Kuunneltavaa yhteisille automatkoille

Kun koko perhe matkustaa yhteisille automatkalle kesä-Suomeen tai vaikka ulkomaille, kuluu matka rattoisammin, jos voi vaikka kuunnella jotakin, joka sopii kaikkien korville. Olen valinnut kuunnelmia ja satu-CD:eitä, joita jaksavat kuunnella isommatkin lapset sekä aikuisten historiallisia romaaneja ja pohtimisen aihetta antavaa kuunneltavaa. Yllättäen vanhassa on vara parempi, eli vanhat tutut jutut veivät voiton uudemmista kuunneltavaa etsiessäni.

 Pikkulapsiperheelle

Takapenkki hiljenee, kun 101 dalmatialaista (kirja + CD-levy) hyrähtää käyntiin. Reippaan kokoisesta kirjasta riittää pideltävää kahdellekin lapselle ja kuvat ovat isoja ja selkeitä, jopa oivaltavia. Kertojana on dalmatiankoira Pongo, joka on kyllästynyt poikamiesisäntänsä tapaan viettää päivänsä pianon ääressä säveltämässä. Isäntä yrittää säveltää rakkauslaulua, vaikkei hänellä ole edes tyttöystävää. Niinpä Pongo ryhtyy toimiin löytääkseen isännälle oikean rakkauden.

Elina Karjalaisen Uppo-Nalle on syvälle luotaavaa yksinäisyyden ja toisaalta ystävyyden kuvausta, myös hyljätyksi tulemisen tunteet tulevat hyvin esille. Iki-ihana Tytti Karjalainen on esittäjänä.

Milne, A. A.: Nalle Puh : lastenkuunnelma. Nalle Puh on esitettynä ehdottomasti toinen tarina kuin itse luettuna. Kun Matti Pellonpää ja Kari Väänänen pääsevät vauhtiin, vanha tarina muuttuu uudeksi, taide-elämykseksi. Jos radiosta keväällä tullut uusinta jäi kokematta, sen voi nyt lainata kirjastosta CD-levynä.

Valkoinen kameli : satukuunnelmia. Eri maiden kansansatuja sekä tunnettujen kirjailijoiden pieniä satuja kuunnelmamuodossa, ääni- ja musiikkitehosteineen, näyttelijöiden esittämänä. Ihmisten erilaisista piirteistä kerrotaan opettavaisten tarinoiden, usein eläinsatujen,  kautta.

Juha Ruusuvuori: Topi Tarhakäärme ja ottopoika. Topi Tarhakäärme ja Leena Lehtisammakko ovat hankkineet itselleen ottolapsen, Timo Tapiirin, joka on monta kertaa isompi kuin ottovanhempansa. Tämä tuottaa tietenkin jos jonkinlaisia vaikeuksia, onneksi heillä on hyviä ystäviä ja sukulaisia apunaan.

Koululaisperheelle

Aapeli: Vinski ja Vinsentti. Vinski on pieni punapäinen poika, joka elelee 1900-luvun puolivälin kuvitteellisessa pikkukaupungissa Hömpstadissa. Vinski näyttää olevan yksinäinen poika – ei kerrota, miksi – eikö samanikäisiä kavereita ole vai eikö Vinski vain sovi joukkoon? Vinski ei näytä kuitenkaan kärsivän tästä yksinäisyydestä vaan hän keksii alinomaa uusia mielenkiinnon kohteita ja mielikuvitusjuttuja. Aapelin Vinski-kirjojen kuunnelmadramatisointien ensimmäisessä osassa Vinski keksii näkymättömyyspulverin ja tässä toisessa osassa hän löytää itselleen mielikuvituksellisen kaverin. Vinski-kirjat ovat kestäneet hyvin aikaa, ehkä Vinskin optimistisen mielenlaadun ja kirjojen hiljaisen huumorin takia.

Rudyard Kipling: Viidakkokirjat.  Tiikeri Shere Khan on vähällä saada kiinni pienen pojan. Susiäiti pelastaa kuitenkin pojan ja kasvattaa hänet omien pentujensa joukossa omana lapsenaan. Poika saa nimen Mowgli – sammakko, koska hän on karvaton. Mowglin opettajina toimivat  vanha äreä karhu sekä musta pantteri. Nämä opettavat hänelle viidakon lain sekä eri eläinten kieliä. Mowgli onkin tässä hyvin oppivainen sekä älykäs.  Hänen ikuiseksi vihollisekseen jää tiikeri Shere Khan ja Mowgli tietää, että ennen pitkää hänen on kohdattava tiikeri uudelleen ja se tietää jomman kumman kuolemaa. Musta pantteri tietää myös, että Mowglin on vielä jonain päivänä palattava omiensa luo.

Jukka Parkkinen: Korppi ja korven veikot. Nuoret korpit Kalevi ja Kristian ovat olleet poissa kotoa kaksi vuotta. Kun he palaavat, maisema näyttää muuttuneen. Kestää pitkän aikaa ennen kuin korpit ymmärtävät, että heidän kotikorpeensa on pystytetty tykistöleiri. Luonnonolennot kärsivät melusta ja tykistötulesta, toisaalta ihmisiltä jää ruokaa yli korpeillekin. Pohdintaa ja mietiskelyä korpin tasolta.

