Suosittelija-blogin ranskalainen kirjamatka alkaa! Vantaan kirjastoissa matkustetaan syksyn ja kevään aikana lukemalla eri kaupunkeihin ja kulttuureihin. Blogissa sukelletaan 14.-20.11. Pariisiin ja ranskalaiseen elämäntapaan. 

Kuva: chariserin, CC BY 2.0

Gabrielle Bonheur ”Coco” Chanel muokkasi  tarinaansa uudelleen  koko elämänsä ajan. Syntyminen aviottomana lapsena köyhäintalossa ei sopinut kuvaan, jonka Coco halusi itsestään julkisuudessa antaa.  Vuosien mittaan Chanelin värikäs elämä on innoittanut lukuisia eri maista kotoisin olevia tieto- ja romaanikirjailijoita sekä elokuvaohjaajia. Kukin heistä katselee Chanelin maailmaa eri näkökulmasta. Koko totuuden tietää ehkäpä vain yksi henkilö  – Coco itse.

Sanna Tahvanaisen tänä syksynä ilmestynyt romaani Pikkumusta (Otava 2016) kertoo fiktiivisin keinoin Coco Chanelin tarinaa 1920-luvulta. Kirjan musta kansi helminauhoineen muodostaa teoksen nimen kanssa käsitteen, jonka suuri osa maailman naisista tunnistaa.

Teoksen lopussa oleva lähdeluettelo kertoo, että Tahvanainen on tutustunut Chanelin elämään useiden teosten kautta. Hän kertoo muokanneensa joitakin yksityiskohtia tarinaan sopiviksi, mutta suurelta osin faktat ovat kohdallaan. Kirja on kuitenkin ennen kaikkea romaani historiallisesta henkilöstä. Sellaisenaan se tarjoaa mielenkiintoisen ja viihdyttävän lukukokemuksen, jossa iloinen 1920-luku taustoittaa Coco Chanelin kiehtovaa rakkauselämää, mutta teos kuvaa myös Chanelin taiteellista työtä kuten Chanel no 5:n luomista  – ja tietysti sitä kuinka pikkumustasta tuli käsite.

Jossakin lehdessä sanottiin, että Coletten mielestä olen kuin pieni musta härkä. Jos minä olen pieni musta härkä, niin tämä on pieni musta mekko.

Elämäkertoja

Axel Madsenin henkilökuva Chanelista teoksessa Coco Chanel (Otava 1991) alkaa syntymästä. Cocon lapsuusvuosien tapahtumista on niukasti tietoja, mutta Madsen on onnistunut selvittämään hänen varhaiset vaiheensa pääpiirteissään. Selvittäminen ei ole ollut helppoa, sillä Aubazinen orpokodissa vietetyt vuodet ovat olleet jakso, jonka Coco on pyrkinyt elämästään häivyttämään erityisen perusteellisesti.

Madsen käy kronologisesti läpi Chanelin elämää ja siihen vaikuttaneita ihmisiä. Kirjailija on tehnyt tarkkaa työtä haastattelemalla Chanelin tunteneita henkilöitä, tutkimalla hänestä aiemmin kirjoitettuja teoksia ja lehtiartikkeleita sekä vertailemalla tietoja. Chanelin omat kertomukset tuovat lisäväriä tarinaan. Madsen mainitsee esimerkiksi kolme erilaista tarinaa siitä, mistä Coco sai lempinimensä.

Coco ei koskaan mennyt naimisiin. Saksalaismiehityksen aikaan Coco herätti pahennusta kelpuuttamalla rakastajakseen saksalaista yläluokkaa edustavan Hans Günther von Dincklagen. Sodan loputtua Cocoa kuulusteltiin kolme tuntia ja kun häneltä kysyttiin, oliko hän todellakin seurustellut saksalaisen kanssa, Coco vastasi itsevarmasti:

”Kuulkaahan hyvä herra, minun ikäiseltäni naiselta ei voi odottaa, että hän katsoo miehen passia, jos hänellä on mahdollisuus rakastajaan”.

Vuonna 1944 kuulustelun aikaan Coco oli kuusikymmentäyksivuotias.

Entä Cocon intohimo ja elämäntyö muodin ikonina? Madsenin teos luo kuvan Cocon urasta alusta loppuun. Ura ei ollut yhtäjaksoinen. Kolme viikkoa siitä, kun Iso-Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksaa vastaan Coco yllättäen sulki muotitalonsa. Vasta neljätoista vuotta myöhemmin, syyskuussa 1953 Coco kirjoitti amerikkalaiselle Carmel Snowlle olevansa valmis aloittamaan uudelleen:

”Kesällä sain ajatuksen, että olisi hauska palata työhön, koska työ on minun koko elämäni.”

Coco palasi muotimaailman huipulle kuin ei olisi sieltä pois ollutkaan.

Muita elämäkertoja

Justine Picardie: Coco Chanel – the legend and the life  (HarperCollins 2010)
Lisa Chaney: Chanel  – an intimate life (Penguin Books 2011)
Francois Baudot: Chanel (Thames & Hudson 1996)
Paul Morand: The allure of Chanel (Pushkin Press, 1. p. 1976)
Kirjailija-diplomaatti Paul Morand oli Coco Chanelin pitkäaikainen ystävä. Teos perustuu Morandin Cocosta tekemiin haastatteluihin, jotka oli tehty jo toisen maailman sodan jälkeen, mutta  hän kokosi muistiinpanonsa julkaistavaan muotoon vasta Chanelin kuoleman jälkeen.

Elokuvia Cocosta

Coco oli voimakas ja intohimoinen nainen. Hänen rakastajiinsa kuuluivat muun muassa Igor Stravinsky ja Westministerin herttua, joiden avioliitot särkyivät Cocon takia. Jan Kounenin elokuvassa Coco Chanel & Igor Stravinsky rakastavaisten tarinalle luo tunnelmaa musiikki Stravinskyn baletista Kevätuhri. Elokuvassa Coco näkee Stravinskyn ensimmäisen kerran Kevätuhrin ensi-illassa Pariisin Théâtre des Champs-Elysées’ssä. Ranskalaisyleisö buuaa Stravinskyn avantgardemusiikille, mutta Coco on vaikuttunut. Hän tarjoaa Straviskylle perheineen taloaan asuttavaksi. Hiljalleen Stravinskyn ja Cocon välille kehittyy kahden taiteilijan intohimoinen suhde, joka johtaa kolmiodraamaan. Elokuva perustuu Chris Greenhalghin romaaniin Coco and Igor (Review 2002).

Vain kuukautta ennen Kounenin elokuvaa sai ensi-ltansa Anne Fontainen ohjaama Coco avant Chanel, jossa Chanelin roolissa näyttelee Audrey Tatou. Elokuva keskittyy kuvaamaan Cocon nuoruusvuosia ennen kuin hänestä tuli kuuluisa muodinluoja.

Samoihin aikoihin edellisten kanssa ilmestyi kolmaskin Chanelin elämästä kertova elokuva Coco Chanel, jonka on ohjannut Christian Duguay.  Suoraan televisiolevitykseen valmistunut elokuva kestää kolme tuntia. Tarina alkaa 1950-luvun Pariisista, jolloin Coco on jo 70-vuotias ja tekee paluutaan muotimaailmaan. Takautumien kautta valottuu se, miten Cocosta lopulta tuli muodin ikoni.