Olennaista on järjettömyys

IFLA WLIC on kirjastoalan kattojärjestön järjestämä vuotuinen konferenssi. Tällä kertaa kukinto pidetään Kuala Lumpurissa, öljyn ja kaikenlaisten vastakohtien trooppisessa syleilyssä. Olemme täällä työkaverini Ville Karisen kanssa kertomassa Vantaan kaupunginkirjaston kokeilemista taidejutuista kuten karaokesta ja improvisaatiopajoista. Samalla haistelemme tuoreinta ilmaa, mitä kaikkea on. Tuntuu onnelliselta huomata, että kaikilla mantereilla kirjastot pyrkivät edistämään hyvää, eivät pahaa.

 

Koen konferenssin tarjonnan kolmena päätyyppinä: esityksinä, joista en kunnolla saa otetta, emansipatorisina projekteina, joista olen syvästi vaikuttunut sekä eriasteisina automatisoinnin edistämisprojekteina. Niistä vaikutun ehkä vasta jälkikäteen.

Esitykset, joista en saa kunnolla otetta, on elävöitetty termien runsaudella ja puheen kovalla tulinopeudella. Vaivun homersimpsonmaiseen tilaan. Siinä katsellaan ympärille ja pyritään vaivihkaa selvittämään, käsittävätkö muut kuulijat esityksestä mitään. Ainakin yleisössä katsotaan puhelimia. Keskustelua ei synny, hahmot laskeutuvat lavalta.

Emansipatorisia projekteja on paljon. Liikutun niistä, ne ovat kauniita ja innostuneesti esitettyjä. Edistetään lukutaitoa todella köyhissä maissa, tarjotaan oppimisen mahdollisuuksia etnisille vähemmistöille, yleensäkin annetaan toiselle – vaikka ihmisyyteen on aina kuulunut ottaa toiselta.

Kirjastoja automatisoidaan. Sitä argumentoidaan järjellä: lainausvolyymeilla, tiedonsiirron luotettavuudella, säästyneillä rahoilla. Puhe harmaantuu taloustieteeksi. Konferenssin edetessä tämä saleista tursuava järki alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Tässäkö on kirjastomaailman läpileikkaus? Missä on itseilmaisu, missä on regressio? Taide? Lopulta järki voittaa, sanotaan meillä Suomessa. Ei voita, mikrobit voittavat. Sitä ennen olemme elossa ja saamme harrastaa myös hieman järjettömyyttä, koska se on olennaista. Lyhyt katsaus historiaan:

 

Kaikille avoin kirjastolaitos syntyi halusta sivistää muitakin kuin sivistyneistöä. Hieno ajatus! Samanaikaisesti sekä viisas (empaattinen) että hullu (kaikki eivät tykänneet tästä). Kirjallisuus on tietoa. Suomen sana tieto on alkujaan merkinnyt tietoa oikeasta tiestä. Kirjallisuus on myös sitä, että joku poistaa suodattimensa ja kirjoittaa mitä huvittaa. Silloin ollaan jo umpimetsässä, kaukana tiestä. Kreikan mytologiat eivät ole järkeviä, useimmat bestsellerit eivät ole. Platonin elinaikana tanssi, runous ja musiikki, olivat mousiké, sillä niitähän ei mitenkään voinut suorittaa ilman muusia. Tuolloin kuvio sentään myönnettiin! Tänä päivänä muusat sivuutetaan ja puhutaan yleisesti vain itseilmaisun tärkeydestä, ikään kuin emme enää toimisi viettiemme pohjalta. Hamlet vaikuttaa suorastaan psykoosin tuotokselta. Me lukijatkin olemme epävakaita, jo ensimmäiset psykoanalyytikot osoittivat, että kuljemme täällä järkeä vailla. Meillä kaikilla on järjettömiä ajatuksia, mutta olemme oppineet olemaan puhumatta niistä, jotta ihmiset eivät alkaisi karttaa meitä. Menemme mielellämme teatteriin katsomaan järjettömyyttä, jonka haluamme häivyttää itsestämme.

 

Automatisointi kuuluu järkiprojekteihin ja sen edut ovat selkeät. Älyhyllyt ovat hyviä, on kivaa hakea tietoa itse, ja miksi skannata kirjoja käsin, kun ei siinä hommassa voi kehittyä ihmisenä. Voisimme tässäkin asiassa pysytellä kohtuudessa, mutta IFLA WLIC:n käytävillä ajaudun keskustelemaan myös kokonaan henkilökunnattomista kirjastoista. Puuhamiehinä on ainakin kiinalaisia ja norjalaisia. Rahaa niissä säästyy. Mikäs siinä, paitsi että asia menee näin: yksilö hakee maailmasta tietoa ja elämyksiä, joita hän viime kädessä käsittelee yhteisöllisesti. Siis jonkun kanssa! Näin tekee myös filosofi Pentti Linkola avautuessaan medialle. Päivitämme Facebookia yksin järven rannalla vain, koska sitä lukevat ihmiset. Kirjastonhoitaja on ihminen. Kirjastonhoitaja on sivistynyt tyyppi. Ystävällisen näköinen kirjastonhoitaja on mehiläiskuningatar, joka kerää luokseen ihmisiä.

 

Järki on hyvä, mutta kunnon tarinoita siitä ei synny. Otetaan järjen rinnalle teatteri-improvisaatio. Siinä ihmiset näkyvät toisilleen ja paljastuvat itselleen. Katso, tällainen minä olen. Ahaa, sinä olet tuollainen. Oho, minä olenkin tällainen, en tiennyt! Karaokessa ihminen uskaltaa laulaa toiselle, hänelle ei sittenkään naureta. Musiikki-improvisaatiossa ei siinäkään ole mitään järkeä: soitetaan yhdessä tunnin ajan jotain, emme lopulta enää tunne itse soittavamme vaan liukenemme siihen. Siitä on tullut happea. Yhteinen pulssi, jaettu todellisuus, sisäänsä sulkeva regressio. Siinä kaikki. Vantaan kaupunginkirjastossa lauletaan karaokea sekä improvisoidaan teatteria ja musiikkia. Asiakkaat tykkäävät. Meille normaalia, monille IFLA WLIC:ssa täysin uutta.

