Ihmismieli on labyrinteistä mutkikkain. Hypnoottinen ja älykäs fantasiaromaani, joka palkitsee lukijansa moninkertaisesti. Piranesi asuu Talossa, jossa on lukematon määrä huoneita ja käytäviä, joita reunustavat tuhannet patsaat. Vuorovesi yltää portaisiin asti, pilvet liikkuvat yläkerran saleissa. Mutta Piranesia ei pelota: hän tuntee veden liikkeet ja reitit huoneiden välillä. Tiistaisin ja perjantaisin Piranesi näkee ystävänsä, mutta muuten hän on yksin. Kun liidulla piirrettyjä viestejä alkaa ilmestyä lattioihin, Piranesi varmistuu siitä, että Talossa liikkuu myös joku tai jokin muu. Mutta kuka, ja mitä hän haluaa?

Kiiralla on kaikki hyvin. Hänellä on: - opiskelupaikka - perhe, joka asuu tarpeeksi kaukana - oma pieni vuokra-asunto - kavereita - koira - poikaystävä, joka haluaa muuttaa yhteen Mitä muuta nuori nainen voisi toivoa? Sitä, että kaikki jättäisivät hänet rauhaan. Kiiran toive alkaa toteutua, kun asiat yksi toisensa jälkeen alkavat mennä vinoon, lopulta hallitsemattomasti. Kiira löytää itsensä keskeltä varjoyhteiskuntaa, jota johtavat itseään metsästäjiksi kutsuvat olennot. Veren väki on yhdenlainen kasvutarina, joka näyttää keskisormea sille, mitä nuorelta naiselta yleensä odotetaan. Veren väki yhdistää urbaania fantasiaa, yhteiskunnallista chick litiä ja punk-asennetta. Se ammentaa aineksia niin populäärikulttuurin vampyyreista kuin suomalaisesta kansanuskosta.

Eräänä päivänä kotiin tullessaan Essun saa huomata, että hänen aviomiehensä on murhannut heidän poikansa ja siepannut heidän tyttärensä. Samoihin aikoihin Tyynimaan sydämessä repeää suuri punainen railo, joka syöksee sisuksistaan niin paljon tuhkaa, että se pimentää taivaan vuosiksi. Tai vuosisadoiksi. Essun lähtee etsimään perheensä rippeitä kuolevassa, kuolettavassa maassa. Hän ei välitä, vaikka maailma hänen ympärillään hajoaisi. Hän hajottaa sen vaikka itse, jos voi siten pelastaa tyttärensä. Viides vuodenaika aloittaa Murtunut maailma -trilogian, jonka kaikki osat ovat saaneet scifi- ja fantasiakirjallisuuden Hugo-palkinnon.

Valloittavan sarjakuvasaagan loppuhuipennus. Rämäpäinen voro päätyy Kalman kylmiltä kruununmailta keskelle jumalten valtapeliä, jonka panoksena on koko maailma. Lilja ja hänen opettajansa Seamus tempautuvat huimaan seikkailuun yrittäessään kukistaa haudasta nousseen Ithielin ja voittamattoman Tulikiven armeijan. Kauas jäävät maalliset murheet, sillä voro tanssii nyt jumalten kanssa.

Kirke tunnetaan naisena, joka taikavoimillaan muutti Odysseuksen miehet sioiksi. Nyt hän yllättää lumoavan aikuisten sadun keskushenkilönä. Kirke, auringonjumalan tytär, ei ole kotonaan jumalten maailmassa. Hän siirtyy ihmisten pariin ja vasta siellä löytää todelliset voimansa. Madeline Millerin uudelleenkerronta Odysseian tarinasta ei koskaan vääristele suuren seikkailun tapahtumia, vaan tuo näkyviin yksityiskohtia, joita ei ole aikaisemmin huomattu. Kirke ei ole vain pahamaineinen noita vaan myös nainen ja äiti. Tarinankerronnan riemujuhlaa vahvalla feministisellä otteella!

Vangitseva pohjoinen mysteeri verestä, halusta ja riippuvuudesta. Juva inhoaa verenlukijoita. Heitä ihaillaan ja ylistetään kyvyistään, mutta he ovat pelkkiä rahan- ja vallanjanoisia huijareita. Juva tietää tämän varsin hyvin, koska hän on syntynyt verenlukijoiden sukuun. Kun Juvan perhettä uhkaavat vardarit, kammottavat olennot jotka eivät vanhene, hän sotkeutuu mukaan kamppailuun verenlukijoiden perinnöstä: synkästä salaisuudesta, joka kerran mullisti koko maailman - ja saattaa tehdä niin uudestaan. Selviytyäkseen Juvan on kohdattava lapsuusmuistonsa, jonka hän on yrittänyt unohtaa: hän on nähnyt paholaisen. Rautasusi aloittaa itsenäisen Vardari-trilogian, joka sijoittuu samaan fantasiauniversumiin kuin palkintoja ja kansainvälistä ylistystä kahminut Korpinkehät-sarja.

Hurmaava rakkaustarina täynnä nokkelaa sanailua ja kesän huumaa. January kirjoittaa romanttisia bestsellereitä, Augustus puolestaan korkeakirjallisuutta. January antaa tarinoilleen onnellisen lopun, Augustus tappaa kaikki hahmonsa. He ovat toistensa vastakohtia, joita yhdistävät vain tyhjän paperin kammo ja naapuritalot järven rannalla. Eräänä iltana parivaljakko kehittää pirullisen haasteen: Augustus viettää kesän kirjoittamalla naistenviihdettä ja January kirjoittaa korkeakirjallisen mestariteoksen. Molemmat saavat kirjoitettua kirjan, eikä kukaan rakastu. Koska sehän olisi todellinen klisee, eikö?

Mitä jos rakkauteen kätkeytyy salaisuus, joka särkee sydämen? Catherine Isaac kutoo Sekainen ihana elämämme -kirjassa unohtumattoman kertomuksen menetyksestä, rakkaudesta ja ystävyydestä aurinkoisen Gardajärven rannalla. Kun Allie avaa isoäitinsä talosta sattumalta löytämänsä piilotetun kirjeen, hänen koko elämänsä kääntyy päälaelleen. Kirjeen yllättävät salaisuudet uhkaavat satuttaa hänen kaikkein rakkaimpiaan, ja hän palkkaa yksityisetsivän selvittämään, mitä hänen edesmenneelle äidilleen tapahtui kesänä ennen kuin Allie syntyi. Allie ottaa vapaata tutkijan työstään ja päätyy Gardajärven auringon paahtamille rannoille parhaan ystävänsä Edin kanssa. Myös Ed on pakomatkalla omasta elämästään ja toivoo auringon haalistavan murheensa. Kirjeen salaisuudet johtavat tunteikkaisiin paljastuksiin, joita kumpikaan heistä ei ole voinut odottaa. Arvoitusten keskellä Allien täytyy löytää sisältään voima kohdata perheensä solmuinen menneisyys ja löytää oikea kurssi kohti omaa tulevaisuuttaan. Myös Edin on tehtävä valinta, joka mullistaa monta elämää.

Nautitaan villasukat jalassa. Jill Mansellin Kolme ihanaa asiaa sinusta on sydänjuurista kiinni nappaava romaani kolmesta toisilleen vieraasta naisesta, joiden elämät kietoutuvat yllättävällä tavalla toisiinsa. Halliella on salaisuus. Hän on umpirakastunut mieheen, joka on täysin hänen ulottumattomissaan, mutta kaikin muin tavoin aivan täydellinen napakymppi. Halliella on tämän lisäksi myös toinen ongelma. Hän sairastaa vakavaa keuhkosairautta, ja rakkauden pitäisi olla viimeinen asia hänen mielessään. Flon ongelma on toisenlainen. Hänen ihastuksensa Zanderin kanssa kaikki vaikuttaa valoisalta, kunnes miehen pelottava sisko tunkee kyyhkyläisten väliin. Sisko vahtii Zanderin tekemisiä niin voimakkaasti, että toivoa ei ole edes ystävyydestä, saati sitten jostain suuremmasta. Tashallakin on ongelma. Hänen uusi poikaystävänsä on uhkarohkea rämäpää eikä Tasha itsekään ole kaikista varovaisinta sorttia. Tasha ei voi olla pelkäämättä, että jokin hänen poikaystävänsä seikkailuista tulee olemaan tämän viimeinen.

Kenen haaveet sua kyykyttää? Sofia Pekkarisen hersyvä viihderomaani kuvaa totuutta kaihtamatta nuoren naisen kamppailua rakkauden janon, epärealististen ihanteiden ja omien haaveiden aallokossa. Luna on kyllästynyt kiristäviin farkkuihin, laiskoihin krapulapäiviin ja keskinkertaiseen elämään. On aika lopettaa päätön haahuileminen ja tulla parhaaksi versioksi omasta itsestään. Hyvästi bileet Helsingin yössä ja eksän perään vollottaminen! Tervetuloa häikäisevä jumalatar, Luna 2.0! Pian Lunan kalenteri täyttyy salitreeneistä, kännykkä somekelpoisista belfieistä ja eväsrasiat hampaissa narskuvasta parsasta. Tavoitteena on upea vartalo, täydellinen onni ja polttavan kuuma tosirakkaus. Mutta tie perille on pirun uuvuttava ja mutkainen - etenkin jos se on jonkun toisen valitsema. Sofia Pekkarinen (s. 1992) on uusi kiinnostava nimi kotimaisessa viihdekirjallisuudessa. Hänen polkunsa on kulkenut ravintola-alalta reppureissaajaksi ja taas takaisin koulunpenkille. Pekkarinen on kisannut menestyksekkäästi body fitneksessä sekä SM-tasolla että kansainvälisillä lavoilla. Luna 2.0 on Pekkarisen esikoisteos.

Miksi olla oma itsensä, kun voi olla täydellinen? April, kolmekymppinen lontoolaisnainen, on kiva, nätti ja hyvä keskustelija, mutta deittailu on hänelle yhtä pettymysten, sydänsurujen ja raivon sekaista sotkua. Ehkä jos April olisi enemmän Gretelin kaltainen, hän saisi haaveilemansa parisuhteen... Gretel kun on juuri sitä mitä miehet haluavat: itsenäinen, hurmaavan hauska ja rento. Gretel ei ylitulkitse, ei ole koskaan vähän liikaa. Ongelma tässä on se, että Gretel on mielikuvitusolento - ja että April teeskentelee nyt olevansa Gretel. Deittailu Gretelinä on paljon hauskempaa - etenkin, kun koukkuun tarttuu pahaa-aavistamaton Joshua. Viimeinkin April on niskan päällä, mutta pystyykö hän kontrolloimaan omia tunteitaan? Ja kun hänestä ja Joshuasta tulee läheisempiä, kauanko teeskentelyä voi jatkaa?

Lucy Hutton on aina uskonut vakaasti siihen, että kiltti tyttö voi onnistua nappaamaan halutun toimiston päätytyöhuoneen. Hän on hurmaava ja avulias ja ylpeä siitä, että kaikki työpaikalla pitävät hänestä. Siis kaikki paitsi kylmän tehokas, virheettömästi pukeutunut Joshua Templeman. Kaksikko on jaetussa työhuoneessaan ansassa 40 tuntia (okei, 50 tai 60) viikossa, ja heidän välilleen on muodostunut loputon taistelu siitä, kumpi on parempi. Lucy ei voi antaa Joshuan voittaa häntä yhdessäkään asiassa. Etenkään kun mahtava uusi ylennys tulee tarjolle.Tuolloin aivan uudenlainen peli on alkanut, eikä sydänkään ole turvassa.

Ruthie on työskennellyt senioritalon vastaanotossa vuosia, hän asuu yhdessä työpaikkansa huoneistosta ja elää täysin pinttynyttä elämää lemmikkikilpikonniensa kanssa. Kunnes eräänä päivänä hän kiinnittää huomion pitkään ja tatuoituun senioritalon omistajan poikaan Teddyyn. Mies on kaupungissa etsimässä työtä, jotta voisi säästää rahaa avatakseen unelmiensa tatuointistudion. Ruthie on sulaa vahaa Teddyn edessä, kunnes mies luulee häntä yhdeksi senioritalon asukkaista. Senioritalon asukkaat kaipaavat yhtä henkilökohtaista avustajaa lisää ja Teddyn suunnitelma on valmis. Ruthiella on täydellinen kosto Teddylle, jonka ensivaikutelma naisesta oli varsin hyytävä. Mitä tapahtuu Ruthien turvalliselle maailmankaikkeudelle, kun elämä näyttäytyykin suurempana seikkailuna?

Isabel Delancey on aina pitänyt elämäntyyliään itsestäänselvyytenä. Kun hänen aviomiehensä yllättäen kuolee ja hän jää yksin velkakasan ja kahden lapsen kanssa, Isabel joutuu luopumaan elämäntyylistään ja kodistaan ja muuttamaan rapistuvaan hökkeliin maaseudulle. Perheen uusi koti meinaa luhistua ja Isabelin viimeisetkin säästötkin huveta, joten hänen ei auta kuin pyytää apua naapureiltaan - tietämättä, että jo hänen pelkkä läsnäolonsa on nostattanut pintaan pitkäaikaisia kaunoja ja pakkomielteitä. Isabel taistelee saadakseen tehtyä rapistuvasta talosta kodin ja tulee löytäneeksi selviytymisvaiston, josta hänelle ei ollut aavistustakaan. Hän oppii myös, että sydämessä voi alkaa soida uusi laulu.

Tosirakkaus ei katso ikää eikä asuinpaikkaa. Burnoutin partaalla sinnitellyt Leena Cotton romahtaa töissä ja joutuu lomalle. Hänen isoäitinsä Eileen haluaisi treffeille, mutta yorkshireläiskylästä ei löydy miestä, jolla olisi omat hampaat ja vaatekomerossa muutakin kuin tweediä. He päättävät tehdä vaihtokaupat kahdeksi kuukaudeksi: Leena osallistuu kylätalkoisiin kumisaappaissa, ja Eileen muuttaa Lontoon trendikaupunginosaan ja kirjautuu deittisovellukseen. Vaihtokauppa muistuttaa, että rakkauden voi löytää oudosta paikasta tai aivan nenän edestä. Teos singahti Britanniassa suoraan bestseller-listalle. Beth O'Leary on kerännyt runsaasti faneja myös Suomessa Kimppakämppä-romaanillaan.

Kaksi parasta ystävystä. Yksi hukattu mahdollisuus. Ilta, jona kaikki muuttuu. Eve, Justin, Susie ja Ed ovat olleet ystävyksiä 18-vuotiaista saakka. He ovat nyt 30-vuotiaita ja edelleen yhtä läheisiä kuin aina. Torstain pubivisa on yhä pyhä perinne ja Eve on vieläkin salaa rakastunut Ediin. Even olisi ehkä kannattanut jo siirtyä elämässään eteenpäin, mutta hän ei voi olla ajattelematta, mitä heidän välilleen olisi voinut kehittyä. Sitä paitsi Eve tietää, että toisinaan Edkin miettii menetettyä mahdollisuutta. Eräänä iltana nelikon jokaisen jäsenen elämä muuttuu yhdessä silmänräpäyksessä. Eve saa selville, ettei tunnekaan ystäviään niin hyvin kuin luuli ja ettei hän ole ystävyksistä ainoa, jolla on salaisuuksia.

Tusina treffejä juuri ennen joulua? Hilpeä romaani pursuaa joulutunnelmaa, yllätyskäänteitä ja romantiikkaa! Kolmekymppinen tekstiilisuunnittelija Kate ei ehtisi eikä jaksaisi etsiä uutta rakkautta: hän on pettynyt miehiin ja palannut Lontoosta kotikulmille huolehtimaan isästään. Ystävänsä Lauran pyynnöstä hän kuitenkin suostuu luksusdeittailuhaasteeseen, jossa tavataan 12 eri miestä ennen joulua. Treffeiltä ei puutu yllätyksiä eikä kommelluksia, joista Kate tilittää lapsuudentoverilleen Mattille autellessaan tämän kahvilassa. Kuka lopulta onkaan se oikea?

Vertaistukea juhlakauden paniikkishoppaajille! Kinsellan suosittu sankaritar on täällä taas. Yhdeksäs Himoshoppaaja-romaani on hykerryttävän hauska oodi joululle. Joululaulut raikuvat, äiti on kattanut pöydän täyteen herkkuja, naapurit tulevat sherrylle rumissa villapaidoissaan. Joulu sujuu joka vuosi saman kaavan mukaan - ja Becky Brandon, omaa sukua Bloomwood, rakastaa sitä! Mutta kun Beckyn vanhemmat kuulevat pienpanimoiden ja avokadoleipien kutsun ja muuttavat Lontoon trendialueelle, täytyy Beckyn järjestää joulu ensimmäistä kertaa omassa kodissaan. Nettishoppailun aikakaudella, mikä muka voisi mennä pieleen? Kun yhtälöön lisätään vegaanikalkkunan metsästys, ex-poikaystävän yllätysvierailu ja päänraapimista aiheuttavat lahjatoiveet, uhkaa täydellisestä joulusta tulla täydellinen kaaos.

Joulun ihme on tapahtunut: tänä vuonna Emilyn ei tarvitse lähteä Lontoosta yksin joulunviettoon vanhempiensa luokse Skotlantiin - mukaan lähtee hurmaava miesystävä. Ei enää naljailua ikuisesta sinkkuudesta, ei sääliviä katseita joulupöydässä. Mutta! Robert särkee Emilyn sydämen vain pari päivää ennen joulua. Eikä unikaan tule kun naapurissa ilakoidaan äänekkäästi joka yö. Miten ihmeessä Emily tulee vielä palkanneeksi tuon raivostuttavasti virnuilevan naapurinsa, Evanin, vara-Robertiksi? Hillittömän hauska matka vähän vinksahtaneen riemuperheen luo voi alkaa. Joanna Bolouri on romanttisia komedioita kirjoittava brittikirjailija, jonka kirjailijaura alkoi 30-vuotiaana. Voitettuaan BBC:n käsikirjoituskilpailun hän siirtyi myyntityöstä käsikirjoittajien ja stand-up-koomikkojen tiimiin. Bolouri on kirjoittanut kuuden romanttisen komedian lisäksi artikkeleita ja kritiikkejä eri julkaisuihin. Hän asuu Glasgow'ssa tyttärensä kanssa.

Sydänlämpöistä ja kutkuttavaa, aitoa maalaisromantiikkaa - uusi Rantakylän maisemiin sijoittuva sarja alkaa. Liina irtisanoutuu työpaikastaan, kun romanssi työnantajan kanssa lopahtaa. Hän muuttaa kesäksi lapsuutensa mummulaan raivaamaan pikkuista mökkiä ja villiintynyttä puutarhaa. Tilapäistä työtäkin järjestyy, sillä osa kyläläisistä on Liinalle lapsuudesta tuttuja. Teinivuosien paras ystävä pitää kylällä pitopalvelua ja naapuritilan pojankoltiaisesta on kasvanut vilkkusilmäinen nuori isäntä. Onpa paikkakunnalla uutta vertakin: kirjaston yläkerrassa asustaa rautakaupassa autteleva pörrötukkainen Jyri. Sanomattakin on selvää, että tällaisessa ympäristössä kaupungin vetovoima haalistuu.

Huimia hankkeita ja kuumia käänteitä ränsistyneessä kummituskartanossa. Aurelia on 37-vuotias työtön sinkku, jonka isoin huoli on hupeneva mahdollisuus hedelmöittyä. Hän päätyy tätinsä rapistuneeseen kartanoon jumalan selän taakse pohtimaan elämänsä vaihtoehtoja. Valtavassa rakennuksessa on meneillään remontti, ja tädin pää on täynnä suuria suunnitelmia, joiden toteuttamiseen hän valjastaa Aureliankin. Kartanossa kortteeraa myös kaksi remonttireiskaa, joista nuorempi majailee Aurelian seinän takana. Kun kartanon kuuluisa kummitus tupsahtaa yöllä Aurelian kamariin, tämä ryntää naapurihuoneeseen turvaan. Ja tietäähän sen, kuinka siinä käy.

Itkettävä ja naurattava romaani kasvavista pyykkivuorista, työelämän suhmuroinneista, toisen aikuisen kaipuusta ja äitiryhmän riemastuttavasta vertaishuumorista. ”Mä en jaksa enää projektipäälliköidä kaikkien elämää, omaani, Annin, työpaikan ja sunkin vielä kaupan tekijäisiksi. Jossain menee tämänkin projektipäällikön sietokyky.” Kun elämä heittää tielle pari yllätyskäännettä, Titta Jokisalo huomaa pyörittävänsä yksin arkea, johon kuuluvat vanha rintamamiestalo, yksivuotias ikiliikkuja ja inspiroiva työ järjestökentällä. Kodin, työpaikan ja päiväkodin välillä juokseminen nostattaa stressikertoimia ja kasvattaa silmäpusseja. Samalla töissä rakentuu kuvio, joka koettelee Titan moraalin rajoja. Mitä kaikkea voi katsoa läpi sormien vain siksi, että on lopulta päässyt unelmiensa työhön? Voiko ruuhkavuosista saada joskus vuosilomaa, ja onko lastenvaatteiden myyminen nettikirppiksellä mahdollista, jos ei halua tulla lopullisesti hulluksi? Kun toinen aikuinen ihminen haluaisi taas osaksi Titan arkea, on aika todeta, että elämä menee väistämättä eteenpäin - välillä jopa parempaan suuntaan. Kuin tilauksesta on jatko-osa erinomaisen vastaanoton saaneille teoksille Mittoja ja tilaustöitä (2019) ja Itsepä tilasit (2020). Tarkkanäköisen työelämäkuvauksen lisäksi kirjat tarjoavat katsauksen 2020-luvun vanhemmuuteen, joka monelle ruuhkavuosissa kahlaajalle tarkoittaa kokopäivätyötä palkkatyön rinnalle.