Ritva Toivola: Kummitusjuna. Pieniä kauhukertomuksia mm. taksista, jota kuljettaa päätön mies. Nimen koko kirjalle on antanut ensimmäinen tarina.

Aikuisperheelle

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita, ensimmäinen osa Nimettömät. Hilma Maria Perämäen ja Anna Sofia Ahlstedtin elämät kulkevat rinnakkain koko elämän mittaisen ajan. Samalla Enni Mustonen kirjasarjassaan ja äänikirjoissaan tulee kertoneeksi Suomen historiasta 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Hilman ja Annan lähtökohdat ovat erilaiset: Hilma on alun perin piika ja Anna pastorin tytär. Molemmat ovat syntyneet kuitenkin samana vuonna, 1877, ja molemmat toimivat tahoillaan naisen aseman ja Suomen aseman parantamiseksi ja heistä tulee ystävät. Tässä kirjasarjassa historia tulee lähelle ihmistä, kun se kerrotaan arkielämän tasolla.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen laajasta tuotannosta palkittu teos, joka on jälleen Japanin tsunamin jälkeen entistä ajankohtaisempi. Jäätiköntutkijat, arkeologit ja merentutkijat yhdistävät voimansa tässä palkitussa kirjassa. He yrittävät keksiä keinoja jäätiköiden sulamisen hidastamiseksi. Kirja pysäyttää miettimään, mitä ihmiskunnalla on edessään. Risto isomäki on kirjailija ja visionääri, joka on perehtynyt ilmastonmuutokseen ja mm. jäätiköiden sulamiseen, ja pyrkinyt kirjoillaan kiinnittämään ihmisten huomion näihin tärkeisiin seikkoihin.

Heli Laaksonen: Ratio Sulavoi. Heli Laaksonen on CD-levyllään olevinaan Radio Sulavoin toimittaja. Hän esittää runojaan sekä välillä syvällisiä ja välillä humoristisia ajatuksiaan, välillä on musiikkia ja muitakin esiintyjiä. Ohjelman tavoite: Saada äänimiehen ilme muuttumaan kerran lähetyksen aikana.

Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo. Sinikka Nopolan oivaltavia sattumuksia elämän varrelta tarhaikäisestä aikuiseksi. Nopolaa kuunnellessa tuntuu että joillekuille sattuu elämässä kaikenlaista enemmän kuin toisille tai sitten jotkut osaavat oivaltaa enemmän kuin toiset.

Pedersen, Jan: Linnut äänessä : 150 Pohjolan lintulajia äänineen. Erilainen lintukirja. Kirja ei sisällä erillistä CD:tä, vaan kirjassa on helppokäyttöinen äänilaite, josta saa kunkin linnun äänen kuuluville. Ääninäytteet voisivat olla ehkä vähän pidempiä, jotta tuntuma linnun ääneen syntyisi. Kirjan kuvat ovat isokokoisia ja korkeatasoisia, linnut hyvin tunnistettavia.

C-kasettien kuuntelijoille

Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli Sinne ja takaisin. Niille, joilla autossa on kasettisoitin, voin suositella Hobitti-kasetteja.  Hobitti on johdatus Taru sormusten herra -kirjasarjaan, joskaan ei yhtä väkivaltainen.  Tämä soveltuu ehkä parhaiten nuorille. Joka pitää Hobittista, pitää varmasti myös Sormusten herrasta. Hobitti Bilbo Reppuli löytää vuorten uumenista taikasormuksen ja kummallisen olennon Klonkun, joka on elänyt vuoren alla olevassa järvessä kauan sormus aarteenaan. Tämä sormus johtaa hobitti Frodoon ja Sormuksen tarinaan. Tarinaan hyvästä ja pahasta, ikuisesta taistelusta, elämästä ja kuolemasta, ystävyydestä. Kirjassa annetaan hyviä neuvoja, mutta kun Frodo joutuu pahaan paikkaan, hän on unohtanut kaikki neuvot. Hän joutuu suoraan tuleen ja selviää kaikesta neuvokkuudellaan.  

Pirjo Pearlman, Vantaan kaupunginkirjasto

Kesän viettoa vauvaa odotellessa

Tämä vinkkipaketti on tarkoitettu kaikille, jotka viettävät kesää tulevaa perheenlisäystä odotellen. Aihe tuntuu liittyvän olennaisesti kesään. Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin (22.5.2011), että Suomessa syntyy nykyään eniten lapsia kesälomien aikaan. Jutussa arveltiin, että kyse olisi tulevien vanhempien suunnitelmallisuudesta: isän kesälomat halutaan yhdistää uuden perheenjäsenen tuloon. Aiemmin vilkkainta aikaa synnytyssairaaloissa on ollut maaliskuu, kun lapset ovat saaneet alkunsa juhannuksena. Kesä on siis varsin hedelmällistä aikaa!