 

Järkevyyden vastakohtana ei ole tyhmyys vaan järjettömyys. Tyhmyys ei ole koskaan arvokasta. Järjettömyys on sen myöntämistä, että tarvitsemme hymyä ja kehollista hyväksyntää tunteaksemme olomme ihmisiksi. Saatan olla väärässäkin, mutta en ole.

 

Teemu Kide

kirjastonhoitaja, muusikko, pingviini

 

 

Ajattele aivojasi!

Vuoden 2017 mielenterveysviikon 19. – 26. 11. teemana on Työ mielessä.  Pidämme monin tavoin huolta työkykymme säilymisestä, mutta kuinka hyvin osaamme hoitaa aivojamme?  Aivotututkimus tuottaa jatkuvasti uutta, hämmästyttävää tietoa ihmisaivojen toiminnasta. Vuoden 2017 aikana aiheesta on ilmestynyt useita teoksia, jotka tarkastelevat aivojen toimintaa ja hyvinvointia eri näkökulmista.

 

Anders Hansen: Aivovoimaa – näin vahvistat aivojasi liikunnalla (Atena 2017)

Kun jalkani lähtevät liikkeelle,
ajatukseni alkavat virrata.

Henry David Thoreau

Ruotsalainen ylilääkäri ja psykiatri Anders Hansen vakuuttaa teoksessaan, että liikunnalla on suuri merkitys aivojen toiminnalle. Hansen vahvistaa pitkään yleisesti tiedossa olleet seikat, että liikunta vähentää stressiä ja hoitaa masennusta, mutta vähemmän tunnettua lienee se, minkä monet taiteilijat  ja tiedemiehet ovat käytännössä havainneet: liikunta vaikuttaa luovuuteen. Hansenin mukaan Albert Einstein keksi suhteellisuusteorian pyöräillessään ja Steven Jobs järjesti säännöllisesti kävelykokouksia, sillä hän uskoi kävelyn vahvistavan inspiraatiota. Haruki Murakami kuvailee liikunnan osuutta luomisprosessissaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi, 2011).

Hansen ei tyydy pelkästään hauskojen anekdoottien kertomiseen perustellessaan luovuuden ja liikunnan yhteyttä, vaan kertoo testeistä, joilla yhteys on voitu osoittaa. Liikunnan luovuutta vahvistava ominaisuus tulee esille erityisesti silloin, kun peruskunto on hyvä. Tämä liittyy luonnollisesti fyysisten voimien hupenemiseen ja aivojen verenkiertoon, sillä väsähtäneenä luovuus paremminkin heikkenee kuin kasvaa. Teoksesta selviää myös miten liikunta vahvistaa keskittymistä, vaikuttaa ikääntyneiden aivojen toimintaan ja parantaa oppimistuloksia niin ikääntyneillä kuin lapsillakin. Katsaus ihmiskunnan historiaan selvittää miten aivomme ovat kehittyneet ja auttaa ymmärtämään miksi liikunta on yhä edelleenkin niin tärkeää.

 

Minna Huotilainen, Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava 2017)

Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja sekä tietokirjailija Leeni Peltonen ovat lähestyneet aivojen hyvinvointia tieteen uusimpien havaintojen kautta, mutta samalla yleistajuisesti ja käytännönläheisesti. Teos on jaoteltu lukuihin, joissa aivojen kehitystä ja huoltamista tarkastellaan eri ikävaiheissa – vauvaikäisestä vanhukseen. Luvussa Irti kiireestä ja kaaoksesta: hyvä työpäivä  käsitellään rauhoittumisen taitoa jatkuvan ärsyketulvan kaaoksessa ja melussa sekä annnetaan vinkkejä työstressin hallintaan.  Viimeinen luku Järjen ja tunteen ikuinen liitto  valottaa sitä miten järki ja tunne ruokkivat toisiaan, miten aivojen kolme tapaa toimia – liskoaivot, nisäkäsaivot ja kädellisaivot – vaikuttavat toimintaamme ja mitä rakastuneen aivoissa tapahtuu.

 

Katleena Kortesuo: Aivojen huoltokirja – älä ajele autopilotilla (Alma Talent Pro 2017)

Tietokirjailija Katleena Kortesuo muistuttaa, että aivot tarvitsevat sopivan ravinnon ja liikunnan lisäksi myös sparrausta. Kirjassa on kuviopulmia, verbaalikysymyksiä ja vihjetehtäviä, joista jokaisen kirjoittaja on laatinut juuri tätä kirjaa varten. Luvussa Mitä älykkyys on? eri aloilla toimivat henkilöt kertovat omia käsityksiään ja kokemuksiaan älykkyydestä. Kirjan takakansitekstin mukaan kirja soveltuu erityisesti henkilöille, jotka

  • haluavat kehittää ajatteluaan ja aivojaan
  • valmistautuvat työpaikkahaastatteluun ja rekrytointitesteihin
  • rakastavat pulmia
  • etsivät ohjelmaa tiimipalaveriin, saunailtaan tai polttareihin

 

Kaja Nordengen: Ainutlaatuiset aivot (Bazar 2017)

Norjalainen neurologi Kaja Nordengen esittelee uusimman aivotutkimuksen tuloksia ja aivojen toimintaa yleistajuisesti ja selkeästi. Kirjan kuvat ja esimerkit havainnollistavat sitä miksi aivomme ovat sellaiset kuin ovat. Kirja vinkkaa miten aivoja voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ja mitä tenttiin valmistuvan kannattaisi ottaa huomioon muistamisesta, oppimisesta ja tiedonnoutamisesta.  Nordengen kertoo miten aivot voivat tehdä huonoja valintoja ja johtaa meidät riippuvuuksiin.  Kirjasta selviää myös mistä hiilihydraattihimo johtuu.

