Yksinäisyys -aiheiseen runokilpailuun osallistui 58 aikuisten runoa, 8 nuorten runoa ja 15 lasten runoa. Saman kirjoittajan oli mahdollista osallistua useammalla kuin yhdellä runolla, sillä runojen määrää ei rajattu. Tiksin runoklubin raatia ilahdutti paitsi runojen määrä, myös niiden korkea taso. Runot olivat koskettavia, kauniita, liikuttavia ja aitoja.
Kilpailun teema, yksinäisyys, valottuu runoissa monipuolisesti. Pääosin yksinäisyys näyttäytyy kielteisenä ja surullisena, mutta useassa runossa esiintyy myös huumoria, vapaaehtoisen yksinäisyyden onnea sekä vapautta luovuuteen ja itseilmaisuun vailla rajoitteita.
Aikuisia kirjoittajia puhutteli muun muassa korona-ajan yksinäisyys, yksinäisyys parisuhteessa ja puolison kuoleman jälkeen sekä eri tavoin ilmenevä eksistentiaalinen yksinäisyys.
Nuorten runoissa pohjavire oli pääosin surullinen, mutta myös niissä pohdiskeltiin yksinäisyyden olemusta positiivisesta näkökulmasta ja nostettiin esiin yksinolon mahdollistama vapaus taiteelliseen ilmaisuun.
Lasten runoissa käsitellään koskettavasti muun muassa kaveriporukasta syrjään jäämistä. Runoissa on oivaltavia yksityiskohtia, tarinallisuutta, moniaistillisuutta ja erittäin osuvaa kuvallisuutta, joka saa yksinäisyyden tulemaan lukijan iholle. Raatilaisia kosketti myös runoista luettava suru ja paikoin jopa lohduttomuus.
Tyylilajit vaihtelevat perinteisestä riimirunosta vapaamittaiseen runouteen ja proosarunoon sekä rap-lyriikkaan.
Runoissa oli hienoja oivalluksia, joita olisi joissakin tapauksissa voinut tuoda vielä vahvemmin esiin runoa editoimalla. Kirjoittajan kannattaakin usein tehdä runoistaan erilaisia versioita, jotta näkee mikä niistä parhaiten toimii ilmaisullisesti. Usein kirjoittajaa auttaa runon lukeminen ääneen, jolloin voi helpommin havaita runon rytmissä tai kieliasussa kohdat, jotka vaativat vielä hiomista.
Olemme iloisia siitä, että kilpailu tuotti paljon uusia, hienoja runoja yksinäisyydestä. Runot puhuttelevat lukijaa erityisesti tänä aikana, jolloin yksinäisyys on yhteiskunnassa valitettavan vahvasti vaikuttava ilmiö. Runoista voi löytää kollektiivisesti jaettavia tuntoja ja toisaalta ne avaavat ovia ymmärtää yksinäisyyttä ihmiselämän eri vaiheissa. Runoista voi lukea toiveen: huomaa minut, puhu minulle, ole minulle ystävä. Näiltä toiveilta emme voi ummistaa silmiämme.
Runo puhukoon puolestaan! Artikkelin lopussa on listattuna palkitut runot ja runoilijat sarjoittain. Julkaisemiseen liittyvistä tekijänoikeussyistä lasten sarjan runoista mukana on vain toisen palkinnon voittanut runo.
Palkitsemme lisäksi Suomalaisen kirjakaupan lahjoittamilla palkinnoilla lasten ja nuorten runojen sarjassa kilpailleita kirjoittajia sekä arvomme runokirjoja kaikkien aikuisten sarjassa osallistuneiden kesken.
Toivomme, että jatkatte runojen kirjoittamista. Tiksin runoklubin sivuille voitte aina lähettää runoja julkaistavaksi.
Lukijoidemme iloksi saamme luvan julkaista melkein kaikki kilpailuun osallistuneet runot Tiksin runoklubin nettisivulla.
Sydämelliset onnittelut voittajille ja lämpimät kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille!
Tiksin runoklubin suunnitteluryhmän jäsenet
Lauri, Annika, Heidi ja Kristiina
Lasten sarjassa palkittiin 3 runoa, joita emme toistaiseksi voi julkaista.
Päivitämme runot myöhemmin tähän, mikäli julkaiseminen on mahdollista.
Nuorten sarja
- palkinto
Kuin elokuvaa katsoisi
Perillä vois jo olla, kun valokin jo poissa.
Kello niin vähän, mutta silti niin synkkää.
Sama katu,
samat talot,
samat valot.
Joka päivä niin samalta tuntuu,
elämä kohta elokuvaksi muuttuu.
