Grüss Gott Nürnbergista!

Olen täällä Nürnbergissä tutustumassa turvapaikanhakijoille tarkoitettuihin Asylothekeihin, joita pyörittävät vapaaehtoiset ilman valtion rahallista tukea. Sanan Asylothek pohjalla on kaksi sanaa, Asyl ja Bibliothek, ja kyseinen konsepti on lähtenyt yhden miehen eli Günther Reichertin ajatuksesta viitisen vuotta sitten. Ensimmäinen Asylothek perustettiin Kohlenhofstrasselle 2012. Nyt Asylothekejä on ympäri Saksaa. Jokaisella Asylothekilla on neljä tavoitetta: tarjota tukea kielen oppimiseen, koulutukseen, saksalaisen kulttuurin tuntemiseen ja integroitumiseen saksalaiseen yhteiskuntaan.

Minulla oli eilen mahdollisuus käydä kahdessa Asylothekissa, Kohlenhofstrassella ja Hintermayrstrassella. Asylothekit ovat useimmiten turvapaikanhakijoille tarkoitettujen talojen yhteydessä. Kohlenhofstrassella toiminta lähti yhdestä huoneesta, mutta Günther Reichert onnistui saamaan käyttöön lisää tilaa.

Toin tuliaiseksi Tove Janssonin lastenkirjan. Kuvassa Günther Reichert, Asylothek-idean isä.

Vieraillessani Kohlenhofstrassella toiminta oli täydessä käynnissä. Pienemmässä (alkuperäisessä) huoneessa oli juuri kielenopetusta. Paikalla oli neljä opettajaa, joilla jokaisella oli maksimissaan 3 oppilasta. Lisääkin halukkaita olisi ollut tulossa, mutta koska opetus halutaan pitää mahdollisimman henkilökohtaisena, ryhmä oli niin sanotusti täynnä. Suuremmassa huoneessa oli lasten tila, jossa oli leluja, kirjahyllyjä ja pöytä. Myös lasten oli mahdollisuus saada tukea läksyjen tekemiseen. Juttelin kahden noin 12-vuotiaan tytön kanssa sekaisin englanniksi ja saksaksi. He sanoivat käyvänsä Asylothekissa joka päivä tapaamassa kavereita, tekemässä läksyjä ja muuten vain hengailemassa.

Kohlenhofstrasselta hurautin U-Bahnilla Hintermayrstrasselle. Myös siellä Asylothek on turvapaikanhakijoille tarkoitetun asuntolan kellarissa. Kohlenhofstrassella asuntola oli käsittääkseni valtion ylläpitämä, siksi en voinut ottaa Kohlenhofstrasselta kuvia. Hintermayrstrasse on luultavasti Punaisen Ristin talo. Hintermayrstrasse oli hyvin erilainen. Siinä missä Kohlenhofstrasse oli melko tilava ja valoisa, Hintermayrstrassella tilana oli vain pieni kylmähkö huone. Kun saavuin paikalle, vapaaehtoisena sinä iltana ollut Andrea oli juuri käymässä läpi sanakorttien avulla adjektiiveja. Asylothekien sääntönä on, että niiden tilassa puhutaan vain saksaa tai mahdollisesti englantia tarvittaessa.

Hintermayrstrassella ollessani Andrea auttoi asukkaita koulutehtävien kanssa, ja keskusteli muutenkin päivän asioista. Hän sanoi, että mitään “opetuksellista” ei sen kummemmin järjestetä, vaan esimerkiksi vinkkejä saksalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen annetaan vähän kuin siinä sivussa keskustelujen yhteydessä. Nämä vinkit voivat olla vaikkapa miten ympäristöstä pidetään huolta ja roskat laitetaan oikeisiin roskiksiin tai miksi kannattaa olla ajoissa paikalla tapaamisissa.

Andrea auttamassa koulutehtävissä.

Vaikka Asylothekeissa oli myös kirjoja, ainakaan Hintermayrstrassella niitä ei juurikaan lainata, mahdollisesti joskus vanhemmat saattavat lainata jotain lapsilleen.

Molemmat vierailuni olivat todella mielenkiintoiset, varsinkin kun paikat olivat niin erilaiset. Tänään vierailen Asylothek Balazzo Brozzissa, joka on taasen pieni kahvila, josta on varattu aika Asylothekille päivittäin kahden tunnin ajan.