Raskausajasta, synnytyksestä ja vauvanhoidosta on kirjoitettu lukuisia opaskirjoja. Varsin kat-tava tietopaketti on esimerkiksi Suomalainen vauvakirja, johon on koottu tietoa raskausajasta, synnytyksestä, vauvanhoidosta ja lapsen kehityksestä kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Hieman toisenlaista näkökulmaa tarjoaa Malla Rautaparran teos Raskaus, synnytys, äitiys: äidiksi omaa kehoa kuunnellen. Rautaparta painottaa naisen omaa asiantuntijuutta äidiksi kasvamisessa. Teos sisältää myös runsaasti hengitys- ja joogaharjoituksia, jotka helpottavat oloa sekä raskauden ja synnytyksen aikana että niiden jälkeenkin. Minna Haatajan Hyvä syntymä: kirja odottavalle äidille painottaa niin ikään äidin kehontuntemusta, itsensä kuuntelua ja omiin vaistoihin luottamista.

Tulevaan vauva-arkeen voi valmistautua perehtymällä vauvan ja vanhemman vuorovaikutuk-seen. Teokseen Hoivaa ja leiki on koottu tietoa, lauluja ja leikkejä, jotka vahvistavat vauvan ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta. Mielenkiintoinen pieni kirjanen samasta aiheesta on myös Perhosen siivin: opas vuorovaikutustanssiin. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teos Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen lapsen myöhemmälle kehitykselle. Odotusaikana vuorovaikutusta maha-asukkiin voi alkaa kehittää laulamalla kehtolauluja. Eve Alhon Vauvakulta: laulukirja vauvaperheille -kirjaan on koottu kaikki tutut kehtolaulut ja myös muita lastenlauluja. Parhaiten laulut muistuvat mieleen kuuntelemalla. Perinteiset kehtolaulut löytyvät esimerkiksi Nukkumatin suosikit -levyltä.

Äitiyteen ja vanhemmuuteen voi valmistautua myös lukemalla kaunokirjallisuutta. Sari Vuoriston Laskettu aika -novellikokoelman tarinat kertovat hienosti äitiyden iloista ja suruista erilaisissa elämäntilanteissa. Minna Anderssonin novellikokoelma Seitsemän tytärtä: äidiksi tulon tunnelmia 1840-luvulta nykypäivään kuvaa yhden suvun seitsemän tyttären kautta äitiyttä eri aikoina. Eve Hietamiehen romaani Yösyöttö on puolestaan varsin realistinen kuvaus vauvaperheen arjesta, jota tuore isä joutuu yllättäen pyörittämään yksin. Anna-Leena Härkösen romaani Heikosti positiivinen kuvaa kirjailijan ongelmien sävyttämää raskausaikaa ja haparoivaa kasvamista kohti äitiyttä. Teräviä mielipiteitä suomalaisesta äitiyskulttuurista ja raskausajasta myllerryksineen tarjoaa Minna Kiistalan omakohtainen teos Minä en sitten muutu.

Innokkaille käsityöihmisille kirjastoista löytyy runsaasti opaskirjoja ja käsityölehtiä lastenvaat-teiden tekemiseen. Hieman toisenlaisia vaatteita syntyy Veikeät vauvanvaatteet: ompele vanhasta uutta -teoksen ohjeilla. Kirjassa hyödynnetään vanhojen vaatteiden kankaita ja tuunataan myös uusia vauvanvaatteita. Onnea vauvalle -teoksen melko yksinkertaisilla ohjeilla voi vauvalle tehdä mm. pehmeitä leluja, asusteita ja sisustusesineitä. Jos puikot pysyvät käsissä, löytyy Neuleita kullannupulle -teoksesta ohjeita toinen toistaan suloisempien tossujen ja muiden neuleiden tekoon. Tiina Törnströmin Vaippailmiö -teoksen avustuksella ekologinen perhe voi hyvissä ajoin alkaa perehtyä kestovaippojen ominaisuuksiin. Kirjan ohjeilla vaipat voi tehdä myös itse. Ohjeita vauvanvaatteiden tekoon löytyy runsain mitoin myös käsityölehdistä, kuten Suuri käsityölehti ja Moda -lehdistä.

Lisää aineistoa löydät kirjastoista seuraavista luokista:
raskaus ja synnytys 59.571
lastenhoito 59.6 ja kehityspsykologia 14.6
lastenvaatteiden tekeminen 65.424
lastenmusiikki 78.3112

Elina Räsänen, Vantaan kaupunginkirjasto

Satunnaisen pyöräilijän kesäloma

Pyöräilykausi alkaa pakkasilla, jolloin helteessä ajoa voi treenata pyöräurheilija Saikansalon tavoin saunassa. Pentti Haanpään novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä Saikansalo harjoitteli Etelä-Euroopassa järjestettävää kisaa varten, mutta harrastelijalle kuuman sään leiri on ennen kaikkea mainio syy saunoa päivittäin. Lisäksi huolletaan hankeen ruostumaan jäänyt kalusto Fred Milsonin Polkupyöräkirjan huolto-ohjeiden avulla. Myös Ilkka Järvimäen Pyöräilijän kunto-opas tulee tarpeeseen: kirjassa on treeniohjelmia ja kuntovinkkejä, jotka sopivat myös aloittelevalle pyöräilijälle. Hyvä peruskunto on tarpeen, että kesällä jaksaa pyöräillä naapurinkunnankin puolelle juhlimaan.