 

Heli Isomäki ja Nina Uusitalo: Aivotaidot – käytä päätäsi paremmin (Gummerus 2017)

Neuropsykologit Heli Isomäki ja Nina Uusitalo ovat koonneet  Aivotaidot-kirjaaansa helppoja ja konkreettisia ohjeita aivojen huoltoon ja käyttöön. Sivustollaan Aivotaidot tekijät kertovat, että heidän haaveenaan on ”tuoda aivotietous osaksi jokaisen suomalaisen arkea ja auttaa siten suomalaisia voimaan paremmin”. Kirjassa on aivotaitoharjoituksia, joiden avulla voi oppia tasapainottamaan tunteita, parantamaan ihmissuhteita sekä käyttämään päätöksissä paremmin hyödyksi sekä järkeä että tunteita. Tekijät antavat aivohuoltovinkkejä ja neuvovat miten esimerkiksi lapsia voi auttaa kehittämään aivotaitojaan.

 

Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S&S 2017)

Isobritannialainen neurokirurgi Henry Marsh avaa muistelmateoksessaan mielenkiintoisen näkymän sairaalamaailmaan ja aivokirurgiaan. Kirjan jokainen luku on potilaskertomus. Marsh ei pelkästään hehkuta onnistumisiaan, vaan kertoo myös epävarmuudesta ja pelosta hankalien tilanteiden edessä. Marshin sujuva kerronta ja lukijaystävällinen lähestymistapa neurokirurgian erikoisalaan saavat rankasta aiheesta huolimatta aikaan koukuttavan lukukokemuksen.

 

Tiina Huttu, Kirsi Heikkinen: Pää edellä – näin tuet lapsesi aivojen kehitystä (WSOY 2017)

Tiina Huttu on neurotieteen lisensiaatti ja tiedetoimittaja, Kirsi Heikkinen tiedetoimittaja erityisalanaan aivotutkimus. Molemmat ovat lisäksi äitejä, joten he tietävät mistä kirjoittavat. Tutkimustietoon perustuen he tuovat esille miten lapsen kehitystä voi parhaiten tukea. Aivojen kehityksen ymmärtäminen auttaa luotsaamaan taaperoa kohti aikuisuutta ja hälventää toisaalta mielestä turhia huolia, joita vaativassa kasvattajan tehtävässä joutuu kohtaamaan. Tiesitkö esimerkiksi, että lapsen aivojen koko kaksinkertaistuu ensimmäisen elinvuoden aikana 350 grammasta 750 grammaan? Aivojen tasainen kasvu on tärkeää ja juuri siitä syystä neuvolakäynneillä mitataan lapsen päänympärys (s. 115).

Teoksessa on kuusi lukua, jotka käsittelevät seuraavia aiheita:

  • Aivojen kehittyminen kohdussa
  • Tunne, stressi ja temperamentti
  • Aistit ja motoriikka
  • Syli, ravinto ja uni
  • Muisti, äly ja kieli
  • Vanhemmuus muuttaa mielesi

 

Emeran Mayer: Viisas vatsa – kuinka suolisto ja aivot toimivat yhdessä (Atena 2017)

Lääketieteen tohtori Emeran Mayer linkittää yhteen aivojen ja suoliston toiminnan. Teos esittelee uusinta tietoa siitä miten ruokavalion ja elintapojen muutoksilla voi vaikuttaa immuunipuolustukseen ja pudottaa painoa. Myerin mukaan mielen ja suoliston tasapaino on avain hyvinvointiin. Luvussa miten aivot viestivät suolistolle kuvataan sitä, miten tunne, kuten kiukustuminen liikenteessä, saa aivot lähettämään viestejä suolistolle asti. Eipä ihme, että kielessämmekin on ilmaisuja kuten ”perhosia vatsassa”. Teos on jaettu kolmeen lukuun:

  1. Elimistö, älykäs supertietokone
  2. Intuitio ja vatsanpohjan tuntuma
  3. Suoliston ja aivojen terveyden kohdentaminen

Kirjassa ei ole ruokaohjeita.

 

Satu Jyväkorpi: Hyvää aivoille – ravinto x muisti & mieliala (Kirjapaja 2017)

Satu Jyväkorpi, ravitsemustieteilijä ja filosofian tohtori, muistuttaa teoksessaan meitä siitä, että ravinnolla voi vaikuttaa aivojen hyvinvointiin. Vitamiineillä ja hivenaineilla on merkitystä muistiin, vireystilaan ja mielialaan. Ruokavalio voi vaikuttaa muistisairauksien ehkäisyyn ja masennusoireisiin.  Teoksessa on ravintotietouden ohella ruokaohjeita ja päiväkohtaisia esimerkkejä aivojen hyvinvointia edistävistä ruokavalioista.

 

Dean Burnett: Idioottiaivot – kuinka aivomme oikeastaan toimivat (Oy Scanria Ab 2017)

Dean Burnett, neurotieteiden tohtori, kuvaa hauskalla tavalla, mutta asiantuntuijan ottein, miten aivomme toisinaan johtavat meidät hassuihin tilanteisiin, muistikatkoksiin ja virhepäätelmiin.

 

 

Kumous-hankkeen webinaareja loka-marraskuussa

Loka-marraskuussa järjestetään mielenkiintoisia webinaareja, jotka liittyvät Kumous-hankkeeseen: Palvelutalouden vallankumous – ihminen digitalisaation keskiössä. Aiheina ovat Uusi oppiminen: Lapset keksijöinä, Nuorten arjen hallinta digiajassa, Digiajan uusi ammattilaisuus sekä Ikäihmisten mielekäs digiarki.

Ilmoittautua voi täältä: https://koulutus.ttl.fi/default.aspx?tabid=270&q=kumous2017

KUMOUS webinaariesite_PUHUJAT_FINAL

Lisätietoa: Digikumous

100 suomalaista lastenkirjaa!

