Heljo Mändin vuonna 2010 Virossa ilmestynyt runoteos Taeva-uni on saanut upean suomenkielisen asun. Anna Kyrön suomentamassa ja Kaisa Kyrön kuvittamassa teoksessa Taivaan uni runot ja maalaukset puhuvat samaa, kaunista ja koskettavaa kieltä.
Anna Kyrö, miten päädyit suomentamaan Heljo Mändin teoksen? Miten sait tietoa kirjailijasta vai oliko hän tuttu sinulle jo aiemmin?
─ Löysin Taivaan unen sattumalta Tartossa kirjakaupasta. Heljo Mändin nimi oli kyllä tuttu, mutta en ollut tutustunut laajemmin hänen tuotantoonsa. Tiesin, että hän oli kirjoittanut etupäässä lapsille, esimerkiksi suositut tarinat Mõmmi-karhusta sekä paljon käytössä olleen aapisen. Taivaan uni herätti kiinnostukseni, koska se on sisällöltään yhtä aikaa huolettoman lapsenomainen ja kipeän surun läpitunkema. Kieli on yhtä aikaa arkista ja runollista, yksinkertaista ja viisasta. Teos on sekä ”vanhanaikainen” että hyvin tuore. Näennäiset vastakkaisuudet kertovat mielestäni aitoudesta. Halusin tutustua sellaiseen maailmankuvaan. Löysin surukertomukseen lomitettuna muitakin teemoja.
Mändiltä on suomennettu aiemmin vain yksi teos, vuonna 1991 ilmestynyt lastenkirja Koira taskussa. Kotimaassaan Mänd on tunnettu ja palkittu kirjailija. Vuonna 2017 hän sai Viron kulttuurirahaston elämäntyöpalkinnon. Samana vuonna hänet palkittiin Juhan Liivin runouspalkinnolla Salasõna-runostaan. Mänd on tunnettu lastenkirjailijana, runoilijana, prosaistina ja kääntäjänä. Hänen tuotantoaan on käännetty 20 kielelle. Hän itse on kääntänyt viron kielelle kirjallisuutta venäjästä, saksasta ja englannista.
Miten kuvailisit runojen suomentamisen prosessia? Mikä oli kaikkein vaikeinta tai oliko ylipäätään vaikeaa kääntää viron kielestä suomeksi?
─ Olen kääntäjänä harrastaja. Ammattikääntäjiin verrattuna kielitaidossani ja kääntämisen tekniikassani on varmasti puutteita. Kääntäminen on mielestäni ennen kaikkea tarkkaa lukemista ja halusin tutustua Taivaan unen maailmaan. Siksi kai tähän ryhdyin.
Ammatiltani olen psykologi, tosin jo eläkkeellä. Psykologin työssä oli tärkeää yrittää ymmärtää epäselvän ilmaisunkin takaa puhujan tarkoituksia ja tunteita häiritsemättä puhujaa omilla kommenteilla. Jonkinlaisena ammattitautina minulle on jäänyt kiusallinen epämukavuuden tunne aina siihen hetkeen asti, kun koen ymmärtäväni keskustelukumppania. Ehkä tästä ammattitaudista on nimenomaan runojen kääntämisessä apua. Toinen opetus on sitten se, että jokainen ymmärtää aina tavallaan ja kääntäjäkin on lukija ‒ toivottavasti keskimääräistä huolellisempi.
Mikä on oma suhteesi runouteen? Kirjoitatko itse runoja?
─ Olen harrastanut vuosikaudet kirjoittamista ja lapsuudesta asti tietysti lukemista. Ensimmäinen oma runokirjani oli Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, enkä yhtään ihmettelisi, jos jokin kirsikunnasmaisuus olisi johdattanut minut Heljo Mändin luokse. Nautin runojen moniaistisuudesta ja monimerkityksisyydestä. Saatan lukea ääneen Shakespearen sonetteja niiden muodosta nauttien, vaikka se samalla hämärtäisi sisältöä. On myös kiinnostavaa katsella uusia kuvarunoja ja kokea sanojen ja kuvioiden synnyttämiä nopeita oivalluksia, vaikka ne katoaisivatkin saman tien. Monimerkityksisyys tarkoittaa minulle sitä, että jokaisessa asiassa on monta puolta ja että jokaisen lukijan tulkinta on mahdollinen. Runous on siinä mielessä avarakatseista ja inhimillistä.
Onko sinulla jo seuraava kirjaprojekti tulossa?
─ Toivon niin.
Runoutta pidetään usein vaikeana lajina. Mitä ohjeita antaisit lukijoille runojen lukemisesta yleensä?