Loman koitettua huolettomalle tai työvuoden ahdistamalle sopii päämäärätön ajelu. Tätä suunnitelmaa toteutetaan Ron McLartyn romaanissa Polkupyörällä ajamisen taito. Päähenkilö Smithy Ide menettää vanhempansa ja kadottaa sisarensa. Hän hyppää pyörän selkään ja alkaa polkea halki Yhdysvaltojen. Ide on juopotteleva, ylipainoinen ihmisraunio, mutta sitkeä polkeminen kirkastaa mielen ja karistaa kilot. Romaanisankarin esimerkkiä kannattaa seurata: stressi ja huolet jäävät Suomessakin pyörätien varteen, eikä reittiä tarvitse etukäteen suunnitella.

Suunnitelmallinen lainaa erilaisia kirjastosta pyöräilykarttoja ennen retkeä. Esimerkiksi Fillariopas. Turun saaristo esittelee Turun saariston pyöräilyreittejä, ja  Pyöräilyopas Vantaan luontoon  taas Vantaan pyöräreittien varrella olevia luonnonnähtävyyksiä. Opas löytyy myös pdf-muodossa Vantaan Ympäristökeskuksen www-sivuilta. Rengasrikon sattuessa Lars Klintingin hilpeä kuvakirja Kassu korjaa polkupyörän neuvoo yksityiskohtaisesti, miten rengas paikataan. Kirja sopii myös tarakalla matkustaville lapsille taukoviihteeksi.

Jos helle tai sade estää retkeilyn, pyöräilyä voi harrastaa kotisohvalla. Kimmo Antilan toimittama Velomania! : pyörällä halki aikojen tutustuttaa kotimaisen pyöräilyn paikoin merkilliseenkin historiaan. Kalevi Lepon toimittama     Suomalaisia polkupyörämerkkejä     puolestaan esittelee ennen vuotta 1970 valmistettuja pyöräaarteita, joita voi joutessaan etsiä mummolan ladoista ja liitereistä kunnostettavaksi. Treenipäivän viimeistelevät viisi Oscar-ehdokkuutta saanut Fillarijengi -elokuva (1979), jossa aikuistuvat nuoret viettävät kesää pyöräillen ja tulevaisuuttaan pohtien, sekä toimittaja Matti Rämön matkakertomus Rengasrikkoja Saharassa : polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan. Rämön kirja on mainio kurkistus matkan varrelle osuvien maiden yhteiskuntaan sekä pitkän matkan pyöräilyn riemuun ja hankaluuksiin.

Kovakuntoinen lukaisee vielä Jukka Pakkasen tiiviin ammattipyöräilyhistoriikin Raateleva nousu : johdatus ammattipyöräilyyn, jossa käydään läpi kilpapyöräilyn syntyhistoria, suuret etappiajot, klassikkokilpailut ja nimekkäimmät ajajat. Kirjan turvin lajia tuntematonkin voi hurahtaa 2.7. alkavaan Ranskan ympäriajoon. Sitä ennen on kuitenkin syytä jälleen lämmittää sauna ja huuhtoa hiki ja maantiepöly iholta.

Paula Niemi, Vantaan kaupunginkirjasto

Kaikissa meissä asuu pieni puutarhuri

Puutarha on ihme. Vuodesta toiseen sinne kylvetyt siemenet ja sipulit heräävät keväällä uuteen kukoistukseen auringon ja lämmön vaikutuksesta. Kiireen ja työpaineiden vaivaamalle ihmiselle puutarhasta on tullut parhaimmillaan virkistyksen ja levon tyyssija, pieni palanen kadotettua paratiisia arjen keskellä, paikka viihtyä ja iloita ystävien ja perheen kesken. Puutarhanhoidolla on myös terapeuttista merkitystä. Omasta keittiöpuutarhasta voi lisäksi olla hyötyä: siellä kasvatetuista vihanneksista, yrteistä ja juureksista ainakin tietää missä ne ovat kasvaneet! Puutarha voi olla suuri tai pieni – tai sen voi perustaa vaikka parvekkeelle. Vantaan kirjastoista löytyvät oppaat, ideakirjat ja lehdet puutarhanhoidon mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Tähän olen valinnut pienen otoksen kevään 2011 puutarhakirjojen sadosta.

Stina Pyrrö & Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi

Kirjassa esitellään puutarhan vuosi keväästä syksyyn. Hanna Marttisen viehättävä ja tunnelmallinen kuvitus inspiroi omiin suunnitelmiin. Esillä ovat sekä kaupunki- että maalaispihat. Käytännölliset neuvot opastavat lukijaa niin kotiviljelyyn kuin koristekasvienkin kasvatukseen. Kirjan runsas sisältö antaa ideoita ja vinkkejä paitsi aloittelijoille myös kokeneemmalle puutarhanhoitajalle.

