Tiksin runoklubilla ruoditaan jälleen kuluneen vuoden aikana ilmestyneitä kotimaisia runokokoelmia. Raatiin kuuluvat Lauri Vanhala, Mari Leponiemi ja Petrus Jauhiainen. Kuulemme kaikki runot lausuttuina ja niitä ovat esittämässä runonlausujat Eino Kaikkonen, Leila Kallio ja Hannu Erkkilä. Runoraadin juontaa Annika Lemola. Tule seuraamaan kiinnostavaa keskustelua, nauttimaan runotaiteesta ja äänestämään oma suosikkisi!Yleisön kesken arvotaan kolme runokirjaa
Tikkurilan kirjaston henkilökunnasta koostuva esiraati on ollut vaativan tehtävän äärellä valitessaan runoja. Vuonna 2020 suomenkielisiä runouutuuksia on HelMet-haun mukaan ilmestynyt tämän artikkelin kirjoittamiseen mennessä peräti 166 kappaletta!
Hakutulokseen sisältyy runoutta kaikille runojen ystäville. Sieltä löytyy koottuja runokokoelmia tunnetuilta kotimaisilta ja ulkomaisilta runoilijoilta, lastenrunoutta, klassikoiden uusia painoksia ja tietysti hyvin laaja valikoima mitä erilaisimpia teemoja käsittelevää nykyrunoutta.
Runoraadissa mukana olevat runot on valittu kotimaisten runoilijoiden teoksista.
Runoraadin yhteyteen kokoamme näyttelyn uusista runoteoksista. Näyttely on esillä Tikkurilan kirjaston aikuisten osaston näyttelytilassa marraskuun 5. päivästä alkaen viikon ajan ja siinä olevia teoksia voi vapaasti lainata.
Runoraati järjestetään Tikkurilan kirjaston musiikkiosastolla. Noudatamme korona-ajan turvavälejä, ja tilaan mahtuu enintään 12 henkilöä.
Tilaisuus striimataan ja linkki striimiin tulee tähän viimeistään samana päivänä kuin tapahtuma on.
Heljo Mändin vuonna 2010 Virossa ilmestynyt runoteos Taeva-uni on saanut upean suomenkielisen asun. Anna Kyrön suomentamassa ja Kaisa Kyrön kuvittamassa teoksessa Taivaan uni runot ja maalaukset puhuvat samaa, kaunista ja koskettavaa kieltä.
Anna Kyrö, miten päädyit suomentamaan Heljo Mändin teoksen? Miten sait tietoa kirjailijasta vai oliko hän tuttu sinulle jo aiemmin?
─ Löysin Taivaan unen sattumalta Tartossa kirjakaupasta. Heljo Mändin nimi oli kyllä tuttu, mutta en ollut tutustunut laajemmin hänen tuotantoonsa. Tiesin, että hän oli kirjoittanut etupäässä lapsille, esimerkiksi suositut tarinat Mõmmi-karhusta sekä paljon käytössä olleen aapisen. Taivaan uni herätti kiinnostukseni, koska se on sisällöltään yhtä aikaa huolettoman lapsenomainen ja kipeän surun läpitunkema. Kieli on yhtä aikaa arkista ja runollista, yksinkertaista ja viisasta. Teos on sekä ”vanhanaikainen” että hyvin tuore. Näennäiset vastakkaisuudet kertovat mielestäni aitoudesta. Halusin tutustua sellaiseen maailmankuvaan. Löysin surukertomukseen lomitettuna muitakin teemoja.
Mändiltä on suomennettu aiemmin vain yksi teos, vuonna 1991 ilmestynyt lastenkirja Koira taskussa. Kotimaassaan Mänd on tunnettu ja palkittu kirjailija. Vuonna 2017 hän sai Viron kulttuurirahaston elämäntyöpalkinnon. Samana vuonna hänet palkittiin Juhan Liivin runouspalkinnolla Salasõna-runostaan. Mänd on tunnettu lastenkirjailijana, runoilijana, prosaistina ja kääntäjänä. Hänen tuotantoaan on käännetty 20 kielelle. Hän itse on kääntänyt viron kielelle kirjallisuutta venäjästä, saksasta ja englannista.
