Maaliskuun lukupiirin aiheena novellikokoelmat

Johtava informaatikko Anna-Mari Rantala esittelee illan aluksi uudehkoja novellikokoelmia. Sen jälkeen kuulemme lukukokemuksia teoksesta Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia.

Teoksen kirjoittaja Lucia Berlin (1936-2004) on yhdysvaltalainen kirjailija, jonka oivaltavat, melankoliset ja mustan huumorin sävyttämät kertomukset sijoittuvat arkisiin ympäristöihin kuten pesuloihin, katkaisuhoitopaikkoihin ja kaduille, mutta niissä nähdään myös välähdyksiä hienostokoteihin.

Kirjasta on tullut menestys ja sen myötä Lucia Berlinin novellikokoelmia on lukijoiden suureksi iloksi ilmestynyt lisää: Siivoojan käsikirja 2: Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia (Aula & Co, 2018) ja Ilta paratiisissa ja muita kertomuksia (Aula & Co, 2019).

Kokoonnumme Voimalassa 12.3. klo 18. Lämpimästi tervetuloa!

Rose on poissa


Tikkurilan kirjaston tammikuun 2019 lukupiirissä 10.1. keskustellaan Katja Ketun Rose on poissa -romaanista.

Katja Ketun uusimmassa, Finlandia-palkintoehdokkaana olleessa romaanissa Rose on poissa liikutaan Fond du Lacin intiaanireservaatissa, Pohjois-Minnesotassa. Romaani on tarina rakkaudesta, omien juurien etsimisestä ja täyttymättömistä toiveista.

”Joskus en muista äidistäni Rosesta muuta, kuin että hän oli villi. Sellainen villi sielu, jonka ei tarvitse tehdä suuria asioita tai suorittaa karmeita seikkailuja ollakseen uskottava siinä mitä on: vapaana virtaava henki.” Suomalainen Ettu herää reservaatissa ja huomaa, että rakas Rose on poissa. Poliisiasemalla selviää, että Etulta on kadoksissa 35 vuotta. Hän muistaa vain ajan, jolloin Rose oli hänen vierellään. Mihin seudun intiaanitytöt katoavat, ja miksei tapauksia selvitetä? Rosen ja Etun tytär Lempi on puoliksi ojibwa-intiaani ja puoliksi suomalainen. Lempi ei tiedä miten päin elää, sillä hän on reservaatissa liian valkoinen ja sen ulkopuolella liian intiaani. Lempi kokoaa omaa elämäänsä äidin lähellä olemisen muistosta, elämänkokemustensa sirpaleista ja kaukaisista sukujuuristaan Suomessa. Isovanhemmissaan, Etun isässä ja äidissä, Lempi kokee häivähdyksen tuota nostalgista maata, jota hän todellisuudessa ei ole itse koskaan nähnyt. (Lähde: WSOY)

Lukupiiri on 1. krs Satuhuoneessa.

Lämpimästi tervetuloa!

Heinäkuussa Hakunilassa

Paula lähti lomille, joten remmiin astui heinäkuun lukupiirin vetäjäksi Laura.
Vauhtia oli taas kerran vaan ei – onneksi – vaarallisia tilanteita. Keskustelun kohteena oli tällä kertaa Sergei Dovlatovin Haarakonttori. Itse en sitä ehtinyt lukea, mutta jutut olivat sellaisia, että pitänee johonkin Dovlatovin teoksista vielä tarttua.
Vinkkinä Haarakonttorin lukijoille: lukupiiri suosittelee aloittamaan kirjan lopusta eli lukemaan lopussa olevan henkilö- yms. luettelon ensimmäiseksi. Avartaa kuulemma kummasti kirjan hahmottamista. Kirja rankattiin satiiriseksi ja huumoria sisältäväksi, mutta vaatii historiantuntemusta. Muuten se oli helppolukuinen ja sisälsi paljon dialogia. Kirjailijan tyyliä verrattiin joka Kari Hotakaiseen ja Ernest Hemingwayhin!