Johanna Vireaho: Onnellinen puutarhuri

Ideoita ja inspiraatiota, käytännön toteutuksia ja ohjeita, osa helppoja ja osa vaativia. Puutarhan kalusteita ja rakennelmia, kiveyksiä, kasveja, suunnittelua. Erityisesti hyvä ideakirja, joka hyödyntää myös kierrätystä: kierrätysaita kuormalavoista!

Stiina Kiiveri: Mökki ja pelakuu : kurkistuksia siirtolapuutarhaan

Kauniisti kuvitetussa kirjassa on käytännön vinkkejä siirtolapuutarhaan, ja myös muille pienen pihan tai mökin omistaville.

Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja

Agneta Ullenius esittelee kirjassaan yksityiskohtaisesti 22 tavallisinta kasvimaan juuresta ja vihannesta unohtamatta kuitenkaan hienostunutta herkkua, parsaa. Kirjasta selviää kasvimaan hoito, taimien esikasvatus, siementen kylvö, rikkaruohojen torjunta, oikean maa-aineksen valinta, tuholaisten torjunta ja luonnonmukainen viljely. Jos ei omista omaa palstaa tai kasvimaata, voi monia vihanneksia ja yrttejä kasvattaa myös parvekkeella!

Värien lumoa puutarhaan : ainutlaatuinen opas kasvien valintaan

Värit luovat puutarhaan tunnelmia. Värien harmonia hivelee aistejamme ja eri kasvit pääsevät oikeuksiinsa erilaisessa valaistuksessa. Joukko puutarha-alan ammattilaisia on koonnut Viherpiha-lehdessä julkaistuista artikkeleista oppaan puutarhan kasvien valintaan värin mukaan.

Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista

Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Leena Kilpi esittelee kirjassaan 44 maustetta ja mausteyrttiä. Mukana on sekä Suomessa kasvavia että eksoottisia mausteita. Mausteet on esitelty aakkosjärjestyksessä ja niistä kerrotaan kuvaus, viljely, vaikutukset ja lääkekäyttö sekä mahdolliset varoitukset. Kirjassa pääpaino on mausteiden ja yrttien terveysvaikutuksissa, mutta myös viljelystä, mausteiden keruusta ja säilönnästä on kirjassa tietoa.

Deborah Schneebeli-Morrell: Yrttitarha ruukussa

Sen sijaan että poimisit yrtit marketin vihannesosastolta vain kertakäyttöä varten, miksi et kasvattaisi niitä itse ruukuissa parvekkeella, keittiön ikkunalla tai pihalla? Deborah Schneebeli-Morrellin Suomen oloihin suomennettu kirja antaa perustietoa yrttien kasvattamisesta ja valinnasta sekä erilaisten istutusruukkujen mahdollisuuksista ja valmistamisesta. Ruukkujen ei välttämättä tarvitse olla uusia, vaan vanha kattilakin voi olla todella viehättävä istutusastia! Hyvä ideakirja.

Else Leivo: Tulppaanitarhan lumo

Kun kevään sipulikukkien tuoksu alkaa jo haalistua ja lakastuneet varret kadota nurmikon sekaan, voi ryhtyä haaveilemaan syksyn istutuksista tai aivan uudesta tulppaanitarhasta.  Else Leivon ja Vesa Leivon yhteistyönä on syntynyt kirja, joka saa sipulikukkien ystävien sormet syyhyämään: jos kuitenkin vielä istuttaisin muutaman tulppaanin, narsissin tai krookuksen! Kirjan upea kuvitus houkuttaa ja koukuttaa.

Jouko Rikkinen: Suomalaiset perinnekasvit

Kirja esittelee yli sata suomalaista perinnekasvia ja antaa selkeät ohjeet niiden kasvatukseen ja lisäämiseen. Kauniit kasvikuvat lumoavat. Kasviesittelyjen lomassa on mielenkiintoista perinnetietoa ja historiaa.

Kerstin Engstrand: Uusia ideoita puutarhaan : pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat

Kirjasta löytyvät ohjeet pengerrysten, tukimuurien ja haastavien kukkaistutusten rakentamiseen. Kirja neuvoo miten voit parhaiten hyödyntää pihasi korkeuserot. Portaat voivat olla muutakin kuin käytännöllinen rakennelma: ne voivat olla pihan näyttävä kaunistus. Maanpeittokasveilla ja vesiaiheilla voi puutarhaansa luoda persoonallisen ilmeen. Runsas kuvitus inspiroi omiin suunnitelmiin!

Leena Luoto: Oman pihan terveydeksi

Miksi saippualiuokset eivät helposti tehoa kirvoihin? Mitä hyötyä voi puutarhan kasveille olla kukkakärpäsestä ja sen toukista? Biologit Leena ja Heikki Luoto ovat koonneet puutarhaharrastajille tietopaketin kasvitaudeista ja tuhohyönteisistä. Kirjassa on esitelty myös puutarhanhoidon kannalta hyödylliset ötökät. Kirjan hienot ja selkeät kuvat sekä taulukot auttavat tunnistamaan mikä kasvia vaivaa. Torjuntakeinoista esitellään erityisesti luonnonmukaisen torjunnan keinot.