Miten kuvailisit runojen suomentamisen prosessia? Mikä oli kaikkein vaikeinta tai oliko ylipäätään vaikeaa kääntää viron kielestä suomeksi?
─ Olen kääntäjänä harrastaja. Ammattikääntäjiin verrattuna kielitaidossani ja kääntämisen tekniikassani on varmasti puutteita. Kääntäminen on mielestäni ennen kaikkea tarkkaa lukemista ja halusin tutustua Taivaan unen maailmaan. Siksi kai tähän ryhdyin.
Ammatiltani olen psykologi, tosin jo eläkkeellä. Psykologin työssä oli tärkeää yrittää ymmärtää epäselvän ilmaisunkin takaa puhujan tarkoituksia ja tunteita häiritsemättä puhujaa omilla kommenteilla. Jonkinlaisena ammattitautina minulle on jäänyt kiusallinen epämukavuuden tunne aina siihen hetkeen asti, kun koen ymmärtäväni keskustelukumppania. Ehkä tästä ammattitaudista on nimenomaan runojen kääntämisessä apua. Toinen opetus on sitten se, että jokainen ymmärtää aina tavallaan ja kääntäjäkin on lukija ‒ toivottavasti keskimääräistä huolellisempi.
Mikä on oma suhteesi runouteen? Kirjoitatko itse runoja?
─ Olen harrastanut vuosikaudet kirjoittamista ja lapsuudesta asti tietysti lukemista. Ensimmäinen oma runokirjani oli Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuu, enkä yhtään ihmettelisi, jos jokin kirsikunnasmaisuus olisi johdattanut minut Heljo Mändin luokse. Nautin runojen moniaistisuudesta ja monimerkityksisyydestä. Saatan lukea ääneen Shakespearen sonetteja niiden muodosta nauttien, vaikka se samalla hämärtäisi sisältöä. On myös kiinnostavaa katsella uusia kuvarunoja ja kokea sanojen ja kuvioiden synnyttämiä nopeita oivalluksia, vaikka ne katoaisivatkin saman tien. Monimerkityksisyys tarkoittaa minulle sitä, että jokaisessa asiassa on monta puolta ja että jokaisen lukijan tulkinta on mahdollinen. Runous on siinä mielessä avarakatseista ja inhimillistä.
Onko sinulla jo seuraava kirjaprojekti tulossa?
─ Toivon niin.
Runoutta pidetään usein vaikeana lajina. Mitä ohjeita antaisit lukijoille runojen lukemisesta yleensä?
─ Runouden koettu vaikeus voi johtua juuri sen monimerkityksisyydestä. Tietoinen keikarointi ja hämärtäminen on eri asia, siitä en pidä. Runoutta on nykyään tarjolla monessa paketissa. Lavarunouden buumi on levinnyt yli koko maan ja samalla kehittynyt huimasti. Olen myös ollut huomaavinani, että runoudessa ei ole nyt raja-aitoja. Samassa tilaisuudessa voi kuulla eri vuosikymmenten tyyliin tehtyjä runoja. Periaatteessa tästä monimuotoisuudesta voi löytyä jokaiselle jotakin. Toivon, että kirjastot jaksaisivat pitää yllä tehtäväänsä esitellä myös vähemmän harrastettua kirjallisuutta.
Kirjan kuvittaja, Kaisa Kyrö, työskentelee Vantaan kirjastossa, kirjastoauto-osastolla. Haastattelupäivänä hän on pukeutunut siniseen ja vihreään, jotka sointuvat kauniisti yhteen.
Ovatko värit sinulle erityisen tärkeitä?
─ Ovat. Ruskan väreistä suorastaan imen itseeni keltaista. Nautin siitä, että silmä lepää. Tästä syystä karsin sisustuksesta pois häiritsevät yksityiskohdat.
Miten sinusta tuli Taivaan unen kuvittaja?
─ Kun Anna oli kääntänyt Taivaan uni -teoksen runot, puuttui vielä kuvitus. Olen harrastanut maalausta pitkään. Anna oli nähnyt abstrakteja töitäni ja pyytänyt joitakin itselleen. Anna oli sitä mieltä, että teokseni sopisivat runojen kanssa yhteen. Itse olin aluksi skeptinen.
