Maailma ympärillämme on yhtäkkiä muuttunut kafkamaiseksi paikaksi. Hallitus on ilmoittanut ottavansa käyttöön poikkeuslait, koulut ja kirjastot suljetaan, kadut autioituvat ja kaupoista loppuu – vessapaperi.
Tiksin runoklubin haaste teille kaikille on pukea tämän epätavallisen ajan tunnelmat runomuotoon ja jakaa tuotokset Tiksin runoklubin blogin kautta yleisölle.
Voit kirjoittaa runosi tämän jutun lopussa olevaan kommenttiosioon ja julkaista sen nimimerkillä, mikäli et halua oikeaa nimeäsi näkyviin. Sivusto kysyy myös sähköpostiosoitetta, mutta se jää vain toimituksen tietoon. Runosi ei tule näkyviin heti, koska toimituksen pitää ensin hyväksyä tekstit. Enimmillään viive voi olla viikonlopun mittainen.
Runon muoto on vapaa. Voit kirjoittaa haikuja, proosarunoja, sonetteja ─ mitä ikinä haluat. Voit esittää runosi podcastilla tai videolla liittämällä tekstiin linkin Youtubeen tai muuhun vastaavaan, johon olet ensin tallentanut videosi.
Tämä haaste ei ole kilpailu, eikä runojen muodollinen pätevyys tai tekninen toteutus ole olennaista. Tärkeämpää on tulla kuulluksi runojen kautta ja jakaa tuntoja muiden kanssa.
Lämpimästi tervetuloa mukaan runohaasteeseen!
Toivottaa Tiksin runoklubin suunnitteluryhmä
Elämä koettelee.
Ampuu kovilla.
Ihminen – vaivainen pelinappula
koronapelissä.
Pieni virus saa aikaan kaaoksen.
Yksi sairasuu – satojatuhansia sairastuu –
maailman talous kaatuu.
Älä matkusta. Älä kokoonnu. Älä tartuta.
Kuitenkin -me kaikki olemme luojan pelinappuloita.
Sairastume, kuolemme,
jos ei koronaan
niin johonkin muuhun.
COVID-19
– ahdistus ja vaara
ilmastonmuutos
– ahdistus ja vaara
kylmä sota, maailmansodat, terroristit, politiikka,
öljy loppuu, vietnamin sota, tshernobyl, sars, zika,
kuolema, työttömyys
– ahdistus ja vaara
aurinko nousi tänään, lienee laskussaan illemmalla
– ei ahdista, ei pelota
hassua
VAPAUS
ottanut vapaata.
Jättänyt meidät ohittamaan naapureita,
vastaantulevia, nopein askelin.
Istumaan raitiovaunussa mahdollisimman
kaukana toisista.
Väljästi. Ilman hymyä.
Mekaaniset jättiläisnuket.
Vailla tunteita.
Gia Virkkunen
Korona, korona, korona,
uutiset juoksevat silmissä norona.
Ei tule enää mistään tuutista,
muuta kuin vain koronauutista.
Mieli metsään halajaa ihmismassoja pakoon,
vaan mahtuuko sielläkään enää sopivaan rakoon.
Lapset on otettu kotiin oppiin,
vanhukset käsketty neljän seinän sisään koppiin.
Ne jotka pystyy, tekee etätyötä,
muut tyytyvät yrittäjien tapaan kiristämään vyötä.
Kaikilla kauppaan on hamstaraamaan hoppu,
vessapaperikin kun on jo kuulemma loppu.
Kaikki nyt hurjana vain ruokaa pakastaa,
vaan kuten vanha kirjakin ohjaa; nyt olisi aika rakastaa.
Ehkä tämä on kaikille hyvä hetki,
tehdä kriisistä elämän mullistava retki.
Hidastunut kun on väkisin elämän tahti,
selästä heitetty turha rahti.
Nyt olisi hyvä hetki toiselle tukea antaa,
ja osa lähimmäisen askareista itse kantaa.
Auttaa toista ja tarjota tukea,
keittää kahvia ja vaikka hetken kirjaa toiselle lukea.
annetaan
veljelle valtuuksia
laitetaan
kansa tiloihin, poikkeus
toivotaan
taannoista tulosta
pistetään
yhteys puoliksi, suku
ZOONOOSI
Korona , hiv, ebola,
sars, zika, aids,
lintuflunssa ja hullun lehmän tauti.
Julmuudesta sakotetaan,
ei niitä olisi ollut,
jos olisimme kohdelleet
eläimiä kunnioittavasti.
Taas on tuhottu lintuja
ennen kuin korona iski.
Eikä villieläinten syöntiä kielletty
kuin epidemian ajaksi.
Luonto antaa anteeksi,
jos vain voi.
Ilma ja vesi kirkastuvat kilpaa.
Ihana kuulla jonkun toisenkin ajattelevan asiaa eläinten näkökulmasta. Samat ajatukset itselläni. Ihmiset tuohoavat luonnon ja kohtelevat eläimiä huonosti – ja pandemian surullisimpana huippuna on lääketeollisuuden julmat eläinkokeet ihmisten lääkitykseen:(
Kirjoittaminen auttaa ahdistukseen; tästäkin näkökulmasta. Kiitos!
Nyt on sitä
aikaa
olla kotona.
Sitähän minä toivoin
en vain ymmärtänyt
että se tarkoittaisi poikkeustilaa.
Olenko koskaan kokenut
näin vahvasti asuvani Uudellamaalla?
Everything I write
Everything I write now is post Corona. …. But I lost you years ago anyhow …
A seismic shift in the world’s consciousness.
Suddenly, we’re awakened by the fear of mortality,
Finally, we pick up those books we always meant to read.
Memes are followed by horrific news items we share unwittingly.
Isolation within isolation.
As I look back on my path from here the thorny bushes grow entangled,
Behind me
And mock me as I wonder if I can ever climb back down again.
Grief delves into a mass of populism.
We are no longer split into classes but those who choose community,
And those who choose to blame the free.
… and I miss you in the southern seas.
Living on borrowed time now, dutifully carrying out the role of a law abiding, God-fearing citizen Trying,
To prove to society that we’re all doing the right thing.
And I still wonder …
… how will I ever get you back to me?
Follow me-
IG: gnattie75
https://gnattie.blogspot.com/
Here you can listen Nathalie performing her poem Everything I write: https://kirjasto.one/runoklubi/runoja-kuunneltavaksi-poems-to-listen/
Näin lentokoneen kiitävän aurinkoisella taivaalla. Se tuntui odottamattomalta.
Työnsin lastenvaunuja eteenpäin ja mietin, miten onnellinen olin siitä, etten ollut tuolla, pilvien päällä.
En pohtinut, minne matkustajat olivat menossa, vaan mistä he tulivat. Millaisia unelmia heillä oli ollut.
Kaikki oli muuttunut.
1.4.2020
Kävelen tyhjällä kadulla,
kuin viimeisellä rannalla.
Muutama yksinäinen ihminen
tulee vastaan
ja vilkaisee minuun
kasvosuojuksen takaa,
tehden sulavan väistöliikkeen.
Kylmä luoteistuuli työntyy
aggressiivisesti kasvoilleni,
aurinko paistaa lämmittämättä.
Linnut laulavat sinisellä
huhtikuun taivaalla.
Terassilla iso kissa naukuu äänettömästi,
nostokurjet nostavat taakkaa korkeuksiin
he rakentavat tulevaisuutta
epävakaina aikoina.
Ensimmäiset uurteet
Lukittuina fantasioimme
maa ympärillä kääntyy
mennyt pois haalistuu
ja kasvosi kuin unta nyt ovat
en enää niitä koskea voi
etkä sinä tiedä jos kuolen
Kauneutemme vuodet
paloimme avoimella kadulla
lauseemme runoutta
jaoimme viisautta
rakastuimme, tanssimme
emmekä näitä päiviä nähneet
Maailmamme entiset,
nyt unikuvia vain
hyvin katoavia niin
muistan halusi maun
muistatko sydämeni halun?
Sekin sinne menneseen jäi
Peiliin yksinäiseen katsoessani,
näen kasvojeni ensimmäiset uurteet
ne vuosiemme loppu piirsi
kun tautista yötä valvoin
Ensamhet
långa skuggor i ditt kök
du väntar visst besök
längtar efter sällskap –
gemenskap, lite stök
genom rutan tittar ut
klockan tickar en minut
en förnimmelse då rörs –
något hörs, en salut
fink på fönsterblecket
flyger sen till räcket
med sitt huvud nickar –
vickar, lämnat fågelsträcket
det är helt vindstilla
i snåren runt din villa
himlen fylls av ömhet –
en närhet, i det lilla
Kiireessä peiton alle ja sieltä pois
hengittää rytmiä liikennevalojen
Valot
päälle
känni
päälle
Tule
minun
päälle
Ja nyt, toisaalta ja toisinaan
on hiljaista, kun
musta joutsen kävi Suomeen asumaan.
Joku toivoo, että torilla melua ja olisipa vielä niin
kuulin delfiinien keskustelevan –
ne harkitsivat palaavansa kanaaliin
joku kaipaa kumppaniaan ja matkoja, jotka peruttiin
minä kuulen, että toisessa maassa nähtiin taivas ensi kertaa vuosikausiin
minä en tiedä paljoakaan
mutta toivon paljonkin
antaa tämän ajan olla
musertaa, ehkä parantaa
ja hetkessä olemme valmiimpia
Nyt riittää jo pelko
ei riitä mielissä seinät ja rajat
kunhan rakkaus riittää
onha meillä ulkona puut ja sisällä patjamajat
nyt ei käydä sotaa
toisiamme vastaan:
et tarvitse paperimuuria
et ruokavarastoja itestäs korkeempia
sun luulot tän maailman lopusta on liian suuria
niitten rinnalla
ihmiset sun rinnalla näyttää pieniltä
suorastaan mitättömiltä
ja virukset joka pinnalla
jopa kolme metrisiltä
sä voi häätää pöpöt ja perhees pois
muttet pelkoa pois eteisestä
ei riitä desinfiointiaineet siihen
se imeytyy parkettiin ja kattoon
se tarraa jalkansa eteisen mattoon
ja vaikka kopistelisit
sen kynnet on jo kiinni kudoksissa
miten voit olla omaan yksiöösi niin kadoksissa?
samalla tavalla kun mäkin
mutta aina voi nousta ylös
laittaa housut jalkaan
heittää niskaan täkin
ja tehdä siitä supersankariviitan!
näyttää että kyllä täälläkin osataan
pitää roistoja säppiin ja häkkiin!
sun sohva on batmobiili
ja sun lepakkoluolassa on kaikenlaisis vempaimii
kuten smoothieblenderii ja kuumemittarii
hei kyllä me pystytään tähän!
soitetaan videopuheluu robinille
että tuotko kaupasta lisää leipää
soitetaan sen jälkeen jokerille
että hei muista äijä välillä lepää
nyt et saa lähtee kaupungille riehuu
nyt ei tarvii meikkii tai pellenaamarii
ei tarvi esittää mitään
hei äijä:
mitä muuten kuuluu?
otetaan hyvä asento sohvalla
toinen käsi niskan takana
ja toinen selkänojalla
tää on sun uus taisteluasento
ja hei nyt me taistellaan!
voit lukee kirjaa
käydä ulkona
keittää lisää kahvii
mutta sitten taas palataan
takas taisteluasemiin
eturintamaan
näytetään että näin me ollaan aloillaan
kunhan mahdollisimman moni
pysyis asemissaan omassa kodissa
kohta ne pirulaiset on motissa
ja sairaalahenkilökunta juoksee
mantan patsaalle
ja mantan patsaskin kumartaa heille
ei se haittaa
voidaan rakentaa uusi ylijääneistä hengityssuojaimista!
ihmisiä halataan
paitoja riisutaan
naurua ja skumppaa virtaa
ja kohta meidänkin on aika juhlia
nostaa maljat voitolle
ja todeta:
että kyllähän mekin osataan olla
aika velikultia
quarantine time
requires
rescheduling, recalculating, rethinking
recovering, reaction
rebuilding, reconstructing, redevelopment
remedy, resurgence, rehab, respect, responsibility
reflection of hope
’
after these times
release, relief, renewal
responsibility, respect, rebuilding, redevelopment
reunification, revival
’
no rejection, no repression
no return but
retreat, request, reminder
’
repeat, resound:
no return to the old
reorganization!
’
Korona siellä,Korona täällä,Korona ei käy koskaan hyvinkäällä..Ja jos käy,niin vaan naapurin Tainassa ja hänelläkin vain pienen hetken lainassa!!!(Valoa kohti) T:Toni
-Voi kauheeta; huokaa
karanteeni-mummu, ja sulkee
näköradion. Tuntee vatsanpohjassaan
akuutin koronaähkyn ensioireet
-Pahalta näyttää, mutta ei tämä
maailmanloppu ole. Ei mikään lopulta
ole… paitsi maailmanloppu,tietenkin
© Tomi Voronin
Kehitit NUHAN, sinä saatanan Wuhan,
jossa savuiset lepakot ja käärmeen kepakot oli kivasti rivissä.
Nyt on nimiä kivissä,
Haaveet on porona,
sinä helvetin korona.
Et maksa veroja, lietsot eroja,
kuppaat rahat,
kellistät hyvät, kellistät pahat.
Voi sua vitun virusta,
oot lähtöisin pirusta.
05.04.2020
yesterday
10,000 steps in the sun
avoiding other people
the traffic on the right is
wrong traffic for too many;
limited restriction
now I am writing
because I can’t do anything else
with every part of my body
I write alone
the text wobbles like footprints in the first snow
the headline is the first sentence
palm-sized, finger-thick,
with shoulder-width handwriting, I write
with every part of my body
I write to myself
I write about a quiet week
about the Easter(n) Via Dolorosa
of isolated life I write;
”you have to be able to get up”
”life as every day”, they say
pussy willows, Easter chicks, narcissus daffodil, Easter ryegrass
are socializing with me
the radio counts dead bodies
the numbers [digits] sweat around my neck
this corona does not crown anyone
Easter booster
is a matter of faith;
outdoors the sun takes its steps
I flash to the light:
come in!
© Hyde
05.04.2020
eilen
10 000 askelta auringossa
muita väistellen
oikeanpuoleinen liikenne on
väärää liikennettä liikaa;
rajansa kaikella
tänään kirjoitan
kun en muuta voi
jokaisella ruumiinjäsenelläni
itsekseni kirjoitan
teksti horjuu kuin jalanjäljet ensilumessa
päänavaus on ensimmäinen lause
kämmenenkokoisella, sormenpaksuisella,
hartianlevyisellä käsialalla kirjoitan
jokaisella ruumiinjäsenelläni
itselleni kirjoitan
hiljaisesta viikosta kirjoitan
pääsiäisen kärsimystiestä
eristetystä elämästä kirjoitan;
ylös pitää jaksaa nousta
arki arkena, sanovat
pajunkissat, pääsiäistiput, narsissi, rairuoho
seurustelevat kanssani
radiossa lasketaan ruumiita
luvut hiestyvät niskaan
korona ei kruunaa ketään
pääsiäisen päänsisäinen
on uskonasia;
ulkona aurinko ottaa askeliaan
valolle vilkutan:
sisään vaan!
© Hyde
Upea runo. Monta oivallusta ja ilmaisua, joista muodostui yhdessä hieno kokonaisuus. Kolahti. Kiitos kirjoittajalle!
Rakkautta koronan aikaan
kiitos, kun keksit
kiinnostavaa puuhaa
kiitos, kun annat minun nukkua
vaikka itse nouset ylös
kiitos, kun kehut
laittamaani ruokaa
kiitos, kun katselet
samaa auringonlaskua
kiitos, kun jaksat
kanssani eristyksessä
kiitos, kun naurat
huonoille vitseilleni
kiitos, kun neuvoit
täyttämään kalenterin lyijykynällä
kiitos, kun keksit
kiinnostavaa puuhaa
kiitos, kun jaat
kiitos, kun olet
© Hyde
Sormien välissä, kynsien alla
Kevättuuli haukkoo henkeään
köhäiset pilvet sen siivillä matkustaa
Hengitysteille hakeutuu
keuhkorakkulat kaatopaikoiksi murentaen
nenästä mustaa savua nostaen
Onko outo kulkija alkanut maan lautapelin tuomariksi
teho-osaston pussiin se pelaajia toimittaa
Tuntematon saapastelija kulkee suurkaupungeista pikkukyliin
hivuttautuu sormien väliin ja kynsien alle
Riutuvia varjoja kulkee maan lyhtypylväiden alla
kompassit hautuumaan portteja kohti
Ei lasketa sodassa kaatuneita
vaan peiton alle menehtyneitä
————-
Mutta onko planeettamme saanut suojakseen kasvomaskin
ilmakehämme yllättäen puhdistuu
VUOSI 2020
Kuulen kun Kadut hiljenee
Ohikulkijat mua väistelee
Nainen päätään puistelee
Kun kadulla minut näkee
Ikkunoiden heijastuksista nään
naapurit kuplassa elää elämää
Ja vanhukset yksinäisyyteen jää
Uhka arjen pyörät hajoittaa
Ihmisten liikkumista rajoittaa
Täytyy vaan jaksaa,
yhteen hiileen puhaltaa
Taakse ikkunoiden suojaudutaan,
autetaan toisiamme jaksamaan
Täytyy vaan luottaa,
vielä tästä selvitään
Jälki jää Ihmismuistoon useaan
Maailman historiaan kirjoitetaan
On täällä miljoonia,
olosuhteiden uhreja.
Yksin kotona kop, kop
Hei,
Onko niin
että vaikeat ajat
ovat kun kuolema kolkuttaa?
Onko niin
että elämä
on sinulle
naurettava aivokäyräsi
surkean syömmesi syke?
Kop, kop
Ei se sano kop, kop
tulin sinua hakemaan
Ei!
se kysyy kop, kop
missä olit
mitä ajattelit
osasitko rakastaa
rakastettiinko sinua
Kop, kop.
CITY-MUUMIOT
He kulkevat kuin muumiot
kasvot peitettynä
Ilmeettöminä
maskin takaa
mumisten
ei näy ilmeet
nauraako suu
vai oko murhe muu
Aika on outo ja
kummallinen
ei kohtaa ihmiset
toisiaan
pelätään virusta viekasta
tarttuvaa
koittaako joskus aika uus
virukseton tulevaisuus
Kurja ketku keljulainen – Surmanvasara muodoton
Kuorii kehon, kuorii mielen – tuhon tuopi turmion
Koronan karkoitus
Onko nyt tarkoitus
korona viruksen karkoitus
tauti varsin sitkeä
on aika kitkeä
se on loinen
vitsaus virkeä aikamoinen
pelkokin valtaa alaa
toisilla tosin salaa
Päättyä saa ajat
on suljettu rajat
poissa stressaava hätä
ei elämä jätä
koronasta voi oppia
ottaa siitä koppia
et ole yksin
kun kuljet käsityksiin
Oli todella hyvä runo Sinulta Tintti KIITOS