Päivälehden museolla meidät vastaanotti museonjohtaja Saila Linnahalme ja palvelukoordinaattori Aikku Meura. Taidolla rakennettu museoympäristö yllätti ja inspiroi koko tiimiä. Tutustuimme Päivälehden museon tiloihin: sananvapaus-teemaiseen pysyvään näyttelyyn, alakerran Painokellari-työpajan huiskeeseen ja vaihtuvien näyttelyiden nurkkaukseen, joka tarjosi tällä kertaa katsauksen koulukirjakuvitusten seikkailumaailmoihin. Museon tavoitteena on edistää medianlukutaitoa ja lasten ja nuorten lukuharrastusta.
Kuten kirjasto, myös museo on jäänyt vanhojen käsitysten varjoon. Kuulimme, että kävijöiltä hämmästyttää museon toiminnallisuus ja mahdollisuus koskea ja tutkia museoesineitä. Museaalinen tila velvoittaa meitä harkitsemaan minkälaisia rekvisiittoja ja materiaaleja tuomme pelin osaksi: esimerkiksi lämpö tuottavat esineet tai nesteet eivät sovellu museotyöskentelyyn. Museon toiveena olisi, että vieraileva ryhmä voi käyttää museon erilaisia, eri toimintaan tarkoitettuja tiloja: “kabinetissa asettumista”, painopajan puuhastelua ja museotilassa tutkiskelua.
Mediamysteeri-hankkeessa syntyvä peli sijoittuisi Päivälehden museon perusnäyttelyn ohjelmistoon. Perusnäyttelyssä oppilaat tutustuisivat sananvapauteen ja sensuuriin historiassa ja nykypäivänä. Museokäynti voisi kestää enimmillään 1,5 tuntia. Kohderyhmänä on 4-, 5-, 6-luokkalaiset ja ryhmäkokona toimisi parhaiten yksi luokka. Museon puolesta vierailukertaa opastaa yksi museotyöntekijä, joka toimisi pelin ohjaajan roolissa.
Esittelemämme ideat, kuten yhteistyö ja erilaiset tarinalliset roolit, vaikuttivat Päivälehden museon edustajien puolesta erittäin käyttökelpoisilta. Peli saa olla kokemuksena ainutkertainen, sillä vierailevat ryhmät palaavat usein museoon toisten näyttelyiden tai ohjelmakonseptien vuoksi.
Olimme tiimin kanssa pohtineet, että vierailukerta nojautuisi kolmiportaiseen käyntimalliin. Mysteeri alkaisi rakentumaan koululuokassa, saavuttaisi toiminnallisen osuuden museo- ja kirjastokäynnillä ja täydentyisi luokan kesken loppuhuipennukseensa. Museon puolesta ajatus kuulosti toimivalta, sillä he olivat kokeilleet onnistuneesti samansuuntaista jo aiemmissa näyttelyissään.
Tapaamisessa pohdimme mahdollisuuksia jakaa pelikokemusta toisille luokille ja kouluille. Tämä voisi toteutua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, koulublogeissa ja -verkostoissa tai haastamalla toisia kisaan. Hauskuuttelimme ajatuksella Mediamysteeri treffeistä, joissa useampi luokka pelaisi samaan aikaisesti.
Myös SEPPO-pelialusta oli ottanut tuulta alleen museossa. Hyviksi asioiksi oli huomattu SEPPOn interaktiivisuus ja välitön palautteenanto sekä mahdollisuus työskennellä yhteistyössä. Kompastuskiviksi oli osoittautuneet tekniset ongelmat, kuten verkkoyhteyden katkeilu ja sen vaikutus pelikokemukseen. Yhteyden katketessa menetyt pelipisteet ja nollaantuneet tehtävät jäivät harmittamaan peliporukoita. Museossa oltiin myös käyty pitkiä keskusteluita pelien tuomasta kilpailullisuudesta.