Koskaan ei ole liian myöhäistä puhjeta kukkaan. Kaktus on romanttinen komedia naisesta, joka oppii että elämän ei ole pakko olla aina järjestyksessä. Susan Greenin elämä on moitteettomassa järjestyksessä: pikkutarkka työ, siisti asunto, sopivan etäinen seurustelusuhde eikä turhia tunne-elämän heilahduksia. Muiden mielestä hän saattaa olla outo ja kitkerä, mutta se ei Susania häiritse. Hän hoitaa mieluummin kaktuksia kuin kuuntelee epäloogisia mielipiteitä. Kun elämä vetää jalat alta yllätysraskauden ja perintöriidan hahmossa. Susan yrittää raivoisasti kontrolloida kaikkea sitä, mitä ei voi järjellä hallita: elämää, kuolemaa, rakkautta ja kamalia sukulaisia.

Muotikonservaattori Kat Jourdan löytää isoäitinsä syrjäiseltä mökiltä mittaamattoman arvokkaan Diorin leninkien kokoelman. Hän alkaa kuumeisesti selvittää, miten ihanat muotiluomukset ovat päätyneet hänen isoäitinsä huomaan. Englannissa vuonna 1939 Skye Penrose on ensimmäisten naisten joukossa raivannut tiensä Royal Air Forcea avustavaksi siviililentäjäksi. Kohtaaminen nuoruudenystävä Nicholaksen kanssa tuo sodan keskelle ilonpilkahduksen ja uusia ystäviä. Nicholas on kihlannut salaperäisen ranskalaisnaisen nimeltä Margaux Jourdan, jonka myötä Skye tutustuu Catherine Dioriin, maineikkaan muotisuunnittelijan sisareen. Skyella ja hänen uusilla ystävillään ei ole vielä aavistustakaan edessä siintävistä vaaroista... Pariisissa 1947 Christian Dior esittelee ensimmäisen vaatekokoelmansa sodasta toipuvalle maailmalle. Hän nimeää ensimmäisen parfyyminsä, Miss Diorin, Ranskan vastarintaliikkeessä taistelleen sisarensa kunniaksi. Leninkien arvoitusta penkoessaan Kat alkaa nähdä isoäitinsä aivan uusin silmin. Mutta olisiko joidenkin salaisuuksien paras antaa levätä rauhassa?

Dramaattinen tarina rohkeudesta, perheestä ja anteeksiannosta 1942. Vogue-lehti lähettää entisen mallinsa Jessica Mayn kirjeenvaihtajaksi sodan runtelemaan Pariisiin. Jessica on rohkea ja nopea oppimaan, mutta elämä sotilaiden rinnalla on haastavaa. Kaiken karmeuden keskellä sota tuo Jessican elämään kolme ihmistä, jotka auttavat häntä toteuttamaan unelmiaan: toimittaja Martha Gellhorn rohkaisee rikkomaan sääntöjä, laskuvarjojääkäri Dan Hallworth auttaa kertomaan tarinoita, joilla on merkitystä, ja pieni orpotyttö Victorine saa hänet avaamaan sydämensä. Mutta sodan keskellä uraa tekevän naisen menestyksellä on hintansa. 2005. Taidekuriiri D'Arcy Hallworth saapuu ranskalaiseen kartanoon järjestämään tunnettua valokuvakokoelmaa. Työ osoittautuu odotettuakin dramaattisemmaksi, kun salaperäisen valokuvaajan henkilöllisyys lopulta paljastuu. RNA:n vuoden historiallisen romaanin palkinnon voittanut Ranskalainen valokuvaaja perustuu kuvajournalisti Lee Millerin elämään.

Reni Eddo-Lodge: Miksi en enää puhu valkoisille rasismista. Suom. Saana Rusi. Gummerus 2021. Reni Eddo-Lodge on nuori englantilainen toimittaja, joka kirjoittaa feminismistä ja rakenteellisesta rasismista. Hänen kirjansa on myynyt erittäin hyvin. Nimi on tahallisen provosoiva. Kirjan ajatus on, että ihmisen voi olla vaikeaa tunnistaa etuoikeuttaan. Useimmille valkoisille on turha puhua rasismista, kun toinen voi kiistää koko ilmiön, kiistää valkoisen etuoikeutensa, epäillä kertojan kokemusta ja surua. Mikäli valkoinen kuitenkin alkaa ymmärtää mitä sanotaan, hän saattaakin saada oudon primitiivireaktion ja käyttäytyä huonosti. Valkoisille puhuminen aiheesta on siis useimmin vaikeaa. Reni Eddo-Lodge ei tarkoita, että hän oikeasti haluaisi vaieta, vaan hän haluaa korostaa tehtävän vaikeutta. Valkoisilla on varaa olla perehtymättä rasismin historiaan, vaikka valkoinen etuoikeus on ongelmien ydin. Eddo-Lodge sen sijaan on perehtynyt asiaan hyvin. Mustia on raahattu Englantiin orjina 1500-luvulta asti, Englanti kävi orjakauppaa kauemmin kuin mitä se on sen jälkeen ollut käymättä sitä. Molempiin maailmansotiin houkuteltiin ihmisiä Englannin siirtomaista, niin työntekijöiksi kuin tykinruuaksikin, myös mustia Jamaikalta. Heidät houkuteltiin katteettomilla lupauksilla, mutta kummankin sodan jälkeen heidän haluttiin poistuvan. Koska valkoisuus on normi, mustat koetaan poikkeavina ja vaarallisina. Eddo-Lodge kertoo suuren määrän esimerkkejä rasismista. Tyypillistä on kääntää keskustelu epäoleellisuuksiin, jos mustien ongelmista yritetään puhua. Nuorena Eddo-Lodge kiinnostui feminismistä. Hän luki alan klassikoita ja yhtäkkiä tuntui, että hänen ongelmistaan puhutaan. Hän osallistui feministisiin tilaisuuksiin ja pettyi. Läsnä oli valkoisia feministejä, jotka eivät halunneet kuulla rasismista, koska ”tämä ei ole oikea paikka sille keskustelulla”. Eddo-Lodge ”hajottaa” tai ”häiriköi”. Mutta hän ei pysty erottamaan sukupuolista syrjintää ja rasismia, ne molemmat ovat osa hänen kokemustaan. Toisinaan hänelle sanotaan, että oleellisempaa olisi puhua luokkaeroista kuin rotusyrjinnästä. Mutta koska mustat ovat yliedustettuja köyhemmissä tuloluokissa, tämäkin ongelma kietoutuu rasismiin. Tätä saman ongelman heijastumista kaikille tasoille sanotaan intersektionalismiksi. Sana on siis alun perin lähtöisin mustien naisten kokemuksesta. Kirjan jälkisanoissa päivitellään oikeistopopulismin voittokulkua Euroopassa. Suomikin mainitaan tässä yhteydessä. Mikko Airaksinen

Frankopan, Peter: Silkkitiet. Uusi maailmanhistoria. Atena, 2021. Kirjan nimi on monikossa, sillä Silkkitiet käsittää useita reittejä. Silkkitie on osuva nimi: silkki oli haluttua ja kävi valuutasta niille kansoille, jotka eivät olleet rahataloudessa. Antiikin Roomaan virtasi silkkiä ja tilalle virtasi hopeaa. Roomalaiset toimivat tätä vastaan paheksumalla silkin käyttöä, säätämällä silkkivastaisia lakeja ja yrittämällä vallata alueita, joista silkkiä myytiin Roomaan. Välillä onnistuttiin paremmin, välillä valloitusyritysten seuraukset olivat katastrofaaliset. Kirjoittaja on muuten mieltynyt sanaan ”katastrofaalinen”. On hämmentävää, miten vaikkapa Aleksanteri suuren sotaretkiä tai ristiretkiä on kuvailtu vain Euroopan näkökulmasta. Eikö ”vastaanottajan”, Aasian näkökulma olisi vähintään yhtä oleellinen? Tämä on tullut tavaksi vasta nykyajalla. Tällaisia kuvauksia on vaikkapa Aleksi Peuran Uskon ritarit tai Jaakkojuhani Peltosen Aleksanteri suuri. (Molemmat 2021). Kirjassa kuvataan viikinkien retkiä. Tällä kertaa ei olla purjehtimassa Englantiin tai Amerikkaan, vaan suuria jokia pitkin Aasian runsaisiin hoveihin. Kauppatavarana olivat ihmiset. Kuka tahansa saattoi joutua vangituksi ja myytyä orjaksi. Itse pohjanmiehet palvelivat vaikkapa Konstantinopolin hovissa henkivartijoina. Viikingit jopa perustivat Välimerelle (Silkkiteiden toiseen päähän) valtakunnan, johon kuului Sisilia, alueita Etelä-Italiasta ja Pohjois-Afrikastakin. Tästä muuten kertoo enemmän Ilkka Saaren kirja Rautapaita ja miekka (1996). Silkkiteitä pitkin Eurooppaan saapuivat myös mongolit, jotka kuitenkin kääntyivät takaisin Euroopan porteilla – miksihän? Se selviää kirjasta. Silkkiteitä pitkin tuli myös legendaarinen tuliainen, paiserutto. Tähän kirjoittaja uhraa suhteellisen vähän sivuja, mutta uusimman tiedon mukaisesti, kuten kirja yleensäkin on kirjoitettu: uusimman tutkimuksen valossa. Euroopan siirtomaavalta Amerikoissa nosti Euroopan hetkeksi aallonharjalle: siirtomaista tuleva hopea ja kulta valuivat Silkkiteitä pitkin kiinaan ja sieltä tuli takaisin posliinia ja muuta arvokasta. Mutta mikä vaikutus tällä oli talouteen reitin toisessa päässä, eli Kiinassa? Uusimmalle ajalle tullessa ei Silkkiteiden yhdistämien alueiden merkitys vähene edelleenkään. Ensimmäisen maailmansodan yhtenä pontimena oli englantilaisten pelko siitä, että Venäjä valtaisi Persian ja sen jälkeen Intian. Kun nämä siirtomaaintressit lisätään siihen liittolaissuhteiden ja intressien soppaan, josta ensimmäistä maailmansotaa on perinteisesti ymmärretty, tulee kuva entistä sekavammaksi. Toisessa maailmansodassa yhtenä sodan motiivina oli Natsi-Saksan tarve hankkia vehnää ja öljyä Aasian valtioista. Niin, öljy itsessään ja toisaalta sen kuljetusreitit nostivat 1900-luvulla Lähi-Idän ja keski-Aasian taas strategisesti framille – jos ne ehtivät siitä kadotakaan. Länsimaiden yritys hallita alueen toimijoita, Afganistania, Irania ja Irakia toisen maailmansodan jälkeen osoittautuu katastrofien sarjaksi. Sana ”katastrofaalinen” on moneen kertaan paikallaan. Kirjoittajalla on välillä pitkästyttävä tapa kuvata loputtomasti Silkkiteitä pitkin kulkevaa vaurautta. Tarkoituksena on osoittaa, että tähän kauppaan ja vaikutteiden tulvaan osallistuminen toi kansalle vaurautta ja sivistystä, sivuun jääneet jäivät barbariaan. Nyt Kiina on taas ottamassa ohjia käsiinsä. Kirjan tarkoitus on varoittaa, että Länsimaat jäävät taas sivuraiteille. Ja mikä pahinta: niin etteivät ymmärrä tapahtumain kulusta mitään! Maailman painopiste ei ole Länsi-Euroopassa. Se on Persiassa. Mikko Airaksinen

Markku Henriksson: Tähtilipun maa : Yhdysvaltain alueen historia. Tammi 2021. 850-sivuinen järkäle on synteesi Yhdysvaltain alueen historiasta, eikä petä. Henriksson tiivistää siihen elinikäisen kiinnostuksensa kohteen. Alussa alkuperäisten amerikkalaisten saapuminen kerrotaan sekä arkeologisten todisteiden, että kansojen omien alkumyyttien perusteella. Amerikan alkuasukkaat eivät myönnä tulleensa mantereelle Beringin kannaksen kautta, vaan katsovat olleensa aina siellä. Valkonaamoja alkoi saapua espanjalaisten ja ranskalaisten muodossa. Lopulta englantilaisten siirtokunnat itsenäistyvät ja levittäytyvät mantereen yli. Kirjan näkökulmana on poliittinen historia. Tekstissä muistetaan kommentoida, miten eri tapahtumat vaikuttivat etnisten vähemmistöjen ja vähävaraisimpien asemaan. Suurena kysymyksenä oli pitkään se, kuka maan itse asiassa perusti - osavaltiot vai ihmiset? Asiaa ei selvennä se, että suomen kielen sana ”osavaltio” ei juurikaan merkitse samaa kuin englannin ”state”. Historiaa kerrotaan presidentinvaalista toiseen ja tulos analysoidaan kerta kerralta tarkkaan. Yhdysvaltain jako etelän demokraatteihin pohjoisen republikaaneihin murtuu hitaasti ja korvautuu uusilla jaoilla. Saamme tutustua epävarmaan Kennedyyn, uudistusmieliseen L. B. Johnsoniin, paranoidiin Nixoniin. Donald Trumpin presidenttikausi ei juurikaan kiitosta saa, mutta Markku Henriksson toteaa aivan oikein Trumpin suuren kannatuksen. Tähän haetaan selitystä varsin perusteellisesti. Markku Henriksson kuvaa myös kulttuurin, maalaustaiteen, kirjallisuuden, musiikin, elokuvan kehittymistä. Näkymä on koko ajan selkeän amerikkalainen, mikä on oikein. Mielestäni Yhdysvaltoja kuvataan usein Euroopan näkökulmasta.

Paavo Hohti: Bysantti : tuhat draaman vuotta. WSOY, 2021. Professori Paavo Hohti on tehnyt kiehtovan yleisteoksen vähän tunnetusta aiheesta. 1700-luvulla vaikuttanut englantilainen historioitsija Edward Gibbon on sanonut, että Bysantti rappeutui koko historiansa ajan. Tämä on saanut suomalaisen historioitsijan Eino Suolahden ihmettelemään, että maan täytyy olla alussa vahva voidakseen sitten rappeutua tuhat vuotta putkeen. Bysantista ei ole juuri julkaistu kirjoja suomeksi viimeisen sadan vuoden aikana. Lukija tuntee aiheen lähinnä kaunokirjallisuuden perusteella (Mika Waltari: Johannes Angelos, Robert Graves: Valtamarski Belisarius, tai Kaari Utrion Tuulihaukka tai Vaskilintu). Yleinen väärinkäsitys on, että Rooman valtakunta tuhoutui vuonna 476 jKr. Näinhän ei tapahtunut, sillä valtakunnan itäosa jatkoi toimintaansa vielä tuhat vuotta. Itäroomalaiset pitivät itseään roomalaisina, hallinto- ja komentokielenä toimi pitkään latina. Nimitys ”Bysantti” on tullut käyttöön vasta Itä-Rooman kukistuttua. Konstantinopolissa oli senaatti (joskin merkityksetön), roomalaistyyliset ”sirkuspuolueet” (jotka perustuivat kilpavaljakkojen väreihin), patriarkka, joka kilpaili paavin kanssa, mutta ei keisarin. Keisari oli Bysantissa yksinvaltias. ”Kreikkalaisuus” oli alussa erottelu, jolla latinalaiset tekivät eron Konstantinopoliin, pian myös itäroomalaisten tapa luoda kansallista identiteettiään. Konstantinopolin romahdettua länteen paenneet itäroomalaiset esiintyivät mieluummin antiikin helleenien kuin Konstantinopolin kreikkalaisten perillisinä. Itäroomalaiset rakensivat identiteettinsä myös ortodoksisen uskon varaan, mikä aiheutti korjaamattoman kuilun heidän ja latinalaisten välille. Bysantin aika oli kyllä varsinaista draamaa. Valtakunta kasvoi valtavasti tai kutistui muutaman kaupungin kokoiseksi. Itse pääkaupunkia Konstantinopolia suojelivat valtavat muurit, joita ei ylitetty kuin kahdesti, molemmat kohtalokkain seurauksin. Vihollisia riitti: frankkeja, langobardeja, gootteja, hunneja, bolgaareja, arabeja, avaareja, kasaareja, kumeeneja, petsenegejä, seldzukkeja, normanneja… Hohti kertoo myös viikingeistä. Pohjanmiehet kävivät kauppaa, palvelivat henkivartiossa ja jopa uhkasivat Konstantinopolia. Sen sijaan kirjoittaja ei kerro heidän harjoittamastaan orjakaupasta, kuten kerrotaan teoksessa Silkkitiet. Konstantinopoli joutui liittoutumaan Italian kaupunkien, varsinkin Venetsian kanssa, kaupankäyntiin ja merenkulkuun liittyvistä syistä. ”Latinalaisista” muodostui Konstantinopoliin etuoikeutettu kauppiasluokka, joka syrjäytti vanhan ammattikuntalaitoksen ja mahdollisti toimivamman talouden. Väkijoukko surmasi nämä etuoikeutetut erään vallanvaihdon aikaisessa kaaoksessa (massacro dei latini, vuonna 1182). Itäroomalaiset eivät ymmärtäneet ristiretkiä ollenkaan. He taistelivat vihollisia, eivät toisuskoisia vastaan. Koska Itä-Rooma kuitenkin tarvitsi epätoivoisesti liittolaisia, se tuki ristiretkiä kaikin tavoin ja pyrki hyötymään niistä myös itse. Konstantinopoli romahti vuonna 1453. Ne, jotka pääsivät, pakenivat länteen, loput jäivät islamilaisen hallinnon alle. Tämän jälkeen Hohti kertoo siitä, miten Bysanttiin suhtauduttiin eri maissa eri aikoina. Miten Venäjällä pidettiin sitä esikuvana / varoittavana esimerkkinä. Ja ennen kaikkea siitä, miten sen perintö näkyy Suomessa, varsinkin ortodoksisen uskon kautta. Paavo Hohti on ratkaissut monumentaaliteoksensa rakenteen siten, että siinä ei ole lähdeviitteitä eikä suoria lainauksia alkuperäislähteistä, ilmeisesti luettavuuden lisäämiseksi. Lukujen alussa on tiivistelmä luvun sisällöstä. Kirjoittaja pahoittelee sitä, että hän ei kerro tavallisen konstantinopolilaisen elämästä juurikaan, lähteet eivät sitä valaise. Mikko Airaksinen

Lauri Hokkanen: Kenen joukoissa seisoin : taistolaiset ja valtioterrorin perintö. Docendo 2021. Lauri Hokkanen oli mukana taistolaisliikkeessä. Sitä ennen hänellä oli uskonnollinen vaihe. Hän ei epäröikään tunnistaa liikennettä pikemmin uskonnolliseksi kuin poliittiseksi. Näin jälkeenpäin Hokkanen ei kaihda nimittämästä taistolaisuutta virheeksi ja Neuvostoliittoa murhavaltioksi. Kirjassaan hän yrittää saada selville, miksi hän ja monet muut liittyivät äärivasemmistoon. Kirjassa selostetaan hyvin tarkkaan taistolaisliikkeen kehitys ja samalla Neuvostoliiton historia. Merkillisesti jopa 1968 tapahtumien - Tšekkoslovakian miehityksen - aiheuttaman järkytyksen jälkeen liikkeeseen taas palattiin. Myöskin kyvyttömyys käsitellä Stalinin hirmutekoja ja niiden vaikutusta Venäjälle siirtyneisiin suomalaisiin ihmetellään. Moni suomalainen vanhan polven kommunisti oli sentään menettänyt lähiomaisia telotettuina tai vankileireille nääntyneinä. Hokkasen kirja on perusteellinen selvitys, tai yritys selvittää miten kaikki tapahtunut. Jokainen tuntuu tehneen henkilökohtaisen ratkaisun, jota ei olisi voinut ennalta arvata. Kaiken yllä riippuu otsikossa oleva kysymys: mitä taistolaiset oikeasti olivat? Mikko Airaksinen

Maija Ojala-Fulwood: Perhe ja verstas. Itämeren kaupunkien käsityöläiselämää keskiajalla ja uuden ajan alussa. Gaudeamus 2021. Yleisen käsityksen mukaan kaupunkien porvaristo 1400–1500-luvuilla oli kehityksen moottori. Porvaristo koostui kauppiaista ja käsityöläisistä. Tutkimus on enimmäkseen keskittynyt kauppiaisiin, nyt on siis käsityöläisten vuoro. Alueen suurin satamakaupunki oli Lyypekki. Riiassa oli enemmän asukkaita kuin Tallinnassa. Tukholma ja varsinkin Turku olivat hyvinkin pieniä, Tukholma tosin kasvoi erittäin nopeasti. Käsityöläiset olivat järjestäytyneet ammattikunniksi. Muunkinlaisia kiltoja oli, myös hengellisiä. Oppipojasta edettiin kisälliksi ja siitä mestariksi. Mestariksi pääsy saattoi kestää kauan, varsinkin jos heidän lukumääränsä oli rajoitettu. Mestarin odotettiin usein myös olevan naimisissa. Eri ammattikillat olivat eriarvoisia työn arvostuksen mukaan. Kirjoittaja painiskelee usein vähäisen lähdeaineiston kanssa ja yrittää luoda kuvaa siitä, millaista kaupunkien käsityöläiselämä oli missäkin päin Itämerta. Maija Ojala-Fulwoodia kiinnostaa naisten asema ammattikunnissa. Saattoivatko he kouluttautua käsityöläisiksi? Tai toimia puolisonsa apuna ja työparina? Tai jatkaa ammatissa puolison kuoltua? kirjoittaja erittelee erilaisia feministisiä teorioita naisen asemasta keskiajalla ja kertoo myös oman näkemyksensä. Mielenkiintoinen havainto on, että juuri perhe toimii tuotannon perusyksikkönä. Hauskinta on, jos lukija on perehtynyt Indrek Harglan Apteekkari Melchior-dekkareihin. Ojala-Fulwoodin kirjassa kerrotaan paljon Tallinnasta ja niin ollaan Melchiorin maisemissa: eri organisaatioiden toimivaltarajat, erilaiset killat kestityksineen ja oluenpanoineen, Mustapäiden veljeskunta jne. Maija Ojala-Fulwood käsittelee kirjan kysymykset perusteellisesti, kertoo, miten aikaisemmat teoriat kustakin asiasta sanoivat, mitä sanovat nykyiset ja mikä hänen oma kantansa on. Koko ajan häilyy taustalla peruskysymys: oliko ammattikuntalaitos taloutta kangistava kilpailun este, vai välttämätön resurssien jakaja ja käsityöläisten aseman turvaaja. Mikko Airaksinen

