Matkamme viimeinen kohde oli Amsterdamin pääkirjasto, eli OBA Oosterdok. Kyseessä on yksi maailman suurimmista yleisistä kirjastoista, joka levittäytyy lähes kymmeneen kerrokseen aivan Amsterdamin päärautatieaseman lähellä. Kirjasto avattiin vuonna 2007 ja se toteuttaa neljää peruskonseptia, jotka ovat lukeminen, koulutus, kulttuuri ja kohtaamiset.
OBA:an oli yllättävän haastava saada yhteys ennen matkaamme. Lopulta onnistuimme kollegan verkostojen kautta sopimaan opaskierroksesta, joka maksoi reilut seitsemänkymmentä euroa. Kierroksen maksullisuus liittynee kirjastojen toimintaan maksullisina ja jäsenyyden vaativina tahoina sen sijaan, että ne olisivat yleishyödyllisiä toimijoita. Kirjastonhoitaja Caroline ter Bocht kierrätti meidät koko hulppean rakennuksen läpi kerroksesta toiseen kellaria myöten ja kertoi kahden tunnin ajan palveluista sekä tarjonnasta.
Kirjastorakennus muistuttaa hieman tavarataloa kaiken keskiössä olevine liukuportaineen. Eri kerroksissa puolestaan on yhdistelty vanhaa ja uutta suunnittelua ja modernit kalusteet ovat sulassa sovussa vanhojen tyylihuonekalujen rinnalla. Kerroksia on varattu eri aineistolajien käyttöön, minkä lisäksi talossa on muun muassa teatteri, auditorio, kahvila, ravintolamaailma ja lukuisia vuokrattavia kokous- ja työskentelytiloja. Kaikki nämä tilat ovat maksullisia ja kysyntä on kova.
Yksi kerros on varattu kokonaisuudessaan itsenäiseen työskentelyyn tietokoneilla, minkä lisäksi konepaikkoja on ripoteltu myös muihin kerroksiin. Myös kaupallinen ja poliittinen toiminta on tiloissa sallittua ja siellä onkin järjestetty esimerkiksi vaaliväittelyitä ennen Amsterdamin paikallisvaaleja.
Myös OBA:ssa asiakkaita opastetaan paljon paitsi digiasioissa sekä tulostamisessa, myös muissa arkipäivän asioissa, kuten laskujen maksamisessa ja kielen oppimisessa. Kiinnitimme erityistä huomiota siihen, kuinka tämä apu on brändätty. Kokonaisuus on nimeltään OBA helpt ja se kuuluu kirjaston palveluihin yhtä olennaisesti kuin kirjojen lainaaminen. Näin meillekin tutut digituki sekä tulostusapu eivät jää muun työn ohessa tehtäväksi, vaan ovat oikeasti tärkeä osa kirjaston perustehtäviä.
Toisekseen kirjaston tiloissa on myös muiden toimijoiden pisteitä. Esimerkiksi IHLIA, joka toimii LGBTI-yhteisön etujen ajajana ja pitää hallussaan maailman laajinta vähemmistöjä koskevaa kokoelmaa, on saanut kirjastoon oman tilansa. He järjestävät tapahtumia ja näyttelyitä sekä ovat tavattavissa tilassaan kirjaston sisällä.
Delftin tavoin myös Amsterdamissa toteutetaan lasten- ja nuortenkirjastotyötä sekä kouluyhteistyötä laajasti ja kunnianhimoisesti. Kirjastolla on oma OBA School –ohjelmansa, jota Amsterdamin kaupunki rahoittaa. Kouluyhteistyön tärkeys ja lasten lukemisen tukeminen ihan pienestä saakka siis tunnustetaan ja tunnistetaan. Amsterdamissa asuu lähes 180 eri kansalaisuutta, minkä vuoksi monikielistä ja –kulttuurista toimintaa ei tarvitse erikseen suunnitella, vaan se on itsestäänselvyys läpi linjan.