Elokuussa tartutaan suomalaiseen kirjaan. Vuoron saa Tuula-Liina Variksen Huvila. Katsotaan mitä sen sisuksista löytyy ja minkälaista keskustelua kehkeytyy. Elokuun lukupiiriä luotsaa taas tuttuun ja turvalliseen tapaansa Paula keskiviikkona 2.8.2017 klo 13-14.30.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Kesäterveisin,
Laura Aaltonen psta
Paula Puustinen
paula.puustinen(at)vantaa.fi
p. 09 839 30805

Martinlaakson kirjaston lukupiiri aloittaa kevätkauden 16.1.2017

Martinlaakson kirjaston lukupiiri jatkaa kevätkaudella 2017 kokoontumalla Hiljaisessa huoneessa kerran kuussa maanantaisin klo 16:00 – 17:30. Lukupiirin vetäjänä toimii tuttuun tapaan Helena Lassila.

Ensimmäisenä keskustelun aiheena on Aki Ollikaisen romaani Nälkävuosi.

Aki Ollikaisen esikoisteos vuodelta 2012 on riipaiseva kuvaus Suomesta vuosina 1867 ja 1868, joka oli 1800-luvun suurista nälkävuosista viimeinen. Maaseudulla eristäytyneenä elävä perhe, Marja, Mataleena ja Juho, joutuvat miehen kuoltua lähtemään kerjuulle kylmän ja lumisen talven keskelle ensin isännän taloon ja sieltä eteenpäin muihin kerjuumatkalla oleviin liittyen. Teos oli ilmestyessään myös Finlandia-ehdokkaana.

Kevään muita kirjoja ovat mm. Solveig Von Schoultzin Pitkin vedenviivaa ja Linn Ullmannin Rauhattomat.

Lukupiiri non kaikille avoin, ei ilmoittautumisia.

Tervetuloa!

Naisten sarjakuvia

Tikkurilan kirjaston marraskuun lukupiirissä to 10.11. klo 18.00 keskustellaan kotimaisten naistaiteilijoiden uutuussarjakuvista.

mielisairaalan-kesatyttoKristiina Nurminen, innokas sarjakuvaharrastaja, luo katsauksen naistaiteilijoiden rikkaaseen ja monipuoliseen maailman esittelemällä keskeisimpiä tekijöitä ja heidän uusimpia töitään. Hän kertoo myös sarjakuvan monivaiheisesta syntyprosessista ja kustantajista, jotka eivät tee työtään rahasta vaan rakkaudesta sarjakuvaan.

Kristiina Nurminen työskentelee Vantaan kaupunginkirjaston hankintaosastolla ja piirtää myös itse sarjakuvia omaan pöytälaatikkoonsa. Illan sarjakuva Viivi Rintasen Mielisairaalan kesätyttö on tekijänsä esikoinen. Se perustuu Viivin omiin kokemuksiin.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä lokakuussa

sophie10.10. Mikaela Strömberg: Sophie

”Kirja perustuu 1800-luvulla eläneen Sophie von Behsen elämään. Pietarissa syntynyt Sophie sai 16-vuotiaana aviottoman lapsen myöhemmin Aleksanteri toisena tunnetun hallitsijan kanssa. Skandaali vaiennettiin naittamalla Sophie hollantilaisen kauppiaan Engbertus Jansenin kanssa. Jansenit muuttivat Suomeen ja Sophie joutui ottamaan vastuun kasvavasta lapsikatraasta ja perheen taloudesta.” (Kirsti Vuorela, Kymen Sanomat)

Kirjailija on hyödyntänyt työssään perimätietoa, haastatellut von Behsen sukulaisia Venäjällä sekä käynyt läpi oikeudenkäyntipöytäkirjoja.

Lukupiirin kuukauden kirja on varattavissa Helmetissä.

Lukupiiri on kaikille avoin, ei ennakkoilmoittautumista! Lukupiiriä johtaa Helena Lassila.