Kun kustantaja näki Kaisa Kyrön maalaukset, valinta oli selvä. Maalaukset ja teksti kuuluivat samaan maailmaan.
─ Suurin osa maalauksista oli jo valmiina. Viime kesänä tein vielä joitakin ihan kirjaan liittyen, Kyrö kertoo.
Heljo Mänd kertoo muistelmissaan, että Taivaan unen kirjoittamista edelsi tilaustyönä tehty vironkielisten runojen kirjoittaminen Anne Geddesin haltia-aiheiseen kuvakirjaan. Kun kirjan kuvat loppuivat, flow vain jatkui ja haltiahenget alkoivat muuttua lasten sieluiksi. Näistä runoista syntyi Taivaan uni. Kuvat ovat olleet olennainen osa runoelmaa jo sen syntyvaiheessa.
Kaisa Kyrön maalausten lähtökohta on ekspressiivinen ja prosessimainen. Teosten maailma on yksinkertainen, pienesti kaunis ja sadunomainen. Maalaukset syntyvät ryhmässä, yhdessä saman henkisten ystävien kanssa. Teoksia ei arvioida. Niitä katsellaan ja niistä keskustellaan, annetaan tunnelmien resonoida mielessä.
─ Emme arvostele töitä edes positiivisesti. Tärkeintä on ilmaisemisen ilo ja hyvä fiilis maalata yhdessä. Minulla ei ole ollut tarvetta tyrkätä teoksiani näyttelyyn, sillä nämä maalaukset on jo nähty. Ne ovat eläneet toisten kanssa, Kyrö kertoo.
Kyrö maalaa myös yksin ollessaan, kesälomalla maaseudulla. Maalaamiseen kuluu paljon aikaa, sillä teosten työstäminen alkaa mielessä, ennen kuin siveltimen vedot tulevat mukaan.
─ Itselle voi olla yllätys mitä prosessin tuloksena syntyy.
Mikä on suosikkirunosi Taivaan unessa?
─ Se löytyy kirjan sivulta 20 ja takakannesta.
Kuun sanat
Kuun sanat ovat mielessämme.
kuun sanat ovat kielellämme.
Maailma on ikivanha,
maailma on upouusi.
Alun kaaos, elon kaaos,
kaaosta koko maailma.
Siitä kaaoksesta jokaisen
pitää löytää elämän rakonen.
─ Tässä runossa on ilmaistu hyvin keskeinen asia. Kun maalasin, kirjoitin runon sanoja keskelle maalausta, ympyrään, josta tuli ikään kuin kohtu lasten sieluille. Runoissa liikutaan kahden maailman rajalla. Näkymätön maailma on totta, mutta jalat ovat maassa.
Taivaan uni sopii myös surukirjaksi menetyksen kokeneelle ihmiselle. Runojen taustalta löytyy lapsen menetys. Kirjan alkulehdellä kerrotaan:
Runoelma kertoo kuolleiden lasten elämästä taivaankaltaisessa olotilassa.
Runojen maailma ei kuitenkaan ole synkkä, vaan toivoa antava. Kirja sopii sekä aikuisille että lapsille. Lasten kohdalla tulee miettiä yksilöllisesti sitä, onko lapsi valmis vastaanottamaan tiedon omasta kuolevaisuudestaan.
Tiksin Runoklubilla esiintyy perjantaina 7.12.2018 Vantaan aikuisopiston lausuntaryhmä ohjaajansa Pia Serkamon johdolla. Yleisölle on luvassa joulunajan tunnelmaa ja ajatuksia herättäviä hetkiä tuoreella tavalla esitettynä.
Tikkurilan lukion luokkahuoneen täyttää ihastuttava runonlausunnan puheensorina, joka nousee ja vaimenee välillä lähes kuiskauksiksi. Lausujat työskentelevät pareittain ohjeenaan työstää valitsemiaan runoja ”salaisuutena, joka pitää tunnustaa toiselle”. Runot ja äänet muodostavat riemastuttavan kollaasin. Tehtävässä harjoitellaan tunnelman luomista ja äänensävyjä ─ runonlausuntataiteen keskeisiä asioita.
