To 8.10. klo 14 – 15.30 keskustellaan kirjasta
Asko Sahlberg: Tammilehto (WSOY 2004. 388 s.)
Göteborgissa jo pitkään asunut, suomeksi kirjoittava Asko Sahlberg on moni- ja omaääninen kirjailija. Tammilehdossa Sahlberg kirjoittaa uusiksi vuoden 1918: hän kertoo sisällissodasta yksilöiden kautta – punaisten ja valkoisten, jotka eivät ehkä halunneet olla kumpiakaan. Kansakunnan kohtalonhetket kiteytyvät kolmen keskushenkilön keskenään risteävissä, ihmisyyttä koettelevissa kokemuksissa ja tunteissa. Teos on ollut Finlandia-, Savonia- ja Olvi-ehdokas sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokas.
Lainaa kirja palvelutiskiltä, lue ja tule keskustelemaan tai muuten vain kuulolle! Lukupiiriin ei tarvitse erikseen ilmoittautua. Lisätietoja kirjastosta tai vetäjältä sirkku.hokkanen(at)hotmail.com.
***
Viime kerralla keskustelimme Susanna Alakosken romaanista Sikalat. Aihe todettiin rankaksi – huonosti toimeentuleva, alkoholismiin ja väkivaltaan liukuva maahanmuuttajaperhe lapsen kokemana –, mutta kirjoitustyyli kevensi ja etäännytti. Kipeys ja kepeys oli yhdistetty taitavasti ja onnistuneesti. Muistelimme, miten kirja oli ilmestyttyään herättänyt keskustelua huono-osaisuudesta ja sosiaalitoimen katvekohdista, ja Sikalat onkin kouluesimerkki kaunokirjallisuuden yhteiskunnallisesta merkityksestä. – Kirjailija on noussut merkittäväksi sosiaalipolitiikan vaikuttajaksi Ruotsissa, ja pari päivää tapaamisemme jälkeen uutisoitiin hänen nimityksestään Malmön korkeakoulun terveyden ja yhteiskunnan tiedekunnan kunniatohtoriksi. Alakosken muistelmia, päiväkirjaa ja pamflettia yhdistelevä teos Köyhän lokakuu kertoo myös osaltaan kirjailijan huimasta luokkanoususta.
Mathias Rosenlundin Vaskivuorentie 20, vereslihalla kirjoitettu kuvaus omasta vähävaraisuudesta, sai kiitosta hienosta tekstistä. Emme jääneet ihmettelemään, että Rosenlund pitää kiinni kirjailijan kutsumuksestaan, emmekä määränneet häntä kouluttautumaan helposti ja nopeasti esimerkiksi putkiasentajaksi! Rosenlundin tilanne on kouluesimerkki siitä, miten vaikea on parantaa toimeentuloaan, kun taloudelliseen niukkuuteen vielä liittyy muita, itsestä riippumattomia reunaehtoja.
***
Lisävinkkejä:
Menneiden aikojen köyhyyttä ja kurjuutta on kuvattu paljon, myös nykykirjallisuudessa kuten Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012). Tämän päivän köyhyys ei tunnu olevan meillä keskeinen aihe, mutta yksi huono-osaisuuden ja huonosti hallitun vanhemmuuden mustanhumoristinen kuvaus on Kreetta Onkelin Ilonen talo (1996). Luokkaerojen hauskuutta ja vakavuutta kuvaa Miikka Nousiaisen Metsäjätti (2011).
Yhdysvalloissa toimittaja Barbara Ehrenreich pestautui itse matalapalkkaisiin töihin kuten siivoojaksi, ja kertoo kirjassaan Nälkäpalkalla (2001), miten mahdotonta oli tulla toimeen.
Ruotsinsuomalaisia elämiä 1960-luvulta tähän päivään kuvaa (lokakuun kirjailijamme) Asko Sahlberg siirtolaisromaanissaan Yö nielee päivät. Ja sokerina pohjalla mainittakoon Miikka Nousiaisen hirtehishumoristinen Vadelmavenepakolainen, suomalaiseksi syntynyt ruotsalainen. (SH)