Jaakkojuhani Peltonen: Aleksanteri suuri. Sankari ja myytti. Gaudeamus 2021 Aleksanteri suuri eli lyhyen elämän. Hän valloitti valtavan alueen ja loi sinne hallintojärjestelmän. Tämä kaikki romahti hänen kuoltuaan. Outoa kyllä hän on jäänyt elämään ihmisten mieleen: historiankirjoihin, legendoihin, romaaneihin, lauluihin ja videopeleihin. Kreikkalaiset pitivät antiikin aikana häntä kreikkalaisten hyveiden ilmentymänä. Roomalaiset olivat kriittisempiä: varsinkin stoalaiset filosofit arvostelivat hänen raivonpuuskiaan ja alkoholismiaan (ja näiden vallassa tehtyjä epäviisaita päätöksiä), samoin kun hänen valloituksiaan pidettiin järjettömänä riskinottona. Kuitenkin myös useimmat roomalaiset pitivät häntä sankarina. Juutalaiset katsoivat hänen valloitusretkiään pahalla. Sen sijaan he olivat ylpeitä siitä, että Danielin kirjan katsottiin ennustaneen hänen tulonsa. Myöhemmin Flavius Josefus lisäsi Aleksanterin legendaan tämän käynnin juutalaisten ylipappia kunnioittamassa. Tämän tarkoitus oli kohentaa juutalaisten suosiota kreikkalais-roomalaisessa maailmassa. Keskiajalla hyvinkin fiktiivinen (ja sisällöltään muuttuvainen) Aleksanteri-romaani oli kaikkein suosituin kirja. Aleksanterin fiktiiviset seikkailut kuitenkin jäivät taka-alalle, kun antiikin historiateoksia opittiin tuntemaan. Aleksanteri on ollut esikuvana todella monelle, Julius Caesarille, kuningatar Kristiinalle, Napoleonille ja brittiläisille siirtomaaherroille, jotka katsoivat toistavansa Aleksanterin urotekoja vallatessaan Intiaa tai Afganistania. Vastaavasti entiset siirtomaat pitävät Aleksanteria vastaan taistelleita päälliköitään ja kuninkaitaan sankareina: Aleksanteri edustaa siirtomaaimperialismia. Myös monet nykykansat pitävät Aleksanteria esikuvanaan, vahvimmin kreikkalaiset ja pohjoismakedonialaiset. Vaikka nykyaikana on julkaistu hyvinkin kriittisiä tutkimuksia Aleksanteri Suuresta, populaariesityksissä, romaaneissa, elokuvissa, sarjakuvissa ja videopeleissä hän on tahraton hahmo: vaaleatukkainen sankari, loistava sotapäällikkö ja oikeudenmukainen hallitsija. Hänen luonteenheikkoutensa tekevät hänestä vain inhimillisemmän ja helpommin samaistuttavan. Todellisuudessa Aleksanterin hiusten väristä ei ole mitään tietoa. Jaakkojuhani Peltosen teos on esitys Aleksanterin myytistä ja sen kehityksestä kautta aikojen. Mikko Airaksinen

Aleksi Peura: Uskon ritarit. Ristiretkien historiaa. Like, 2021. Aleksi Peura kirja Jumalan viholliset (2018) on mainio teos noitavainoista. Niinpä tartuin mielenkiinnolla hänen uudempaan teokseensa ristiretkistä. Edellisen kirjan tavoin tämäkin on puhekielinen. Teos sisältää paljon henkilökohtaista pohdintaa hyvästä ja pahasta, uskosta ja pyhästä, samoin Lähi-Idän nykytilanteesta. Ristiretkiä aikansa ilmiönä selitetään tarkkaan ja pätevästi. Mikä sai paavin käynnistämään ristiretket, mikä sai ihmiset osallistumaan niihin? Miksi yksittäinen osallistuja lähti mukaan? Ensimmäiset ristiretket kuvataan onnistuneiksi. Aikaansa nähden valtavan suuret armeijat saatiin liikkeelle ja perille, mikä oli suoritus sinänsä. Lyhytaikaiset voitot saatiin saraseenien hajaannuksen seurauksena ja osin onnenkantamoisina. Samaa hajaannusta ja ristiretkiä saraseenien näkökulmasta kuvaa myös Jaakko Hämeen-Anttila kirjassaan Islamin miekka. (2012). Aleksi Peuran tavoin Jaakko Hämeen-Anttila kiistää ristiretkien heijastaneen perustavanlaatuista konfliktia idän ja lännen välillä. Tämä ajatus syntyi aikanaan ristiretkiretoriikasta ja nyt sitä uusinnetaan terrorisminvastaisen sodan puheenparrella. Ristiretket vaikuttivat näkemykseemme ritarillisuudesta. Ne toivat Eurooppaan uusia kulttuurivaikutteita. Kirja ei käy läpi jokaista ristiretkeä – kuten alaotsikkokin lupaa (partitiivissa), mutta kuvaa tarpeeksi ilmiön ymmärtämiseksi. Ristiretket jäivät kirjallisuuteen ja kansanperinteeseen, mutta myös vastapuolelle. Ristiretket kertovat yhä Lähi-Idän kansoille länsimaiden pahoista aikeista niitä kohtaan ja toisaalta taistelu valloittajia vastaan on nykyäänkin osa kansallista identiteettiä. Tämä tuo mieleen Jaakkojuhani Peltosen kirjan Aleksanteri Suuri: sankari ja myytti (2021), jossa myös kuvataan Aleksanterin jättämää perinnettä Lähi-Idän kansojen historiakäsitykseen ja kansalliseen identiteettiin. ”Uskonsodassa” ongelmana ei ole uskonto, vaan sota. Mikko Airaksinen

Christa Steinby: Herodotos. Historiankirjoituksen isä ja hänen maailmansa. Otava, 2021. Herodotos eli noin vuosina 484–425 eaa. Jo aikalaiset sanoivat häntä ”historiankirjoituksen isäksi”. Herodotos kirjoitti suuren historiateoksen, jossa kerrottiin koko tunnetun maailman historia, kuitenkin siten, että näkökulma on Persian. Persia oli Ateenan perivihollinen, joten näkökulma kiinnosti. Herodotos toi historiankirjoitukseen tarkan kronologian, toi lähteet esille, kävi kuvaamissaan paikoissa, haastatteli ihmisiä, kirjasi ylös myös epäuskottavia selityksiä asioille, kertoen samalla, ettei usko niihin. Asiat esitetään syiden ja seurausten kera, yliluonnollisiin selityksiin hän ei ryhdy. Moniakin asioita tiedetään vain Herodotoksen kuvauksen perusteella: jotkut niistä on julistettu paikkaansa pitämättömiksi, kunnes vaikkapa arkeologian evidenssi on osoittanut ne oikeiksi. On myös asioita, joihin nykytutkimus ei usko, mutta muita lähteitä, kun Herodotos ei ole. Kirjoittaja on erikoistunut sotahistoriaan. Herodotoksen taistelukuvauksia on kritisoitu. Steinby korostaa, että antiikinaikaisissa kuvauksissa luvut eivät ole tarkoitettukaan uskottaviksi, eri syistä. Käsitys kuvausten erheellisyydestä on peräisin 1800-luvun asiantuntijoilta, jotka ovat perehtyneet sodankäyntiin, mutta eivät antiikin historiaan. Kirjoittaja analysoi taistelukuvauksia ja vertaa niitä Homeroksen ja Thukydideen vastaaviin. Christa Steinbyn kirja on mainio johdatus Herodotoksen teokseen. Mikko Airaksinen

Arttu Tuominen: Vaiettu. WSOY 2021 Jännitysromaanissa joku hyökkää melkein satavuotiaan sotaveteraanin kimppuun Porissa. Uhri yritetään tappaa kaksi eri kertaa: kyse ei siis ole ryöstön yrityksestä. Poliisi on ymmällään, sillä mitään aavistustakaan motiivista ei ole. Kun sitten toisen uhrin kohdalla murha onnistuu, poliisi löytää yhteyden. Molemmat ovat palvelleet Saksan SS-joukoissa suomalaisina vapaaehtoisina. Sodan jälkeen he ovat yrittäneet elää hiljakseen ja hyvittää tekonsa. Nyt kuitenkin menneisyys palaa kostamaan. Millaista on elää koko elämä valheessa? Mutta kuka tappaa entisiä SS-vapaaehtoisia? Israelin tiedustelupalvelu? Arttu Tuominen (s. 1981) on julkaissut poliisiromaaneja ja novelleja. Vaiettu-kirjassa historialliset tosiseikat ovat kohdallaan, nimineen ja lähdeteoksineen. Sen sijaan fiktiivisten tarinahenkilöiden toiminta SS-joukoissa on sepitteellistä, uskottavaa toki. Arttu Tuominen ottaa kantaa kirjassaan ajankohtaiseen aiheeseen. Kirjassa luetaan Mauno Jokipiin kirjaa Panttipataljoona (1968) ja Wendy Lowerin kirjaa Hitlerin raivottaret (suom. 2014) - tai näin olin tunnistavinani. Lisäksi poliisin vaimo lukee Suvi Vaarlan kirjaa Westend - se ei käsittele toista maailmansotaa, vaan on ajankuva 1990-luvulta. Mikko Airaksinen

Nidavellirissa pelaajat keräävät kukin omia sotajoukkojaan, ja yrittävät saada mahtavimman joukkion kasattua. Kääpiöitä palkataan kievareista, joista pelaajat houkuttelevat vahvimpia kääpiöitä joukkoihinsa rahalla. Joka kierroksella pelaajat asettavat valitsemansa kolikot eri kievarien kohdalle. Isoimman rahan pelannut pelaaja saa ensimmäisenä värvätä kääpiön kievarista joukkoihinsa, ja käyttämättä jääneitä kolikoita pääsee vaihtamaan isompiin.

Return to the stone age in a new cooperative adventure! Paleo is a survival strategy game for 2–4 players, who form a tribe of people working together to explore their surroundings and undertake the ultimate paleolithic quest: completing a cave painting.

In 7 Wonders Architects, build one of the 7 wonders of the ancient world and gain as many victory points as possible to win the game!

Dune: Imperium blends deck-building and worker placement in a deeply thematic new strategy game where the fate of the Empire hangs on your decisions. Will you seek political allies or rely upon military might? Economic strength or subtle intrigues? A council seat... or a sharpened blade? The cards are dealt. The choice is yours. The Imperium await

Players work together to search for the lost continent of Mu. This new adventure takes your crew deep down into the abyss on a search for the fabled sunken land. How far you get depends entirely on how well you work together as a team. Card by card, trick by trick, your search party will discover the challenges that lie ahead and forge a path to Mu.

On an uninhabited island in uncharted seas, explorers have found traces of a great civilization. Now you will lead an expedition to explore the island, find lost artifacts, and face fearsome guardians, all in a quest to learn the island's secrets.

Pystyttekö arvaamaan kuinka kuumana toinen pelaaja pitää banaania? Vai onko se kuitenkin enemmän kylmä?

As Earth begins to die, it is time for humanity to look Beyond the Sun. The faction leaders that once ruled the planet separately, now work together to develop cutting-edge technology and explore the depths of space. However, only one leader will truly reign supreme in these new worlds. Will it be you?

Vetävä esikoisromaani perhesuhteista, joita ei pääse pakoon Kun isä kuolee, Benjamin lähtee isän purjeveneellä Kökarin saareen, vaikka on saanut tarpeekseen veneilystä ja merestä. Mutta mitä Benjamin oikeasti pakenee saarelle? Mistä johtuu puhumattomuus, joka on siirtynyt isästä Benjaminiin ja edelleen Benjaminin poikaan? Erika on palannut mantereelta kotitaloonsa Kökariin ja päättänyt rakentaa elämää omilla ehdoillaan. Kun hän näkee Benjaminin ensimmäisen kerran, hän tietää vieraan läsnäolon vaikuttavan koko yhteisöön. Miten Benjaminin saisi palaamaan mantereelle? Isät jäävät merelle on tuulinen, kirkas ja arvaamaton kuin Saaristomeri. "Benjamin katsoi horisontin rikkovaa Kökarin saarta ja mietti, miksi isä halusi, että hän tulisi tänne." Niklas Ahnberg (s. 1983 Helsingissä) kirjoittaa kokonaisia maailmoja, jotta voisi elää niissä itse. Kun hän palaa todellisuuteen, hän nauttii kupin teetä, tekee töitä yritysjohtajana, joka ei suostu käyttämään pukua, ja elää kaupungissa, vaikka kaipaa saaristoon.

Kiihkeä ja kipeä tositapahtumiin perustuva romaani Talvella 1880 Mynämäen metsissä viritetään sudenrautoja turkisrahojen toivossa. Saaliiksi jää vain yhden eläimen käpälä. Satimeen joutunut susi on purrut jalkansa poikki. Ihminen ja susi ovat laumaeläimiä, jotka pitävät reviiristään tiukasti kiinni. Kun kintereillä vaanii nälkä ja vaa'ankielenä heiluu jälkeläisten henki, toisen kuolema on toisen elämä. Kumpi selviytyy kiivaassa jahdissa voittajana - ja kumpi kaipaa enemmän suojelua? Sudenraudat vie lukijan 1880-luvun torppareiden, kartanonomistajien ja fennomaanien Suomeen, jota leimasi aatteellisuus ja toiminnan palo. Turun seudun traagisen tapahtumasarjan aikana yksi susi tai susipari surmasi 22 lasta.

Fernanda aloittaa olemassaolonsa laittamalla päänsä harteilleen. Hän on teini-ikäinen löytöretkeilijä, joka asuu Inertiassa ja jonka vanhemmat enimmäkseen istuvat olohuoneessa lukemassa Vanity Faireja. Fernandan elämä kuitenkin sykähtää eri asentoon, kun hän tapaa Runawayn. Runaway on eksentrinen ja rohkea, kovin varma siitä, mistä on tulossa ja minne menossa. Jo ennestään monimutkaiseen todellisuuteen vuotaa kentaureja, joilla on omat oikkunsa ja suunnitelmansa. Maailman tolakin on vähän niin ja näin. Antsalon neljäs kirja on runouden logiikalla toimiva romaani, omaperäinen mosaiikkimainen kudelma nuoruuden illuusioista ja unelmista. Se pyöräyttää lukijansa keskelle teini-ikää ja universaalia kuhinaa. Fernanda on romaanielma, jonka tuttuus on vierasta ja vieraus tulee lähemmäs kuin osaamme aavistaakaan. Veera Antsalo (s. 1975) on julkaissut aiemmin kolme runoteosta. Sähkökatkoksen aikaan (2012) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Tanssiva karhu -palkinnon ehdokkaana, Pölyn historia (2015) oli ehdolla Toisinkoinen-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Kritiikeissä ylistetty Imago ilmestyi vuonna 2018 ja oli Runerberg-ehdokas. Antsalo on julkaissut runoja kirjallisuuslehdissä ja tehnyt työryhmän kanssa Pölyn historia -teokseen perustuvan Pölyfonia-esityksen.

"Vuosituhannen tärkeimmän romaanin" (Aamulehti) kirjoittajan uusin, omalakinen teos Kansainvälisestikin kiitetyn kirjailijan uusimmassa teoksessa irakilainen Elias päätyy kauas kotimaastaan Elias työskentelee Isisin kokin apulaispoikana Mosulissa. Hän on vieras omassa maassaan, jonka Isis on kaapannut, sekä myöhemmin vieras vieraalla maalla, kun hän päätyy turvapaikanhakijaksi pohjolaan. Pohjola on Soololandia, paikka, jossa vieraat pysyvät aina vieraina. Asenteet ammennetaan siellä Janten laista: ”Älä luule, että sinä olet jotain. Älä luule että olet yhtä hyvä kuin me.” Blasimin kosiskelemattomat teokset puhuttelevat: ne huutavat välillä raivokkaasti, ja tuudittavat seuraavaksi lukijan hetkelliseen turvallisuudentunteeseen soljuvalla proosalla. Hassan Blasim (s. 1973) on helsinkiläinen, irakilaissyntyinen kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja -ohjaaja. Arabiaksi kirjoittava Blasim lukeutuu aikamme arvostetuimpiin suomalaisiin kirjailijoihin maailmalla. Blasimin esikoisteos Vapaudenaukion mielipuoli (2012) sai loistavat arvostelut. Vuonna 2014 Hassan Blasim voitti brittiläisen Independent-lehden arvostetun kirjallisuuspalkinnon novellikokoelmallaan Irakin Purkkajeesus (2013). Blasimin ensimmäinen romaani Allah99 julkaistiin suomeksi vuonna 2019. ”Allah99 edustaa parhainta kirjallisuutta: taiturimaisesti kirjoittava Hassan Blasim häivyttää rajat ihmisten väliltä." Antti Majander, Helsingin Sanomat

Sukupolviromaani seuraa pankkiiriperheen pojan silmin 1980-luvun nousukauden kultaisia vuosia ja rajua putoamista 1990-luvun lamaan. Tarinan ajalliset säikeet ulottuvat 1930-luvun kieltolakivuosista aina uuden vuosituhannen alkumetreille. Silta yli vuosien on intensiivinen kuvaus X-sukupolvesta, luokkayhteiskunnasta, häpeästä, sopeutumattomuudesta, nuoruuden kiihkosta ja sovituksesta. Brander kuvaa tarkasti rahaeliittiin kuuluvan perheen haaksirikkoa, suvun tukahdutettuja salaisuuksia ja vanhempien syntejä, jotka siirtyvät uusien sukupolvien kannettaviksi.

Kuka on elämäsi tärkein ihminen? Ainoa kotini on rohkea romaani naisen halusta nähdä itsensä kokonaisena. "Tässä puhuu nainen, joka 50-vuotiaana uskalsi ensimmäistä kertaa veteen. Pinnan alle." Kun lapset lähtevät kotoa, päähenkilö haluaa sukeltaa syvälle menneisiin vuosiin. Hän haluaa ymmärtää, miten monta elämää hän on oikeastaan elänyt pysähtymättä miettimään, kenen silmin hän on itseään aina katsonut, keitä kaivannut rinnalle ja mitä vielä on edessä. Alkaa armoton matka lapsuudenkotiin, omaan perheeseen ja omaan kehoon. Kirjoittaminen antaa voimia ravistella elettyä elämää, ympärillä olevia ja omaa itseään. Hanna Brotheruksen esikoisromaani luotaa naisen elämänvaiheita kaunistelematta ja samastuttavasti. Teos käsittelee lapsuutta ja äitiyttä, perhe- ja parisuhteita, sukupolvelta toiselle siirtyviä suruja ja ylitsevuotavaa rakkautta. Ja sitä kun rakkaus ei riitä ja kun ei riitä itselleen. Kaikenkattavaa on elämisen vimma ja keskeneräisyyden hyväksyminen.. Hanna Brotherus (s. 1968) on koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija. Ainoa kotini on hänen esikoisromaaninsa.

Haluan tuoda sinut sisään tarinaan sillä hetkellä, kun kaikki tuoksuu lumelta. Saara Cantellista olemme saaneet pehmeä-äänisen, teräväkatseisen kertojan, joka tavoittaa erityisen hyvin eri sukupolvien tunnistettavat äänet. Aistivoimainen tarina sukupolvien ketjusta. Kun Kerttu Kataja valmistuu Taideakatemiasta kurssinsa lahjakkaimpana, tulevaisuus aukeaa edessä hohtavana kuin vastasatanut lumi: hänelle on myönnetty harvinainen työskentelyapuraha ja ateljeepaikka Pariisissa. Hänen tyttärensä Tuija puolestaan jättää parikymppisenä yliopisto-opinnot ja muuttaa maaseudulle. Ekologisessa yhteisössä on tarkoitus irrottautua kerskakulutuksesta ja elää omavaraisesti. Tuijan tytär Olivia, vastavalmistunut näyttelijä, kertoo äitinsä ja äidinäitinsä tarinaa omalle lapselleen. Menneet polut on tunnettava, jotta osaisi suunnistaa tulevassa. Välillä Olivia kuitenkin pelkää eksyvänsä liian syvälle sukupuiden sekaan, joutuvansa metsänpeittoon kuten äitinsäkin aikoinaan. Saara Cantellin esikoisromaani Kesken jääneet hetket (2020) sai runolliseksi myös lukijat ja kriitikot. ”Elokuvantekijän kuvaukselliset otot ja rytmitys ovat kohdallaan. Erityisen kauniit kielikuvat jäävät makuina mieleen.” Kaleva ”Yksi kauneimmista kirjoista, jonka olen vähään aikaan lukenut” tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.com ”En malttanut hetkeäkään olla lukematta tai kuuntelematta tätä. Niin koukuttavia 'kesken jääneitä hetkiä' ja äärimmäisen kaunista kieltä.” @kriselda ”Elokuvaohjaaja lumoaa esikoisromaanillaan” ESS Saara Cantell (s. 1968) on elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, jonka suosittuja elokuvia on palkittu niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Hänen esikoisromaaninsa Kesken jääneet hetket (2020) vakuutti niin lukijat kuin kriitikotkin.

