Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.1.2017

10.1.2017 Minä olen Malala : Malala Yousafzai (Tammi, 2014)

Minä olen Malala on kansainvälisesti tunnetun koulutuksen puolestapuhujan ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Malala Yousafzain ainutlaatuinen tarina. Tiistaina 9.10.2012 pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, koska hän halusi puolustaa tyttöjen oikeutta koulutukseen. Malala selvisi hengissä raaasta hyökkäyksestä, ja hänestä tuli yhdessä yössä rauhanomaisen vastarinnan ja kaikille avoimen koulutuksen kansainvälinen symboli. Muistelmissaan Malala kertoo omin sanoin tuon kohtalokkaan päivän tapahtumista sekä koskettavan ja innoittavan tarinan päätöksestään olla antamatta periksi ääriaineksille.

Malalan tarina herätti lukupiiriläisissä monenlaisia ajatuksia. “Aliarvioimatta päähenkilön kokemuksia, minkälainen kirjallinen tuote tämä oikein on?” – kysyi eräs lukija.  Kirja ei ole kaunokirjallisuutta eikä oikein elämäkertakaan (kertojana nuori tyttö). Lukija määritteli kirjan tapahtumakirjaksi.

Yleisesti kirjan rakennetta ja kirjoitustyyliä pidettiin hankalana. Nimiä, vieraita käsitteitä ja Pakistanin vaihtelevaa poliittista historiaa oli rasittavan paljon. Tarina olisi voinut avautua helpommin ja monipuolisemmin esim. kahden kertojan näkökulmasta. Eräs lukupiiriläinen kiteytti ongelman näin: “Kirjassa ei ollut vetoa. Aihe voi olla mikä tahansa, jos siinä on imua, se vie mukanaan. Tässä sitä ei ollut”. Toisen lukijan mielestä kirja oli huonosti kirjoitettu ja koko tarina epäuskottava. Mitä jätettiin kertomatta ja mitä muutettiin tarkoitusperille sopiviksi? Käytettiinkö tytön vilpittömyyttä hyväksi ja tehtiin sillä rahaa?

Kirjasta myös pidettiin. Eräs lukija suorastaan ahmi tarinan ja koki sen ei niinkään kaunokirjallisena teoksena vaan oppikirjana. Kirja tarjosi runsaasti tietoa Lähi-Idän historiasta nykypäivään. Tytön kertomana Talibanin kauheudet avautuvat uudella tavalla. Malalan tarina antaa uskoa siihen, että yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa ja pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Toki Malalan uskottavuus koetteli monta lukijaa. Kuinka voi noin nuori tyttö antaa haastatteluja, lausua mielipiteitään ja olla koko maailman keskiössä? Mutta toisaalta: ihmelapsia syntyy aina ja otollisessa maaperässä he pääsevät kukoistamaan. Malala ei olisi kaikkien tuntema Nobel palkittu rauhantekijä, jos hän olisi syntynyt Pakistanissa toisenlaiseen perheeseen. Hänellä oli poikkeuksellisen isän poikkeuksellinen tuki ja mahdollisuus hyödyntää nykytekniikkaa kirjoittamalla  blogia ajatuksistaan ja kokemuksistaan.  Todettiin myös, että sodan ja vainon keskellä lapsetkin ovat aikuisempia.

Kirja aiheutti keskustelua naisen asemasta, koulutuksesta ja uskonnon vallasta maailmassa. Suomalaisten nykynuorten olisi hyvä lukea Malalan tarina, jotta ymmärtäisivät, kuinka hyvin asiamme ovat Suomessa. Malala on kiehtova persoona: toisaalta ihan tavallinen koulutyttö, toisaalta esiintyvä asiantuntija ja myös harras, koraania tulkitseva muslimi. Musliminaisten tavoin Malala käyttää huivia. Huivi näyttää pysyvän tiukasti musliminaisten päässä myös länsimaistuneilla muslimeilla. Pohjautuuko tapa koraanin oppeihin vai onko se tapakulttuuriin sidottu viesti identiteetistä?

