsi yhden hahmoista jatkokehiteltäväksi. Hahmolle piti keksiä kymmenessä minuutissa mediaidentiteetti, jonka voisi esitellä luokalle. Avustavina kysymyksinä käytimme esimerkiksi seuraavia:

• Miten hahmo käyttää mediaa? (Voidaan miettiä esimerkiksi päivänkulun mukaan: aamu – aamupäivä – keskipäivä – iltapäivä – ilta – yö)

• Mitä mediaviestimiä, sovelluksia?

• Minkä verran hän sitä käyttää? Liikaa vai ei kenties ollenkaan?

Saimme upean joukon mielenkiintoisia persoonia, joiden kehittelyssä ei oltu mielikuvitusta säästelty. Näitäkin mediamaisemia ja hullunkurisiakin ideointeja voimme myöhemmin sulauttaa Mediamysteeripelin hahmoihin ja juoneen!

 

 

 

Ajatuksia projektista ja tuntisuunnittelusta projektitiimin jäsenen Maiju Siltakosken näkökulmasta

Projektimme keskeisenä tavoitteena on osallistaa Mediamysteeri-pelin suunnitteluun sen kohderyhmään kuuluvia nuoria sekä kehittää peli, joka kumpuaa nuorten omasta elämismaailmasta ja kiinnostaa heitä aidosti. Projektin erityispiirteenä voi nähdä tiiviin ryhmässä työskentelyn ja yhteissuunnittelun. Osallistava suunnittelu näkyy projektissa niin oman suunnitteluryhmämme toiminnassa kuin yhteistyöluokan kanssa työskentelyssä.

Ideoimme ja suunnittelemme yhdessä projektiryhmän kesken tuntien sisällöt, mutta jokaiselle ryhmän jäsenelle on myös omat vastuualueensa. Yksi omista tehtävistäni projektissa on yhteissuunnittelukertojen tuntisuunnitelmien tekeminen. Tuntisuunnitelma on tärkeä työkalu opettajalle ja sen merkitys korostuu edelleen, kun paikalla on samaan aikaan useampi opettaja.

 

Selkeän viestinnän ja vastuunjaon merkitys

Pääsimme ryhmämme kanssa ennen syksyn vierailuja Kartanonkoskella kuuntelemaan eri alojen asiantuntijoiden luentoja muun muassa pelipedagogiikasta ja palvelumuotoilusta, mikä antoi paljon työkaluja ja vinkkejä osallistavien suunnittelukertojen kehittelyyn. Esimerkiksi palvelumuotoilija Viivi Lehtosen esitelmän jälkeen ymmärsimme projektisuunnitelman jäsentämisen ja näkyväksi tekemisen tärkeyden ja havainnollistimme sen itseämme varten seinälle. Jotta oma osa projektissa voi hahmottua, on tärkeää nähdä se suhteutettuna kokonaisuuteen. Huomasin omalla kohdallani, että selkeän vastuualueen saaminen on lisännyt merkityksellisyyden ja osallisuuden tunnetta omassa tekemisessä ja helpottanut tietyn roolin ottamista oman ryhmämme kesken kuin myös luokan edessä.

Olemme pyrkineet opiskelijaryhmämme kesken ahkeraan ja selkeään ryhmän sisäiseen viestintään omassa Whatsapp-keskusteluryhmässämme. Osallisuuden tunnetta projektissa lisätään myös avoimuudella: jaamme keskenämme muistiinpanoja, kuvia ja linkkejä ja kirjoitamme suunnitelmamme auki tänne, avoimeen blogiin. Blogi toimii apukeinona myös yhteydenpidossa ja luokan osallistamisessa: he pääsevät tekemään postauksia omasta näkökulmastaan ja näkevät kaiken, mitä me teemme.

Viidestä opiskelijasta ja ohjaavasta opettajasta koostuva ydinryhmämme on pieni ja joka tapaamiskerralla joutuu varautumaan siihen, että jo ennestään pienestä ryhmästämme joku on poissa. Ryhmän intiimiys näyttäytyy myönteisenä, mutta tekee sen samalla haavoittuvaiseksi. Meillä ei missään vaiheessa syksyä ollut erikseen valittua puheenjohtajaa tai suunnittelukertojen vetäjää, vaan suunnittelumme on perustunut vapaaseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Koen, että tämänkaltaisessa pitkässä projektissa ryhmäytyminen ja turvallinen ympäristö on toimivan suunnittelun kannalta elinehto, mutta läheiset välit aiheuttavat myös helposti turhautumista ja viivästyksiä aikatauluun, kun keskustelu ajautuu aiheesta sivuun.