Teatteritaiteen maisteriksi pian valmistuva Pia Serkamo ohjaa Vantaan aikuisopistossa lausujien ryhmää nyt jo toista vuotta.
Onko teatteriala unelma-ammattisi?
– Olen syntyperäinen vantaalainen. Olen asunut koko elämäni Tikkurilassa ja Hiekkaharjussa. Näytelmäharrastukseni kipinä on peräisin Orvokkitien näytelmä-, askartelu- ja musiikkikerhoista. Olen aina halunnut olla tekemisissä esittämisen ja arkielämän ihmeellisen rinnakkaismaailman kanssa.
Onko sinulla runoilijasuosikkeja ja luetko paljon runoja?
– Omasta hyllystäni löytyy Tommy Tabermannia ja Jenny Haukion toimittama teos Katson pohjoista taivasta. L. Onervan runoista pidän myös. Nykykirjailijoista Kari Hotakainen on mielestäni todella monipuolinen ja kirjoittaa hyvin aiheesta kuin aiheesta. Claes Andersson on vielä yksi nimi, jonka voisin heittää tähän. Laululyriikka on minulle tärkeä alue ─ jään kiinni sanoituksiin.
Kirjoitatko itse runoja?
– En kirjoita varsinaisesti runoja, mutta kirjoittaminen on tapa jäsentää maailmaa. Nautin kynällä kirjoittamisesta.
Miten tulit ohjaajaksi Vantaan lausujille?
– Kiinnostuin lausuntaryhmän vetäjän roolista, koska tällä tavoin pääsen tekemään kulttuuriteon omalle kotikaupungilleni. Tehtävä on haastava, sillä runonlausunta perinteisessä muodossaan elää murrosvaihetta. Tänä syksynä haimme osallistujia teemalla ”Rakastu runoon ja taiteile tekstillä”. Opetuksen sisältönä on muutakin kuin lausumista. Mukaan ilmoittautui kuuden naisen innokas joukko.
Sukupolvenvaihdokseen liittyy mahdollisuus kehittää lausuntataidetta ja rakentaa aivan uusi, modernissa kontekstissa toimiva konsepti. Uhkakuvakin löytyy. Runonlausunta voi olla katoavaa kansanperinnettä, ellei nuoremmasta polvesta löydy runonlausuntaa arvostavia ja ymmärtäviä henkilöitä.
Uusia ideoita on jo kokeiltu onnistuneesti. Viime kevään runomatineassa oli mukana nauhoitettua musiikkia. Serkamon näkemyksen mukaan musiikki voisi toimia siltana katsojan, kuulijan ja teoksen välillä. Erityisesti elävä, improvisoitu musiikki dialogissa runojen kanssa voisi rytmittää esitystä ja viedä kuulijan tunnelmasta toiseen. Kuulija saisi siten nauttia kokonaistaide-elämyksestä.
Vastakohdille rakentuva teema Valoja ja varjoja muotoutui vähitellen ajatuskartan avulla.
– Jouluun liittyy paljon odotuksia ja vastakohtia. On rikkautta ja köyhyyttä, rauhaa ja kiirettä. Halusimme käsitellä aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla ja siitä syntyi tämä kokonaisuus, Serkamo kertoo.
Useimmat lausujista ovat kuuluneet ryhmään jo useiden vuosien ajan, jopa yli kymmenen vuotta. Mitä ajatuksia runoudesta ja runonlausunnasta teillä on? Miten löydätte lausuttavaksi sopivia runoja?
Pirkko: – Jos esitykselle on jo olemassa valmis teema, käyn läpi useita runokirjoja tiettyjen runoilijoiden tuotannosta, josta oletan löytyvän aiheeseen sopivia runoja.
Päivikki: – Olen kysynyt neuvoja Tikkurilan kirjastosta.
Leeni: – Minäkin käytän kirjastoa. Hyvää palvelua olen aina saanut. Runoja täytyy tutkia syvällisesti ja huolellisesti.
Taimi: – Runoja lukiessa voi miettiä kuka on runon puhuja. Kenelle esittäisin tekstiä? Kysymysten pohjalta lähden etsimään vastausta siihen, miten minä runon tulkitsen. Ryhmässä lausuessa saa palautetta, jonka avulla tulkintaa voi syventää.