Tervetuloa!

Martinlaakson kirjaston lukupiirissä syyskuussa

12.9. Henning Mankell: Juoksuhiekka 

”Menestyskirjailija Henning Mankell sai joulun alla 2013 kuulla sairastavansa syöpää. Synkän sairauskertomuksen sijaan diagnoosi innoitti hänet kirjoittamaan väkevän manifestin elämälle.  Juoksuhiekka-teoksessa Mankell palaa lapsuuteensa, levottomaan nuoruuteensa ja Afrikassa vietettyihin vuosiinsa. Hän ruotii suhdettaan uskoon, taiteeseen ja äitiin, joka hylkäsi hänet. Kuolemanpelolle ei jää sijaa, kun Mankell käsittelee ihmiskuntaa muovanneita tapahtumia. Näkökulma siirtyy henkilökohtaisesta universaaliin kuin luonnostaan. Mankellin pohdinnat tiivistävät humaanin ja oikeudentuntoisen maailmannäkemyksen.” (Otava, 2016)

Lukupiirin kuukauden kirja on varattavissa Helmetissä.

Lukupiiri on kaikille avoin, ei ennakkoilmoittautumista! Lukupiiriä johtaa Helena Lassila.

Tervetuloa!

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.3.2016

8.3. Markku Keisala: Sinisilmät (Reuna, 2015)

Lumon kirjastossa kokoontuvan lukupiirin maaliskuun kirjana oli vuorossa Markku Keisalan viime vuonna ilmestynyt Sinisilmät-dekkari. Kyseessä on kirjailijan toinen romaani. Paikalla lukupiirin kokoontumisessa oli myös itse kirjailija kommentoimassa tekstiään ja vastaamassa kysymyksiin.

SinisilmätKirjan tapahtumat saavat alkuna vuonna 1944, kun Saksan joukoissa Lapin sodassa vastahakoisesti taisteleva, puoliksi suomalainen Heino päätyy sotavangiksi Somerniemelle. Vankina ollessaan Heino komennetaan auttamaan läheisen maatilan töissä tilan isännän ollessa puolustamassa maataan. Pian Heinon ja maatilan emännän Rakelin välille syntyy suhde, jonka seuraukset vaikuttavat vielä vuosikymmeniä myöhemmin heidän läheistensä elämään.

Romaanissa liikutaan usealla vuosikymmenellä: kirjan alku sijoittuu 1940, -50, ja -80-luvuille, mutta hyvin pian tapahtumat siirtyvät 2010-luvulle. Heinon, Rakelin ja Rakelin lasten kohtalot ovat vahvasti esillä, mutta pääosaan nousee kuitenkin Heinon poika Anssi. Hän löytää isänsä tavaroista kysymyksiä herättävän paperin, jonka merkitystä selvittäessään hän päätyy Pohjanmaalta Somerniemelle, Hansun kaupunkiin. Lappu johtaa Anssin vuosikymmenten takaisten mysteerien jäljille, joita hän alkaa salapoliisimaisesti selvittämään.

Lukupiiriläiset pitivät kirjan kantta hieman harhaanjohtavana, koska heidän mielestään se saa aikaan mielikuvan julmemmasta sisällöstä kuin mitä tarina todellisuudessa on ja viittaa lisäksi vahvasti sotaromaaniin, mitä kirja ei lopulta ole. Lukupiiriläisten keskuudessa moni piti siitä, ettei kirjassa mässäilty raakuuksilla, vaan tarina on dekkarigenressä siistimmästä päästä. Kritiikkiä sen sijaan sai se, että henkilöhahmot jäivät kirjassa pinnallisiksi. Kirjan tapahtumat olisivat avautuneet paremmin, jos henkilöiden tuntemuksia ja sielunelämää olisi hieman raotettu. Tarinan syyllisen tekojen motiiveista lukupiiriläiset pääsivät kuitenkin yhteisymmärrykseen.