Suomi100-juhlavuosi jatkuu! Vantaan varhaiskasvatuksen ja kirjaston yhteinen tempaus, 100 suomalaista lastenkirjaa, käynnistyy 1.9.2017. Blogi on jo avattu ja kirjalistan voit tulostaa täältä:
Sata suomalaista lastenkirjaa_kirjalista.

Voit myös tulostaa infokirjeen ja julisteet:
100 SUOMALAISTA LASTENKIRJAA_infokirje
100 SUOMALAISTA LASTENKIRJAA_juliste_fin
100 BARNBöCKER FRåN FINLAND_juliste_swe
100 FINNISH CHILDRENS BOOKS_juliste_eng

Antoisia lukuhetkiä!

Hakunilan Murharyhmän kevätretki 14.6.2017

Näin se tämäkin Murhiskausi päättyi ja oli vuoro jo perinteeksi muodostuneen kevätretken (sentään toinen kerta!). Olimme kirjailija / toimittaja Jarkko Sipilän järjestämällä rikoskävelyllä! Nyt on takana mielenkiintoinen retki, jota sääkin suosi.

Tapasimme ryhmän kanssa Senaatintorilla kello 17. Porukkaan liittyi lennosta  mukaan myös muutama kiinnostunut kuulija matkan varrelta. Kävelimme Aleksanterinpatsaalta Kolmen sepän patsaalle ja saimme kuulla yllättävän paljon tarinoita sekä uusista että vanhoista rikoksista, joita Aleksanterinkadulla on tehty. Rikosten kirjo kyseisellä kadun pätkällä oli myös monimuotoinen, tarinoita löytyi talousrikoksistaa, tapoista, huumausainerikkomuksista ja niin edelleen.


Saimme myös loistavia vinkkejä siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jos aikoo aloittaa rikollisen uran. (Kaikkea ihminen oppii, kun vanhaksi elää…) Retki oli kokemisen arvoinen ja allekirjoittanut suosittelee sitä kaikille rikoksista kiinnostuneille. Ohessa linkki, jos haluat aiheesta tarkempaa tietoa:

https://www.facebook.com/rikoskavelyt/?fref=ts

 

 

Seuraavan kerran tapa(a)mme syksyllä: keskiviikkona 13.9. klo 17.30 -19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Syyskuussa keskustelun alla on Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, joka on genren suhteen varsinainen rajatapaus. Ja kuten aina ennenkin: löydät  kirjan Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat dekkaristit! Mukavaa kesää kaikille!

Lisätiedot:
Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Job shadowing at Odense music library 2/3

I listed observations I made during my stay in Odense music library between 9th of May – 13th of may 2017.

Pictures from left to right: shadowing Lene Jonassen and Claus Vinther Jensen.

 

  • Music library is moving from it’s own building to the same building as the main library.
    Trello.com tool is being used in the process to help the staff organize things.
  • The location of Odense music library has changed several times during recent years.
  • New library system Fælles coming up.
  • Music library services are visible in the building exterior: symbols on banners  and illuminated advertisement.
  • Colors are used to identify the genres in cd capsules: yellow for folk, white for pop/rock, green for blues etc.
  • Cd collection is vast: over 100 000 titles.
  • The team leader tells that cd format will make a return as a popular customer format in near future.
  • The deleted items from the collection are being sold to customers.
  • The cds of the bands and artist coming to town are on display.
  • Co-operation with local live music venues and festivals.
  • The first impression of the staff: high motivation and professionalism.
  • Seven regular staff members and many staff members from other libraries work at he music library.
  • When not on customer service desk, staff works in large open-plan office.
  • Three customer service computers and at least two staff members on the service desk all times.
  • Helpers are putting the materials to the shelves during the day.
  • Music library staff members are concentrating on customer service, collecting the reserved items and helping at the studio and morphing the space for different kinds of events.
  • Inter-library loans are free and very common.
  • Direct link from the library system  to find the item from another city library.
  • 10 computers for customers in the library hall.
  • Soundproof studio room is custom build in the center of the music library hall.
  • Studio services available in Danish library system since the 80’s.
  • One staff member is  main the responsible for helping customers at the studio and taking care the annual studio budget.
  • Customers can book the studio by calling the library or on the spot.
  • On the first studio booking ”help” is marked on the studio calendar, customer gets guiding.
  • Customers can book the studio if they cave library card.
  • Studio is checked in the morning and the power is on until library closes.
  • Customers have no access to the studio computer.
  • No Internet connection in the studio.
  • Pro Tools software, Mac hardware.
  • Two electric guitars, electric bass, acoustic guitar, electric piano, electric drums, mics at the studio.
  • Usb memory sticks and cd-rs for sale a the library.
  • Zero tolerance for misbehavior at the studio premises.
  • ”Library Live” & ”Library Live Recording” concepts are linked to the library studio.
  • Stage for live performances and events outside the studio.
  • Equipment for live audio and lighst available.
  • Storage room for technical equipment is important for the staff.
  • Roland silent band room is open for customers without reservation. Electric drums, electric guitar, electric bass, electric piano, electric piano.
  • Floor lamps and over all cosy feeling and vibe all over the library.
  • ”17:17” live music concept: live music provided my the local music school every Wednesday at 17:17 o’clock.
  • Events organised by the university may continue past the library open hours.
  • Acoustic guitars and ukuleles for customers to loan out.
  • Portable LP-players coming up for customers to loan out.
  • ”Library is one of the last places where you get quality service free of charge.”.
    .
    Pictures from left: Kajsa Vala live at Dexter live music club, music albums are played at the Odense music library, smile.
     