Päivikki: – Kun tekstin lukee ääneen, se muuttuu. Ensin pitää lukea hiljaa ja lähteä siitä kehittämään tulkintaa eteenpäin.
Taimi: – Ulkoa oppimiseen auttaa kävely. Ja se, että puhuu vaikkapa peilille.
Leeni: – On todella tärkeää havaita kuka runossa puhuu. Kun lausuin muistotilaisuudessa runon, puhujana oli Jumala.
Entä nykyrunous? Kuinka hyvin se sopii lausuttavaksi?
Päivikki: – Runosta pitää saada ote, oli se sitten mikä tahansa, vaikka hauska. Runojen pitää taipua suuhun sopiviksi. Runosta pitäisi muodostua ehjä kokonaisuus. Nykyrunot eivät niin helposti taivu lausuttaviksi.
Pia: – Jos teksti on abstraktia, runon takana oleva tunnetila on vaikeampi hahmottaa. Jos mikään ei syty, eikä runo herätä mielikuvia, sitä ei voi lausua. Yhteys kuulijaan jää silloin syntymättä. Kaikki tekstit eivät ole tarkoitettu lausuttaviksi, vaan pelkästään kirjan sivuilta luettaviksi.
Jaana: – Minä olen tullut mukaan lausujiin sitä kautta, että aloin itse kirjoittaa. On haastavaa löytää tapa, jolla runo todella tulkitaan, eikä vain mekaanisesti opetella ulkoa.
Miksi runomatineaan kannattaa tulla?
Runomatinea on hyvä lähtölaskenta joulunaikaan!
Olemme harjoitelleet koko syksyn. Koska meillä on hauskaa, teilläkin tulee olemaan hauskaa. Ette pety!
Vuoden 2017 mielenterveysviikon 19. – 26. 11. teemana on Työ mielessä. Pidämme monin tavoin huolta työkykymme säilymisestä, mutta kuinka hyvin osaamme hoitaa aivojamme? Aivotututkimus tuottaa jatkuvasti uutta, hämmästyttävää tietoa ihmisaivojen toiminnasta. Vuoden 2017 aikana aiheesta on ilmestynyt useita teoksia, jotka tarkastelevat aivojen toimintaa ja hyvinvointia eri näkökulmista.
Kun jalkani lähtevät liikkeelle, ajatukseni alkavat virrata.
Henry David Thoreau
Ruotsalainen ylilääkäri ja psykiatri Anders Hansen vakuuttaa teoksessaan, että liikunnalla on suuri merkitys aivojen toiminnalle. Hansen vahvistaa pitkään yleisesti tiedossa olleet seikat, että liikunta vähentää stressiä ja hoitaa masennusta, mutta vähemmän tunnettua lienee se, minkä monet taiteilijat ja tiedemiehet ovat käytännössä havainneet: liikunta vaikuttaa luovuuteen. Hansenin mukaan Albert Einstein keksi suhteellisuusteorian pyöräillessään ja Steven Jobs järjesti säännöllisesti kävelykokouksia, sillä hän uskoi kävelyn vahvistavan inspiraatiota. Haruki Murakami kuvailee liikunnan osuutta luomisprosessissaan omaelämäkerrallisessa teoksessaan Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (Tammi, 2011).
Hansen ei tyydy pelkästään hauskojen anekdoottien kertomiseen perustellessaan luovuuden ja liikunnan yhteyttä, vaan kertoo testeistä, joilla yhteys on voitu osoittaa. Liikunnan luovuutta vahvistava ominaisuus tulee esille erityisesti silloin, kun peruskunto on hyvä. Tämä liittyy luonnollisesti fyysisten voimien hupenemiseen ja aivojen verenkiertoon, sillä väsähtäneenä luovuus paremminkin heikkenee kuin kasvaa. Teoksesta selviää myös miten liikunta vahvistaa keskittymistä, vaikuttaa ikääntyneiden aivojen toimintaan ja parantaa oppimistuloksia niin ikääntyneillä kuin lapsillakin. Katsaus ihmiskunnan historiaan selvittää miten aivomme ovat kehittyneet ja auttaa ymmärtämään miksi liikunta on yhä edelleenkin niin tärkeää.