Kristiina Nurminen, Vantaan kaupunginkirjasto

Retkiä Vantaan historiaan

Backaksen kartanoVantaa tarjoaa monia kiinnostavia kohteita kesäisille retkille Vantaan historiaan. Vantaan maisemassa on paljon historiallisia elementtejä, mutta maisema muuttuu niin nopeasti, ettemme tajua meitä ympäröiviä muistojen kerroksia. Helppolukuiseksi matkaoppaaksi Vantaan historiaan sopii vaikkapa Vantaan kaupunginmuseon viehättävä teos Matkamme Vantaan historiassa joka perustuu kaupunginmuseossa olevaan Vantaan historian näyttelyyn.

Vantaan kaupunki omistaa Hakunilan/Håkansbölen kartanon, jonka puistossa vantaalaiset voivat nauttia historian havinasta ja kartano ympäröivästä romanttisesta ilmapiiristä vaikkapa piknikillä. Tuore Vantaan kartanoista kertova kirja on Jukka ja Seija Hakon ja Pia Lillbroändan asiantunteva ja antoisa Kartanomatka Vantaalla. Siinä on paljon kuvia ja tarkkoja tietoja lisätietoa etsivälle, esimerkiksi kartanoiden omistajaluettelot. Kartanomatka -kirjasta saamme tietää, että Håkansbölen puistossa kävi piknikillä Kustaa kolmas 10.6.1775. Hakunilan kartanosta voi lukea myös Vantaan kansalaismuistin internetsivuilta.

Myös Backaksen ostosta kaupungille on neuvoteltu. Kirjailija Pirjo Tuominen kirjoitti Backaksen kartanosta kirjan Backas: kartano elää asuessaan Vantaalla v. 1988. Se on aivan mainiota luettavaa! Kesäisin Backaksen maisemissa tanssitaan ja kuunnellaan jazzia: lauantaina 11.6. klo 15.00 on Backaksen puistossa koko perheen ilmainen jazzkonsertti, jossa kuullaan sekä musiikkiopiston isoa paraatiorkesteria että pienempää New Orleans –kokoonpanoa.

Hieman erilaisen piknikin voi tehdä suuntaamalla Vantaan lähiöiden ostoskeskuksiin. Matkaoppaaksi voi ottaa vaikkapa Olli Helasvuon ja Niina Vainion kirjan Laatua laitakaupungilla. Vantaan ostoskeskukset 1961-1986. Kirja on Vantaan ostarien historia, ja vanhat valokuvat niistä ja niiden ympäristöstä ovat kiinnostavia. Samoin se, miten asiantuntijat esittelevät rakennusten detaljeja ja arvottavat niitä. Esimerkiksi Myyrinpuhos ja Hiekkaharjun ostari ovat rakennushistorialliselta arvoltaan kansainvälisesti tai valtakunnallisesti merkittäviä.

Vanhempien aikojen kohteita voi etsiä Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista. Sillä voi tutkia, onko kivikauden mies elänyt kotinurkilla. Muinaisjäännösrekisteri ilmoittaa Vantaalta 313 jäännöstä. Esimerkiksi Myyrmäen keskustan alla oli Jönsaksen alue, jonka kaivaukset 1960-1990-luvuilla olivat laajimmat siihenastiset Suomessa. Vaikka Myyrmäki näyttää perin modernilta kahdeksankymmentäluvun normilähiöltä, on se ikiaikuinen asuinpaikka. Alueelta on löydetty ainutlaatuinen Suomen vanhin kivikauden punamultakalmisto ja kodanpohja, nuorakeraaminen kalmisto ja asuinpaikkoja sekä eriaikaisia tulisijoja 70 kappaletta. Alueen merkitys tuli yllätyksenä kaupungillekin. Lopputulos oli, että alue tutkittiin ja rakennettiin sitten.

Lisää uusinta tietoa saa Sirpa Leskisen ja Petro Pesosen mukaansatempaavasta Vantaan esihistoriasta. Kirja on niin tarttuva, ettei sitä malta käsistään laskea. Kesän pyöräilyretket voi suunnata kirjan avulla, sillä lopussa on luettelo muinaisjäännöspaikoista. Kirjan luettuaan voi tunnistaa muinaisen työkalun – jos routinut maa sellaisen esiin nostaa! Kirjasta selviää, että Vantaalla on elänyt mammutteja ja että keramiikan valmistustaito tuli Suomeen joitakin satoja vuosia ennen kuin Ruotsiin. Vantaan koiranystäville kerrottakoon, että vanhin Suomessa ajoitettu koiran luu on löydetty täältä – en siis tarkoita koiran herkkupalaa.