    – Harri Pikka
    Vantaa city library
    music and media

Kevät mielessä

 

Pääsiäinen tuo mukavan pienen hengähdystauon kevätkauteen. Juuri nyt ulkona näyttää harmaalta, mutta ennen pitkää leskenlehdet putkahtelevat esiin piristämään mieltä ja vihreys alkaa ottaa valtaa maisemasta. Tervetuloa kevät ja uusi kasvukausi!

 

Kohti pääsiäistä

 

Anneli Kanto ja Noora Katto (kuvitus): Vilma Virtanen virpomassa (Karisto, 2017)
Viisi villiä Virtasta – sarjan yhdeksännen osan pääosassa on kuusivuotias Vilma Virtanen, joka joutuu lähtemään virpomisretkelle ensimmäistä kertaa ilman isosisko Veeraa. Ujo Vilma ei millään uskaltaisi lähteä yksin soittelemaan naapureiden ovikelloja. Nuorimmat sisarukset Kastehelmi ja Perttu lähtevät sentään mukaan. Naapureiden ovien takaa paljastuu monenlaisia ihmisiä ja reaktioita. Välillä virpomisloru unohtuu ja välillä Vilmaa nolottaa pikkusisarusten käytös. Lopulta rohkeus kuitenkin palkitaan.

Näissä Viisi villiä Virtasta -sarjan kirjoissa käsitellään lasten elämään kuuluvia asioita, tunteita, ikävaiheita ja sisarussuhteita ihanan aidosti, mutta huumoria unohtamatta. Virtasen sisarusten mukana kirjassa tutustutaan myös pääsiäisperinteisiin.

 

 

Sanna Mansikkamäki: Muna – herkulliset ohjeet kananmunasta (Readme.fi, 2017)
Munat kuuluvat pääsiäiseen niin koristeina kuin syötävinä herkkuina. Tässä sopivasti pääsiäisen alla ilmestyvässä keitto- ja tietokirjassa ruokatoimittaja Sanna Mansikkamäki tarjoilee monipuolisia kananmunareseptejä. Kananmunaa arvostetaan nykyään osana terveellistä ruokavaliota ja harva raaka-aine taitaa vetää vertoja sen monipuolisuudelle ruuanlaitossa. 

 

Anitta Ruotsalainen: Pisanka – pääsiäismunat: opas munien vahakoristeluun (BoD, 2016)
Perinteisellä mehiläisvahatekniikalla koristellut munat ovat värikkäitä ja kauniita koristeita. Kirjan neuvojen avulla koristelu onnistuu myös kotona.

 

Kelsey Elam: Paperi kukkii – 100 kauneinta askartelumallia (Minerva, 2017)
Nämä toinen toistaan upeammat paperikukat ovat jotain aivan muuta kuin virpomisvitsojen silkkipaperimytyt. Kirja sisältää ohjeita aidon näköisten ruusujen, pionien, unikkojen ja monien muiden kukkien askartelemiseen, joita kelpaa ihastella maljakossa läpi vuoden.

Lisää paperikukkia ja muita ohjeita paperikoristeiden tekoon löytyy näistä kirjoista:

Dave King: Paperin taika (Mäkelä, 2016)

Angelika Kipp: Paperikoristeita pakkauskääreistä, vanhoista kirjoista ja munakoteloista (Mäkelä 2017) sekä Paperidesign – kauniita koristeita vanhoista papereista, pahveista ja rasioista (Mäkelä, 2016)    

 

Vihreää läpi vuoden

 

Syötävät versot sopivat hyvin pääsiäiskoristeeksi rairuohon tilalle. Idättämällä ja versoja kasvattamalla pääsee myös nauttimaan omasta sadosta läpi vuoden. Parhaassa tapauksessa satoa saa alle viikossa eikä tilaakaan tarvitse olla kummoisesti.

Lina Wallentinson: Idut ja versot ruukusta keittiöön (Metsäkustannus, 2017)
Ruotsalainen ravitsemus- ja ruokatoimittaja Lina Wallentinson antaa tässä teoksessa havainnoilliset ohjeet eri lajikkeiden kasvattamiseen. Lisäksi kirjassa on reseptejä, joissa ituja ja versoja käytetään monipuolisilla tavoilla.

Mea Salo: Hellattoman kokin elävä raakaravinto (Moreeni, 2017)
Rutkasti ravintoaineita sisältävät idut ja versot ovat olennainen osa elävää ravintoa. Raakaravintovalmentaja Mea Salo kertoo kirjassaan elävän ravinnon terveyshyödyistä ja antaa hyvät neuvot idättämiseen ja versottamiseen. Kirjan reseptit houkuttelevat sekasyöjänkin ottamaan elävää ravintoa osaksi omaa ruokavaliota. Lisätietoa aiheesta Mea Salon Hellaton kokki – blogista.

 

    

 

Ajatukset mullassa

 

Vielä ei pääse ulos kuokkimaan maata, mutta ajatukset viipyilevät jo tulevassa kasvukaudessa. Kevään puutarhakirjat tarjoavat uusia ideoita konkareille ja neuvoja vasta-alkajille.

Marjo Nygård: Kaikessa on itua! – Siilin puutarhassa (Lasten Keskus, 2017)
Mainio puutarhakirjan ja kuvakirjan yhdistelmä innostaa monen ikäiset puutarhanhoidon saloihin. Kirjassa seurataan Siilin puutarhatouhuja varhaisesta keväästä syksyyn, eli siementen kylvämisestä sadonkorjuuseen. Siilillä riittää tekemistä eikä pettymyksiltäkään voi välttyä, kun rikkaruohot valtaavat penkit ja tuholaiset syövät salaatit. Moni viherpeukalo voi varmasti samaistua Siilin tuntemuksiin. Kirja sisältää ihan oikeita vinkkejäkin: miten taimia koulitaan, miten rakennetaan kasvilava ja miten tuholaisia voi torjua luonnonmukaisesti.

 

Lena Israelsson: Vihreää ympäri vuoden – keittiöpuutarhurin opas satokauden pidentämiseen (Mäkelä, 2017)
Kirja neuvoo, miten kasvukautta voi aikaistaa keväällä ja venyttää syksyllä. Myös vinkkejä idättämiseen, versottamiseen ja vesiviljelyyn.