Lopuksi päädyimme pohtimaan, mikä tai mitkä ovat meidän kenties näkymättömät huivimme, kulttuuriimme sidotut tapamme, joista emme henno luopua. Joulun läheisyys toi mieleen joulun pinttyneitä perinteitämme. Jouluksi täytyy siivota, valmistaa jouluruokia, ostaa lahjoja. Kukaan ei voi olla jouluna yksin. Nämä näkymättömät huivit löysimme, keksiikö joku lisää?

Maija Kantola
maija.kantola(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.12.2016

13.12. Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava, 2008)

Tuhat loistavaa aurinkoa on tarina kahden naisen kohtalosta ja ystävyydestä sotien runtelemassa Afganistanissa. Mariam on nuori tyttö, melkein lapsi, kun hänet lähetetään Kabuliin ja naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän odottaa elämältään paljon, mutta saa kokea nöyryytyksiä, väkivaltaa ja keskenmenoja, jotka hän kätkee burgansa alle. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin Kabulissa riehuva sota murskaa nuoren ja rakastuneen Lailan tulevaisuudenhaaveet. Hänestä tulee uusi vaimo Rashidille. Naisten kohtalosta määräävät miehet, sota ja talibanien hirmuhallinto. Mariamin ja Lailan välille kasvanut ystävyys on kuitenkin kaikkia näitä vahvempi ja he jaksavat taistella yhä uudestaan toivon ja vapauden puolesta.

Kuukauden kirjaa voi itse varata HelMetistä tai noutaa Lumon kirjastosta. Lukupiiriin ei tarvitse ilmoittautua ja kirjasto tarjoaa kahvit.

Tervetuloa!

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8392 3473
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 11.10.2016

11.10. John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar, 2011)

Tarkoin vartioitu taloLumon lukupiirillä oli lokakuussa luettavana John Boynen romaani Tarkoin vartioitu talo , joka alkaa vuodesta 1915 tsaarin ajan Venäjältä. Georgi Daniilovitš Jatšmenev on 16-vuotias maalaispoika, joka pelastaa suuriruhtinaan kuolemalta ja silloin hänen elämänsä muuttuu täysin. Georgi palkataan tsaari Nikolain pojan, Aleksein, henkivartijaksi ja hän muuttaa asumaan tsaarin hoviin Pietarin Talvipalatsiin. Venäjällä eletään kuitenkin sekasortoista aikaa, joka johtaa vallankumoukseen ja päättää Romanov-suvun pitkään jatkuneen valtakauden.

Vuonna 1980 kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa Zoja-vaimonsa rinnalla. Zoja on vakavasti sairas ja hänen viimeisenä toiveenaan olisi päästä käymään edes lähellä lapsuuden maisemia, mutta Georgilla ei ole kaipuuta nuoruutensa Venäjälle. Pariskunta päättää matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja saa Georgin muuttamana mieltään ja he jatkavat matkaa Pietariin (silloin Leningrad).

Lukijoiden mielestä Tarkoin vartioitu talo on mielenkiintoinen faktan ja fiktion sekoitus. Alussa kerrotaan venäläisen maalaiskylän elämästä hienolla ja värikkäällä tavalla. Historialliset aikafaktat ovat mukana kertomuksessa, mutta tarinana teos on silkkaa satua. Ihmeteltiin, miten maalta tullut nuori poika voi tulla henkivartijaksi Alekseille, tulevalle tsaarille. Nikolai kuvataan hieman nuhjakkeeksi ja todellista valtaa tuntuu käyttävän Aleksandra, joka on hyvin voimakas persoona. Lukijat päättelivät, että tsaariperhe ei pelastunut, koska suurvaltasuhteet olivat tärkeämpiä kuin sukulaisuussuhteet, joita tsaariperheellä oli moniin Euroopan kuningashuoneisiin.