Vantaan historian kirjasarjaan odotetaan seuraavaksi keskiaikaosaa. Se on varmasti yhtä mainio kuin esihistoriaosa, sillä töitä on jo tehty: Vantaan kaupunginmuseo tutki yhdessä virolaisen Padisen kunnan kanssa keskiaikaa. Projektin tuloksena on ilmestynyt suomeksi ja ruotsiksi kirja Gubbackasta, ruotsalaissiirtolaisten 1100-1200-luvulla perustamasta kylästä, joka jo 1500-luvun puolivälissä jäi asumattomaksi. Gubbacka on Kehä III:n ja Itäväylän risteyksen länsipuolella. Paikan näet helposti kirjan kartasta. Tutkijat kuvaavat gubbackalaisten työ- ja keittiövälineitä, uuneja ym. ja pystyvät päättelemään paljon noinkin etäisestä elämästä. Tutkimusalueella kulkee polku, joka jo 1100-1200-luvuilla oli kulkuväylänä. Näet kirjassa kuvan avatun tienpohjan satoja vuosia vanhoista kärrynjäljistä. Pitäisiköhän käydä kävelemässä tuo polku!

Pääkaupunkiseutulaisilla arkeologianharrastajilla on seura nimeltä Ango, ja eri seuroilla on vilkasta toimintaa. Internetsivuilla on luentoja ja retkipaikkoja ympäri Suomen. Ango järjestää maksuttoman muinaiskävelyretken Helsingin Vanhankaupungin alueelle ke 8.6. klo 18.00-19.30.

Maarit Mäkinen

Kuva: Pekka Turtiainen Lähde: Vantaan kaupungin kuvapankki

Vantaan tunnuksia – Vantaa kirjallisuudessa 1.

 

Vantaalaisille tuttu oman kaupungin tunnuskuva on – paitsi lähiöt – liikenteeseen liittyvä : ennen Vantaanjoki, nykyään Kehä III, itä-länsi -jakautuneen kaupungin yhdistävä valtatie. Ja tietenkin Helsinki-Vantaan lentokenttä.

Vantaanjoki ja Vantaan historia ovat Vesa Haapalan innoittajia Vantaa-runokokoelmassaan vuodelta 2007. Teksti liikkuu nykyajasta keskiaikaan, siinä on eri kertojia: sistersiläinen, isä – miehen kokemuksia upeasti ilmaistuna. Blogissaan Haapala sanoo: ”Kirjoitan mieluusti paikoista, joissa olen tuskin ollut ja joita tunnen vain vähän. Onhan näitä, Vantaa, Rooma. Paikka on mielikuvituksen sija.”

Viime aikoina on yhdistetty Helsinkiä ja Vantaata. V. 2006 järjesti Kanneltalo Rajalla-runokilpailun, jolla etsittiin pääkaupunkiseutulaisten kokemuksia kotiseudustaan suhteessa naapurikaupunkeihin. 45 runoa julkaistiin antologiassa Kolmen kaupungin kainalosta . Antologiasta välittyy kauniisti kaupunkilaisten tunteet nopeasti muuttuvissa, rakkaissa ympäristöissä. Vantaanjoen merkityksestä kertoo Helena Heinosen runo:

Tule nyt

Tule autolla.

tule bussilla,

tule metrolla.

Parasta kuitenkin olisi

jos tulisit meloen Vantaata pitkin.

Mirja Anttola-Hakala taas on kirjoittanut antologiaan runon Kehä kolmosella. Susanna Sääskilahden runossa matkustetaan Helsingistä pois:

Ajan uni

Nukahdin usein Pasilassa,

heräsin vilja-aaltoihin,

monta maksamatonta matkaa.


Muutkin antologian runot tuntevat kaipuuta luontoon:

Nää stadit on niinku

joku ihmeen viljapelto:

tuhannet tähkäpäät huojuu

pitkin kartsoja ja toreja.

(Maiju Tawast)

Urbaanimpi Vantaa-kuva esiintyy Vesa Haapalan toisessa Vantaa-nimisessä runossa, joka on julkaistu Kuntarunosuoni-sivulla. Runo alkaa – kuinka ollakaan – Olen kehätie… Se pulppuaa kuin keväinen joki täynnä elementtejä, jotka jokainen vantaalainen tunnistaa sydän kurkussa hymyten mutta kuitenkin toiveikkaana: …olen aamu joka valaisee nämäkin pihatLue runo ja nauti.

Juha Nummisen dekkarissa Viimeiseen pisaraan (1987) poliisi järjestää jännittävän operaation Kehä III:sen ja Hämeenlinnantien risteyksen tienoilla: ”Kehätie on väkivaltaisesti tuhonnut reunoiltaan vanhan maaseutukulttuurin ja pullistanut sen tilalle massakulttuurin huoltoporrasketjun: pienteollisuutta, keskusvarastoja, huoltoasemia, voimalaitoksia, huonekaluhalleja…”

Maarit Mäkinen

Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus.

 

Tapahtumasarjan ”Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen” neljännessä osassa puhutaan avaruudesta. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja kirjailija J. Pekka Mäkelä keskustelevat Vantaalla Tikkurilan kirjastossa 5.10.2010, aiheinaan mm. kirjailijan työ, kirjoittaminen, luonnontieteet, humanistiset tieteet, monialainen luova työskentely, renessanssi-ihmiset. Kohtaamisessa mainitaan Valtaojan teos Kotona maailmankaikkeudessa sekä Kari Enqvistin kirja Suhteellisuusteoriaa runoilijoille.