Sirkuskaravaani kulkee halki kolmannen valtakunnan vaikka klovnin hymy kasvoillaan. Egon Heuchler on pyörittänyt ikänsä Zircco Fantasticoa, sirkusta, jonka kummajaisista - kissanaisesta, maailman lihavimmasta miehestä, parrakkaasta naisesta, siamilaisista kaksosista ja kuolonhyppääjästä - on tullut omaa perhettä. On kevät 1940 Berliinissä, ja kansallissosialistit kaappaavat sirkuksen. Alkaa kiertue, joka on vietävä päätökseen, vaikka Egon on menettänyt toivonsa kuin vanha sirkusleijona turkkinsa kiillon. Mutta kuilun partaallakin kaunis kissanainen herättelee tirehtöörin murheellista sydäntä ja sirkusväellä on käytössään hyppysellinen magiaa. Joel Elstelä (s. 1961) on teatteriohjaaja ja kirjailija, jolta on aiemmin ilmestynyt WSOY:n kustantamana kaksi teosta.

Vimmainen ja koskettava romaani perheestä, jonka elämän vaikea lapsi muuttaa kaleidoskooppimaisen sekavaksi. Anni ja Juho saavat pitkän yrityksen jälkeen odotetun lapsen, Johanneksen. Pian käy ilmi, että Johannes ei ole kuin muut lapset: hän itkee enemmän, kiukuttelee enemmän, vaatii enemmän. Vähitellen koko perheen elämä pyörii Johanneksen oikkujen ympärillä, eikä mikään tavallinen ole enää tavallista. Selitystä Johanneksen käytökseen ei löydy. Kun Johannes kasvaa, hänen hallitsemisensa käy entistä vaikeammaksi. Tilanne kärjistää esiin myös Annin ja Juhon erilaiset perhetaustat ja arvot.

Luonnonkaunis metsä kasvatti mestarin, sen halkaiseva latu. Latu on tositapahtumiin pohjautuva kertomus nilsiäläisen maailmanmestarihiihtäjän Pauli Pitkäsen rosoisesta elämästä. Se kertoo korvessa kasvaneen miehen noususta menestykseen, 1930-luvun urheiluhurmoksesta, sankaruuden hinnasta ja monista välillä hyvinkin väärälleen vääntyvistä kasvoista. ”Minä olen elämässäni laskenut kahta asiaa enemmän kuin mitään muuta. Eivät ne ole markkoja, vuosia, morsiamen määriä tai muuta semmoista, mitä tavallinen mies laskee. Minä olen laskenut sekunteja ja mäkisiä latuosuuksia." "Kun minä seisoin kansakoulun luokkahuoneessa räjähtävä kranaatti käsissäni ja katsoin ikkunasta pihalla leikkiviä keskenkasvuisia lapsia, tiesin sekunteja olevan kymmenen. Ensin tuli lyhyt sekunti, sitten monta pitkää. Sen lyhyen aikana päätin, että nakkaan kranaatin pihamaan sijaan opettajanpöydän alle. Ja pitkien aikana pohdin, mahdanko kuolla kerralla vai pitääkö kauankin kitua.” Antti Heikkinen tunnetaan sekä mestarillisista elämäkerroistaan että koskettavista, maaseutu-Suomen arvokkuutta huokuvista romaaneistaan.

Palkitun saamelaisrunoilijan tenhoava esikoisromaani Papin poika Samu jättää etelän taakseen ja muuttaa Saamenmaalle. Merkillisen vahva voima vetää häntä Utsjoelle: Suomen puhutuin saamelainen Elle Hallala, taiteilijanimeltään Halla Helle. Elle hylkää taiteen teon ja erakoituu tunturiin viettämään esi-isiensä mukaista elämää. Hän lähettää Samulle runomuotoon kirjoitettuja unia. Freud ja Jung apunaan Samu alkaa tulkita unia auttaakseen Elleä. Välittyykö tulkinnoista vain hänen oma halunsa saada Elle lähelleen, ja mitä toisen kulttuurista on omaksuttava ymmärtääkseen sen symboleja? Yhteiskunnallinen Halla Helle on sykähdyttävä esikoisromaani. Se kuvaa viisaasti niin yksilön kuin yhteisön ristiriitoja. ”Miten ihmisen silmät voivatkin näyttää siltä kuin ne olisivat nähneet vuosisatojen kääntyilevän, kuin haavanlehdet etelätuulessa?”

Kuulua johonkin, riistäytyä vapaaksi. Ravistava esikoisromaani yhdeltä sukupolvensa kiinnostavimmista äänistä. Bechi on graduaan viimeistelevä kolmekymppinen helsinkiläisnainen. Hänen äitinsä Shoshana taas on kirjailija, joka jätti ovet paukkuen taakseen jemeninjuutalaisen sukunsa, muutti Suomeen, ja jonka omaelämäkerrallinen romaani kohautti maata aikoinaan. Kun Bechi kertoo äidille raskaudestaan, vyöryvät esiin vuosikymmenien jännitteet. Voiko omaa lastaan olla tuhoamatta? Kuinka eri tavalla voikaan muistaa? Ja mitä kaikkea mieluummin unohtaisi?

Kuihtuminen alkaa Kuopiosta ja päättyy Kouvolaan. Juna- ja automatkan päähenkilöt ovat vanha mies ja kirjailija, jolla on sanomisen pakko. Osumia saavat seuraavat sivulliset: suomalaiset nykykirjailijat, kulttuurialan aktiivit, mansikat, seksi, anarkistit, Jumala ja vanhemmat. Kuihtuminen kuvaa kulttuuria, jossa kirjahyllyt on veistetty suppauslaudoiksi. Emeritusprofessori antaa nuorekkaan 70-vuotishaastattelun ja lisää smoothieensa talkkunaa. Äidinkielenopettaja on löytänyt romaanista jotain kiinnostavaa. Hänkin saattaa olla demari. Kuihtuminen ei ole autofiktio vaan totuus. Onko muunlaisia kuin epämiellyttäviä?

Haikea ja vimmainen romaani isistä ja pojista, miehisestä egosta ja maailmanlopusta. Vilhon isä Ilmari, nelikymppinen teatteriohjaaja, tasapainoilee omasta mielestään onnistuneesti uran ja perhe-elämän ristipaineessa. Puutaloidyllin rauha kuitenkin järkkyy, kun leskeksi jäänyt isoisä muuttaa väliaikaisesti asumaan nelihenkisen perheen luokse. 30 vuotta myöhemmin, täysin muuttuneessa maailmassa, vuosituhannen alkupuolella eletty elämä ja silloin tehdyt valinnat näyttäytyvät uudessa, ankarassa valossa. Mihin heidän päivänsä katosivat?

Alvar Aallon jakkara tutisee! Provosoiva ja leikittelevä elämäkertaromaani Aino Aallosta, naisesta ikonin takana. Se haastaa kultinomaisen ihailun, jossa Alvar Aalto yhä paistattelee. Nykyisin puhutaan jo paljon Alvar ja Aino Aallon yhteistyöstä, muttei juurikaan vaimosta, joka sai kärsiä miehen naissutinoista ja huomionhakuisesta törttöilystä. Aikakausi oli miesten, ja Ainon odotettiin suunnittelevan jotain vähäpätöistä ja söpöä. Montako maineikasta suunnittelutyötä Aino lopulta teki, mutta Alvar omi? Jari Järvelä pureutuu asiaan Ainon silmin. Aino A. on riemastuttava ajatusleikki, joka sekoittaa faktaa ja fiktiota niin hyvin, ettei yhtä erota toisesta. Jari Järvelä (s.1966) jatkaa kiitetystä Klikistä eteenpäin ja lisää kierroksia. Aino A. on hatunnosto suurmiehen varjoon jääneelle vaatimattomalle, poikkeuksellisen taidokkaalle naiselle. Kirjailija on jälleen tehnyt kotiläksynsä, tuntee historiallisen aiheensa läpikotaisin ja sukeltaa syvemmälle, fiktion paljastavalle puolelle.

Pakahduttavan kiihkeä romaani sopeutumattoman naisen ja neuvostovangin kielletystä rakkaudesta. Nuori Beata palaa kotiinsa, sodan runtelemaan Hankoon talvella 1942. Kun hän kohtaa sattumalta sotavangin, joka näkee suoraan hänen sisimpäänsä, elämä muuttuu peruuttamattomasti. Luvaton intohimo asettaa Beatan ja Ivanin hengenvaaraan, mutta he eivät voi pysyä erossa toisistaan. Tilinteon hetkellä Beata joutuu kysymään, tunteeko ihminen koskaan rakastettuaan - tai edes itseään. Ravisteleva, kaunis ja intiimi kuvaus vihan perinnöstä ja sen ainoasta vastavoimasta, ihmisten välisestä yhteydestä.

Vereväkielinen romaani Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla Keitä olivat maalarit, jotka koristivat Suomen keskiaikaisia kirkkoja pyhimysten ja Raamatun kertomusten kuvin? Miten he maalasivat, mitä he tavoittelivat, mitä ajattelivat? Hattulan kirkon maalaaminen on valtava urakka. Jotta työ valmistuisi ajoissa, maalareiden on pakko pestata ryhmäänsä omituisena pidetty tyttö, Pelliina, koska hän osaa piirtää. Kirkko, työtoveruus ja kesä mullistavat kaikkien elämän. Hersyväjuoninen tarina perustuu sekä tunnettuun että kuviteltuun historiaan ja kuvaa kiehtovasti keskiaikaisen kirkon maalaamista sekä kyläyhteisön silmäätekeviä ja rahvasta.

Miellyttävää lentoa! Kiehtovasti pulppuileva taiteilijaromaani kurkistaa kansainvälisen runofestivaalin kulisseihin ja kirjailijan työn ytimeen. Kypros kertoo kohtaamisista, luovuuden lähteistä, merkitysten etsimisestä ja kielen aavalla valtamerellä purjehtimisesta. "Olisi pitänyt ostaa saman tien kaksi turkoosia huivia, Raita ajatteli myöhemmin. Jos hukkaisi ainoansa, ei koskaan saisi kasvoilleen samanlaista hehkua. Eikä hän takuulla halunnut toista kertaa matkustaa sinne, ei basaariin eikä Nikosiaan, hän ei ylipäätään halunnut palata enää koskaan koko Kyprokselle." Suomalainen kirjailija Raita on saapunut runofestivaaleille, tällä kertaa Kyproksen jaetulle saarelle. Onhan maisemanvaihdos taiteilijalle elinehto, joka pitää valppaana. Kansainvälisen festivaalin tuoksinassa Raita seurustelee poeettojen kanssa, hämmentyy kulttuurieroista, tiristyy hammamissa ja tekee merkkipäivänsä aattona eräänlaista välitilinpäätöstä. Jos kirjoittamisesta katoaa ponnin, mitä jää jäljelle? Samaan aikaan Raita muistelee ympäri maailmaa tekemiään runoreissuja ja kohtaamisiaan runoilijoiden globaalin heimon kanssa. Kuinka kauas on matkustettava tullakseen nähdyksi tai nähdäkseen lähelle? Riina Katajavuori (s. 1968) on helsinkiläinen runoilija ja kirjailija. Hänen runojaan on käännetty noin kolmellekymmenelle kielelle. Katajavuoren viimeisimmät aikuisille kirjoitetut teokset ovat romaanit Kypros (2021) ja Wenla Männistö (2014) sekä runokokoelma Maailma tuulenkaatama (2018).

Sanna on kadonnut, ihmiset tuntuvat erillisiltä, jotain puuttuu nykyisestä maailmasta. Kaduilla vaeltelee susiolentoja, joista ei voi olla varma ovatko he ihmisiä vai villieläimiä - tai mikä näitä kahta edes erottaa. Häikäisevien kertoja yrittää saada tilanteesta selkoa. Hän etsii, elää, toimii hyvin intensiivisesti - ja päätyy omien ja Sannan läheisten pään sisään. On se sitten kuvittelua, tunkeilua, arvausta, mene ja tiedä, kaikki tyynni kertoja yrittää rakentaa muistoista, nykyhetkestä ja ehkä tulevastakin jotakin, joka olisi kokonaista. Näyissään hän kokee sirpaleita, jotka eivät ole hallittavissa, samalla kun Sannan etsiminen muuttuu hänen osaltaan yhä enemmän mielensisäiseksi, häikäiseväksi. Touko Kauppisen romaani on nimensä veroinen. Kauppisen lause on kaunis ja seesteinen ja Häikäisevien lyhyet kuvaukset niin luonnosta kuin mielen syvyyksistä ja sekavuudesta takertuvat muistiin. Touko Kauppinen (s. 1981) on monipuolinen toimittaja ja kirjailija. Hänen aiempia julkaisujaan ovat mm. kehuttu kirjailija Jyrki Pellisen elämäkerta Totaalirunoilija Pellinen (Savukeidas, 2014) ja yhdessä kahden muun toimittajan kanssa toimitetut Lasten tiedekysymykset -teokset (Helsingin Sanomat). Häikäisevät on Kauppisen esikoisromaani.

Räiskyvässä esikoisromaanissa kukaan ei saa mitä haluaa. Alussa on unelma. Kun kuubalainen vallankumouksellinen pelastaa suomalaisen naisen, haaveet hetkellisesti toteutuvat. Kiitos kuubalaisten kondomien, pian ollaan raskaana ja sitten jo naimisissa. Rakkauden mukana tulee elämäniloinen yhteisö, jota suomalainen on aina luullut kaivanneensa. Hääsalsan jälkeen intohimo kuitenkin haalistuu arjeksi. Keittiöremontin keskellä odotukset kolaroivat eikä kukaan saa mitä haluaa. Mitä jää jäljelle, kun mielikuvat kiehtovasta erilaisuudesta karisevat? Kirjailijan elämää sivuavan avioliittoromaanin dramaattisia käänteitä kehystävät tarkkanäköiset huomiot niin kuubalaisista kuin suomalaisista.

Kuvia kumartamaton, hersyvä Punavuoriefekti kertoo kirjailijasta, joka päättää kirjoittaa menestyvän autofiktion. Sietämättömän kevyt etelähelsinkiläinen eksistenssi saa kolauksen, kun päähenkilö joutuu pakon edessä muuttamaan Punavuoresta ja kohtaamaan värittömän lähiöelämän silmästä silmään. Kuohuviini vaihtuu lonkeroon, eikä halvan tupakan hajua pääse karkuun edes kodin seinien sisällä. Teos kysyy, voiko luokan riisua ja jättää taakseen kuin koinsyömän ja vienosti virtsaisen neuleen. Romaani analysoi viiltävällä tarkkuudella aikamme megatrendejä ja luokkaraja-aitojen yli sukkelasti hyppivän urbaanin ihmisen mielenliikkeitä. Punavuoriefekti on rehellinen kuvaus luokasta, 2000-luvun työläisyydestä ja taiteilijuudesta - sekä tietysti autofiktion kirjoittamisesta. Alkujaan eteläsavolainen, sittemmin punavuorelaistunut Natalia Kivikko on vapaa kirjailija. Hän on opiskellut kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa. Punavuoriefekti on Kivikon viides romaani, jolla hän valtaa täysin uudenlaisen nurkan helsinkiläisen kirjallisuuden Vantaanjoesta. Kiitetty ja suitsutettu sanataituri on rikastanut kirjallisilla opeillaan myös monen kirjailijanalun opintietä.

Psykologinen romaani rehellisestä älykkyydestä ja älyllisestä rehellisyydestä. Älykkyystesti antaa Gabrielin tulokseksi 131, mutta se ei tuo menestystä työelämässä eikä naissuhteissa. Hän työskentelee pikkupalkalla pornolehdessä ja syventyy tutkimuksiinsa. Artikkelit peritystä älykkyydestä eivät saa toivottua vastaanottoa, vaikka Gabriel tietää olevansa totuuden äärellä. Kun kaikki tuntevat sekä teräviä että hitaita yksilöitä, miksi siitä ei saa puhua? Kun Gabrielin monomaaniseen elämään purjehtii lempeä pornomalli Sofia (ÄO ~ 100), kysymykset muuttavat muotoaan: Onko loogisesta päättelystä hyötyä, jos ihmiset eivät käyttäydy loogisesti? Olisiko tärkeämpää olla onnellinen kuin oikeassa?

“Historiallisen romaanin mestari. Zeniitti on täysosuma. (-) Se on klassikko heti.” - Turun Sanomat Laivakaapparin poika Maupertuis, Tornionlaaksossa mittauksiaan tehnyt tutkimusmatkailija, nousee Ranskan tiedeyhteisön huipulle. Pian Fredrik Suuri kutsuu hänet Preussiin, mutta menestyksellä on hintansa. Pahat kielet leimaavat aikansa johtavasta tiedemiehestä huijaria ja maanpetturia. Samaan aikaan Euroopan taivaalle hiipii sodan varjo. Zeniitti on ylistyslaulu ihmisen ikuiselle tiedonjanolle ja Olli Jalosen, Asko Sahlbergin ja Umberto Econ historiallisten romaanien hengenheimolainen, jonka maailmassa kuuluvat oman aikamme kaiut.

Psykologinen trilleri siitä, mitä jää jäljelle, kun kulissit murtuvat. Syksy 2020. Nelikymppinen somevaikuttaja istuu pidätyssellissä epäiltynä henkirikoksesta. Vain vuotta aiemmin hän eli täydellistä elämää miehensä kanssa, kunnes huolella rakennetut kulissit alkoivat romahtaa ja jokin, mitä hän on yrittänyt tukahduttaa, nousi jälleen pintaan. Mitä oikein tapahtui? Hanna-Riikka Kuisman kuudes romaani on kahdessa aikatasossa vyöryvä jännitysnäytelmä, murtuvan psyyken vahva kuvaus ja monisäikeinen aikamme analyysi. Tiiviisti vuodessa 2020 liikkuva tarina sukeltaa somen pimeään puoleen ja pohtii, milloin minuudesta kulissina ja näyteikkunana tuli ihmisille kaikkein tärkein asia.

Ihmiskunnan välitilinpäätös Perseuksen klusterissa. "Kaikki kolhut, kaikki haavat,kaikki arvet, kaikki nälkä, kaikki jano, kaikki rakkaus, kaikki himo, kaikkipanot, kaikki elämä, kaikki kuolema, kaikki kylmyys, kaikki kuumuus, kaikki hulluus, kaikki kirkkaus, kaikki pimeys, kaikki kipeys, kaikki tuska, kaikki nautinto, kaikki kaikki kaikki." Romaanissa käydään terapiassa ja vankilaplaneetta 33-270:lla, soitetaan hevikitaraa ja paneudutaan Perseuksen klusterin sotaan. Kuten elämä usein, Kutvonen in space etenee realismista fantasian ja naturalismin kautta hulluuteen. Turo Kuninkaan toinen romaani on intergalaktinen avaruushupailu ja ihmiskunnan välitilinpäätös, synkkä yksinpuhelu ja 400 sivua pitkä oneliner. Turo Kuninkaan (s. 1975) esikoisteos, esseetä ja novellia ennakkoluulottomasti sekoitteleva Työkalupakki (2008) voitti ilmestymisvuonnaan Kalevi Jäntin palkinnon. Vuonna 2018 ilmestynyt Välityö oli hänen ensimmäinen romaaninsa.

Mitä unelmien murskautumisesta seuraa? Väkevä tarina vie 1960-luvun Kuopiosta aina 1910-luvun Pietariin. Kukkakaupan tsuppari Irene on kadonnut joulun alla 1964, kun sesonki on kiivaimmillaan. Omistajaa painavat kovat sanat, jotka hän on tiuskaissut tytölle. Mutta hyasintit täytyy saada tilaajille. Irene on jättänyt koulun kesken, Jaakko on parturinapulainen. Heidän välillään on kemiaa. Armeijasta juuri päässyt Leo janoaa rakkautta. Irene salaa ystäviltään kotinsa perhehelvetin, Jaakko ja Leo kamppailevat sen kanssa, mitä on olla mies uudessa maailmassa. Nuoret etsivät omaa paikkaansa. Miksi on helpompaa valloittaa avaruus kuin rakastaa toista ihmistä? Rakastettu Kuopio-sarja jatkuu.

Vahva kuvaus naisesta, joka pitää intohimoa johtotähtenään ja rakastaa ketä haluaa. Marja on oman tiensä kulkija. Hän kasvaa vankilaympäristössä ja saa erilaiset eväät elämään. Hän aloittaa yliopiston, vaihtaa näyttelijäksi, mutta päätyy ohjaajaksi Radioteatteriin Olavi Paavolaisen alaisuuteen. Heidän välilleen syntyy jännite, joka johtaa salattuun suhteeseen. Marja on oman aikansa pätkätyöläinen. Hän näyttelee, kääntää, sovittaa ja ohjaa tiukassa tahdissa. Marja myös matkustelee, useimmiten yksin. Matkat suovat vapauden ja tyydyttävät hänen haluaan nähdä maailmaa. Kertomus poikkeuksellisesta naisesta, joka oli aikaansa edellä. Joka valitsi taiteen ja miehet - ei avioliittoa ja lapsia.

Mykistynyt mies on omalaatuinen seikkailukertomus skeptisismin synnystä ja alkukantaisesta, brutaalista hulluudesta, jonka pohjalle länsimainen sivistys on perustettu. Filosofi ja runoilija Pyrrhon vaeltaa Aleksanteri Suuren hovin mukana Kaukoitään. Matkallaan hän kuulustelee persialaisia viisaita, tutkii hiljaisuutta intialaisten askeettien parissa ja saa oppia niin filosofeilta kuin aikansa suurimmilta taiteilijoiltakin. Pyrrhon toimii Aleksanteri Suuren sankaruuden kirjaajana, pr-henkilönä jonka tehtävä on kirjoittaa historiaa, tapahtumien todellisesta kulusta piittaamatta. Romaanissa kerrotaan muun muassa, miten Gordionin solmun todella kävi. Tunnetun maailman viisaus ei kuitenkaan auta, kun kuningas muuttuu läheisilleenkin vaaralliseksi, raakalaismaiseksi tyranniksi. Mykistynyt mies tutkii sekä vaikenemisen että epäuskon monia ulottuvuuksia ja leikittelee niin historiallisen kertomuksen, veijariromaanin kuin tutkimuskirjallisuudenkin keinoilla.