Sanna Rasku: Kaunista ja vihreää – puutarhassa, terassilla, sisällä (WSOY,  2017)
Uudenlaisessa puutarhakirjassa kasveilla sisustetaan niin sisällä kuin ulkonakin.

Tiina Råman (valokuvat: Ewa-Marie Rundquist): Lantakirja – opas puutarhan maanalaiseen elämään (Metsäkustannus, 2017)
Kirjaimellisesti pintaa syvemmälle sukeltava puutarhakirja kertoo, mitä mullan alla tapahtuu ja mitä siellä pitäisi tapahtua, että kasvit voisivat hyvin.

Joyce Russell: Nikkaroi puutarhaan ja kasvimaalle – 30 projektia kotipuutarhurille (Moreeni, 2017)
Nyt on hyvä hetki rakentaa kasvatuslaatikot, hallasuojat ja muut puutarhan näppärät rakenteet.

    

 

Ulrika Flodin Furås, Mattias Gustafsson: Kaupunkiviljely (Otava, 2017)
Parvekkeelle, terassille, patiolle tai katolle voi luoda vihreän keitaan kaupungissakin. Kirja tarjoaa monipuolisia ohjeita tilojen suunnitteluun, viljelyyn, sisustukseen ja nikkarointiin.

Saila Routio: Kukkaloistoa keväästä syksyyn (Moreeni, 2017)
Kirjassa neuvotaan, miten valita sopivat kasvit ja miten luoda niille otollisimmat olosuhteet, jotta kukkaloistoa riittää puutarhassa koko kasvukauden ajan.

Kukoistava keidas – pihan ja parvekkeen uusi loisto (Gummerus, 2017)
Viherpiha-lehden artikkeleista koottu teos neuvoo niin pienissä kuin suurissakin puutarhanhoitoon liittyvissä asioissa.

 

 

Anne-Marie Nageleisen: Laatikkopuutarhurin opas – runsas sato ruutuviljelystä (Minerva, 2017)
Puutarhalaatikkoon perustettu ruutupuutarha mahdollistaa kasvien runsaan kirjon pienessäkin pihassa.

Sonja Lumme (valokuvat: Arne Nylander): Tomaatti! (Readme, 2017)
Sonja Lumpeen kolmannen puutarhakirjan selkeillä ohjeilla ja nikseillä voi kasvattaa tomaatteja niin puutarhassa, parvekkeella kuin kasvihuoneessakin. Kasvatusohjeiden lisäksi kirjassa on vinkkejä tomaattisadon säilöntään.

 

    

 

 

Lue myös blogissa aiemmin julkaistut puutarhakirjavinkit.

 

Mietelmiä Garagetista, Malmösta

 

 

Garaget – ditt extra var.dags.rum

 

Vierailin Malmössa 13. – 17.3.2017 välisenä aikana Garaget-kirjastossa, joka ei ole lainkaan tyypillinen kirjasto. Rakennus on ollut alun perin linja-autohalli sekä korjausverstas. Sen jälkeen suuri punatiilinen rakennus oli pitkään ilman käyttöä. Kaupungin virkamiehet miettivät, mitä sinne voisi tehdä. Selkeä tahto oli, että tästä tulee tehdä kaupunkilaisille yhteinen tila. Tilan käyttöä alettiin suunnitella asukkaiden kanssa yhdessä. Tässä osassa kaupunkia,  asuu hyvin pienituloista väkeä, jotka kaipaavat niin ilmaisia kokoontumistiloja, ilmaisia tapahtumia, monenlaista maksutonta tekemistä ja myös paikan, jossa voivat tavata toisiaan sisätiloissa. Maahanmuuttajien lisäksi kirjastossa käy myös paljon opiskelijoita, jotka saattavat olla paikalla tuntikausia. Maksuton vessa ja edullinen kahvila ovat tällaisessa tilassa ensiarvoisen tärkeitä. Kahvilaa pyörittävät niin henkilökunta, vapaaehtoiset kuin työllistetytkin. Kahvilanurkkauksessa on mikro, joka on vapaasti asiakkaiden käytössä. Syödä saa missä vaan, paitsi tietokoneluokassa.

Garagetista päätettiin tehdä kaupunkilaisten olohuone. Garaget on sisustettu vanhoilla, jo kuluneilla, huonekaluilla.  Kuten  olohuoneessa useimmiten, niin täälläkin on kirjahyllyjä ja kirjoja. Kirjahyllyt ovat matalia. Kirjastona Garaget on  pieni, eivätkä kirjat ole pääosassa, kuten normaalisti kirjastoissa. Kirjoja voi sekä tilata  että palauttaa Garagetiin, mutta Garagetilla on kirjastona oma erityisasemansa. Kirjoja on niin vähän, että ne ovat hyllyssä vain kirjailijansa sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan, jos edes siten. Varatuille kirjoille on samanlainen systeemi kuin meillä Vantaalla eli kirjan välissä on varauslappu, jossa on henkilön nimi. Kummallinen juttu oli se, että muualta kirjaston näyttelyihin varatut kirjat merkitään melko monimutkaisesti Garagetin lainoiksi, eikä vain lainata normaalisti kortilla. Ohjeet vaikuttivat ensin täysin käsittämättömiltä, eikä ymmärtämistäni helpottanut skoonea puhuva kirjastonhoitaja Anders. Onnekseni käytössä oli Sierra. Garagetissa valitaan itse sinne tulevat kirjat ja ne on myös merkitty Garagetin omalla leimalla. Aineisto pidetään erittäin hyväkuntoisena ja poistoja tehdään herkästi.  Aineiston valinnassa kohderyhmänä ovat vahvasti lapset ja nuoret. Lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt on otettu hienosti huomioon niin kirjastoaineiston valinnassa kuin sen merkitsemisessäkin. Kussakin kirjassa, vauvakirjoista lähtien, on selkämyksessä kapea sateenkaariteippi ja kirjat ovat muun aineiston joukossa.