Esko Valtaoja on Turun yliopiston avaruustähtitieteen professori ja tunnettu tieteen popularisoija. Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -tietokirja voitti Suomen Kirjasäätiön jakaman vuoden 2002 Tieto Finlandia -palkinnon. Vuonna 2008 hän sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon.

J. Pekka Mäkelä kuuluu uuden suomalaisen science fiction -kirjallisuuden kärkikaartiin. Hän on ehtinyt tähän mennessä julkaista neljä romaania, tietokirjoja sekä suuren määrän suomennoksia. Mäkelän viimeisin romaani Karsta (2009) kertoo ihmiskunnan ja Aurinkokunnan muiden rotujen välisen sodan jälkeisestä ajasta. Mäkelä tunnetaan myös musiikin monitoimimiehenä ja toimittajana.

Katso myös:

Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus. Osa 2

Ruoki päätäsi – neljä näkökulmaa kirjallisuuteen. Tietokirjallisuus. Osa 3

Ruoki päätäsi! – runoilta Tikkurilan kirjastossa

4nakoaRGB_72dpi_kesa_S.gifVantaan kaupunginkirjasto jatkaa Neljä näkökulmaa -kirjallisuustapahtumien sarjaa ja tarjoaa illan runon ja musiikin parissa keskiviikkona 21.7.2010 klo 18-20.00. Tikkurilan kirjaston Lummesalissa esiintyvät runokollektiivi Helsinki Poetry Connection, lausuntaryhmä Siitä Pitäen ja laulaja Mira Törmälä.

Helsinki Poetry Connection on vuonna 2008 perustettu yhteisö, jonka tavoitteena on edistää kotimaisen runouden asemaa Suomessa sekä muualla maailmassa. Helsinki Poetry Connection pyrkii nostamaan esille nuoria lahjakkaita tekstintekijöitä runouden ja rap-lyriikan parista. HPC:n aktiivijäsenten runoutta on kuultavissa myös juuri ilmestyneellä Helsinki Poetry Jam -kokoelmalevyllä.

Siitä Pitäen on helsinkiläinen, freelance näyttelijöistä koostuva lausuntaryhmä, joka perustettiin vuonna 2004 kampittamaan perinteisiä käsityksiä lausunnasta. Siitä Pitäen -ryhmän periaatteena on esittää runoilijoiden tekstit sanasta sanaan, mutta kertoa tarinat kuin ne olisivat heidän omiaan. Ohjelmistossaan he ovat suosineet sanataidetta Nerudasta aina Tiihoseen ja Tiaiseen.

Laulaja Mira Törmälä on valmistunut Sibelius-akatemiasta musiikin maisteriksi pääaineinaan haitari ja laulu. Ruoki päätäsi -tapahtumassa hän esittää omia sävellyksiään mm. Kantelettaren runoihin.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Lisätietoja:

Otto Heinonen, Vantaan kaupunginkirjasto, puh. 044-0878801, otto.heinonen[ät]vantaa.fi

Benway, Robin: Bonusraita

Kalifornialainen Audrey seurustelee Evanin kanssa, mutta on kyllästynyt siihen, että Evan on kiinnostunut vain omasta bändistään. Audrey päättääkin jättää Evanin. Evan kirjoittaa erosta biisin nimeltä Odota, Audrey! Yllättäen biisistä tulee tosi suosittu. Kappale nousee paikallisradion soittolistalta koko maailman suosioon. Pian kaikkia tuntevat biisin tarinan. Evanin tekemä sanoitus ei anna Audreysta hyvää kuvaa.

Aluksi yllättävä suosio ja huomio on Audreysta hauskaa. Bändin fanit ja lehdistö kiinnostuvat tarinasta ja Audreysta. Audreysta tuleekin yhtäkkiä julkkis, jonka elämä on vapaata riistaa: turistit kuvaavat Audreyta tämän työpaikalla, paparazzit seuraavat tytön jokaista liikettä ja koulukaverit myyvät lehdistölle tietoja Audreysta. Audrey on hämmentynyt. Hän ei halua tällaista julkisuutta, jossa kaikki yrittävät hyötyä hänestä ja normaalielämästä ei voi kuin haaveilla. Julkisuus pilaa kaiken, välit parhaaseen ystävään ja uuteen ihastukseen. Onko tilanteesta pakotietä?

Stiefvater, Maggie: Väristys

Sudet hyökkäsivät Gracen kimppuun lapsena. Keltasilmäinen urossusi kuitenkin pelasti Gracen lauman tappavista hampaista. Siitä lähtien Grace on seurannut susien elämää.

Sam puolestaa elää kaksoiselämää talvisin sutena kesäisin ihmisenä. Hän on seurannut Gracen elämää siitä lähtien, kun pelasti tämän lapsena.

Kun susilauma hyökkää lukiolaispojan kimppuun, halutaan sudet tappaa. Grace lähtee metsään pelastaakseen sutensa. Metsässä hän kohtaa ihmishahmoisen haavoittuneen Samin. Grace tunnistaa heti sutensa ihmishahmosta huolimatta. Oudot olosuhteet eivät voi estää rakkautta joka heidän välilleen syntyy. On kuitenkin Samin viimeinen kesä ihmisenä.