Maaliskuun ensimmäisenä torstaina 7.3. klo 18 alkaen Tiksin Runoklubilla nähdään ja kuullaan lavarunoutta Hanna Rentolan juontamassa Tiksi Open Micissä. Illan aloittavat runoilijat Santtu Puukka ja Jussi Kiova, jonka jälkeen sana ja mikrofoni on vapaa.
Tapasimme Hanna Rentolan kanssa teen ja leivosten äärellä kevään ensimmäisenä aurinkoisena päivänä. Keskustelimme Helsinki Poetry Connectionin tulevasta vierailussa Tiksin runoklubilla, mutta ehdimme puhua hieman muustakin.
Kerro Helsinki Poetry Connectionin viimeisimmät kuulumiset? Ketkä työskentelevät yhdistyksessänne aktiivisesti tällä hetkellä?
– Tällä hetkellä suunnittelemme tulevan kauden toimintaa. Meneillään on murrosvaihe, jolloin katsotaan menneeseen ja juonitaan tulevaa. Hallituksessa on tällä hetkellä 10 henkilöä ja varajäseniä on saman verran.
Mikä on oma roolisi Helsinki Poetry Connectionissa?
– Olen ollut neljä vuotta mukana HPC:n toiminnassa. Ensimmäiset kaksi vuotta olin sihteerinä ja sen jälkeen olen kaksi vuotta juontanut säännöllisesti open mic -tilaisuuksia. Aiemmin kokoonnuimme Ravintola Vastarannan Kiiskessä, josta tapahtuma sai nimekseen Kiiski Open Mic ja nyt noin puolentoista vuoden ajan olemme olleet Sörkan Ruusussa Ruusu Open Mic -nimellä. Tuotin ja juonsin klubia yhdessä Elsa Töllin kanssa. Elsan nyt lähdettyä ulkomaille hänen tilalleen tulee Ainokaisa Huusko.
Lavarunous on Helsingissä ja vähän muuallakin supersuosittua. Mihin sinun mielestäsi sen suosio perustuu?
– Lavarunous on taiteenlajina laaja ja erilaiset tyylit salliva. Mukana voi olla räppiä, laululyriikkaa ja genren rajat voivat venyä. Lavarunoudesta ei ole kehittynyt elitististä ja ei-ammattilaiset ulossulkevaa. Pyrimme luomaan ilmapiirin, johon kaikki tuntevat olevansa tervetulleita lukemaan runojaan ja jossa kaikki äänet ja tyylit ovat yhtä arvokkaita. Runoilijat voivat olla kokeneita tai sitten aivan ensi kertaa asialla.
Kuulostaa hyvältä. Tilaisuuksissanne on todella hieno tunnelma ja yhteisöllisyys tulee esiin.
– Luulen, että lavarunous täyttää ihmisen perustarpeen tulla kuulluksi, kuulua yhteisöön ja saada ilmaista itseään. Kaikki oppivat toisiltaan. Open mic eroaa perinteisestä lausuntaesityksestä tunnelmaltaan. Esityksissä on aitoutta ja rosoa. Tilanne on aina jännittävä, kun esiintyjä esittää omia tekstejään, mutta yleisö kannustaa ihanalla tavalla.
Lavarunoustapahtumat ovat yleensä ravintoloissa. Miten kirjasto sopii mielestäsi lavarunouden areenaksi?
– Kirjasto asiakkaiden yhteisenä olohuoneena on todella käsi ojossa kohti ihmistä ja kuuntelee herkällä korvalla heidän tarpeitaan. Kirjasto taipuu oikein hyvin lavarunouden esityspaikaksi, sillä ihmiset, jotka tulevat open mic -tilaisuuksiin, tulevat sinne nimenomaan runojen takia. Kirjastoon voivat tulla myös nuoret ja lisäksi kirjastot ovat useimmiten esteettömiä paikkoja.
Teettekö yleensä keikkoja Helsingin ulkopuolelle? Minkälaisin odotuksin tulette Vantaalle? Mitä terveisiä haluaisit lähettää vantaalaiselle yleisölle?
– Me teemme aina keikkoja, kun tulee kutsuja. Olemme todella iloisia, että meidät on kutsuttu Vantaalle esiintymään. Hallituksessamme on muuten Vantaalta kotoisin olevia henkilöitä. Helsinki Poetry Connection nimenä viittaa kansainvälisyyteen ja siihen, että haluamme luoda yhteyksiä. Runo on silta lukijan ja kuuntelijan välillä.
Minkälaisella konseptilla Helsinki Poetry Connectionin Open Mic tulee Vantaalle?
– Konsepti on sama kuin säännöllisillä open mic klubeillamme. Aluksi esiintyy kaksi lämmittelijää, joista toinen, Santtu Puukka asuu Tikkurilassa. Jussi Kiova on HPC:n porukkaa. Lämmittelijöiden jälkeen seuraa tavanomaiseen tapaan Ruusu open mic, jossa sana on vapaa.
Onko sinulla vinkkejä siitä, miten kirjoittaa hyvä lavaruno?
– Mikä tahansa teksti voi olla hyvä lavaruno. Kannattaa lukea omia tekstejään paljon ääneen ja ottaa esityksessä huomioon, että yleisö ei näe tekstiä kirjoitettuna. Yhtä henkilöä kohti aikaa on 5 minuuttia. Yksi runo rauhallisesti esitettynä on usein parempi kuin mahdollisimman monta hätäisesti luettuna.
– Lavarunon pitäisi pystyä yhdellä kertaa sanomaan asiansa, sillä se voi olla ainut kerta, kun kuulija pääsee runon kuulemaan. Lavarunousyleisö arvostaa ja kannustaa esiintyjää ja he nimenomaan tulevat paikalle kuuntelemaan runoilijoita.
Mikä on oma kosketuksesi runouteen? Mistä kiinnostus on lähtöisin?
– Lukioikäisenä minulla oli runovaihe. Lainasin kirjastosta runokokoelmia ja kirjoitin runoja. Osallistuin kirjoittajakoulutukseen, mutta sain palautetta, että runoni eivät ole oikeanlaisia. Lavarunoudessa minua kiehtoo sallivuus ja se, että runous on leikkikenttä, jolla voi kokeilla kaikenlaista. Lavalle voi tuoda monenlaisia tekstejä, jotka muuttuvat, kun niitä esittää. Lavarunouden kautta löysin runouden uudestaan.
Onko sinulla suosikkirunoilijoita?
– Kaikki open mic -runoilijat ovat suosikkejani. Tilaisuuksissa käy paljon ihmisiä ihan säännöllisesti. Uusien tekstien ja ideoiden runsaus on kiehtovaa samoin kuin se, miten runojen esittäminen kehittää ilmaisua ja runoilijoista kuoriutuu omannäköisiään. Kirjoitetuista runoista puheen ollen, Anja Erämajan teksteistä pidän tosi paljon. Myös ne heräävät eloon lavalla kuultuna.
Lämpimästi tervetuloa alkaen kello 18 lukemaan omia runojasi ja kuuntelemaan esityksiä!
Paikka: Tikkurilan kirjaston musiikkiosasto,
Lummetie 4