Laura Laakson kolmas romaani Suureita ja pieneitä - rouva Pionin luonnontaiteellinen luentasarja on huima matka hiukkasfysiikan ja tavallisen arjen ihmeisiin. Romaani yhdistää hersyvällä tavalla matematiikan ja luonnontieteen korkealentoista kieltä pieniin ja tarkkoihin havaintoihin, mitä ympärillämme voi tapahtua yhden ainoan kaupunkijunamatkan aikana. Monitasoinen romaani sukkuloi tavaratalon vihannesosastolta uusiin ja maailmankuvaamme mullistaviin fysiikan teorioihin. Samalla se kuvaa ikuista ristiriitaa suurten unelmien ja pienen ihmisen todellisuuden välillä - kielellä, joka on yhtaikaa sekä tarkkaa että hauskaa ja pidäkkeettömän villiä: tiedettä ja poetiikkaa yksissä kansissa! Laura Laakson edelliset romaanit Mrs. Milkyway ja Pilvenpiirtäjä ovat olleet menestyksiä. Esikoisteos Mrs. Milkyway oli sekä Helsingin Sanomien esikoisteoskilpailun että Runeberg-kilpailun finaalissa. Mrs. Milkywaysta sanottua: Tekstissä on harvinaista imua, jonka siiville kelpaa heittäytyä. Laakson kirja on yhdessä vaikkapa Eeva Turusen viimevuotisen esikoisen kanssa hieno osoitus kotimaisen proosan entistä ennakkoluulottomasta vaihteesta. Kokeellisuus ei enää elä vain akateemisessa umpiossaan, vaan on tullut lähestyttävämmäksi, olennaiseksi osaksi kirjallisuuden infrastruktuuria... Mrs. Milkyway vihjaakin, että kirjoittamisessa vain taivas, jos sekään, on rajana: aivoihimme piirretty linnunrata.

Venetsia on kertomus kolmen sukupolven tavallisista helsinkiläisistä 1910-luvulta vuosisadan loppupuolelle. Ilmari ja Alpo tulevat työnhakuun Helsinkiin. Toinen saa toimen rautakaupasta, toinen pääsee talonmieheksi. Kumpikin avioituu. Lapset syntyvät. Vuosien kuluttua nämä tutustuvat toisiinsa ja menevät naimisiin. Haaveet kantavat, aika lupaa, antaa ja ottaa, kun elämä yllättää, ja kuolema. Rakkaus, onni, menetys ja suru kuuluvat yhteen. Romaanin henkilöt huomaavat sen välähdyksestä, vähitellen, tai eivät huomaa eikä mikään muutu. Venetsia on syvästi sydämeenkäyvä romaani. Se kuvaa tarkasti sitä, mitkä ovat onnen edellytykset ja esteet, kun tyydytään siihen, mitä sattuma ihmiselle tarjoaa. PERTTI LASSILA (s.1949) on julkaissut neljä kiitettyä romaania, joista Armain aika (2015) oli Finlandia-ehdokkaana. Hän on kirjoittanut kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin 1973-2013 ja työskennellyt mm. kustannusjohtajana, tutkijana, yliopisto-opettajana sekä vierailevana professorina Saksassa ja Itävallassa.

Sukupolviromaani syrjäseutujen tervaskannoista ja metsäpirttien salaisuuksista. Yliopiston ikuisuusopiskelija Arno palaa lapsuutensa Kainuuseen selvittääkseen välinsä enonsa kanssa. Erätulien loimussa ja saunan niukassa valossa ihminen ei voi valehdella, ja vasta kuoleman porteilla asiat puhutaan halki - myös ne, joista on aiemmin vaiettu. Tarina luotaa taipumattomien rajaseudun miesten mielenmaisemaa ja ulottuu Suomen jälleenrakennusvuosista nykypäivään asti. Piiruntarkan havainnoinnin sävyttämä romaani vie lukijansa kasvukeskusten ulkopuoliseen todellisuuteen, itärajan autioituvien tupien ja korpikuusien varjoihin, missä elämänrytmiä ei sanele kalenteri vaan luonto.

Rosa Liksomin odotettu romaani pienen kylän tytöstä ja Lapin sodasta. Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, sotapakolaisleireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. ”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.”

Historiallinen lukuromaani Agricolasta ja Birgitta-vaimosta ankarana talvena 1557. Agricola lähtee rauhanneuvotteluihin Venäjälle. Matka on raskas ja tehtävä hermoja raastava - paluumatkalla asiat ovat vielä huonommin. Samaan aikaan Birgitta-vaimo joutuu Turussa oikeudenkäyntiin Mikaelin kirjan vuoksi, joka sisältää Suomen kansan noituutta. Mikaelin kirjoittama kirja yhdistää puolisot: Mikael täydentää ja varjelee kirjaa Venäjällä. Birgitta piilottelee kopiota piispantalossa. Talven taittuessa seurueen matka viivästyy ja piiri Birgitan ympärillä kiristyy. Milloin on syytä poiketa totuudesta? Milloin talvenmittainen ikävä päättyy? Lipasti punoo taitavasti yhteen huumorin ja historian.

Eräänä iltana yötaivaalla luki ERROR. 500 kappaleen erikoispainos! On sellaisia kirjoja ja on sellaisia lukijoita, jotka toivovat etteivät ne tietyt lukemansa kirjat lopu koskaan. Miki Liukkosen Elämä: esipuhe on yksi sellainen kirja. Siksi siitä ilmestyy rajoitettuna keräilypainoksena pidempi laitos, joka antaa kaikkien rönsyjen rönsyillä, kukkien kukkia ja sivupolkujen nuolla horisonttia. Tässä on henkilökaartimme: Henri Classic, jonka tehtävänä on suunnitella aivan uudenlainen elokuvateatteri; Samuel Classic, joka harmittelee ettei ole elänyt atsteekkien aikaan; Silvia Classic, joka kirjoittaa lastenkirjoja täynnä koprofiliaa ja kunnallispolitiikkaa; Nikolei Bidé, joka on maankuulu hyönteisruokakokki; Olof Beskow, joka tekee ahdistavia mainoksia dildoista jotka eivät tyydytä. Ja monia, monia muita. Heidän kiertoratojensa keskipiste on yhteinen: kaikenkattava projekti, jolla pyritään kolmiulotteistamaan elämä kaikkineen. Lyhentämätön Elämä: esipuhe sisältää 200 sivua jaksoja, jotka olivat aivan liian herkullisia unohtaa leikkauspöydälle. Teos sisältää myös kustannustoimittaja Samuli Knuutin esipuheen. Vain vaivoin runsaassa kolmessakymmenessä ikävuodessa Miki Liukkonen on ehtinyt kirjoittaa kunnioitettavan tuotannon, jossa kansainvälisen kokeellisen kirjallisuuden tuulet yhdistyvät suomen kielen virtuoosimaiseen hallintaan. Liukkosen kolme runokokoelmaa ja neljä romaania ovat täynnä tuhlailevia kielikuvia ja pakkomielteisiä ihmisiä, jotka yrittävät luovia tiensä hengissä nykyhetken halki. Mammuttiromaani O (2017) saavutti useita palkintoehdokkuuksia, ja sitä kutsuttiin kritiikeissä muun muassa yhdeksi 2010-luvun tärkeimmistä kotimaisista romaaneista (Juhani Karila, HS) ja ”2000-luvun suomalaisen kirjallisuuden vakuuttavimmaksi voimannäytöksi” (Juha Seppälä, Parnasso). Le Monde kutsui sitä ”oppineeksi labyrintiksi ja magneettiseksi kirjahirviöksi”. Hänen uusin suurromaaninsa Elämä: Esipuhe (2021) julkaistiin tavallisen version lisäksi kirjailijan lyhentämättömänä laitoksena.

Gerard Monti on luovaan tyhjiöön pudonnut kapellimestari, joka ei ole onnistunut säveltämään mitään sen jälkeen, kun hänen rakastettunsa Anna jätti hänet. Nyt, yli kymmenen vuotta myöhemmin, Gerard saa erikoista postia: kutsun hautajaisiin, tulevan vainajan itse allekirjoittamana. Kutsun lähettäjä on Anna. Gerard lähtee vaivalloiselle junamatkalle halki Euroopan juuri silloin, kun tulivuori Islannissa on purkautunut ja lentäminen mahdotonta. Gerardin lähestyessä hautajaiskaupunkia Anna yrittää sopeutua ajatukseen kuolemastaan, hänen elämänsä piiri pienenee, ja tiivistyy lopulta yhteen huoneeseen. Taakse jäävät säkenöivät päivät oopperan kuiskaajana, aiemmin niin värikäs elämä menettää vähitellen viimeisetkin sävynsä. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, ja Anna on pakotettu kohtaamaan maailman vielä kerran uudesta näkökulmasta. Vaihtuvien junien penkeillä huojahdellessaan Gerardilla on hyvää aikaa muistella Annaa ja yrittää vihdoin ymmärtää tämän Itä-Euroopasta kotoisin olevan naisen suhdetta länteen - ja omaa suhdettaan itään. Marissa Mehrin romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä siitä, millaisia kertomuksia me kerromme itsestämme ja toisistamme maantieteellisin perustein. Romaanin tapahtumien yllä väreilee kiehtovana Rusalka, slaavilaisesta mytologiasta innoituksensa saanut Dvořákin ooppera, jolla on oma tärkeä merkityksensä sekä Annalle että Gerardille.

Salakavalalla huumorilla pippuroitu tarina veljestä ja siskosta, joita yhdistää ongelmallinen rakkaus - ja hautajaiset. Tuomaksesta tulee puolivahingossa uskonnottomien hautajaisten puhuja, kun sisko pyytää häntä erään hoivakotinsa hoidokin muistotilaisuuteen. Toisen sukupuolen kohtaaminen ei ole miehen vahvoja puolia, mutta nyt Tuomas saa hyvän syyn kysyä neuvoja viehättävältä Helena-papilta. Tuomas lähentyy Helenan kanssa sisaren kipuillessa samaan aikaan tylsässä avioliitossaan. Sisarukset saavat huomata, että elämä voi asettaa ihmisen yllättävien tilanteiden eteen.

Kenen haaveet sua kyykyttää? Sofia Pekkarisen hersyvä viihderomaani kuvaa totuutta kaihtamatta nuoren naisen kamppailua rakkauden janon, epärealististen ihanteiden ja omien haaveiden aallokossa. Luna on kyllästynyt kiristäviin farkkuihin, laiskoihin krapulapäiviin ja keskinkertaiseen elämään. On aika lopettaa päätön haahuileminen ja tulla parhaaksi versioksi omasta itsestään. Hyvästi bileet Helsingin yössä ja eksän perään vollottaminen! Tervetuloa häikäisevä jumalatar, Luna 2.0! Pian Lunan kalenteri täyttyy salitreeneistä, kännykkä somekelpoisista belfieistä ja eväsrasiat hampaissa narskuvasta parsasta. Tavoitteena on upea vartalo, täydellinen onni ja polttavan kuuma tosirakkaus. Mutta tie perille on pirun uuvuttava ja mutkainen - etenkin jos se on jonkun toisen valitsema. Sofia Pekkarinen (s. 1992) on uusi kiinnostava nimi kotimaisessa viihdekirjallisuudessa. Hänen polkunsa on kulkenut ravintola-alalta reppureissaajaksi ja taas takaisin koulunpenkille. Pekkarinen on kisannut menestyksekkäästi body fitneksessä sekä SM-tasolla että kansainvälisillä lavoilla. Luna 2.0 on Pekkarisen esikoisteos.

Kaikki alkaa polkupyörän ja henkilöauton törmäyksestä, jossa polkupyöräilijä kuolee. Ympärille kerääntyneestä väkijoukosta puikkelehtii uhrin viereen nuori poika, joka ottaa miehen lompakon ja ennen pitkää hänen identiteettinsä. Mitä kaikkea varkaudesta seuraa, lukija ei voi arvata ahmiessaan sivu sivulta tarinaa, joka lopulta vie vampyyrien pariin Romaniaan ja Moldovaan. Kuvataiteilijana Tampereella pitkään työskennellyt Tiina Poutanen (s. 1967) on aiemmin julkaissut kaksi kiitettyä runokokoelmaa. Ensimmäisessä romaanissaan Pyörävaras hän osoittautuu laajojen kokonaisuuksien hallitsijaksi, joka hallitsee kerronnan eri vivahteet tarkoista aistihavainnoista syvälliseen pohdintaan ja hulvattomaan huumoriin. Romaaninsa henkilöitä kirjailija kuvaa suurella lämmöllä ja heidän eri puoliaan tarkasti valottaen.

Nainen ei kuule enää itseään. Mies on menettänyt onnellisuutensa. Tytär haluaa tehdä hyvää. "Mieli oli niin kirkas, että tuntui kuin ei olisi ymmärtänyt, minkä keskellä oli." Isoäidin katoamisesta käynnistyvä arvoituksellinen, monikerroksinen romaani vie tyhjään merenrantataloon, muuttuvien säiden, luonnon ja puutarhan sekä aikalaiskeskustelun ja sukupolvikokemusten ääreen. Talosta löytyvät vanhat esineet muuttuvat vihjeiksi, jotka käynnistävät seuraavan etsinnän. Pyysalon kerronta leikittelee perinteisen romaanin keinoilla ja kuvastolla, mutta onko mikään lopulta, miltä näyttää? Putoamispaikka on monikasvoinen, visuaalinen romaani itsensä kohtaamisesta, yksinäisyydestä, luontosuhteesta ja sukupolviahdistuksesta. Joni Pyysalo (s. 1974) tunnetaan runoilijana, kolumnistina, kriitikkona ja kulttuuritoimittajana. Hän debytoi vuonna 2001 runoteoksella Jätän tämän pimeän kalustamatta, joka palkittiin Suomen Kirjailijaliiton esikoiskirjapalkinnolla. Esikoisproosateos Ja muita novelleja (2011) oli arvostelumenestys ja ehdolla Runeberg-palkinnon voittajaksi. Pyysalon edellinen romaani Alaska (2016) kuvasi valemuistoja ja rakkautta evoluutiopsykologian näkökulmasta. Sitä kehuttiin mm. tarkasta kielestä ja terävästä ajankuvasta.

Pihalla kaikki tietävät äidin ostamasta Pöly-Esteri-sohvasta, koska isä on huutanut siitä niin paljon. Mutta jo seuraavassa hetkessä äiti makaa sohvalla ohuena ja keltaisena, ja pian hän on poissa. Pelottavan isän, priimus-Iskon ja esineitä nenäänsä työntävän Annin pitää opetella olemaan perhe ilman äitiä. Ratkeaako perheen mysteeri tunturissa, johon isä eksyy lasten kanssa silloin, kun pitäisi juhlia pojan laudatureja? Miten veljen pitää suhtautua, kun sisko löytää onnensa pitkänmatkanjuoksijasta? Viidenkymmenen vuoden ajan perheenjäsenet kurottavat toisiaan kohti ja toisistaan poispäin, mutta yksi asia on selvä: kuolleesta äidistä puhutaan vain humalassa eteisen lattialla. Mustan huumorin sävyttämä ja räiskyvä Rakkauden ja tulehduksen oireita kysyy, onko rikki menneen perheen jäsenillä toivoa. Sari Pöyliö on aiemmin julkaissut novellikokoelman Pölynimurikauppias ja romaanin Ihmisen veri. Pölynimurikauppiaasta on myös tehty Matti Ijäksen ohjaama kuunnelmasarja YLElle.

Moniääninen romaani neljästä sukupolvesta sademetsän keskellä, verenperinnöstä ja paremman elämän tavoittelusta ”Minä olen sademetsässä asuva suomalainen. Suomessa en ole koskaan käynyt, eivätkä siellä käyneet äitini tai isäni tai edes isoäitini, ja silti he kantoivat aina Suomea mukanaan.” Kaarlon perhe lähtee Lahdesta kohti Argentiinaa vuonna 1906. Kotikaupungissa partioivat santarmit, ja työläisen toimeentulo on niukkaa, mutta Atlantin takana luvassa on oma maatilkku ja paratiisin hedelmiä, vapautta ja vaurautta, Colonia Finlandesa. Maa kuin veri on runsas ja väkevä kertomus neljän sukupolven kohtaloista kaukaisessa siirtokunnassa, vanha kotimaa sydämessä. Vaikka matkaan lähdettiin suurin odotuksin, elämä on tropiikissakin ankaraa. Ester jatkaa isänsä maiden viljelyä, vaikka vuosien kuluessa machetet vaihtuvat raivaustraktoreihin. Hänen elämänsä muuttuu kuitenkin täysin, kun eräänä päivänä oveen koputtaa tuntematon nainen. Eero on aina nähnyt pidemmälle kuin kylänsä rajat. Ensimmäisen tilaisuuden tullen hän jättää kaiken ja lähtee merille tavoittelemaan suurta unelmaansa. Aina on siirtokunnan viimeinen suomenkielinen asukas. Kun hän ystävystyy sademetsässä asuvan guarani-pojan kanssa, hän ymmärtää, millaista on elää, kun ympäriltä katoavat puut. Katriina Ranne (s. 1981 Noormarkussa) on lahtelainen kirjailija, joka on julkaissut kaksi romaania ja kaksi runokirjaa ja suomentanut afrikkalaisen runouden antologian. Hän on väitellyt filosofian tohtoriksi Lontoossa. Tätä romaania varten Ranne vieraili Argentiinassa haastattelemassa suomalaissiirtolaisten jälkeläisiä sekä guaraneja. Maa kuin veri on fiktiivinen romaani, joka sai alkunsa kirjailijan Argentiinaan muuttaneen isoenon tarinasta.

Hulvaton sukutarina sukeltaa suomalaisen nuukailuperinteen ytimeen. Kati opetettiin jo lapsena koluamaan alelaarit ja tyytymään siihen, mitä muilta jäi. Nyt nelikymppisenä hän päättää vihdoin ottaa elämästä niskalenkin, säästää ja ostaa oman talon: hirsitorpan, jonka isoisän isä veisti yli sata vuotta sitten pakkasen kohmettamin sormin. Riittävätkö Katin rahat unelman toteuttamiseen? Pääsisikö remonteilla, seinien kaatamisilla ja trenditapeteilla irti suvun kurjasta perinnöstä? Määkkösen suvun tarina seuraa Suomen kansan juoksua pettuleivän perässä - kohti nyhtökauraa. Suvi Ratinen kuvaa ihmiskohtaloita Matkaystävä-esikoisestaan tutulla lämpimän humoristisella tyylillä.

Kirjailija on kertomus eräästä tapahtumarikkaasta syysyöstä ja uuden tarinan syntyhetkistä. Kirjailija löytää öisestä metsästä rahakätkön. Pulska rahasäkki kainalossa kirjailija pakenee, kun häntä ajavat takaa rahojen omistaja, poliisi, pelastuslaitos ja rannikkovartioston helikopteri. Piilotellessaan kirjailija törmää Emiliehen, naiseen jota rakastaa. Ollaan draaman alkulähteillä. Kun kirjailija kuvittaa kaiken lukemansa perusteella jännittävää elämäänsä, merkitsee tuoreeltaan paperille kaiken näkemänsä ja kuulemansa, syntyy tarinaa kuin film noirissa. Tapahtumien edetessä herää uteliaisuus, mitä on todella tapahtunut? Vai onko kysymys turha, onko fiktio ainoa, mitä meillä on? Kirjailija on humoristinen ja luodintarkka kuvaus taiteellisesta työstä sekä peloista ja paineista, joita työhön liittyy. Kerronta on täynnä leikillisyyden ja yllätyksellisyyden iloa, ja Reivilän taiturimainen kieli naurattaa sivu toisen jälkeen. Reivilä kuvaa kirjailijan työtä ja asemaa yhteiskunnassamme ennennäkemättömällä tavalla. Heikki Reivilä (s. 1955) voitti J. H. Erkon runokilpailun vuonna 1981. Hän on kirjoittanut näytelmiä, kuunnelmia ja käsikirjoituksia, mm. Matti Ijäksen elokuviin Pieniä valheita (1994), Haaveiden kehä (2002) ja Puolin ja toisin (2013). Reivilän romaanitrilogian aiemmat osat ovat henkilöistään ja dialogistaan kiitetyt Ryöstö (2014) ja Onnettomat Roomassa (2017).

Periytyykö väkivalta sukupolvelta toiselle? Piraatin perintö on salaperäinen kertomus korkea-arvoisen kirkonmiehen tyttärestä, josta sukeutuu Itämeren merirosvokuningatar 1300-luvulla. Kuusisataa vuotta myöhemmin salaperäinen hylky kohoaa pintaan Purunpään lahdella Kemiönsaarella. Outona pidetty poika alkaa aistia asioita, joiden pitäisi kuulua menneisyyden kätköihin. Kuinka kaukaa historiasta meidän ominaisuutemme kumpuavat? Voimmeko aistia menneiden sukupolvien läsnäolon nykypäivässä? Juha Ruusuvuoren romaani yhdistää taidokkaasti merirosvotarinan nykyajan elämään lounaissaaristossa maagisen realismin keinoin. Juha Ruusuvuori (s. 1957) on tuottelias ja arvostettu kirjailija, joka osaa sijoittaa tarinansa yhtä lailla kaukaiseen historiaan kuin nykypäivään. Hän on ollut kaksi kertaa Finlandia-ehdokkaana ja voittanut muun muassa Svenska Kulturfondenin kirjallisuuspalkinnon.