Moni lukupiiriläinen arvasi syyllisen jo hyvin aikaisessa vaiheessa, vaikka tarinan edetessä epäilyksiä yritetäänkin viedä toisaalle. Paikalla ollut kirjailija kommentoi, ettei hänen aikomuksenaan ollutkaan tehdä romaania, jossa tekijää arvuutellaan loppuun asti, vaan sen sijaan ajatuksena oli pitää lukija jännityksessä siitä, kuinka syyllinen saadaan kiinni.

Kirjan tapahtumapaikat ovat suurelta osin autenttisia ja paikkojen kuvaukset uskottavia, mikä sai lukupiiriläisiltä kiitosta. Epäuskottavana seikkana pidettiin sen sijaan sitä, että kirjan vankileiri sijaitsi Somerniemellä, koska lukupiiriläisten muistikuvien mukaan Lapin sodan aikaiset vangit sijoitettiin etelän sijaan pohjoiseen leireille. Toinen kummastusta herättänyt seikka oli se, kuinka epäystävällisinä poliisit kirjassa kuvattiin ja heidän käytöksensä syyt herättivät jonkin verran keskustelua.

Kaiken kaikkiaan lukupiiriläiset olivat yhtä mieltä siitä, että kirja on helposti luettavaa tekstiä ja sen juoni pitää otteessaan alusta loppuun saakka – kun kirjaan tarttuu, sitä tuskin laskee käsistään ennen loppuratkaisua. Anssin salapoliisipuuhien loppuratkaisu oli jonkun mielestä hieman äkkinäinen, mutta muutoin moni piti kirjan lopetuksesta liikuttavuudessaan.

Heidi Kuutti
kirjastonhoitaja
heidi.kuutti(at)vantaa.fi

Anneli Outinen
kirjastovirkailija
anneli.outinen(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 8.12.2015

8.12. Günter Grass: Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; Otava, 2009)

Joulukuussa lukupiirissä keskusteltiin Günter Grassin teoksesta Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; PeltirumpuOtava, 2009). Kirjan päähenkilö Oskar Matzerath ei ole mikään tavallinen lapsi: hänellä on kyky särkeä lasia läpitunkevalla kiljunnallaan syntymästään saakka. Kolmivuotiaana hän saa lahjaksi peltirummun, josta tulee hänen kallein aarteensa. Oskari päätti olla kasvamatta isoksi, koska hän halusi vain rummuttaa. Oskarin ongelmat ja hänen mielensä kaksijakoisuus sai alkunsa lapseksi jättäytymisestä.

Nobel-palkitun Günter Grassin vimmainen mestariteos on ravisuttanut lukijoita 50 vuoden ajan. Uuteen suomennokseen jälkisanat on kirjoittanut Jukka Koskelainen. Pentti Saarikosken mukaan ”Peltirumpu on irvokas, villi, röyhkeä; mahdoton ja hauska, rivo ja elämänmyönteinen. Ottakaa ja syökää!”

Näistä sanoista kirjallisuuspiiriläisten on hyvä jatkaa keskustelua kirjasta.

Lukijat olivat kiinnostuneina lukeneet kirjan, vaikka se oli n. 700-sivuinen. Kannanottoja oli suuntaan jos toiseenkin. Osa lukupiiriläisistä oli lukenut kirjan vanhana painoksena nuoruudessaan. Uudessa painoksessa oli käytetty slangisanoja, joita osa lukijoista hieman vierasti. Kirjassa on monimutkaisia sanakäänteitä ja hyvää vanhanajan kieltä. Teksti on hyvin aikakautta kuvaavaa. Maailman tapahtumia kerrotaan pienen lapsen näkökulmasta toisen maailmansodan aikana. Saarikoski on sanonut, jos ihmisellä on tylsää elämässään, niin lukemalla Peltirummun pääsee kiinni tosielämään kiemuroihin. Teoksen tyyli oli herkullisen uuvuttava yhden lukijan mielestä.

