Tässä sivulla julkaistaan kaikki lasten kirjoittamat runot, joiden julkaisemiseen saamme luvan. Lupien pyytäminen on vielä kesken, joten kannattaa katsoa myöhemmin onko sivulle tullut uusia runoja.
Karitsa
Pienen pieni karitsa,
on jäänyt jälkeen laumasta.
Se perään mukaan ehdi ei,
Haukeakin jo lampaan vei.
Haukan sulkasylissä,
Tuntui kuin jo oltaisiin kylilssä.
Naurua, huutoa, raakkumista,
suuren haukan perheessä.
Vaan karitsapa liikaa painoi,
oksa meinaa katketa,
keskeltä ratketa.
Niinpä karitsa pois loikki,
synkän ja pimeän metsän poikki.
Ei sitä kukaan halunnut.
Jos siitä kerran vain vaivaa oli,
niin oliko se sitten turha,
olisiko oikein murha?
Karitsa oli onneton,
koska kerran turha on.
Pakko oli karitsan todeta,
ettei sitä kukaan odota.
Mitä järkeä elää on,
jos on aivan yksin?
Helmi