Tää jo alkaa väsyttää,
mutta silti mä haluun yrittää
Siiri Sarkkinen
2. palkinto
Mä istuin pelkääjän paikal
Ja toivoin, et oisin vasta kyydis haikaran
Nyt poltan, enkä o koskaan toivonut kovempaa
Et olisin pysynyt siel kohdussa vaan
Mä lupaan, samalla kun sä yskit:
”Ihan päinvastaiset olivat mun pyrkimykset.”
Kävelet pois, ja on taas mun vuoro olla yksin
Haavat nää ilmestyy tyhjästä
Niin ne sanoo, kroppa kärsii päästä tyhmästä
Kai se on veres, että on tapana unohtaa
Valheita punoa ja jossain kohtaa tajuta
Et ees itse ei oo itsensä oma
Kysymys kuuluu
Luovunko enkelin siivist vai tupakasta
Haluisin vaan pois täst välitilasta, tukalasta
Ooks muka nähnyt ketään taivaassa tupakalla?
En mäkään, oon kuka tahansa, kuka vaan
Taas raavin asvalttii, ja yritän löytää kotiin
Vaikka sä ja mä ei olla edes itsemme omii
Niin kyllä se sopii
Tuu munkaa kotiin
Selma Pirkola
3. palkinto
______________________________________________________ Ja minä huudan kilpaa selkälokkien kanssa niin kuin minusta ei ikinä olisi lähtenyt ääntä. Huudan täyttääkseni tyhjää tilaa, huudan jättääkseni jälkiä. Huudan, koska olen utelias: miltä ääneni kuulostaa?
Olen unohtanut itseni kalliolle. Keskelle iäisyyttä ulvomaan sopraanona. Tänään olen hajamielinen. Unohdin jo ajatuksenikin. Ja ajan ja ihmiset. Kaiken muun minä unohdin, paitsi sen, miten merituuli haisee suolalta ja aurinko on kultaa vaahtopäillä.
Kuinka vapaa ihminen onkaan, kun se saa huutaa ihan vain huutamisen riemusta ja siksi, ettei kukaan ole kuulemassa. Ihan vain siksi, että siltä tuntuu. Ihan vain siksi, että on yksin.
Iisa Kotipelto
Aikuisten sarja
- palkinto
Yksinäisyys on sitä
kun vuosien saatossa kertyneet surut
ovat sulautuneet yhdeksi oman olemisen kanssa
Siihen painolastiin tottuu
pikkuhiljaa niin kuin lihaksetkin kehittyvät
pitkäkestoisessa rasituksessa
Sitä alkaa kätkeä yhä enemmän sisäänsä
niin että lopulta suonissa virtaa lyijyä
ja sydän on valurautapannun painoinen
Eikä halua enää päästää lähelleen ketään toista
ettei se toinen vaan musertuisi taakan alle
kun itsekään sitä hädin tuskin jaksaa kantaa
tunteidentuulia (Tanja H.)
2. palkinto
Hän on yksin
Hän on yksin
ajatustensa kanssa aivan sylityksin
tietokone on päällä
melkein aamusta iltaan joka säällä
ikkunasta näkyy outoja kerrostaloja
vieraan kaupungin valoja
ei enää tuttuja kotiympyröitä
lapsuuden huolettomasti nukuttuja öitä
etätehtävä pitää vielä palauttaa
ja tenttiin pitäisi lukea
ei ole enää ketään jolta saisi tukea
äiti vaan joskus soittaa
ja entiset kaverit jotain kysyy
silti yksinäisyys sydämessä pysyy
koululle ei saa mennä
koronan takia
nyt noudatetaan viruksen lakia
välillä pitää tietenkin pelata
ja kännykkää selata
kaikki tehdään etänä
toisia opiskelijoita tuskin koskaan tapaa
käydään vaan ruokakaupassa ja sitä rataa
yläkerrasta kuuluvat joskus askeleet
ja pensas heiluu keittiön ikkunan takana
pyykkiä pitäisi pestä ja laskostaa kaappiin pussilakana
on niin hiljaista
hän on yksin
ajatustensa kanssa aivan sylityksin.
Tarja-Leena Kinnunen
3. palkinto
Mykkä Kuuro
Joskus on paljon sanoja
joilla ei mitään sanottavaa
Joskus pelkkää tunnetta
Joskus on vain sanoja yksin
ilman kuulijaa
Joskus ei kuule edes sanoja
Sanoja on kuuro ja mykkä
Rakastettunakin yksin aina
vain itsensä kuulee sanoja
vain ei ymmärrä.
julkinennn