Garagetissa on lapsille ja nuorille kaksi tilaa ja pääosin Verstaskin on heidän käytössään. Toisen tilan avajaiset oli pidetty viikko ennen minun tuloani ja se on tarkoitettu koululaisille. Aikuisilta kielletyssä tilassa oleskellaan sekä luetaan läksyjä. Välkomna alla barn! Hejdå vuxna! lukee kyltissä oven yläpuolella. Toinen tila on pikkulapsille. Sieltä seinältä bongasin julisteen, millaisia meilläkin kirjastoissa pitäisi olla. Siinä on kerrottu lasten eri ikävaiheista ja millainen kirjallisuus kussakin vaiheessa sopii. Lisäksi jaossa oli kirjanmerkkejä, joissa oli vinkkejä lapselle lukemiseen.

Monikulttuurisuus näkyy niin asiakaskunnassa, aineistossa kuin tapahtumissakin. Garagetissa on hyvin paljon erilaisia säännöllisiä ja vaihtuvia tapahtumia, mutta ne ovat sellaisia, joita asiakkaat järjestävät itse tai ne ovat ulkopuolisten tahojen järjestämiä. Tapahtumien tulee tietysti olla kaikille avoimia, ei uskonnollisesti tai poliittisesti suuntautuneita sekä päihteettömiä. Garagetissa pidetään myös sellaisia juhlia, joissa syödään ja sitä varten astioita on tarjolla lainaksi. Gustav, joka vastaa tapahtumista, ei järjestä niitä itse, sen sijaan hän organisoi ja opastaa asiakkaita.

Yllättävää kyllä, vain kolme työntekijää yhdeksästä oli kirjastonhoitajia. Kaikki tekevät myös kirjastohommia muitten töittensä ohella. Garagetin palkkalistoilla on mm. kaksi sosiaaliohjaajaa, jotka opastavat asiakkaita päivittäin klo 13 – 17 kaikissa mahdollisissa asioissa, niin asunnon-, työttömyysturvan-, päivähoitopaikan kuin muissakin hauissa. He auttavat myös täyttämään lomakkeita ja selvittävät asiakkaitten puolesta monenlaisia asioita. Palvelun nimi on samhällsvägledning. Verstaalle (Kreativ verkstad) on palkattu osa-aikainen ohjaaja, joka on käsityönopettaja. Hän ohjaa kaksi kertaa viikossa erilaisia työpajoja. Minun oli tarkoitus osallistua pajoihin, mutta Lisa oli sairaana. Garagetissa on myös muita säännöllisiä, kerran viikossa kokoontuvia ryhmiä ja palveluja. Niitä ovat  läksyryhmä (Läxhjälp), Vantaan E-hetkiä vastaava toiminta (datorhjälp), uusille maahanmuuttajille apua antava RådRum sekä oikeusneuvonta (Juristjouren). Kaiken muun ohella Garagetista voi lainata kotiin erilaisia työkaluja, kuten vaikkapa porakoneen. Verstaalla voi ommella itsenäisesti sekä osallistua ohjattuun toimintaan.

Kielikahviloita järjestetään niin ruotsiksi, somaliksi kuin arabiaksikin ja ne ovat hyvin suosittuja. Arabiankielistä kielikahvilaa pitää Syyriasta paennut turvapaikanhakija, arabian kielen ja kulttuurin professori. Minun oli tarkoitus osallistua ruotsinkieliseen kielikahvilaan, mutta se oli peruttu. Menin sen sijaan englanninkieliseen, johon osallistui noi 15 henkilöä. Opettaja oli napakka ja vaativa, hänellä oli kysymyslistat, jonka mukaan tuli keskustella vieruskaverin kanssa.

Niin, eihän tästä raporttia pitänyt tulla. Jos sinulla on mahdollisuus lähteä ulkomaille tutustumaan kirjastoihin, lähde toki! Uudet olosuhteet ja uudet ihmiset ravistelevat ajatuksia. Garagetissa ”kirjasto on asukkaitten olohuone” -ajatus kohosi mielessäni ihan toiselle tasolle. Kirjastonhoitajana mulle kirjat ovat rakkaita ja se erityinen kirjaston juttu. Miksei kirjasto todellakin voisi olla enemmän iloinen kohtauspaikka, jossa sattuu ja tapahtuu?

Garaget-viikosta jäi minulle hyvä mieli ja paljon ajatuksia itämään mieleen!

Irene, erikoiskirjastonhoitaja Myyrmäen kirjastosta

 

Grüss Gott Nürnbergista!

Olen täällä Nürnbergissä tutustumassa turvapaikanhakijoille tarkoitettuihin Asylothekeihin, joita pyörittävät vapaaehtoiset ilman valtion rahallista tukea. Sanan Asylothek pohjalla on kaksi sanaa, Asyl ja Bibliothek, ja kyseinen konsepti on lähtenyt yhden miehen eli Günther Reichertin ajatuksesta viitisen vuotta sitten. Ensimmäinen Asylothek perustettiin Kohlenhofstrasselle 2012. Nyt Asylothekejä on ympäri Saksaa. Jokaisella Asylothekilla on neljä tavoitetta: tarjota tukea kielen oppimiseen, koulutukseen, saksalaisen kulttuurin tuntemiseen ja integroitumiseen saksalaiseen yhteiskuntaan.

Minulla oli eilen mahdollisuus käydä kahdessa Asylothekissa, Kohlenhofstrassella ja Hintermayrstrassella. Asylothekit ovat useimmiten turvapaikanhakijoille tarkoitettujen talojen yhteydessä. Kohlenhofstrassella toiminta lähti yhdestä huoneesta, mutta Günther Reichert onnistui saamaan käyttöön lisää tilaa.