Omakohtainen romaani seksuaalisesta häpeästä Kelloradion digitaalinumerot näyttävät 21:07. On kaunis kesäilta, mutta Antti tietää, että hänen siihenastinen elämänsä on päättynyt. Hän ei ole pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan on masturboinut. Miten hän voisi enää koskaan syödä vanhempiensa kanssa saman pöydän ääressä? Hän on saastunut ja hänen on tunnustettava vanhemmilleen, millainen lapsi heillä on. Seksuaalinen häpeä leimaa Antin nuoruutta ja saa erilaisia itseinhon muotoja. Silti hän ei voi kontrolloida seksuaalisia halujaan, joita hänen ikätoverinsa pitävät täysin luonnollisina. Romaanin toisessa tasossa minäkertoja seuraa Antin häpeäpainia. Minäkertoja ymmärtää, että hänen on tapettava kaikkea häpeävä puoli itsessään voidakseen olla vapaa. Esikoisromaanillaan Jalat ilmassa sukupolvensa ääneksi noussut Rönkä kirjoittaa toisessa romaanissaan seksuaalisesta häpeästä taitavasti ja itseään säästämättä.

Nostalgian sävyttämä romaani isästä, pojista ja rintamamiestalosta Jukka perii rintamamiestalon ja lähtee kotiseudulle. Vuosiin sinne ei ole ollut asiaa. Perillä odottaa eri puusta veistetty isoveli Timppa sekä talo ja muistot, joissa on molemmissa kosolti korjattavaa. Samalla Jukka käy läpi yhteenottoa tyttären kanssa. Eikö oman perheen rakenteita saa kuntoon edes arkkitehti? Samalla todistuu, että heikkous on hirmuinen voima, häpeä säilyy aina. Surutalo on lähelle tuleva romaani isien ja poikien vammoista, jotka periytyvät. Se kuvaa sodan käyneen isän kasvattamia veljeksiä, puusepänverstaalla ja tanssilavalla syttyvää nuoruuden intohimoa, opiskeluvuosia 80-luvun svengaavassa Helsingissä ja yhden miehen myrskyä kesällä 2020. ”Mies miettii, suree osaamatta. Teinkö siitäkin surutalon, synkensin valkoisen mustaksi?”

On toukokuu, 1500-luku koittamassa, dominikaanimunkki Girolamo Savonarola on hirtetty ja poltettu roviolla Piazza della Signorialla. Hurmosaskeesin painajainen on päättynyt, Firenze on ylösnoussut, ja ruhtinatar Vasari voi taas pukeutua säätynsä mukaisesti ja koristautua miehensä lahjoittamaan ylelliseen koruun. Hän tietää syyn ruhtinaan anteliaaseen lahjaan, mutta pitää kipeän salaisuuden sydämessään. ”Minulla ei ole oikeutta raskauttaa kenenkään elämää tällä korulla, tämä olkoon minun ristini, minun kannettavakseni tarkoitettu”, ajattelee ruhtinatar. Ja lopulta koru haudataan hänen mukanaan, mutta haudan rauhaan ja pimeyteen hyvän ja pahan tiedon puu ei jää. Puoli vuosisataa myöhemmin Venetsian Cannaregion ghetossa kultaseppä Yakob Masri kätkee korun pajansa lattialautojen alle. Väkivaltainen, karkea Pietro Calimani, muranolaisen peilipajan rikastunut omistaja, tekee kuolemaa ja on lähettänyt poikansa kiristämään vanhaa kultaseppää. Juutalaisperheen on paettava, ja vainottujen pitkä matka päättyy Habsburgien Wieniin. Mutta muodonmuutoksen kokenut koru vaihtaa vuosisatojen kuluessa yhä uudelleen omistajaa ja kulkeutuu ensin Krakovaan ja sitten yhä pohjoisempaan, lopulta Suomeen. Elämän mielekkyyden, sen merkityksen tavoittelu on Pirkko Saision Passio-romaanin ytimessä. Hengellinen etsintä, usko ja ideologia kantavat kaikkia, mutta toisille elämän selviytymistaistelussa yhteinen veri ja sydämen syke ovat ainoa pelastus. Passio on suuri näky, tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka. Se on kuin arkaainen legenda, sen kerronnassa on myytin todistusvoima.

Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani ihmisestä muodonmuutoksessa. Kirjailija on matkustanut taiteilijaresidenssiin Italian Mazzanoon, mutta ei pysty kirjoittamaan. Hengästyttävän kauniissa maisemassakin kaiken lävistää pelko. Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Mitä tapahtuu elämänmuodolle, johon olemme tottuneet? Mistä kaikesta on luovuttava ja riittääkö sekään? Residenssin arkeen sekoittuvat muistot toisista paikoista ja ihmisistä, kuolleista ja elävistä. Kun unet, havainnot ja kokemukset kietoutuvat myytteihin ja tarinoihin, kutoutuu lohdullinen ääni, joka ei suostu luopumaan toivosta.

Marie on pakomatkalla liettualaisessa merenrantakylässä. Mikään ei ole niin kuin ennen, etenkään Marie itse. Itseään kootessaan Marie turvautuu salaperäiseen Emiliin ja harjoittelee nyrkkeilemistä. Hän haluaisi kadota, mutta muistot palaavat aina. Välttämätöntä ei voi kaihtaa loputtomiin. Eveliina Talvitien romaani on kolmiodraama, joka antaa äänen triangelin kaikille osapuolille ja tilaa mielen ristiriitaisuuksille. Se kuljettaa lukijan road tripille Baltian halki, palaa Viron itsenäistymisen vuosiin, kävelyttää pitkin Marseillen katuja ja kulkee mukana ranskalaisen rockyhtyeen kiertueella. Kun erilaiset maailmat kohtaavat, syntyy epätavallisia ratkaisuja. Talvitie purkaa herkästi ja samalla väkevän ilmaisuvoimaisesti mysteeriä, jonka taustalla olevat syyt kumpuavat syyllisyydestä, vapaudenhalusta, väkivallasta ja rakkaudesta. Kuin huomaamatta romaani peilaa myös suljetun ja avoimen yhteiskunnan välisiä eroja ja niiden vaikutusta yksilöihin. Romaani on saanut inspiraationsa tosielämän tragediasta. Vuonna 2003 ranskalainen näyttelijä Marie Trintignant menehtyi rockmuusikko Bertrand Cantatin pahoinpitelemänä. Kävin vaan uimassa, sisko hengittää tositapahtumia, osin lainaakin niistä. Tarina ja päähenkilöiden kohtalot ovat kuitenkin uusia.

Jari Tervon suurenmoinen sukellus Mikael Agricolan maailmaan Torsbyn kylä Suomenlahden rannalla, kesä 1521: Mikael Olofinpoika ylöskirjaa Malin-piian suustaan sylkemiä surkeilemattomia suomen sanoja. Wittenberg, huhtikuu 1539: vastapalveluksi suosituskirjeestä Martti Luther vaatii kirjoitusta kirjoituksesta - maisteri Agricolan on vuodatettava tunnustuksia omasta elämästään, sen häpeällisistä hetkistä, kunnon munauksia Augustinuksen henkeen. Moskova-Uusikirkko, helmi-huhtikuu 1557: Kustaa Vaasan käskystä rajariitojen ratkaisijaksi Iivana Julman pitopöytään päätynyt Turun piispa tekee tiliä elämästään vaimoilleen kirjoittamissa kirjeissä ja kuolee.

"Koko planeetta ei ollut synnyttänyt isääni jännittävämpää miestä." Joonatan saa puhelun Pohjois-Karjalaan: isoäiti vetelee viimeisiään. Joonatan pakkaa autoon isänsä sotakypärän ja ajaa isoäidin luo Töölöön. Isoäiti luulee poikansa Mikon saapuneen. Joonatan muistuttaa Mikon kuolleen ja kysyy, mitä isoäiti muistaa pojastaan. Isoäiti ei halua muistella. Joonatan alkaa tutkia ja kirjoittaa omaa ihmeellistä elämäntarinaansa. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus. Joonatan Tolan esikoisromaani isästä on kaunokirjallinen sähköisku suoraan aivoihin.

Má ja Hieu - kaikki pyörii heidän ympärillään. Má unelmoi rikastumisesta, Hieu kauniista tytöistä. Heidän rinnallaan varttuu, tarkkailee pikkuveli, jatkuvasti tapahtumien ulkosyrjällä, varjossa. Askel askeleelta pikkuveli etenee koulupolullaan, lumoutuu omasta hämmästystä herättävästä älystään. He kolme muodostavat oman pienen maailman suomalaisessa pikkukaupungissa Pohjanmaalla. Má ja Hieu, heidän vahvat luonteensa törmäävät rajusti sekä toisiinsa että kaupungin ahtauteen. He elävät keskellä ihmisiä, jotka puhuvat kaiken aikaa, jotka eivät ymmärrä mitään tarpeesta luoda varjoja, tarpeesta tarkentaa ja katsoa vierestä. Varjo ja viileys on Quynh Tranin esikoiskirja, romaani rakkaudesta, hullaantumisesta ja siitä, mitä tarkoittaa kuulua perheeseen. Quynh Tran (s. 1989) on varttunut Pietarsaaressa ja asuu nykyisin Malmössä. Hän on opiskellut Biskops Arnö -kirjoittajakoulussa ja työskentelee psykologina.

Vangitseva romaani pelosta ja alistumisesta työpaikan seinien sisällä Jenna on toimittaja, josta piti tulla jalkapalloilija. Toimittajan työ tuntuu kädenlämpöiseltä lohdutuspalkinnolta, kunnes hän saa uudeksi esimiehekseen Birgitin. Birgitin silmissä Jenna saa jälleen kokea olevansa paras. Vaikka Birgit johtaa naistenlehden toimitusta pelolla ja epäasiallisella kritiikillä, Jenna ihailee esimiestään. Hän kuvittelee olevansa erityinen, mutta vähitellen Birgitin suhtautuminen myös Jennaan muuttuu.

Nykykirjallisuuden suunnannäyttäjän omaääninen rakkausromaani ”Elämässäni on vain yksi kysymys, johon en ole löytänyt sellaista ratkaisua, että se riittäisi takaamaan edes jonkinlaisen mielenrauhan, ja tuo kysymys liittyy rakkauteen, siihen, että olen yhä mieheni kanssa, vaikka hän asuu yhdessä maassa ja minä toisessa.” Saara Turusen älykäs ja omaääninen rakkaustarina kuvaa elämänvalintoja, järjen ja tunteiden ristiriitaa, sitoutumisen vaikeutta ja vapauden kaipuuta sekä muutoksen vääjäämättömyyttä. Lyhyet ja kirkkaat lauseet piirtävät esiin tarkkoja havaintoja elämän arvaamattomuudesta, normeista ja odotuksista sekä siitä, miten haastavaa niitä on täyttää. Melankolinen ja leikkisä teos vie lukijan mukanaan kiehtovaan ja yksityiseen maailmaan. Saara Turunen (s.1981) on yksi tämän päivän arvostetuimmista kirjailijoista. Hänen esikoisteoksensa Rakkaudenhirviö sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja hänen toinen romaaninsa Sivuhenkilö aiheutti pienoisen myrskyn kotimaisessa kirjallisuuskeskustelussa, teos oli myös ehdolla Tulenkantaja- ja Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkintojen saajaksi. Turunen tunnetaan lisäksi teatterintekijänä. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat Tavallisuuden aave ja Meduusan huone. Turusen näytelmiä on käännetty useille eri kielille ja esitetty ympäri maailmaa.

"Jos suomen kielessä jollekin on sanoja, niin sille, kun tappaa venäläisen metsässä. Kun tappaa ruotsalaisen kadulla, seuraa suuri hiljaisuus." Kun muut miehet tuumivat, mitä tekevät sodan päätyttyä, Taavia harmittaa. ”Ollaan nyt täällä!” hän ärähtää. Taaville sota ei anna taitoja siviilielämään, se opettaa sotimaan paremmin. Kun Taavi karkasi alaikäisenä sotaan, Ruusa meni kellariin huutamaan. Nyt hän miettii, onko kasvattanut pojan, jonka todellinen koti on sodassa. Yli 20 vuotta sodan päättymisen jälkeen Göteborgissa Taavi tarttuu uudestaan aseeseen. Taavi on kaunokirjallisesti häikäisevä sotaromaani Mannerheim-ristin ritarin Taavi Törmälehdon poikkeuksellisesta elämästä.

Kiehtova esikoisromaani muistin hauraudesta ja vaikenemisen voimasta. Kuka ihminen lopulta on, jollei muista omaa menneisyyttään? DDR:ään vahvasti uskova Markus muuttaa perheensä kanssa Itä-Berliiniin ulkomaankirjeenvaihtajaksi vuonna 1983. Pieni Vilja-tytär kasvaa itäsaksalaisten ihanteiden keskellä, kunnes muuri murtuu vuonna 1989, ja sen myötä hajoaa myös vanhempien avioliitto. Suomeen palaamisen jälkeen Viljan muistikuvat lapsuudesta kadonneessa maassa hiljalleen haalistuvat. Isän kuoltua hänen asunnostaan löytyy nippu kirjeitä Margot-nimiseltä naiselta. Vilja palaa Berliiniin vuonna 2011 selvittääkseen, kuka isä todellisuudessa oli. Muuttunut Berliini kantaa edelleen muistoja Viljan lapsuudesta, mutta tärkeimmät palaset tuntuvat puuttuvan. Meri Valkama kuvaa elävästi, kuinka vahvoja mutta samalla hauraita ovat ne siteet, jotka kytkevät meidät toisiimme yli sukupolvien. Meri Valkama (s. 1980) on helsinkiläinen tutkiva toimittaja, kirjailija ja viestinnän asiantuntija. Hän on viettänyt lapsuudessaan vuosia Itä-Berliinissä ja opiskellut aikuisena politiikan tutkimusta ja journalismia Berliinin Freie-yliopistossa, jossa hän teki tutkimusta DDR:ssä työskennelleistä toimittajista. Valkama on opiskellut proosan kirjoittamista muun muassa Kriittisessä korkeakoulussa. Sinun, Margot on hänen esikoisromaaninsa.

Finlandia-voittajan odotettu toinen romaani on kuriton kertomus yksinäisyydestä, hengenvaarallisesta sairaudesta ja romaanin vastaanotosta. Kirjailija Jan Holm joutuu pikaiseen leikkaukseen: veri hänen sydämessään on kiertänyt väärään suuntaan ties kuinka kauan. Holm julkaisee sairaalasta päästyään omakohtaisen romaanin, josta ja jonka kirjoittajasta jokaisella on pian mielipide. Taivaallinen vastaanotto on tuhannen aiheen ja henkilön romaani, jossa on vahva omakohtainen ydin. Se on kommentaari, tutkimus, sanasto, palaute ja google-haku, villi selitysteos sekä moniääninen kertomus lukevista helsinkiläisistä.

Kuuntelen vuosia / kuuntelen poissaoloasi. Olet mykkä alue minussa, mutta kirjoitan silti. Etäisyydestä huolimatta olemme samaa. Olemme kahden erillisyyden muodostama ykseys; sykähtelevä kuvio. Äiti ja tytär. Ursula ja Veera. Kun Veera oli lapsi, äiti katosi. Nyt Veera kirjoittaa aikaan uponneista fragmenteista tarinaa, joka tekee näkyväksi muistin omalakisen mekaniikan. Vähitellen piirtyy esiin kuva perheestä, jonka jäseniä ei edes rakkaus suojellut eksymästä toisiltaan. Veera rakentaa säikeitä lapsuuteen rinnallaan keltaista villalankaa neulova kuiskaaja ja naapuritalon Papukaijarouva. Wallinin kieli on tiheää ja kerroksellista. Se kuroo näkyvää ja näkymätöntä kertomukseksi ajasta, muistamisesta ja identiteetistä. Kun sanat alkavat kasvaa jäkälää, vuodet luopuvat lineaarisuudestaan.

Monikerroksisen viisas romaani palkitun Alma!-romaanin tekijältä Sateenkaariportaat on romaani miehen rooleista, naisvihasta, ääriliikkeiden noususta, värien muuttumisesta ja kunnian katoavaisuudesta. Egon on mies, joka ei haluaisi uskoa peilinsä kertovan totuutta. Myös muu todellisuus tuntuu sarjalta epäonnistumisia. Egon opettaa valtiotieteellisessä tiedekunnassa, juo liikaa, pitää huolta vuoteenomasta äidistään ja yrittää säilyttää kontaktin aikuiseen poikaansa. Hän tuntee surua, josta ei saa otetta, ja ärtymystä, joka on aina turrutettavissa. Kaiken ympärille levittäytyy Helsinki lämpimine elokuisine öineen, oikullisine talvineen ja portaineen, jotka on maalattu sateenkaaren väreihin mutta jotka joku käy aina uudestaan maalaamassa mustavalkoisiksi. Hanna Weseliuksen palkittu esikoisromaani Alma! keräsi kiitosta mm. omintakeisesta äänestä ja vahvasta aiheesta. Sateenkaariportailla Weselius vahvistaa näyttönsä kirjallisena taiturina. Hanna Weselius (s. 1972 Kajaanissa) on opiskellut kirjallisuustiedettä, journalismia ja valokuvataidetta ja toiminut kuvajournalistina, kuvataiteilijana ja vapaana kirjoittajana. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja työskentelee valokuvataiteen yliopistonlehtorina. Weseliuksen esikoisromaani Alma! (2016) sai Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon.

Uudenvuoden ilotulitusten paukkuessa nainen istuu rikkoutuneessa junassa sydän murskana. Siitä eteenpäin viikot laahaavat pohjamudissa, mutta jotenkin on selvittävä, varsinkin kun kaikkien henkilökohtaisten riesojen lisäksi maailman päälle lankeaa kirottu virus ja sulkee rajat. Alexandra Salmelan uutuus punoo esiin erityislaatuisen vuodenkierron viikko viikolta - kuka sitä paitsi tietää tarkasti, kuinka monta viikkoa kurjaan vuoteen mahtuu. Ehkä 56? Kunkin viikon kertoja on eri nainen, mutta maailmantila ja suunta on sama, ylös alas sahaava ja tasaisen harmaa. 56, oletan on self-help-bitch-littiä kirkkaimmillaan. Se kokeilee ja ivaa autofiktiota, naurattaa ja kiusaannuttaa. Se on röyhkeää mentaalistripteasea, joka ei kaihda pahimpiakaan kliseitä tai itsesäälissä rypemistä. Salmelan rohkea episodiromaani on 57:n naisen saumoista repeävä yhteistyöprojekti nimeltä ”EHKÄ MINÄ”, konseptialbumi ilman häiritseviä kohokohtia. Tai sitten ei. Oletetaan. Alexandra Salmelan (s. 1980 Bratislavassa, Tšekkoslovakiassa) esikoisromaani 27 eli kuolema tekee taiteilijan palkittiin ilmestymisvuonna 2010 Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnolla, oli Finlandia-ehdokas ja voitti Kaiharin kulttuuripalkinnon. Salmela on julkaissut lyhyttä ja pitkää proosaa, pienille ja isoille, sekä suomeksi että slovakiksi. Viimeisin kirja, kiitetty lastenromaani Mielikutitusystävä ilmestyi syksyllä 2019.

Uhraan itteni, totesi tuleva isä avioliiton kynnyksellä. Suomalaisilta kerätyt muistot osuvat ihmiselon tragikoomiseen ytimeen. Kun kynttilän oppii jo lapsena pitämään vakan alla, sinne se helposti jää. Yhdet oikealla hetkellä lausutut rohkaisevat sanat taas voivat muuttaa elämän suunnan. Ihmiset sanovat toisilleen kummallisia asioita, ja joskus huoletta lohkaistu voi jäädä kuulijan mieleen iäksi. Lausahdusten ympärille taiten rakennetuista kohtauksista muodostuu kuin kollektiivinen muistelmateos, kertomus siitä, kuinka olemme toisemme kohdanneet. Kuten sodankäynyt pappa totesi: on se lysti ku saa ellää!

Isoisoäidit unohtuvat juhlien ajaksi porstualle. Tuore äiti yrittää sisäistää elämässään tapahtuneen mullistuksen. Autokilpailussa voittavat hitaimmat ja kärsivällisimmät kuljettajat. Lydia Davisin vähäeleiset ja kielellisesti ekonomiset novellit - jotkut vain muutaman virkkeen mittaisia - kuljettavat lukijan mustan huumorin saattelemana yllättäville ja paikoin surrealistisillekin poluille kohti ihmisyyden kummallisimpia ilmentymiä. Novellien aiheita lähestytään lähes kliinisellä selkeydellä ja järjellä, mutta henkilöhahmojen kautta lukijaa muistutetaan siitä, että elämä ja kieli ovat täynnä epäjärjestystä ja sekasortoa. Kafka valmistaa päivällistä sisältää ennen suomentamattomia novelleja novellikokoelmista Break It Down (1986), Almost No Memory (1997), Samuel Johnson Is Indignant (2001), Varietes of Disturbance (2007) ja Can't and Won't (2014). Novellit on valinnut kirjan suomentaja Aki Salmela.

Marko Järvikallaksen uuden novellikokoelman ihmiset kohtaavat toistuvasti mysteerin, selittämättömän, hetken jolloin kaikki väistämättä muuttuu. He ovat nuoria aikuisia, keski-ikäisiä, vanhuksia, miehiä ja naisia tilanteissa, joissa todellisuudesta on vaikea enää saada otetta. Sano jotakin kaunista kertoo epävarmuudesta modernissa luokkayhteiskunnassa ja ihmisistä, joiden identiteetti on häilyvä ja liikkeessä.