Muutamaa lukijaa harmitti se, ettei pakomatkasta kerrota tarkemmin ja arvoitukseksi jää, miten Georgi ja Zoja onnistuivat pakenemaan. Lukijoiden mielestä Pariisiin ja Lontooseen muutot ja Georgin työn saanti pariisilaisesta kirjakaupasta ja British Museumin kirjastosta tapahtuvat ihan liian helposti. Miten Georgi on oppinut kielet? Onko Zoja opettanut häntä? Saduissa käy hyvin ja päästään perille ilman rahaa ja papereita.

Moni lukija yllättyi kirjan lopussa siitä, kuka Zoja oikeastaan on. Osa lukijoista oli arvaillut asiaa jo aiemmin. Zojan pelot Pariisissa koskettivat lukijoita. Rivien välistä voi päätellä, että Zoja on hyvin traumatisoitunut. Zoja on hyvin lapsenomainen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja hän tuntee syyllisyyttä kaikesta.
Ihmeteltiin, mikä idea kirjailijalla oli siinä, että hän antaa Zojan ja Georgin tyttären kuolla ja Zojan sairastua syöpään – eikö vastoinkäymisiä olisi ollut jo kylliksi ilman niitä.

Suomalaisina tunnemme naapurimaamme historiaa, joka on myös meidän historiaamme. Lukupiiriläiset kritisoivat kirjan antamaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta. Lukijat ihmettelivät, miten Zoja ja Georgi pääsevät käymään Neuvostoliitossa vuonna 1981.

Kirja on kokonaisuutena hyvää viihdettä, jolla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Teos on pinnallinen ja kevyt, mutta sisällöltään mielenkiintoinen ja se loppuu kauniisti. Osa lukijoista piti kirjasta, koska sen tyyli vastasi omia lukumieltymyksiä. Teos on historiallinen, jännitys- ja rakkausromaani yksissä kansissa. Yksi lukija vertasi kirjaa Laila Hirvisaaren teoksiin. Kirjassa ei menty kovin syvälle historiallisiin tapahtumiin, mikä osaltaan säästi lukijaa raakuuksilta. Yhden lukijan mielestä teos oli hyvin kafkamainen kertomus.
Juoni on mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät aikatasot ovat helppoja, koska henkilöitä on vähän. Tämä on taitavan kirjoittajan laatima romaani. Istutetaan tarina historialliseen kehykseen ja täydennetään kirjailijan vapaudella. Sujuva, helppolukuinen kirja, jossa on alusta loppuun ”koukkuja” lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Eija Kylänpää
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.9.2016

13.9. Fabio Geda: Krokotiilimeri (Otava, 2012)

Krokotiilimeri
Myös e-kirjana

Syksy 2016 aloitettiin Lumon lukupiirissä lukemalla Fabio Gedan teos Krokotiilimeri. Kirja on tositarina pienestä afgaanipojasta, Enaiatista, jonka äiti lähettää pakomatkalle kohti Eurooppaa. Eräänä aamuna kymmenvuotias pikkupoika on yksin maailmassa, mukanaan vain äidin antamat elämänohjeet: ”Pysy erossa huumeista, älä tartu aseisiin ja älä varasta”. Näin alkaa Enaiatin vuosia kestänyt rankka vaellus kohti Euroopan unelmamannerta. Matka kulkee Pakistanin ja Iranin kauttaTurkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.

Lukupiiriläiset olivat tällä kertaa melko yksimielisiä kirjasta.

Tarina oli julma ja järkyttävä, mutta onneksi kirja oli sopivan ohut ja helppolukuinen. Kirjan tekotapaa kritisoitiin ja sen kieltä kuvailtiin ”kököksi”. Kirjaa lukiessa välillä mietitytti faktan ja fiktion raja.

Kirjan tapahtumat olivat niin hirveitä, ettei niitä voinut alkaa ajatella loppuun saakka, vaikkakin ne aiheuttivat tunnekuohua. Koko kirja oli ahdistava, kun ajatteli sen tosipohjaisuutta. Joku lukupiiriläisistä totesi, että nykyiset afgaanilapset eivät ole koskaan nähneet rauhaa kotimaassaan.