─ Runouden koettu vaikeus voi johtua juuri sen monimerkityksisyydestä. Tietoinen keikarointi ja hämärtäminen on eri asia, siitä en pidä. Runoutta on nykyään tarjolla monessa paketissa. Lavarunouden buumi on levinnyt yli koko maan ja samalla kehittynyt huimasti. Olen myös ollut huomaavinani, että runoudessa ei ole nyt raja-aitoja. Samassa tilaisuudessa voi kuulla eri vuosikymmenten tyyliin tehtyjä runoja. Periaatteessa tästä monimuotoisuudesta voi löytyä jokaiselle jotakin. Toivon, että kirjastot jaksaisivat pitää yllä tehtäväänsä esitellä myös vähemmän harrastettua kirjallisuutta.
Kirjan kuvittaja, Kaisa Kyrö, työskentelee Vantaan kirjastossa, kirjastoauto-osastolla. Haastattelupäivänä hän on pukeutunut siniseen ja vihreään, jotka sointuvat kauniisti yhteen.
Ovatko värit sinulle erityisen tärkeitä?
─ Ovat. Ruskan väreistä suorastaan imen itseeni keltaista. Nautin siitä, että silmä lepää. Tästä syystä karsin sisustuksesta pois häiritsevät yksityiskohdat.
Miten sinusta tuli Taivaan unen kuvittaja?
─ Kun Anna oli kääntänyt Taivaan uni -teoksen runot, puuttui vielä kuvitus. Olen harrastanut maalausta pitkään. Anna oli nähnyt abstrakteja töitäni ja pyytänyt joitakin itselleen. Anna oli sitä mieltä, että teokseni sopisivat runojen kanssa yhteen. Itse olin aluksi skeptinen.
Kun kustantaja näki Kaisa Kyrön maalaukset, valinta oli selvä. Maalaukset ja teksti kuuluivat samaan maailmaan.
─ Suurin osa maalauksista oli jo valmiina. Viime kesänä tein vielä joitakin ihan kirjaan liittyen, Kyrö kertoo.
Heljo Mänd kertoo muistelmissaan, että Taivaan unen kirjoittamista edelsi tilaustyönä tehty vironkielisten runojen kirjoittaminen Anne Geddesin haltia-aiheiseen kuvakirjaan. Kun kirjan kuvat loppuivat, flow vain jatkui ja haltiahenget alkoivat muuttua lasten sieluiksi. Näistä runoista syntyi Taivaan uni. Kuvat ovat olleet olennainen osa runoelmaa jo sen syntyvaiheessa.
Kaisa Kyrön maalausten lähtökohta on ekspressiivinen ja prosessimainen. Teosten maailma on yksinkertainen, pienesti kaunis ja sadunomainen. Maalaukset syntyvät ryhmässä, yhdessä saman henkisten ystävien kanssa. Teoksia ei arvioida. Niitä katsellaan ja niistä keskustellaan, annetaan tunnelmien resonoida mielessä.
─ Emme arvostele töitä edes positiivisesti. Tärkeintä on ilmaisemisen ilo ja hyvä fiilis maalata yhdessä. Minulla ei ole ollut tarvetta tyrkätä teoksiani näyttelyyn, sillä nämä maalaukset on jo nähty. Ne ovat eläneet toisten kanssa, Kyrö kertoo.
Kyrö maalaa myös yksin ollessaan, kesälomalla maaseudulla. Maalaamiseen kuluu paljon aikaa, sillä teosten työstäminen alkaa mielessä, ennen kuin siveltimen vedot tulevat mukaan.
─ Itselle voi olla yllätys mitä prosessin tuloksena syntyy.
Mikä on suosikkirunosi Taivaan unessa?
─ Se löytyy kirjan sivulta 20 ja takakannesta.
Kuun sanat
Kuun sanat ovat mielessämme.
kuun sanat ovat kielellämme.
Maailma on ikivanha,
maailma on upouusi.
Alun kaaos, elon kaaos,
kaaosta koko maailma.
Siitä kaaoksesta jokaisen
pitää löytää elämän rakonen.
─ Tässä runossa on ilmaistu hyvin keskeinen asia. Kun maalasin, kirjoitin runon sanoja keskelle maalausta, ympyrään, josta tuli ikään kuin kohtu lasten sieluille. Runoissa liikutaan kahden maailman rajalla. Näkymätön maailma on totta, mutta jalat ovat maassa.
Taivaan uni sopii myös surukirjaksi menetyksen kokeneelle ihmiselle. Runojen taustalta löytyy lapsen menetys. Kirjan alkulehdellä kerrotaan:
Runoelma kertoo kuolleiden lasten elämästä taivaankaltaisessa olotilassa.
Runojen maailma ei kuitenkaan ole synkkä, vaan toivoa antava. Kirja sopii sekä aikuisille että lapsille. Lasten kohdalla tulee miettiä yksilöllisesti sitä, onko lapsi valmis vastaanottamaan tiedon omasta kuolevaisuudestaan.