Toin tuliaiseksi Tove Janssonin lastenkirjan. Kuvassa Günther Reichert, Asylothek-idean isä.

Vieraillessani Kohlenhofstrassella toiminta oli täydessä käynnissä. Pienemmässä (alkuperäisessä) huoneessa oli juuri kielenopetusta. Paikalla oli neljä opettajaa, joilla jokaisella oli maksimissaan 3 oppilasta. Lisääkin halukkaita olisi ollut tulossa, mutta koska opetus halutaan pitää mahdollisimman henkilökohtaisena, ryhmä oli niin sanotusti täynnä. Suuremmassa huoneessa oli lasten tila, jossa oli leluja, kirjahyllyjä ja pöytä. Myös lasten oli mahdollisuus saada tukea läksyjen tekemiseen. Juttelin kahden noin 12-vuotiaan tytön kanssa sekaisin englanniksi ja saksaksi. He sanoivat käyvänsä Asylothekissa joka päivä tapaamassa kavereita, tekemässä läksyjä ja muuten vain hengailemassa.

Kohlenhofstrasselta hurautin U-Bahnilla Hintermayrstrasselle. Myös siellä Asylothek on turvapaikanhakijoille tarkoitetun asuntolan kellarissa. Kohlenhofstrassella asuntola oli käsittääkseni valtion ylläpitämä, siksi en voinut ottaa Kohlenhofstrasselta kuvia. Hintermayrstrasse on luultavasti Punaisen Ristin talo. Hintermayrstrasse oli hyvin erilainen. Siinä missä Kohlenhofstrasse oli melko tilava ja valoisa, Hintermayrstrassella tilana oli vain pieni kylmähkö huone. Kun saavuin paikalle, vapaaehtoisena sinä iltana ollut Andrea oli juuri käymässä läpi sanakorttien avulla adjektiiveja. Asylothekien sääntönä on, että niiden tilassa puhutaan vain saksaa tai mahdollisesti englantia tarvittaessa.

Hintermayrstrassella ollessani Andrea auttoi asukkaita koulutehtävien kanssa, ja keskusteli muutenkin päivän asioista. Hän sanoi, että mitään ”opetuksellista” ei sen kummemmin järjestetä, vaan esimerkiksi vinkkejä saksalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen annetaan vähän kuin siinä sivussa keskustelujen yhteydessä. Nämä vinkit voivat olla vaikkapa miten ympäristöstä pidetään huolta ja roskat laitetaan oikeisiin roskiksiin tai miksi kannattaa olla ajoissa paikalla tapaamisissa.

Andrea auttamassa koulutehtävissä.

Vaikka Asylothekeissa oli myös kirjoja, ainakaan Hintermayrstrassella niitä ei juurikaan lainata, mahdollisesti joskus vanhemmat saattavat lainata jotain lapsilleen.

Molemmat vierailuni olivat todella mielenkiintoiset, varsinkin kun paikat olivat niin erilaiset. Tänään vierailen Asylothek Balazzo Brozzissa, joka on taasen pieni kahvila, josta on varattu aika Asylothekille päivittäin kahden tunnin ajan.

Terveiset Malmösta!

Irene Mäentie Myyrmäen kirjastosta

Vierailen Malmössa 13. – 17.3.2017 välisenä aikana Garaget-kirjastossa, joka ei ole lainkaan tyypillinen kirjasto. Rakennus on ollut alun perin linja-autohalli sekä korjausverstas. Sen jälkeen suuri punatiilinen rakennus oli pitkään ilman käyttöä. Kaupungin virkamiehet miettivät, mitä tilalle voisi tehdä. Selkeä tahto oli, että tästä tulee tehdä kaupunkilaisille yhteinen tila. Tilan käyttöä alettiin suunnitella asukkaiden kanssa yhdessä. Tässä osassa kaupunkia asuu pienituloista väkeä, jotka kaipaavat niin ilmaisia kokoontumistiloja, ilmaisia tapahtumia, monenlaista maksutonta tekemistä ja myös paikan, jossa voivat tavata toisiaan sisätiloissa.

Garagetista päätettiin tehdä kaupunkilaisten olohuone. Kuten  olohuoneessa, niin täälläkin on kirjoja. Kirjastona Garaget on kuitenkin pieni, eivätkä kirjat ole pääosassa, kuten normaalisti kirjastoissa. Kirjoja voi tilata tänne sekä myös palauttaa, mutta Garagetilla on oma erityisasemansa. Kirjoja on niin vähän, että ne ovat hyllyssä vain kirjailijansa sukunimen ensimmäisen kirjaimen mukaan, jos edes siten. Muualta varatut kirjat merkitään melko monimutkaisesti Garagetin lainoiksi, ei vain lainata normaalisti kortilla. Kirjastossa on käytössä Sierra.

Kirjastossa on hyvin paljon erilaisia tapahtumia, mutta ne ovat sellaisia, joita asiakkaat järjestävät itse. Tapahtumien tulee tietysti olla kaikille avoimia, ei uskonnollisesti tai poliittisesti suuntautuneita sekä päihteettömiä. Garagetissa pidetään myös sellaisia juhlia, joissa syödään ja sitä varten astioita on tarjolla lainaksi. Gustav, joka vastaa tapahtumista, ei järjestä niitä itse, sen sijaan hän organisoi ja opastaa asiakkaita. Asiakkaat tulevat tarjoamaan itse erilaisia tapahtumia, samoin myös yhteistyötahot.

Monikulttuurisuus näkyy niin asiakaskunnassa, aineistossa kuin tapahtumissakin. Kielikahviloita järjestetään niin ruotsiksi, somaliksi kuin arabiaksikin. Arabiankielistä kielikahvilaa pitää Syyriasta paennut turvapaikanhakija, arabian kielen ja kulttuurin professori. Laajemmassa versiossa on kuvia ja kerron lisää muusta toiminnasta.

Valitettavasti en onnistunut lisäämään tähän kuvia.