Avainsana: Lumon kirjasto

8.12. Günter Grass: Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; Otava, 2009)

Joulukuussa lukupiirissä keskusteltiin Günter Grassin teoksesta Peltirumpu (suom. Oili Suominen ; Otava, 2009). Kirjan päähenkilö Oskar Matzerath ei ole mikään tavallinen lapsi: hänellä on kyky särkeä lasia läpitunkevalla kiljunnallaan syntymästään saakka. Kolmivuotiaana hän saa lahjaksi peltirummun, josta tulee hänen kallein aarteensa. Oskari päätti olla kasvamatta isoksi, koska hän halusi vain rummuttaa. Oskarin ongelmat ja hänen mielensä kaksijakoisuus sai alkunsa lapseksi jättäytymisestä.

Nobel-palkitun Günter Grassin vimmainen mestariteos on ravisuttanut lukijoita 50 vuoden ajan. Uuteen suomennokseen jälkisanat on kirjoittanut Jukka Koskelainen. Pentti Saarikosken mukaan ”Peltirumpu on irvokas, villi, röyhkeä; mahdoton ja hauska, rivo ja elämänmyönteinen. Ottakaa ja syökää!”

Näistä sanoista kirjallisuuspiiriläisten on hyvä jatkaa keskustelua kirjasta.

Lukijat olivat kiinnostuneina lukeneet kirjan, vaikka se oli n. 700-sivuinen. Kannanottoja oli suuntaan jos toiseenkin. Osa lukupiiriläisistä oli lukenut kirjan vanhana painoksena nuoruudessaan. Uudessa painoksessa oli käytetty slangisanoja, joita osa lukijoista hieman vierasti. Kirjassa on monimutkaisia sanakäänteitä ja hyvää vanhanajan kieltä. Teksti on hyvin aikakautta kuvaavaa. Maailman tapahtumia kerrotaan pienen lapsen näkökulmasta toisen maailmansodan aikana. Saarikoski on sanonut, jos ihmisellä on tylsää elämässään, niin lukemalla Peltirummun pääsee kiinni tosielämään kiemuroihin. Teoksen tyyli oli herkullisen uuvuttava yhden lukijan mielestä.

Suosittelemme Peltirummun uutta laitosta luettavaksi niillekin, jotka ovat lukeneet aiemman käännöksen.

Anneli Outinen
kirjastovirkailija
anneli.outinen(at)vantaa.fi

10.11. Kjell Westö: Kangastus 38 (Otava, 2013)

Finlandia-ehdokkaana 2013 ollut Kjell Westön teos Kangastus 38 tarjoaa tarkkaa Helsingin kuvausta alusta loppuun. Historian pikkufaktoja tuodaan ”tipoittain” lukijan eteen. Teos sijoittuu vuoden 1938 Helsinkiin. Kirjassa on eräänlainen jännitysmomentti mukana alusta loppuun. Oikeastaan vasta kirjan lopussa teos avautuu kokonaisuudessaan lukijalle niin, että ympyrä sulkeutuu. Kirjaa voisi luonnehtia lähes dekkariksi tai trilleriksi.

Teoksen päähenkilöinä ovat asianajaja Claes Thune ja hänen toimistossaan työskentelevä konttoristi Matilda Wiik. Erilaisista taustoistaan huolimatta Thune ja Wiik tulevat hyvin toimeen keskenään ja ehkä heitä yhdistää tavallaan myös se, että molemmat ovat tulleet puolisoidensa hylkäämiksi. Mitään suhdetta heidän välilleen ei kuitenkaan synny, vaikka lukija sitä salaa saattaisi toivoakin. Claes Thunen henkireikä on vanhoista koulukavereista koostuva Keskiviikko-kerho, joka kokoontuu keskustelemaan politiikasta. Keskiviikko-kerhon kokoontuessa asianajotoimistossa keskustelut tuovat Matilda Wiikille mieleen parinkymmenen vuoden takaiset muistot vankileireiltä. Kirjan henkilöitä vaivaavat edelleen vuoden 1918 haamut, mutta myös edessä häämöttävä sodan mahdollisuus tuo omat jännitteensä kirjaan. Lukupiirissä mietittiin, että onko vieläkään kaikkia vuoden 1917 – 18 tapahtumia annettu anteeksi. Vanhimmat lukupiiriläiset olivat kuulleet tarinoita ajan kauheuksista  isovanhemmiltaan ja vanhemmiltaan.

Lumon lukupiirin marraskuun kirja miellytti suurinta osaa lukijoista. Kirjaa pidettiin tiiviimpänä ja selkeämpänä kuin aiempia Westön teoksia. Aihe oli kiinnostava ja helppolukuinen, koska historian kauheudet: vankileiri, nälkä, kuolema ja petos oli osattu kirjoittaa ”kuin verhon taakse”.  Todettiin, että Westö oli tehnyt paljon pohjatyötä historiafaktojen osalta. Osalle Helsinki-kuvaus oli mieleen ja toiset eivät siitä erityisesti pitäneet. Eräs lukupiiriläisistä jopa muisteli 30-luvun laman jälkeistä nousukautta, kun oli jopa rusinoita saatavilla. Kirjassa esiintyviä keskiviikkokerholaisia pidettiin tyytymättöminä keski-ikäisinä, jotka vähitellen kasvoivat erilleen.