Kirjaston käytössä on koulujen osalta tapahtunut muutos. Aikaisemmin oppilaat kävivät paljon kirjastossa, mutta nykyään kirjasto jalkautuu yhä enemmän kouluille. Tätä kautta on saatu parempia tuloksia ja tavoitettu paremmin lapsia ja nuoria. Jokaisella koululla on myös oma kirjastonsa, jota kirjastonhoitaja hoitaa. Koulukirjastojen aineisto on uutta ja tuoretta, ja tukee näin oppilaiden lukutaidon edistämistä mahdollisimman hyvin.
Oppaamme mukaan Amsterdamissa on käynnissä taistelu lukutaidottomuutta vastaan (“battle against illiteracy”) eikä se koske vain lapsia ja nuoria, vaan myös aikuisia. Tilanteessa on paljon tuttua, kun ajatellaan Suomen ja Vantaan tilannetta, mutta resurssit puuttua lukutaidon heikkenemiseen ovat kirjaston osalta aivan toiset.
Kierroksen loppupuolella laskeuduimme lastenosastolle, joka levittäytyy yhteen alemmista kerroksista. Kyseessä on iso, valoisa ja aurinkoinen tila, jossa on lukuisia toimintoja niin omatoimiseen kirjastonkäyttöön kuin ohjattuihin palveluihin luokille ja ryhmille. Kalustuksen osalta mielenkiintoiset kaarevat hyllyt loivat lukuisia erilaisia soppia, joihin lapset hakeutuivat oleskelemaan. Kirjasto haluaakin olla “home away from home”, myös lapsille ja nuorille. Hiljaakaan ei tarvitse olla, kunhan ei suoraa huutoa huuda. Kuulosti tutulta!
Kirjastossa on paljon integroitua tilaa. Lastenkulttuuri ja erilainen harrastustoiminta käyttää luontevasti kirjaston tiloja ja niitä löytyy esimerkiksi taiteelle ja pajatoimintaan. Lastenosastolta löytyy erilaisen aineiston ja lukusoppien lisäksi makerspace-tila laitteineen, työskentelytilaa esimerkiksi tietokoneille, luokallisen verran lapsia vetävä teatteri sekä erillinen arts&crafts-tila ulkopuolisen vetäjän toteuttamaa kerhotoimintaa varten. Tilankäyttöä oli selvästi mietitty niin lapsiasiakkaan kuin hänen kanssaan tilaan tulevan aikuisen näkökulmasta, mahdollisimman vaivatonta asiakaskokemusta varten. Ruokailu tapahtuu yhdessä pisteessä, nojatuoleihin saattaa vetäytyä lepuuttamaan jalkoja ja leikkipaikkakin löytyy.
Lastenaineisto on järjestetty samoin kuin Delftin DOKissa, eli tutkimusten perusteella on ensin räjäytetty vanhat käsitykset aineiston luokittelusta ja rakennettu sen jälkeen uusi kokonaisuus käyttämällä temaattista järjestämistä. Eri aineistolajit ovat siis iloisesti sekaisin, kun tarkoituksena on rohkaista lasta löytämään luettavaa. Joku saattaa ajatella, että miten ihmeessä sieltä voi löytää yhtään mitään. Vastaus kuuluu, että oikein hyvin, sillä työntekijät tietävät tarvittaessa kyllä mistä mikin teos löytyy. Jokaiselle on määritelty sijainti ja se löytyy tietokoneelta.
Onkin huomattava, että tämä uudenlainen tapa järjestää aineistoa ei ole jotain sinnepäin tai suunnilleen, vaan yhtä lailla tarkka ja aineiston sijainnista tietoinen kuin meille tutummat tavat. Tässä keskipisteeksi on otettu lapsi ja hänen tapansa etsiä ja löytää tietoa. Tästä ajatuksesta pidän kovasti.
Kirjoittanut Pauliina Eriksson
Erasmus+-matkalla Hollannissa olivat Mira Andreeva, Pauliina Eriksson, Eeva Hytönen, Leela Johansen, Hanna Nyman ja Marjo Perälä