 

Pienryhmätyöskentelyä joustavalla aikataululla

Syksyn suunnittelukokonaisuuden aikana ideoimme luokan kanssa vierailumallin pelimekaniikkaa ja teemaa yhdessä tekien ja kokeillen. Ensimmäinen vierailumme Kartanonkoskella nojasi vahvasti yhdessä tutkimiseen. Lautapelien pelaaminen yhdessä ja luokan perinteisestä opettaja-oppilas-suhteesta etäännyttäminen tuki ryhmäytymispäämäärää. Saimme nopeasti huomata, miten helposti koulun arki ja kaikki siihen liittyvät muuttujat saattavat muuttaa koko päivän kulun. Luokan oma ohjaava opettaja ei ollut ehtinyt sairastumisesta ja kiireistä johtuen tehdä ennalta pyytämiämme valmisteluja. Lisäksi ensimmäisen tunnin aluksi koululla tuli palohälytys ja vietimme ensimmäiset puoli tuntia ulkona pakkasessa. Saimme kuitenkin rakennettua suunnittelukerrasta antoisan pudottamalla tiettyjä osioita alustuksesta pois ja tiivistämällä pelaamisaikaa.

Tuntisuunnitelmien tekemisen näkökulmasta huomasin, että varasuunnitelman tekeminen ja mahdollinen joustovara opetuksessa on erittäin tärkeää. On hyvä miettiä etukäteen, mitä tehtäviä tai osioita voidaan jättää pois tai lisätä, jos kaikki ei menekään niin kuin alun perin oli tarkoitus. Mitä jos jotain materiaaleja puuttuu tai influenssa-aalto iskee ja luokasta onkin vain murto-osa paikalla? Tuntisuunnitelmaa on turha tehdä minuutilleen ja jokaisen tehtäväosion läpikäyntiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa. Tuntisuunnitelmia tekiessä huomasin myös, miten tärkeää selkeän ohjeistuksen tekeminen on, jos opetus tai osa siitä on jonkun muun kuin oman itsen vastuulla. Tämä on seikka, joka meidän on myös muistettava lopullisen Mediamysteeri-pelin ohjeistusta tehdessä.

Olemme suunnitelleet kaikkien yhteissuunnittelukertojen rakenteen niin, että suurin osa työskentelystä tapahtuu joka kerralla vaihtuvissa pienryhmissä, jolloin pääsemme havainnoimaan ryhmädynamiikkaa ja yhdessä toimimista paremmin. Käytössämme oleva Seppo-pelialusta perustuu ryhmätyöskentelyyn, joten myös suunnittelumme luokan kanssa on luontevaa tehdä pienryhmissä. Pienryhmissä tekeminen saa myös paremmin kaikkien äänet kuuluviin kuin koko ryhmän ollessa läsnä ja antaa jokaiselle ohjaavalle opiskelijalle luontevan vastuualueen opetuskerroilla. Vaihtuvien pienryhmien etuna on ollut myös se, etteivät poissaolot pääse vaikuttamaan työskentelyyn merkittävästi ja kaikki pääsevät työskentelemään kaikkien kanssa.

Suunnittelutuokiomme ajoittuivat syksyllä käytännön syistä keskiviikkoiltapäiviin, joten tuntisuunnitelmien tekemisessä piti ottaa huomioon mahdollinen iltapäivälevottomuus. Luokan pisimmät koulupäivät loppuivat normaalisti jo kello kahden aikaan ja tarkoituksenamme oli jatkaa yhteissuunnittelua aina neljään saakka iltapäivällä. Tämän pyrimme huomioimaan varaamalla opetuskerroille eväitä ja pitämällä ohjelman väljänä ja joustavana. Saatoimme tilanteen mukaan lopettaa päivän jo aikaisemmin. Kevään 2018 ajaksi olemme saaneet onneksi vaihdettua yhteissuunnittelukertamme aamupäiville.

 

Pelillisyyden hyödyntäminen ja näkymiä kevääseen

Toisella opetuskerralla hyödynsimme pelillistettyä draamaprosessiharjoitusta Mediamysteeri-pelin teemoittamisen suunnittelussa. Harjoitus toimi apuna tarinan yhteiskehittelyssä ryhmänä ja harjoituksen rakenne tuki osallistamisen tavoitetta. Etenimme tarinan kautta hahmo- ja ympäristösuunnittelusta kehollisiin harjoituksiin, joissa muun muassa juostiin suunnittelemamme maailman läpi, luotiin äänimaailma ja tehtiin kehopatsaita. Pienryhmissä kehitetyt tarinan elementit kietoutuivat yhteen ja muuttuivat, kun jokainen sai mahdollisuuden vaikuttaa tarinaan. Harjoituksella sivuttiin kirjastoon sijoittuvassa vierailumallissakin hyödynnettävää pelillistä lähestymistapaa, jossa ei kilpailla keskenään vaan mennään yhdessä yhteistä tavoitetta kohti.