Maritta Lintunen on suomalaisen nykynovellin kiistaton mestari. Boriksen lapset kuvaa suomalaisten ja venäläisten kyräily- ja kiintymyssuhdetta kirkkaasti ja kaunistelematta. Niminovellissa nuori Sulo lähtee vuonna 1935 Viipuriin tunnetun ja ankaran Boris Sirpon viulunsoiton oppilaaksi. Vuosikymmeniä myöhemmin arkistonhoitaja saa käsiinsä Sulon päiväkirjan ja alkaa selvittää tämän mysteeriä. Nykyään moni etsii rajan takaa kadonnutta aikaa, kuten Ojanen, joka kaivaa Karjalan metsissä kaatuneen veljen luita. Naapuria epäillään ja illuusioihin paetaan. Lähemmässä tarkastelussa muistot ja aikaisemmilta sukupolvilta perityt totuudet muuttuvat. Kiitetty kirjailija Maritta Lintunen on julkaissut monipuolisesti runoutta ja proosaa. Hänen tekstejään on ilmestynyt myös useissa antologioissa eri kielillä. Takapiru-kokoelman (2016) novellista ”Kylkiäinen” on filmattu Kimmo Leedin ohjaama samanniminen lyhytelokuva (2018).

PORVARILLINEN KOMEDIA sisältää niminovellinsa lisäksi tekijänsä kirpeintä ja kirkkainta lyhytproosaa. Henkilöt ajautuvat vaikeuksiin sovinnaistapojen paineissa ja pyyteidensä orjina. Sukupuolten ja -polvien välillä ei vallitse rauha. Kerronta on ainutkertainen yhdistelmä perinnetietoista sanataidetta ja pyrkimystä uudistaa ihmissuhde- ja tilannekuvaus entistäkin viileämmäksi, julkista tilaa korostavaksi esitykseksi.

Kun porraskäytävästä tulee ksylofoni ja puutarhasta pakopaikka. Herkullisen älykäs ja virkistävän hauska esikoisteos ottaa aiheensa arkkitehtuurista. Lyhytproosateoksen tekstit näyttävät tarkoituksen ja sattuman vuoropuhelun: miten tilat suunnitellaan yhtä tarkoitusta varten ja miten ennakoimattomilla tavoilla ne muuttuvat, kun niihin asetutaan ja ympäristö alkaa vaikuttaa käyttäjiensä toimintaan. Sydänmuuri on nautinnollisen taitavasti kirjoitettu kaunokirjallinen debyytti, jossa rakennusten kantamia merkityksiä kuoritaan niin kauan, että tavoitetaan sydänmuuri, keskusta kannatteleva rakenne.

Tumman huumorin sävyttämä omaääninen debyytti Hyviä aikomuksia ei ole perinteinen novellikokoelma, vaan lainaa kasvatusoppaan ja sähköpostiviestin tyylejä, tulkitsee gif-videota, yllättää ja koukuttaa lukijan. Tekstit avautuvat monitasoisesti ja porautuvat mieleen häiritsevästi. Ne kuvaavat työssä uupumista, vanhemmuuden paineita ja syrjään joutumista: rajankäyntiä tilanteissa, joissa on vaarana pudota. Vaikka hyvistä aikomuksista voi seurata tuhoisia asioita, Saatsin taidokas esikoisteos on tumman huumorin lävistämä.

Tilitoimiston pikkujoulut muuttuvat selittämättömästi orgioiksi. Osallistujat käyvät läpi, mikä kimpassa oikein meni pieleen. Ihmiskauppaa harjoittava yritys selvittää eettisiä periaatteitaan. Suomalainen huippupianisti pikadeittailee Nato-harjoitukseen osallistuvia sotilaita. Elinkeinoelämä esittää tulkintoja Caravaggion ja Rafaelin maalauksista. Harry Salmenniemen rakastettu novellisarja on edennyt pisteeseen, jossa lukija palkitaan nihkeällä seksillä ja ontoilla elämänohjeilla. Asiakaskorallin koettuaan lukija ymmärtää, miksi hänen kannattaa haudata kaikki vaikeat tunteensa. Lisäksi selviää, miksi Salmenniemi ei ole koskaan johtanut pientä itäsuomalaista kuntaa.

Uuden sukupolven kertojamestari Sergio Augusto Sanchez (s. 1984) tuo nyt suomalaisten lukijoiden ulottuville nyky-Kolumbian maaseudun ja kaupunkien juurettomien ihmisten kohtalot. Hänen teoksensa maailmaa asuttavat kaupunkilaislapset, ilotytöt, vanhukset, käärmeet ja vyötiäiset. Romaanimaisessa novellikokoelmassa Sade piiskaa asfalttia ollaan paljon tien päällä - Jack Kerouacin hengessä. Oman säväyksensä Einari Aaltosen hienosti suomentamaan kirjaan tuovat kirjailijan Suomi-vaikutteet. Sanchez oli vaihto-opiskeiljana Jyväskylässä vuoden. Tuon ajan vaikutteet näkyvät muun muassa siinä, että kirjassa esiintyy sana taata - myös alkuteoksessa tässä samassa muodossa.

Ljudmila Ulitskajan uusi kertomuskokoelma koostuu kahdesta sikermästä. Runokavalkadilla alkava Ystävättäriä-osasto tutkii sitä, miten ihminen valitsee tietyn elämäntien ja omat uskomuksensa, ja mihin ne häntä vievät. Myös Sielun ruumis -osaston avaa runo, illuusioton hyvästijättö elämälle, ja sikermän keskeinen teema onkin kuoleman kohtaaminen.

Taitavan vähäeleiset novellit piirtävät ihmisestä kuvan, joka on epätäydellisyydessään hyvin tunnistettava. Tunnollinen perheenäiti pimahtaa etelänlomalla. Leski murehtii miehensä hautajaisissa arkkuun valittua pukua. Kauppias ajaa vakioasiakkaansa hulluuden partaalle huomauttelemalla hyväätarkoittavasti tämän ostoksista. Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita kuvaa riemastuttavan tarkkanäköisesti inhimillisiä heikkouksia, sokeita pisteitä ja sitkeitä päähänpinttymiä. Novellien henkilöt joutuvat ajatuksineen umpikujaan ja päätyvät yllättäviin ratkaisuihin: seuraavat tuntematonta kotiin, matkustavat sveitsiläiselle itsemurhaklinikalle tai pyytävät vangilta apua rikoksen suunnitteluun. Elina Viinamäki löytää taitavasti esikoiskirjansa novelleissa elämän särökohdat, joista rönsyää omintakeista huumoria ja hätkähdyttäviä havaintoja. Voiko terveyslähettilääksi julistautunut ollakin vallanhimoinen tyranni? Kenen etua ajaa mies, joka kyyditsee vaimoaan eutanasiaan? Elina Viinamäki (s. 1971) on Sallassa syntynyt humanististen alojen moniottelija, joka on opiskellut lähes kaikkea mahdollista Afrikan tutkimuksesta filosofiaan ja japanilaisista teeseremonioista psykologiaan. Hän toimii opettajana ja haaveilee onnellisista lopuista.

Mitä ilmastonmuutos tarkoittaa? Miksi ilmasto muuttuu? Miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä? Entä miten ilmastonmuutoksesta voidaan puhua selkokielellä? Laura Ertimon tietokirja llmastonmuutos selkokielellä (Opike 2021) kertoo havainnollisesti maapallon ilmastosta ja ilmastonmuutoksesta. Se kertoo, miten ilmastonmuutos vaikuttaa luontoon, eläimiin ja ihmisiin niin korkealla ilmakehässä ja kaukaisella aavikolla kuin Suomessa, jokaisen arjessa. Kirja kertoo myös, miten valtiot, yritykset ja tavalliset ihmiset voivat hillitä ilmastonmuutosta. Kirjan viesti on, että jokainen voi tehdä ilmastotekoja: meillä ja maapallolla on toivoa! Konkreettiset esimerkit ja valokuvat, Sole Lätin selkeä piirroskuvitus sekä Pekka Rahkosen luoma hauska piirroshahmo tukevat tekstin ymmärtämistä. Tietokirja sopii selkolukijoille ja opetuksen tueksi - ja aivan kaikille, jotka haluavat tietää, mistä ilmastonmuutoksessa on kyse. Tämän kirjan lukeminen helpottaa ilmastonmuutokseen liittyvien uutisten ymmärtämistä ja ilmastokeskusteluun osallistumista. Laura Ertimo on maantieteilijä ja tietokirjailija. Hän on tehnyt työkseen maailmankartastoja, kirjoittanut useita koko perheen tietokirjoja ja saanut tuotannostaan Suomen tietokirjailijat ry:n vuoden 2020 Tietopöllö-palkinnon. Palkintoraati kiitti Ertimoa muun muassa siitä, että hän taitaa vaikeiden asioiden tiivistämisen sopivasti pilke silmäkulmassa ja että hänen teoksensa sopivat monenlaisille lukijoille.

Ihmisen ruokavaliossa on tapahtumassa järisyttävä muutos: yhä useampi on siirtymässä kasvispainotteiseen ruokavalioon. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden kulutusta vähennetään ja merkittävä osa ihmisistä on jättänyt lihan ruokavaliostaan pois jo kokonaan. Ruoasta puhutaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja ihmiset ovat entistä kiinnostuneempia erilaisten kulttuurien keittiöistä ja niiden yhdistelemisestä. Virallisen arvion mukaan liha ja muut eläinperäiset tuotteet vapauttavat ilmakehään noin 20 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista kasvihuonekaasujen päästöistä. Todellinen luku on kuitenkin huomattavasti suurempi, sillä energiateollisuuden ja vähittäiskaupan aiheuttamia päästöjä ei ole prosenttiosuudessa huomioitu. Eläinperäisten tuotteiden kulutuksen pienentyessä maataloustoiminnalta vapautuvia alueita voitaisiin käyttää puiden, biopolttoaineiden tai hiilinieluihin säilöttävän biomassan tuottamiseen. Suosimalla puissa kasvaneita hedelmiä, pähkinöitä, kasviöljyjä, jauhoja ja sokereita voimme muuttaa omaa ruokavaliotamme huomattavasti ilmastoystävällisemmäksi. Satojentuhansien uusien tutkimuksien perusteella ruokavalio vaikuttaa myös omaan terveyteemme ja eliniän odotteeseemme selvästi enemmän kuin mikään muu asia. Näennäisesti keskenään ristiriitaisten tutkimustulosten suuri määrä on kuitenkin tehnyt ruoan terveysvaikutuksista vaikeasti ymmärrettäviä. Risto Isomäen kirja käy tiiviisti ja yleistajuisesti läpi, miten voimme vähentää päästöjämme tavoin, jotka samalla pitävät meidät terveempinä ja pidentävät elämäämme.

Haikea ja vimmainen romaani isistä ja pojista, miehisestä egosta ja maailmanlopusta. Vilhon isä Ilmari, nelikymppinen teatteriohjaaja, tasapainoilee omasta mielestään onnistuneesti uran ja perhe-elämän ristipaineessa. Puutaloidyllin rauha kuitenkin järkkyy, kun leskeksi jäänyt isoisä muuttaa väliaikaisesti asumaan nelihenkisen perheen luokse. 30 vuotta myöhemmin, täysin muuttuneessa maailmassa, vuosituhannen alkupuolella eletty elämä ja silloin tehdyt valinnat näyttäytyvät uudessa, ankarassa valossa. Mihin heidän päivänsä katosivat?

Mihin hiilijalanjälkemme meidät vievät? Palkittu kirjailija JP Koskinen on ollut aina intohimoisen kiinnostunut säästä ja säätilojen tarkkailusta. Vesiliirtoon lopahtaneet hiihtolenkit innoittivat matemaatikon koulutuksen saaneen tilastofanin pitämään jo 1990-luvulla pedanttia sääpäiväkirjaa. Sitä tulkiten ja vankkaa nykytutkimustietoa hyödyntäen JP Koskinen avaa keskeisimmät ilmastonmuutoksen liittyvät faktat, kiistat ja tulevaisuuden skenaariot. Mukaansatempaavan pienen kirjan lukemisen jälkeen maailma ei näytä enää samalta kuin ennen.

Ilmastonmuutos ja elinympäristöjen tuhoutuminen eivät ole ainoita syitä siihen, miksi niin monia eläinlajeja uhkaa sukupuutto. Halvan lihan kysynnällä on yhtä tuhoisa vaikutus. Dead Zone vie lukijan silmät avaavalle tutkimusmatkalle, jolla tutustutaan kymmeneen ikoniseen eläinlajiin ja selvitetään, millainen rooli tehomaataloudella on niiden ahdingossa. Tehotuotantotilat ja viljanviljely valtavilla kemikaalien kyllästämillä pelloilla kaventavat villieläinten elintilaa. Teos on herätys meille kaikille: se paljastaa tehomaataloutta pönkittävät myytit ja tarkastelee, miten voimme auttaa pelastamaan planeettamme paremman ruoan avulla. Philip Lymbery on johtavan kansainvälisen tuotantoeläinten hyvinvointia ajavan Compassion in World Farming -järjestön (CIWF) toiminnanjohtaja ja vieraileva professori Winchesterin yliopistossa. Hänen ja Isabel Oakeshottin kirjoittama teos Farmageddon - Halvan lihan todellinen hinta (Into 2018) valittiin The Timesin Writers' Books of the Year -listalle vuonna 2014, ja Mail on Sunday on kutsunut teosta vakuuttavaksi ”suunnanmuuttajaksi”. Lymberyllä on ollut tärkeä rooli monissa merkittävissä eläinsuojelu-uudistuksissa. Häntä pidetään yhtenä elintarvikealan vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, ja hän on tehnyt CIWF:n johdossa yhteistyötä yli 800 elintarvikeyrityksen kanssa eri puolilla maailmaa, mikä on parantanut miljardien tuotantoeläinten asemaa joka vuosi.

Järvisen Minnaa ahdistaa - ja hävettää. Vyötärö paisuu epäekologisista eineksistä ja mikromuovit valtaavat vaatevarastot. Myös Siiri-tyttärellä on huoli maapallosta, eikä elämää helpota vääränmerkkiset verkkarit ja nolo perhe. Eräänä päivänä Minna päättää ryhdistäytyä. On aika liittyä ilmastotalkoisiin, heittää hyvästit hookoon siniselle ja leipoa koko pesueesta esimerkillinen ekoperhe! Mutta miten löytää kadonnut suhde luontoon, kun jo yhteys itseen ja läheisiin on hukassa? Ekotrippi on elämänmakuinen kuvaus 2020-luvun maailmasta, jossa ihmisen identiteetti määritetään sometilin sisällöllä, arvo hiilijalanjälkilaskurilla. Herkän humoristisessa romaanissa eri sukupolvien naiset kohtaavat kasvukipunsa ja aikamme vaatimukset eri tavoin - yksi tarina, kaksi kertojaa. Dystooppisiin ilmastokauhutarinoihin turhautunut Piia Heikkinen haluaa tarjota esikoisromaanillaan vertaistukea arjen suorituspaineisiin ja hirtehistä huumoria ympäristöahdistuksen torjumiseen.

Aino-Kaisa Koistinen on Tampereella asuva oululainen kulttuurintutkija ja vapaa kirjoittaja sekä Viita-akatemian kolmivuotisen kirjoittajakoulun kasvatti. Kun olin nuori, piti osata itkeä oikeassa kohdassa Titanicia, vetää huppu pään yli ja teeskennellä, että takana istuvatkin kuulivat, piirtää kulmakarvoiksi linnut ja kuut ja mieluiten aina palella. nyt olen enemmän havupuu, hiipuva toistorakenne, pesätön tuuli

Suomi ilmastonmuutoksen myllerryksessä Suosikkimeteorologi Kerttu Kotakorven Suomen luonto 2100 on viimeisimpään tutkimustietoon perustuva visio tulevaisuuden Suomesta, joka on ilmastoltaan hyvin erilainen kuin nyt. Ilmastonmuutos muuttaa vääjäämättä elämää kaikkialla maapallolla. Millaisia muutoksia Suomen ilmasto ja luonto tulevat kohtaamaan tällä vuosisadalla? Miten vuodenajat muuttuvat? Pysyykö rannikko-Suomi merenpinnan yläpuolella? Valtaavatko lehtipuut metsämme? Voiko koko maan muuttaa pelloksi kasvukauden pidentyessä? Entä mitä pelloilla kasvatetaan? Onko metsissämme enää yhtään tuttua nisäkästä tai järvissämme tuttuja kaloja? Miten voi jo valmiiksi heikossa hapessa sinnittelevä Itämeremme? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin on etsinyt vastauksia televisiouutisten meteorologina tutuksi tullut Kerttu Kotakorpi, joka seuraa ilmastonmuutoksen vaikutuksia työssään päivittäin. Tähän kirjaan hän on koonnut uusimman tutkimustiedon mukaisen käsityksen siitä, millaista Suomessa voisi olla vuonna 2100. Pääsemme tutustumaan Suomen eri kolkkien muuttuneisiin maisemiin ja elinympäristöihin, uudenlaiseen lajistoon ja vuoden kiertoon, jossa talvet lyhenevät, kesät pitenevät ja sateet lisääntyvät. Kerttu Kotakorpi (s. 1987) on kotoisin Vaasasta ja opiskellut meteorologiaa Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut tv-meteorologina vuodesta 2008, ensin Nelosen uutisissa ja nykyään Ylellä. Kotakorpi on ollut lapsesta asti kiinnostunut luonnosta, ulkoilusta ja ilmastosta. Suomen luonto 2100 on hänen ensimmäinen teoksensa.

Esikoisromaani luontosuhteesta ja tuhovietistä Romaani tarjoaa uusia mutta tunnistettavia kuvia ihmisistä, arkisista tottumuksistamme ja luontosuhteeseen liittyvästä häpeästä Kun isä ottaa itseltään hengen, tytär ei ole yllättynyt. Hän tunnistaa itsessään saman tuhovietin, jonka kanssa isä ikänsä kamppaili. Surutyö nivoutuu yhteen ympäristöahdistuksen kanssa ja saa päähenkilön selvittämään, miksi toimimme omaa parastamme vastaan yksilöinä ja ihmiskuntana. Alkaa armoton itsetutkiskelun matka. Miksi puheet ja teot eivät kohtaa? Miksi arvot ja toiminta ovat ristiriidassa? Mikä luontosuhteessamme on vialla? Yhden puun tuho pureutuu ihmislajille ominaiseen tuhokäytökseen ja etsii siitä ulospääsyä Youtube-videoiden, maksullisten vihahuoneiden ja japanilaisen metsäterapian avulla. Ympäristön tilaa ja tulevaisuutta vasten peilautuvat niin Kardashianien täydelliset pihanurmet, lentomatkustamisen ristiriitaisuus, kulttuuriset vedenpaisumusmyytit kuin oman vanhemman itsemurhakin. Yhden puun tuho yhdistää kiinnostavasti autofiktion ja lyyrisen esseen. Katri Naukari (s.1984) on kirjoittaja, taiteilija ja tuottaja, jota kiinnostavat tavallisuudesta poikkeavat luontosuhteet. Naukari on opiskellut kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa, Oriveden opistossa ja Teatterikorkeakoulussa, ja hän on valmistunut Sibelius-Akatemiasta Musiikin maisteriksi.

Palkitun runoilijan Italiaan sijoittuva matkapäiväkirja ja esseistinen romaani ihmisestä muodonmuutoksessa. Kirjailija on matkustanut taiteilijaresidenssiin Italian Mazzanoon, mutta ei pysty kirjoittamaan. Hengästyttävän kauniissa maisemassakin kaiken lävistää pelko. Mikä on ihmiskunnan tulevaisuus? Mitä tapahtuu elämänmuodolle, johon olemme tottuneet? Mistä kaikesta on luovuttava ja riittääkö sekään? Residenssin arkeen sekoittuvat muistot toisista paikoista ja ihmisistä, kuolleista ja elävistä. Kun unet, havainnot ja kokemukset kietoutuvat myytteihin ja tarinoihin, kutoutuu lohdullinen ääni, joka ei suostu luopumaan toivosta.

Suomalaisille metsä on rikkaiden kokemusten ja rauhoittumisen paikka - vai onko? Janette Hannukaisen (s. 1982) kolmas runokokoelma kysyy, onko ihminen metsässä vai metsä ihmisessä. Mitä kuuluu suomalaiselle metsälle tehometsätalouden, ilmastonmuutoksen ja lajikadon aikakaudella? Monimuotoinen kokoelma pohtii metsän merkitystä ja ihmisen paikkaa ekosysteemissä. Teoksessa kohdataan pyhä petäjä, kaivataan takaisin puunlatvaan, kuunnellaan Pöpelikkö Groupin tiedotteita ja tehotuotetaan ihmishybridejä. Tampereella kasvaneen, sittemmin helsinkiläistyneen runoilijan säkeet henkivät huolta ihmisen luonnosta vieraantumisesta. Niissä soi kuitenkin myös vivahteikas huumori.

Juha Kauppinen (s. 1975) on suuren osan ammatillisesta urastaan kirjoittanut luonnosta ja ympäristöstä näkyvimmillä foorumeilla. Tätä työtä tehdessään hänellä on ollut tapana sanoa, että hän ei ole luonnonsuojelija. Vähitellen on kuitenkin tapahtunut muutos: Kauppinen on päätynyt kirjoittamaan ensin uraauurtavia tekstejä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmista ja sitten biodiversiteetin katoamisesta; puolustamaan luontoa, antamaan sille äänen. Tässä kirjassa Kauppinen kysyy, mistä luonnonsuojelussa on perimmiltään kysymys. Miten ajatus luonnon suojelemisesta syntyi, ja kuinka se laajeni käsittämään koko elonkehämme tulevaisuuden? Miksi jotkut rohkeat ihmiset uhraavat luontoaktivismille koko elämänsä, seisovat järkähtämättä monitoimikoneen edessä, erkaannuttavat itsensä muusta yhteisöstä tuhoten elantonsa ja terveytensä? Miksi toiset vaikenevat tai vastustavat suojelijoita? Heräämisissä kutoutuvat yhteen luonnonsuojeluliikkeen historia ja Kauppisen omat kokemukset lapsuudesta tähän päivään. Kymmenet haastattelut, luontoretket, uutisvirta ja lähdetekstit kuljettavat syvälle ihmisen ja luonnon suhteeseen ja suomalaisen yhteiskunnan ja päätöksenteon polttopisteisiin. Mitä luonnonsuojelijat vaativat 30, 40 tai 50 vuotta sitten? Ketkä vastustivat heitä? Mitkä vaatimuksista toteutuivat? Vielä historiallinen silmänräpäys sitten luonnonsuojelijoita pidettiin friikkeinä, mutta nyt suuryrityksen johtaja saattaa sanoa, että koko järjestelmämme pitää muuttaa luontolähtöiseksi, ja häntä kuunnellaan. Silti aktivistit saavat yhä osakseen vihaa. Luonnon tuhoutuminen jatkuu ja edessä ovat samat kysymykset kuin ennenkin, mutta aiempaa painokkaampina: mitä nyt pitäisi tehdä, ovatko muutokset mahdollisia tämän järjestelmän sisällä? Ovatko suurimmat heräämiset vasta edessäpäin?

