Runoraadin arvioitavana 6.11. oli kahdeksan runoa, jotka oli poimittu vuoden aikana ilmestyneistä runokokoelmista. Raadin juontaja Ritva Niemi-Ronkainen luotsasi iltaa, jonka rennosta tunnelmasta ja taiteellisesta annista runonlausujat, raadin jäsenet ja yleisö selvästi nauttivat.
Raadin jäsenistä palvelupäällikkö Ritva Nyberg, graafikko ja webmaster Manu Kuutti ja kirjastovirkailija Mari Leponiemi ovat kirjaston henkilökuntaa. Heillä kaikilla on oma erityinen suhteensa runouteen runojen kirjoittamisen, kirjallisuuden harrastamisen ja laululyriikan pohjalta. Raadin ammattikirjailijajäsen Lauri Vanhala on kirjoittanut sekä runoja että proosaa.
Runonlausujat Eino Kaikkonen ja Jukka Lahti ovat kokeneita lausuntataiteilijoita. Kaikkonen kertoi aloittaneensa runojen lausumisen jo vuonna 1964.
Runonlausujat esiintyivät vuorotellen. Kuulimme käännösrunoutta ja kotimaista runoutta. Tunnelmat, aikakaudet ja teemat vaihtelivat Eugenio Montalen Hitler keväästä Arja Tiaisen kirjeisiin karkailevalle puolisolle – miehelle, jota ei kuulu, ei näy. Kirjastonhoitaja Annika Lemola piti kirjaa raadin antamista pisteistä. Hän oli yhdessä kirjastonhoitaja Maija Karhin kanssa valinnut arvioitavana olevat runot.
Risto Ahdin runo Älyn intuitio Jukka Lahden hienosti tulkitsemana herätti filosofisia pohdintoja: ”On tultava siksi, mikä itsessä / huutaa oman nimensä.”
Raadilta parhaat pisteet sai Gia Virkkusen runo Pyhä vesi. Raatilaiset pitivät runon upeasta kuvallisuudesta ja sanoman puhuttelevuudesta. Runon toivoa tuova loppu sädehtii valoa pimeyden keskelle. Runo on ilmestynyt antologiassa Kapinarunot III (toim. Jussi Särkelä, Työväen kirjaston ystävät ry).
Toiseksi eniten pisteitä saanuut Tua Forströmin runo teoksesta Merkintöjä (Siltala 2018, sivut 25-29, suomentanut Jyrki Kiiskinen) oli samalla myös yleisöäänestyksen ehdoton suosikki. Forströmin runossa ihastuttavat luontokuvat tulivat hienolla tavalla esiin Eino Kaikkosen tunnelmallisen tulkinnan kautta.
Kolmannelle sijalle ylsi Claes Andersonin Maanalainen näkötorni -teoksesta sivulta 21 poimittu nimetön runo. Runo toi raatilaisten mieleen lapsen kyvyn unelmoida ja leikkiä – asian, joka aikuisena liian helposti unohtuu. Runoa pidettiin kauniina lapsen maailman kuvauksena, jossa runoilija on tavoittanut hienosti lapsen mielen liikkeet ja kuvannut elävästi syksyn olemusta.
Mikko Rimmisen nimetön runo kokoelmasta Super hyvä olo (Teos 2018, sivu 51) ilahdutti raadin jäseniä leikillisyydellään. Runon poukkoileva ajatusten kulku, kulman takana oleva rauha ja kissanpennuista syntyvä miellyttävä tunnelma lämmittivät mieltä.
Annika Lemolan tilaisuuden yhteyteen kokoama näyttely vuoden aikana ilmestyneistä runoteoksista antoi nykyrunouden asemasta Suomessa hyvin positiivisen kuvan. Todella paljon hienoja runokokoelmia on ilmestynyt vuoden aikana. Erityisen ilahduttavaa on, että runot löytävät lukijoita. Useimpiin uutuuksiin on varauksia. Joitakin teoksia joudutaan kysynnän vuoksi tilaamaan kirjastoon lisää.
Onnistuneen tilaisuuden lopuksi Eino Kaikkonen lausui Lauri Pohjanpään runon Syksy, jonka lempeän humoristinen tunnelma ja säkeet sopivat mainiosti illan päätteeksi.
Runoraati on hauska tapa tuoda esille uutta runoutta. Vuorovaikutus runonlausujien, yleisön ja raadin välillä toimi mukavasti. Runojen säkeet jäivät ihastuttavasti kaikumaan kuulijoiden mieliin ja saattelemaan heitä kotimatkalle marraskuun pimeään iltaan. Runoraati tulee olemaan osa Tiksin Runoklubin ohjelmaa vuosittain aina marraskuussa.
Suuret kiitokset Runoraadin upealle yleisölle, runonlausujille, raadin jäsenille ja juontajalle. Te kaikki loitte yhdessä tapahtuman, jota jää lämmöllä muistelemaan.
Lopuksi, tekijän luvalla, raadin valitsema voittajaruno.
Gia Virkkunen
PYHÄ VESI
Sielu jää reunastaan kiinni,
terapeutin tyhjään puheeseen.
Puhekone kaivaa kaivamistaan,
sanat pyörivät ympyrää,
lapsuus, nuoruus, vanhemmuus.
Kaikkia syyllistetään vuorotellen,
tasa-arvo toteutuu.
Armoa ei anneta.
Taito on hitaudessa.
Vapauteen ei lasketa,
vaikka lapsi jo lentää, nuori tanssii
ja äidin nauru peittää taivaan ja maan.
Sielu jää reunastaan kiinni,
olemattomaan vatvomiseen,
karusellissa pyörimiseen.
Repäisen sen irti,
upotan syvälle kastemaljaan,
pirskotan vettä päälle
ja kirjoitan sen selkään.
Olet kaunis kuin syntymä.
olet vapaa kuin henki.
Nosta ankkuri ja purje,
elämä on ruorissa.
RUNORAADIN ARVIOITAVANA OLLEET RUNOT LÖYTYVÄT TEOKSISTA:
Risto Ahti: Ensimmäinen rakkaus (WSOY 2018)
Claes Andersson: Maanalainen näkötorni (WSOY 2018, suom. Jyrki Kiiskinen)
Tua Forström: Merkintöjä (Siltala 2018, suom. Jyrki Kiiskinen)
Eugenio Montale: Valitut runot 1918-1980 (Parkko Kustannusliike 2018, suom. Hannimari Heino)
Mikko Rimminen: Super hyvä olo (Teos 2018)
Marina Tsvetajeva: Ylistys, hiljaa! Valitut runot 1912-1939 (Siltala 2017, suom. Marja-Leena Mikkola)
Arja Tiainen: Kirjeitä karkailevalle puolisolle (Palladium kirjat 2017)
Gia Virkkunen: Pyhä vesi. Teoksessa Kapinaruno III (toim.) Jussi Särkelä (Työväenkirjaston ystävät ry, 2018)