Me opiskelijat olemme kokeneet roolimme projektissa palvelumuotoilijamaiseksi – olemme tuoneet eri toimijat yhteen ja keräämme eri alan osaajilta projektin onnistumiseen tarvittavat palaset yhteen. Osallistavan suunnittelun näkökulmasta haasteenamme tulee olemaan oppilailta tulleiden ideoiden eettinen käsittely ja suodattaminen lopullista peliä varten. Olemme pyrkineet työskentelemään tiiminä, jossa jokainen saa äänensä kuuluviin ja voi toimia omin ehdoin. On tärkeää, että keskustelulle ja kysymyksille jätetään tilaa. Osallistamisen kannalta tärkeää on ollut tiivis yhteydenpito luokkaan ja omien ja yhteisten tavoitteiden sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen. Tätä havainnollistimme luokalle kevään ensimmäisellä kerralla tehdyllä hanke-esittelyllä, joka jätettiin luokan seinälle muistuttamaan projektista ja sen etenemisestä. Kevään aikana jatkamme luokan kanssa suunnittelua, ja he toimivat yhtenä pelin testiryhmistä. Luokka pääsee myös kokeilemaan ohjaajan ja tarkkailijan osaa, kun ulkopuoliset testiryhmät kokeilevat pelin prototyyppejä. Osallisuuden kannalta tärkeä osa on myös kevään loppuun suunnittelemamme karonkka, jolla palkitsemme Kartanonkosken 5B-luokan vuoden aikana saamastamme suunnitteluavusta.

– Maiju Siltakoski, Mediamysteerin projektitiimin jäsen ja tuntisuunnitelmien vastaava

Ensimmäinen puolisko projektia on nyt takana syksyn muodossa, ja on aika katsoa kohti Mediamysteerin huikeaa ja hieman jännittävää kevättä.

Keväällä tulemme keskittymään Mediamysteeri- projektin työskentelyssä prototyyppeihin, testiryhmiin ja pelin varsinaiseen kokoamiseen. Pyörittelemme kokonaisuuden valmiiksi toukokuuhun mennessä, jolloin prosessia voi ihastella yhteissuunnittelun tuotoksena valmistuneena pelinä.  

Joulukuussa syksyn viimeisellä kerralla tapasimme ohjausryhmän kanssa Päivälehden museolla. Ohjausryhmä koostuu kaikkien yhteistyötahojen edustajista; Päivälehden museon puolelta mukana olivat museon johtaja Saila Linnahalme ja palvelukoordinaattori Aikku Meura, Vantaan kirjaston puolelta verkostopäällikkö Katariina Ervasti ja Aalto-yliopiston puolelta Taiteen laitoksen johtaja Martti Raevaara. Näiden osallistujien lisäksi tietenkin mukana oli koko projektitiimimme.

Projektitiimimme esitteli syksyn aikana syntynyttä prosessia, Kartanonkosken 5B:läisten tuotoksia ja suuntaviivoja keväälle 2018. Sovimme blogikirjoituksien jakamisesta myös muiden tahojen kesken, eli nyt keväällä pääsette lueskelemaan ajatuksia myös Kartanonkosken 5B:läisiltä ja kirjaston, sekä museon työntekijöiden näkökulmista!

Tammikuun aikana keskitymme Kartanonkosken 5B:läisten kanssa työskentelyyn: tutustumme oppilaiden median käyttöön, suunnittelemme kevään ohjelmaamme ja kiteytämme pelin teemaa omien lautapelien muodossa.

Helmikuussa aloitamme jälleen prototyypit, tällä kertaa ensimmäisen kerran museolla ja toisen kerran Pointin kirjastolla, Vantaalla.

Maaliskuun aikana projektiimme astuu mukaan useita testiryhmiä, joiden valaisevia mielipiteitä ja ajatuksia pelistä pääsemme kuulemaan. Näitä testiryhmien prototyyppi pelejä ohjaa myös kirjaston tai museon oma työntekijä, joten saamme toivottavasti arvokasta informaatiota myös pelin kehityksestä ohjaajan näkökulmasta. Kartanonkoskelaiset kanssasuunnittelijat ja tutkijat pääsevät ohjaamaan toisia ryhmiä pelissä, sekä tekemään havaintoja ja dokumentoimaan pelin prototyypin edistymistä.

Huhtikuun aikana viimeistelemme pelin graafista ilmettä, ääninauhoja ja kokoamme pelin kuulemiemme havaintojen pohjalta kokonaisuudeksi, joka olisi käyttövalmis toukokuuhun mennessä.

Toukokuussa juhlimme yhteissuunnittelijoittemme kanssa toivottavasti onnistunutta projektia, jonka olemme valmiita luovuttamaan seuraaville pelaajille!

 

Tällä innostuksella on hyvä jatkaa kevääseen ja seuraavaan keskiviikkoon, jolloin tapaamme jälleen Kartanonkoskelaiset yhteissuunnittelijamme!