Metsän ovi ja muita kertomuksia on kirja metsästä inspiraation lähteenä, lohdun ja hyvän olon paikkana. Kirjassa mennään metsään, kuljetaan polkuja ja katsotaan maisemia, kuljetaan niin kirjallisilla metsäpoluilla kuin oikeillakin. Mukana on sekä lyhytproosaa että faktaa. Metsää katsotaan eri kulmista. Omasta luontosuhteestaan kertovat muun muassa runoilija Risto Rasa, kuvataiteilija Sanna Kananoja, luontokuvaaja Mika Honkalinna sekä brittikirjailija Tiffany Francis-Baker. Leena-Kaisa Laakso on Uudellamaalla asuva vapaa toimittaja, tietokirjailija ja kouluttaja, joka menee metsään aina, kun mahdollista. Avain on aiemmin julkaissut hänen kirjansa Puutalotarinoita (2019).

Suurromaani puista ja ihmisistä Tietokoneista innostuneen pojan kohtalon muuttaa vanha tammi. Kasveja rakastava tutkijanainen tekee mullistavan havainnon. Pariskunta istuttaa takapihalleen uuden puuntaimen aina hääpäivänään. Viisi ystävystä yrittää keinoja kaihtamatta pelastaa Yhdysvaltojen luoteisosien viimeiset koskemattomat metsät 1990-luvun alussa. Yhdeksän toisiinsa nivoutuvaa tarinaa, joista jokaisella on juuret, runko ja latvus. Aikamme arvostetuimpiin amerikkalaiskirjailijoihin kuuluvan Richard Powersin Pulitzer-palkittu Ikipuut on polttavan ajankohtainen romaani elämäntapamme hinnasta ja paikastamme maailmassa. Se on myös henkeäsalpaavan upea ja koskettava ylistyslaulu luonnon ihmeille: sen sivuilla tuoksuvat neulaset ja humisevat sumusta kosteat rannikkometsät. Se saattaa muuttaa elämäsi.

Oivaltava kirja kysyy, voisimmeko oppia luonnolta valtavasti enemmän. Maailmassa on hieman alle kahdeksan miljardia ihmistä. Puita on kolme tuhatta miljardia, eikä eläin- ja eliölajien tarkkaa määrää tiedä kukaan. Luonto on täynnä syvää viisautta ja upeita innovaatioita, joiden rooli voisi olla suurempi itsemme ymmärtämisessä ja yritysmaailmassa. Luonnolla on meille varmasti paljon sellaista annettavaa, mitä parhailtakin asiantuntijoilta puuttuu. Voisivatko puut opettaa meille jotain olennaista kasvusta tai antilooppi huolten kanssa toimeen tulemisesta? Kirja lähestyy maailmaa ja elämää, luontoa ja etenkin ihmismieltä monesta yllättävästä näkökulmasta.

Lämpenevä ilmasto, lajistoltaan köyhtyvä luonto, muoviin hukkuvat meret, saastepilvien alla kärvistelevät suurkaupungit... Ympäristöuhkat varjostavat elämäämme ja saavat meidät katsomaan epävarmoina huomiseen. Toisaalta ne voivat sysätä etsimään tietoa ja toimimaan kestävämmän tulevaisuuden puolesta. Kuinka maailma pelastetaan? -teoksessa eturivin tutkijat tarkastelevat maailmaa koettelevia ympäristökriisejä ja keinoja vastata niihin. Millaisia kytköksiä ilmansaasteilla on ilmastonmuutokseen? Miltä näyttää ruoan- ja energiantuotannon tulevaisuus? Kuinka ihmiset saataisiin muuttamaan arkeaan kestävämpään suuntaan, ja voimmeko oppia jotakin koronapandemiasta? Teos on kolmas osa Helsingin yliopiston Tiedekulman kanssa yhteistyössä suunnitellussa Tiedekulmapokkari-sarjassa, joka tarjoilee tuoretta tutkittua tietoa eri teemoista helposti lähestyttävällä tavalla. Kirjan lopusta löytyvän visan avulla voit haastaa myös ystäväsi uuden äärelle!

Miksi suden suojelu ei näytä onnistuvan? Miten pitäisi suhtautua Itämeren laivaliikenteen ympäristöriskeihin? Onko ekosysteemipalveluiden käsite lumoava vai vieraannuttava? Onko jokainen valtio suvereeni suhteessa ympäristöönsä ja kansalaisiinsa? Tämäntyyppiset kysymykset ovat keskeisiä ja ajankohtaisia luonnonvarojen kestävän käytön kannalta. Niihin vastaamiseen luonnonvarapolitiikka tarvitsee luonnontieteellisen näkemyksen lisäksi ihmistieteiden tukea. Siinä missä luonnontieteet luotaavat ekosysteemien rakenteita, prosesseja ja muutoksia, ihmistieteet tekevät ymmärrettäväksi päätöksenteon taustalla olevia yhteiskunnallisia rakenteita ja prosesseja, tarpeita ja intressejä sekä kulttuurisia muutoksia. Ihmistieteet kertovat kansalaisosallistumisen, päätöksenteon perustelujen avoimuuden ja luonnonvarapolitiikan vaikutusten ennakoimisen ja tunnistamisen tärkeydestä. Tiedeneuvo luo ajankohtaisia näkymiä etenkin yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden asemaan luonnonvarapolitiikassa. Pitkän linjan tutkijat käyvät läpi omakohtaisesti tieteen, yhteiskunnan ja politiikanteon muutosta. Kirja on tarkoitettu kaikille luonnonvarapolitiikasta ja luonnonvarojen kestävästä käytöstä kiinnostuneille. Sitä voidaan käyttää myös oppimateriaalina sekä politiikan muotoilun apuna.

Ihminen on osa luontoa, ja luonto on ihmisen koti. Olemme erottamaton osa lähes lukemattomien lajien verkostoa, jonka toiminnasta riippuvat elämän edellytykset. Tästä lähtökohdasta Ilkka Herlin ja Saara Kankaanrinta ovat omistautuneet Itämeren suojelulle, ilmastonmuutoksen torjumiselle sekä luonnon monimuotoisuuden pelastamiselle. He tekevät konkreettista työtä ekologisesti kestävän maa- ja metsätalouden parissa, vesistöjen elonkirjon suojelun sekä energiantuotannon kehitystyössä. Molemmat ovat jo pidempään julkaisseet eri foorumeilla kolumneja, joiden laajaa antia sekä sitä täydentäviä uusia tekstejä on koottu kirjaan Luonnollisia ajatuksia. Äärimmäisen ajankohtainen teos näyttää, miten ekologisen ajattelun on oltava rohkeaa, ymmärrettävä kokonaisuudet sekä tarvittaessa korjattava itseään alati karttuvan tutkimustiedon muokatessa yhteisen tulevaisuutemme näkymiä. FT ILKKA HERLIN (s.1959) on mm. Cargotecin, Tampereen yliopiston, Soilfoodin ja Q Powerin hallituksen puheenjohtaja. SAARA KANKAANRINTA (s.1978) on BSAG -säätiön ja Carbon Action -alustan puheenjohtaja, LUKE:n johtokunnan varapuheenjohtaja sekä hallituksen jäsen useissa ekologisissa kasvuyrityksissä. Herlin ja Kankaanrinta ovat ympäristövaikuttajia ja yhdessä perustajia Baltic Sea Action Group (BSAG)-säätiössä, Soilfood Oy:ssä ja Q Power Oy:ssä. He omistavat tutkimustila Qvidjan Paraisilla sekä Gullkronan sataman saaristossa.

Pieni varoitus: tämä kirja ei kerro, miten ilmastosta pitäisi ajatella, mutta sen lukeminen auttaa matkaan lähtemisessä. Se ei kerro kaikkea eikä uppoa yksityiskohtiin, vaan on pintaraapaisu pintaa syvemmältä. Vaikka tiedämme paljon, teemme liian vähän. Ilmastosta puhutaan enemmän kuin koskaan, mutta tieteen, julkisen keskustelun ja politiikan ymmärtäminen vaatii uusia tapoja ajatella, ilmastolukutaitoa. Tiedetoimittaja Mikko Pelttari kertoo kirjassaan Lämpenevä Maa - ilmastolukutaidon käsikirja, miten ilmastopuheesta saa selkoa, ja mikä tekee ilmastonmuutoksesta yhteiskunnallisen ilmastokriisin. Teos on tutkimuksesta ammentava johdatus ilmastonmuutoksen ajatteluun, ja se tarjoaa näkökulmia ja oivalluksia niin aloitteleville kuin kokeneillekin ilmaston ajattelijoille.

Miten Suomen kunnat pystyvät vastaamaan ympäristöhaasteeseen? Ympäristökriisi ympärillämme kiihtyy. Onneksi olemme jo ryhtyneet ratkaisemaan ongelmaa ja asettaneet tavoitteita sitä varten. Haasteenamme onkin nyt päästä näihin tavoitteisiin. Tiiviiksi paketiksi puettu Ympäristökäsikirja kuntapäättäjille pureutuu tähän haasteeseen ja auttaa luotsaamaan Suomen kuntia kohti kestävää tulevaisuutta. Käsikirja tarkentaa, mitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi voidaan tehdä ja minkälaisia poliittisia päätöksiä kunnissa on tehtävä, jotta luonnon monimuotoisuuden ja kestävän kehityksen tavoitteisiin oikeasti myös päästään. Kirja sopii kaikille, jotka haluavat konkreettisesti edistää kestävyyttä. Kuinka Suomen kunnat pystyvät vastaamaan ympäristöhaasteeseen? Miten kunnat voisivat rahoittaa ympäristötekojaan? Mitkä ovat ne pullonkaulat hallinnoissa, jotka estävät ympäristötekojen toteuttamisen? Ratkaisuehdotukset ja konkreettiset suositukset on kerätty viimeiseen lukuun, joka toimii muistilistana päättäjille. Käsikirjan kirjoittajina on huippututkijoita, kokeneita kuntapäättäjiä, ministeriöiden ja järjestöjen edustajia. Kirjan on Kalevi Sorsa -säätiössä ideoinut ja toimittanut Samuli Sinisalo.

Vastuullisista vaatteista puhutaan enemmän kuin koskaan, mutta mitä vastuullisuus oikeastaan tarkoittaa? Mistä voi tietää, mikä on oikeasti ekologista ja eettistä? Entä kenen vastuulla on hillitä ilmastokriisiä kiihdyttävää liikakulutusta?Rakastan ja vihaan vaatteita on vaatealalla pitkään työskennelleen Anniina Nurmen henkilökohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen vaateteollisuuteen.Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä pohtii, miten alan rakenteiden pitäisi muuttua, jotta voisimme taas rakastaa vaatteitamme.Kirja tarjoaa lukijalle eväitä oman vaatesuhteen ja kuluttajuuden kriittiseen tarkasteluun ja auttaa näkemään viherpesun läpi.

Miten lopettaa turha kuluttaminen? Älä osta mitään turhaa roskaa, Julia Thurén aina sanoo itselleen, sillä hän tietää, ettei se tee hyvää hänelle, saati planeetalle. Siitä huolimatta hän ostaa. Kirjassaan Kaikki kuluttamisesta Thurén selvittää, missä kuluttamisen juuret ovat, miten tavaran haalimisen voisi lopettaa ja millaisia tulevaisuuksia se voisi tarkoittaa. Tutkimustietoon perehtynyt ja asiantuntijoita haastatellut Thurén nimittäin tietää, että on täysin mahdollista löytää järkeviä rahankäyttökohteita, kuten aikaa, vapautta, turvallisuutta ja merkityksellisyyttä.

Luopua, tyytyä, jäädä paitsi - pyrkimyksemme ekologisesti kestävämpään elämään hahmottuu helposti kieltäytymisten ja niukkuuden kautta. Entä jos asia onkin toisin? Voivatko ekologisesti kestävämmät valinnat olla merkityksellisyyden, osallisuuden ja elämän mielekkyyden lähde - jotakin aiempaa enemmän? Ella Vihelmaa kirjoittaa teoksessaan ekologisten valintojemme elämyksellisestä voimasta ja kestävämmän elämäntavan mahdollisuuksista. Ympäristön tila huolestuttaa meitä, mutta tunnistammeko arjessamme sen, kuinka kestävämmät valinnat voivat rikastuttaa kokemusmaailmaamme? Olemmeko oivaltaneet, kuinka syvästi palkitsevaa osallisuus voi olla silloinkin, kun yksittäisen ihmisen teot tuntuvat vähäpätöisiltä? Mukana teoksessa on myös kestäviä valintoja tehneiden henkilöiden kokemuksia siitä, miten nuo valinnat ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Ella Vihelmaa on helsinkiläinen filosofian lisensiaatti. Hän on työskennellyt ympäristöteemojen parissa niin kääntäjänä, neuvojana, oppaana, tutkijana kuin järjestötoimijanakin.

Miten maailmaa muutetaan? Ainutlaatuinen kertomus nuoren aktivistin kasvusta syrjäkylältä kansalaisvaikuttajaksi ja yhdeksi puolueensa suosituimmista poliitikoista. Riikka Karppisen tarina on inspiroiva kertomus siitä, kuinka liberaali nuori nainen löi läpi skeptisesti luonnonsuojeluun suhtautuvassa Lapissa. Muotteihin mahtumaton, rohkea ja positiivinen Karppinen on kansalaisvaikuttamisen moderni esikuva. Karppinen opiskeli Suomen pienimmässä kyläkoulussa, kun yksi maailman suurimmista kaivosyhtiöistä alkoi etsiä malmia hänen rakkaalta kotisuoltaan. Koulutytön kamppailu suojellun Viiankiaavan puolesta muuttui uraksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja politiikan parissa. Mikä sai hänet uhraamaan koko elämänsä toiminnalle paremman maailman puolesta? Karppisen tarina luo uskoa siihen, että ympärillä olevaan maailmaan voi todella vaikuttaa. Riikka Karppinen (s. 1994) on vihreiden varapuheenjohtaja, ympäristövaikuttaja ja kunnanvaltuutettu Sodankylässä. Sotilasarvoltaan hän on reservin kersantti. Joonas Lehtonen (s. 1993) työskentelee Iltalehden ulkomaantoimituksen esimiehenä. Hän tutustui Riikka Karppiseen tämän alaisena armeijassa.

Kolme naista, kolme aikakautta ja kolme kohtaloa Musta peili on maagisen kaunis romaani maailmasta, jota öljy pyörittää. Ja ihmisestä, jonka on katsottava kuvastimeen. Kun Ida Tarbell on lapsi, hänen kotikaupungissaan 1860-luvun Rousevillessa maasta suihkuaa mustaa kultaa. Kun Lotte Teer on lapsi vuonna 1973, Amsterdamissa keräännytään moottoritielle piknikille. Astrid Fuglesang on aina haaveillut öljynporauslautoista ja nousee sellaisen kannelle vuonna 2028. Vuosimiljoonien ajan musta neste nukkuu hain unta onkaloissa maan ja meren alla. Kun se herätetään, ihminen ei osaa elää ilman sitä. Ida, Lotte ja Astrid ovat määrätietoisia naisia, joiden tarinaan öljy kiemurtelee. Kukin heistä ottaa sen haltuunsa, tavallaan. Emma Puikkonen (s. 1974) on kiitetty kirjailija ja sana- ja teatteritaiteen opettaja, joka kirjoittaa tärkeistä, ajankohtaisista aiheista. Hänen romaaninsa Eurooppalaiset unet (2016) oli ehdolla Finlandia- ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi. Ilmastonmuutosta käsittelevä Lupaus (2019) oli arvostelumenestys ja Helsingin Sanomat nosti Puikkosen yhdeksi tärkeimmistä nykyprosaisteistamme.

Turvetuottaja Karstulassa. Lämmityshiiliyrittäjä Puolan maaseudulla. Hiilikaivosduunari Itä-Saksassa. He ja monet muut miettivät, mitä Euroopan syrjäseuduille jää, kun turpeen ja ruskohiilen kaltaisista fossiilisista polttoaineista luovutaan. Eurooppalaisten valtioiden ilmastotavoitteet näyttäytyvät järkeviltä kaupungeissa, mutta moni keskusten ulkopuolelle jäävä pelkää oman tulevaisuutensa ja asuinpaikkakuntansa elinvoimaisuuden puolesta. Kirjassa tavataan heitä, joille ilmastoliikkeen nousu tarkoittaa vanhan elinkeinon loppumista. Samalla kirjoittajat valottavat eri puolilla Eurooppaa valtapuolueiden haastajiksi nousseiden populistipuolueiden tapaa ymmärtää syrjäseutujen mullistusta - ja valjastaa se protestiääniksi perinteisiä puolueita vastaan. "Pitkät jäähyväiset" on kirjoittajien rehellinen matka ulos kaupungeista sinne, mistä nuoret ovat muuttaneet pois ja missä vähät työpaikat ovat kiven alla. Se on kuvaus heistä, jotka ovat globalisaation ja ilmastonmuutoksen torjumisen häviäjiä. Moni syrjäseudun asukas kokee itsensä toisen luokan kansalaiseksi kaupunkilaisiin nähden. Heidän tulevaisuutensa fossiilivapaassa maailmassa on kaikkea muuta kuin turvattu. Petri Raivio (s. 1979) on Ylen ajankohtaistoimituksen toimittaja, joka on työskennellyt ulkomaantoimittajana ja vuosina 2016-2019 Ylen EU-kirjeenvaihtajana Brysselissä. Anna Saraste (s. 1989) on Berliinissä asuva vapaa toimittaja, jota kiinnostavat erityisesti ihmisten selviytymiseen ja tasa-arvoon liittyvät aiheet. Hän työskentelee Yle Uutisten avustajana sekä Saksan yleisradioyhtiön Deutsche Wellen TV-uutisissa.

Aikaa ei ole hukattavaksi hetkeäkään. Hiilidioksidimäärä, jonka voimme ilmakehään vielä nykymenolla päästää, on käytetty noin seitsemässä vuodessa. Muuten tavoite ilmaston lämpenemisen rajoittamisesta 1,5 asteeseen ei onnistu. Viimeinen siirto kertoo, mikä on suomalaisen ympäristöliikkeen tila juuri nyt. Mitkä ovat monenkirjavan liikkeen yhteiset tavoitteet ja keskeiset ristiriidat? Miten tavoitteista tärkeimpään eli ilmastokriisin ja elonkirjon pienemisen ehkäisemiseen voidaan päästä? Suunnataanko katse poliitikoihin, kansalaisjärjestöihin, lakkoileviin koululaisiin vai suurimpiin saastuttajiin? Viimeinen siirto innostaa, provosoi, valistaa, saarnaa ja kannustaa - se herättelee meitä kaikkia toimintaan. Kirjan tavoitteena on tehdä tyhjäksi kaikki tekosyyt, joita keksimme oikeuttaaksemme sivustaseuraamisen.Teemu Vaarakallio on vapaa kirjoittaja ja aktivisti, joka kirjoittaa ja toimii suoraan erityisesti ihmisoikeuksien ja ympäristöoikeudenmukaisuuden puolesta. Kirjassa ovat mukana Leo Stranius, Sini Harkki, Teppo Eskelinen, Sanna Ryynänen, Maija Li Raudaskoski, Tuulia Reponen, Sonja Nielsen, Eleonoora Karttunen, Amos Wallgren ja Toni Ruuska.

Heitä omena ilmaan ja pysäytä se lakipisteeseen. Onko se menossa ylös vai tulossa alas? Jos katsot menneeseen, se matkaa ylös. Jos katsot tulevaan, se on jo putoamassa. Ihmiskunnallakin on lakipisteensä ja se on käsillä juuri nyt, tämä piinaava, pysähtynyt hetki ennen pudotusta.Vuosi 2045. Ekokatastrofi on edennyt ja ympäristöliike radikalisoitumassa. Ruotsissa ekoyhteisö on juuri tehnyt joukkoitsemurhan, mutta Suomessa vaikuttaa vielä rauhalliselta. Kun vaateketjun johtaja kuolee oudossa älylaiteturmassa, poliisi ei osaa epäillä rikosta. Toisaalla epäilykset ovat heränneet. Mediajätti Googlen toimittaja Aaro Kangas saa tehtäväkseen selvitellä Tammilaakson ekoyhteisön mahdollista radikalisoitumista, ja putoaa tietämättään lähelle kunnianhimoisen tuhosuunnitelman ydintä. Selvittelystä tulee pian hyvin henkilökohtaista - ja vaarallista.Scifidekkari Lakipiste sijoittuu aikaan, jona ekokatastrofi ja uusi teknologia ravistelevat todellisuutta tunnistamattomaksi. Mikä on ihmisen paikka maailmassa, jossa koneet tekevät jo lähes kaiken tehokkaammin? Pitäisikö meidän pelätä ja mitä?