Koska kirja oli kirjoitettu minä-muodossa, se auttoi lukijoita uskomaan, että poika selviää hurjasta pakomatkastaan. Kirjaa pidettiin kuitenkin lähinnä seikkailukertomuksena, eräänlaisena kevyenä dokumenttina. Tekstin todettiin tekevän vääryyttä vakavalle asialle. Hyvä kirjailija olisi saanut aiheesta ammennettua huomattavasti enemmän. Kirja jätti myös vuosien aukon tapahtumien kulkuun.

Lukijoiden mielestä pakomatka kuvattiin hyvin pinnallisesti ja tapahtumat vain todettiin eikä mitään kerrottu kovin syvästi. Kovassa merenkäynnissä tapahtunut kumivenematkakin tapahtui yllättävän helposti. Pohdittiin sitä, oliko pinnallisuus osittain käännöksestä johtuvaa.

Lukijat olivat pohtineet kirjan henkilöiden äiti-lapsisuhdetta. Miten kukaan äiti pystyy laittamaan lapsen yksin matkaan? Kuinka raakaa onkaan, kun pieni poika joutuu lähtemään pakomatkalle vailla aikuisen turvaa. Eräs lukija ihmetteli sitä, että miksi äiti lähti kuljettamaan Enaiatia pakomatkalle, vaikka poika kuului ikänsä puolesta jo miesten maailmaan muslimiyhteisössä.

Pakomatkalaiset olivat hyvin luottavaisia auttajiaan kohtaan. Luottamus oli todella suuri rahojen suhteen, joita he jättivät milloin kenenkin haltuun matkan varrella. Jostain kummasta ilmestyi aina mukavia ja avuliaita ihmisiä, jotka eivät jättäneet Enaiatia pulaan. Poika ei joutunut missään vaiheessa hyväksikäytetyksi, mikä tuntui hyvin uskomattomalta.

Vuosien varrella poika kehittyi ja otti joukon johtajan roolin varsinkin merimatkalla. Enaiat oli selviytyjä, joka ei katkeroitunut pahoista kokemuksistaan. Äidin antamat ohjeet toimivat moraalisena selkärankana, mikä antoi voimaa pahoissakin paikoissa.

Aihe oli kuitenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Tämä on nykypäivän todellisuutta maailmassa, jossa ilmapiiri on koventunut.

Lopuksi pohdittiin, missä Enaiat on nyt: Lontoossa vai Vantaalla?

Kirja herätti paljon pohdintaa lukijoissa ja jätti varmasti lähtemättömän muistijäljen jokaisen mieleen. Jotakin iloakin tähän päivään haluttiin kuitenkin löytää ja onneksi ulkona oli aurinkoinen ja kesäinen syyspäivä piristämässä lukupiiriläisiä kotimatkalla.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Lumon kirjaston novellikoukku

Novellikoukussa sukelletaan tarinoiden maailmaan ja neulotaan yhdessä!

Lumon kirjaston novellikoukku järjestetään syksyllä 2016
seuraavina keskiviikkoina klo 18.00 – 19.30:Novellikoukku nostokuva

21. syyskuuta
19. lokakuuta
16. marraskuuta

Tule mukaan oman neuletyösi kanssa, neulo langoistamme hyväntekeväisyyskohteisiin tai istahda ihan vain kuuntelemaan ääneen luettuja novelleja. Tarinoissa on taikaa! Tarjolla kahvia ja teetä.

Novellikoukusta tiedotetaan lukupiiri.netin lisäksi Lumon kirjaston Helmet-sivuilla ja Lumon kirjaston Facebook-sivuilla, käy tykkäämässä! Lisätietoja Lumon kirjastosta Eijalta, eija.kylanpaa@vantaa.fi tai p. 09 8392 3473.