Teos oli mielenkiintoinen, vaikka siinä oli alakuloinen tunnelma alusta loppuun saakka. Kangastus 38 oli taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan hyvä. Suomennosta pidettiin erinomaisena, vaikka jotkin sanat ihmetyttivät, kuten ilmaisu ”kammertui ylös laiturilta”.  Myös kirjan kannesta pidettiin, koska se kuvasti hyvin kirjan aikakautta.

Thune luonnehdittiin kiltiksi ja hyväntahtoiseksi henkilöksi, joten oli yllättävää, että Thune osasi pitää pintansa sisarenpoikansa kanssa, kun tämä kohteli Matilda Wiikiä huonosti. Ihmetystä aiheutti myös se, miten Matilda Wiik pystyi pitämään itsensä koossa niin kauan, vaikka hautoi kostoa kaiken aikaa ja eli vain kostoaan varten.

Saatavana myös e-kirjana

Eija Kylänpää
ts. palveluesimies
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

8.9. Anne Tyler: Päivällinen koti-ikävän ravintolassa (Otava, 2012)

Syksyn ensimmäisessä lukupiirissä keskusteltiin Anne Tylerin kirjasta
Päivällinen koti-ikävän ravintolassa.

Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on vuosikymmeniä kattava kertomus perheestä ja sen jäsenten välisistä suhteista, jotka ovat enemmän tai vähemmän monimutkaisia. Isän lähtö on perheessä tabu, josta ei puhuta ja vaikka perheen sisällä kuohuukin monesti, pidetään yhdessä yllä kulissia perheestä, jolla menee hyvin vaikka todellisuudessa edes yhteistä perheateriaa ei saada syötyä loppuun asti ilman riitaa.

Lukupiirin mielestä perheenjäsenten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia. Ihmissuhteissa on jännitettä ja vaikka kaikki tuntuvat pitävän tietynlaista etäisyyttä toisiinsa, rakastavat he silti toisiaan. Joskin lukupiirin mielestä jokainen lapsista pyrkii ottamaan tavallaan etäisyyttä voimakastahtoiseen äitiin: Jenny ja Cody muuttavat pois kotoa ja Ezra alkaa pyörittää ravintolaa. Äidin vaikutus kuitenkin heijastuu heihin kaikkiin… Ihan kuin jokainen tuntuisi etäisyyksistä välittämättä vähän kyräilevän toisiaan ja etsivän jotain, josta huomauttaa.

Äiti, Pearl, herätti erityisen paljon keskustelua. Toisaalta häntä ymmärrettiin, sillä kirjan tapahtumat alkavat ajasta, jolloin äidin paikka oli kotona ja perheen piti olla juuri tietynlainen. Lisäksi Pearl persoonana on varsin ylpeän oloinen, sellainen joka ei halua myöntää ongelmia tai rikkoa odotuksia. Toisaalta häntä moitittiin äitinä ja kummasteltiin sitä, kuinka joku voi kohdella lapsiaan niin. Eräs lukupiiriläinen totesikin kirjan olevan ”lyhyt oppimäärä lasten pilaamiseen”.

Perheen lapsista oltiin lukupiirissä montaa mieltä. Ezraa toisaalta arvostettiin hänen rauhallisuutensa takia, toisaalta häntä taas pidettiin vähän ressukkana. Ezra on sellainen, että alistuu kiusattavaksi. Varsinkin vanhemman veljensä Codyn jopa järjestelmälliselle kiusaamiselle Ezra on herkkä tapaus, joka ei kuitenkaan anna sen masentaa itseään. Hän päinvastoin jopa osoittaa esimerkillistä perherakkautta koettamalla kerta toisensa jälkeen järjestää perhepäivällisiä. Pojista Cody taas on selkeästi ilkeämielisempi ja kärsii lukupiiriläisten mielestä pahanlaatuisesta veljeskateudesta, jota ei kuitenkaan kunnolla selitetä auki. Vahvojen poikien varjoon tuntuu jäävän tytär Jenny. Hän ei jää vanhaksi piiaksi vaan avioituu varhain joskaan löytämättä onnea ensimmäisestä avioliitostaan.

Yhteisesti lukupiirissä todettiin, että Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa on äärimmäisen surullinen kirja, jonka ymmärtämistä saattaa hankaloittaa se, ettei tunne kunnolla amerikkalaista elämäntapaa. Kirjaan kaivattiin lisää kuvailua ja tunnelmointia, sillä kukaan henkilöhahmoista ei tullut lukijalle kovinkaan läheiseksi. Samaa mieltä lukupiiriläiset olivat myös siitä, että kirja on taitavasti kirjoitettu: tapahtumia seurataan useamman henkilön kantilta, joten tapahtumiin saa useammankin perspektiivin. Eroavia mielipiteitä sen sijaan löytyi kirjan kiinnostavuudesta. Toisten mielestä kirja oli alkuun melko pitkästyttävä ja alkoi kiinnostaa vasta lähellä loppua, kun taas osaa kirja kiinnosti alusta alkaen.

Kirjan fyysinen muotokin aiheutti keskustelua. Lukupiirissä oltiin erimielisiä pokkari-painoksesta. Toisaalta se on ahdas lukea, mutta enemmistön mielestä keveys ja pieni koko olivat enemmänkin hyvä asia: helppo ottaa mukaan tai lukea vaikka selällään sängyssä, mahtuu laukkuun ja on kevyt kannatella.

Reija Karvonen
kirjastovirkailija
reija.karvonen(at)vantaa.fi