Suosittelemme Peltirummun uutta laitosta luettavaksi niillekin, jotka ovat lukeneet aiemman käännöksen.

Anneli Outinen
kirjastovirkailija
anneli.outinen(at)vantaa.fi

Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.11.2015

10.11. Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava, 2013)

Finlandia-ehdokkaana 2013 ollut Kjell Westön teos Kangastus 38 tarjoaa tarkkaa Helsingin kuvausta alusta loppuun. Historian pikkufaktoja tuodaan ”tipoittain” lukijan eteen. Teos sijoittuu vuoden 1938 Helsinkiin. Kirjassa on eräänlainen jännitysmomentti mukana alusta loppuun. Oikeastaan vasta kirjan lopussa teos avautuu kokonaisuudessaan lukijalle niin, että ympyrä sulkeutuu. Kirjaa voisi luonnehtia lähes dekkariksi tai trilleriksi.

Teoksen päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen toimistossaan työskentelevä konttoristi Matilda Wiik. Erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja ehkä heitä yhdistää tavallaan myös se, että molemmat ovat tulleet puolisoidensa hylkäämiksi. Mitään suhdetta heidän välilleen ei kuitenkaan synny, vaikka lukija sitä salaa saattaisi toivoakin. Claes Thunen henkireikä on vanhoista koulukavereista koostuva Keskiviikko-kerho, joka kokoontuu keskustelemaan politiikasta. Keskiviikko-kerhon kokoontuessa asianajotoimistossa keskustelut tuovat Matilda Wiikille mieleen parinkymmenen vuoden takaiset muistot vankileireiltä. Kirjan henkilöitä vaivaavat edelleen vuoden 1918 haamut, mutta myös edessä häämöttävä sodan mahdollisuus tuo omat jännitteensä kirjaan. Lukupiirissä mietittiin, että onko vieläkään kaikkia vuoden 1917 – 18 tapahtumia annettu anteeksi. Vanhimmat lukupiiriläiset olivat kuulleet tarinoita ajan kauheuksista  isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan.

Lumon lukupiirin marraskuun kirja miellytti suurinta osaa lukijoista. Kirjaa pidettiin tiiviimpänä ja selkeämpänä kuin aiempia Westön teoksia. Aihe oli kiinnostava ja helppolukuinen, koska historian kauheudet: vankileiri, nälkä, kuolema ja petos oli osattu kirjoittaa ”kuin verhon taakse”.  Todettiin, että Westö oli tehnyt paljon pohjatyötä historiafaktojen osalta. Osalle Helsinki-kuvaus oli mieleen ja toiset eivät siitä erityisesti pitäneet. Eräs lukupiiriläisistä jopa muisteli 30-luvun laman jälkeistä nousukautta, kun oli jopa rusinoita saatavilla. Kirjassa esiintyviä keskiviikkokerholaisia pidettiin tyytymättöminä keski-ikäisinä, jotka vähitellen kasvoivat erilleen.

Teos oli mielenkiintoinen, vaikka siinä oli alakuloinen tunnelma alusta loppuun saakka. Kangastus 38 oli taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan hyvä. Suomennosta pidettiin erinomaisena, vaikka jotkin sanat ihmetyttivät, kuten ilmaisu ”kammertui ylös laiturilta”.  Myös kirjan kannesta pidettiin, koska se kuvasti hyvin kirjan aikakautta.

Thune luonnehdittiin kiltiksi ja hyväntahtoiseksi henkilöksi, joten oli yllättävää, että Thune osasi pitää pintansa sisarenpoikansa kanssa, kun tämä kohteli Matilda Wiikiä huonosti. Ihmetystä aiheutti myös se, miten Matilda Wiik pystyi pitämään itsensä koossa niin kauan, vaikka hautoi kostoa kaiken aikaa ja eli vain kostoaan varten.

Kangastus

Saatavana myös e-kirjana

Eija Kylänpää
ts. palveluesimies
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi