Tiksin runoklubin ensimmäisessä open mic- tilaisuudessa torstaina 4.10. yksitoista runoilijaa esitti omia runojaan. Samana päivänä alkoi eläinten viikko, mikä näkyi ilahduttavasti runojen aihevalinnoissa. Lämminhenkisen tilaisuuden aikana yleisö liikuttui, vaikuttui ja huvittui – runoista löytyi jokaiselle jotakin. Yleisöä ja runoilijoita oli paikalla niin paljon, että open mic on selvästi syytä vakiinnuttaa yhdeksi osaksi runoklubin toimintaa.
Tilaisuuden juontaja Lauri Vanhala toivotti yleisön tervetulleeksi. Ensimmäisenä kuulimme liikuttavan ja tärkeän puheenvuoron eläinten oikeuksien puolesta, kun Annika esitti kolme teemaan liittyvää runoaan, joissa kuuluivat tuotantoeläinten hätähuudot. Annikalla on myös eläinsuojeluaiheeseen keskittyvä Lajisortorunoblogi.
Leenan hauskassa runossa Mirri ja Musti eläimet ovat ihmisen suloisia seuralaisia. Saman runoilijan Varisten mehukekkerit oli hyväntuulista ja riemastuttavaa kuultavaa. Myös Riitan runoissa luonto ja eläinteema nousivat esille ja runojen myötä siirryimme tunnelmoimaan kuulaan kauniiseen kuunpimennysmaisemaan.
Pirkon Naaraskissa oli hauska ja räväkkä eläinruno ihmisestä. Samaa sarjaa edustivat myös Kulkukoira ja Verokarhu ja kirkonrotta -runot, jotka jo nimillään kertovat paljon.
Pentin runoissa nainen ja mies näyttäytyivät arkiaskareissaan. Yllätykselliset runot tarjosivat tuokiokuvia elävästä elämästä. Samankaltaista tematiikkaa sisältyi myös Jukan ja Karin aitoihin ja elämänmakuisiin runoihin, joita sävyttävät niin pettymykset, ilot kuin surutkin.
Burmasta Suomeen kotiutuneen Ye Yint’in runoissa kuulsi kaipaus ja suru, entisen kotimaan muistot, pohjoisen talvi, lumi ja linnut. Kuulimme runot burmankielellä runoilijan itsensä esittämänä ja sen jälkeen Laurin Vanhalan englanninkielestä ansiokkaasti suomentamana.
Jorman runon myötä palasimme luonnonsuojelun teemaan. Gaia käsitteli ihmisen ahneutta ja itsekkyyttä, luonnon saastumista ja lyhytnäköisen politiikan vaikutuksia.
Laurin Matkalla runo oli ajatuksia herättävä ja rikas elämänfilosofinen kokonaisuus.
Sinikka oli kutonut suloista kalsarirunoutta räsymatoista. Runosta avautui hauskalla tavalla kokonainen miehen elämänkaari, jossa kalsarit näyttelivät tärkeää osaa. Saimme nähdä kuvia runoihin innoittaneista räsymatoista, jotka olivat runoilijan omin käsin kutomia ja itse suunnittelemia.
Illan päätteeksi kuulimme runoja ikuisesta teemasta, rakkaudesta. Jorman vaimolleen omistama runo oli liikuttavan kaunis rakkaudentunnustus ja muistutus siitä, kuinka tärkeitä läheiset ihmiset meille ovat.
Kiitos upeasta tilaisuudesta kaikille osallistujille ja tilaisuuden juontajalle. Lämpimästi tervetuloa runoklubille seuraavan kerran 8.11., jolloin Runoraati seuloo vuoden aikana ilmestyneiden runoteosten satoa. Runoraadin juontaa Ritva Niemi-Ronkainen. Kuulemme kaikki arvosteltavat runot Eino Kaikkosen ja Jukka Lahden lausumina. Äänestä suosikkirunosi!