Minna Huotilainen, Leeni Peltonen: Tunne aivosi (Otava 2017)
Aivotutkija Minna Huotilainen ja toimittaja sekä tietokirjailija Leeni Peltonen ovat lähestyneet aivojen hyvinvointia tieteen uusimpien havaintojen kautta, mutta samalla yleistajuisesti ja käytännönläheisesti. Teos on jaoteltu lukuihin, joissa aivojen kehitystä ja huoltamista tarkastellaan eri ikävaiheissa – vauvaikäisestä vanhukseen. Luvussa Irti kiireestä ja kaaoksesta: hyvä työpäivä käsitellään rauhoittumisen taitoa jatkuvan ärsyketulvan kaaoksessa ja melussa sekä annnetaan vinkkejä työstressin hallintaan. Viimeinen luku Järjen ja tunteen ikuinen liitto valottaa sitä miten järki ja tunne ruokkivat toisiaan, miten aivojen kolme tapaa toimia – liskoaivot, nisäkäsaivot ja kädellisaivot – vaikuttavat toimintaamme ja mitä rakastuneen aivoissa tapahtuu.
Tietokirjailija Katleena Kortesuo muistuttaa, että aivot tarvitsevat sopivan ravinnon ja liikunnan lisäksi myös sparrausta. Kirjassa on kuviopulmia, verbaalikysymyksiä ja vihjetehtäviä, joista jokaisen kirjoittaja on laatinut juuri tätä kirjaa varten. Luvussa Mitä älykkyys on? eri aloilla toimivat henkilöt kertovat omia käsityksiään ja kokemuksiaan älykkyydestä. Kirjan takakansitekstin mukaan kirja soveltuu erityisesti henkilöille, jotka
haluavat kehittää ajatteluaan ja aivojaan
valmistautuvat työpaikkahaastatteluun ja rekrytointitesteihin
rakastavat pulmia
etsivät ohjelmaa tiimipalaveriin, saunailtaan tai polttareihin
Norjalainen neurologi Kaja Nordengen esittelee uusimman aivotutkimuksen tuloksia ja aivojen toimintaa yleistajuisesti ja selkeästi. Kirjan kuvat ja esimerkit havainnollistavat sitä miksi aivomme ovat sellaiset kuin ovat. Kirja vinkkaa miten aivoja voi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla ja mitä tenttiin valmistuvan kannattaisi ottaa huomioon muistamisesta, oppimisesta ja tiedonnoutamisesta. Nordengen kertoo miten aivot voivat tehdä huonoja valintoja ja johtaa meidät riippuvuuksiin. Kirjasta selviää myös mistä hiilihydraattihimo johtuu.
Neuropsykologit Heli Isomäki ja Nina Uusitalo ovat koonneet Aivotaidot-kirjaaansa helppoja ja konkreettisia ohjeita aivojen huoltoon ja käyttöön. Sivustollaan Aivotaidot tekijät kertovat, että heidän haaveenaan on ”tuoda aivotietous osaksi jokaisen suomalaisen arkea ja auttaa siten suomalaisia voimaan paremmin”. Kirjassa on aivotaitoharjoituksia, joiden avulla voi oppia tasapainottamaan tunteita, parantamaan ihmissuhteita sekä käyttämään päätöksissä paremmin hyödyksi sekä järkeä että tunteita. Tekijät antavat aivohuoltovinkkejä ja neuvovat miten esimerkiksi lapsia voi auttaa kehittämään aivotaitojaan.
Isobritannialainen neurokirurgi Henry Marsh avaa muistelmateoksessaan mielenkiintoisen näkymän sairaalamaailmaan ja aivokirurgiaan. Kirjan jokainen luku on potilaskertomus. Marsh ei pelkästään hehkuta onnistumisiaan, vaan kertoo myös epävarmuudesta ja pelosta hankalien tilanteiden edessä. Marshin sujuva kerronta ja lukijaystävällinen lähestymistapa neurokirurgian erikoisalaan saavat rankasta aiheesta huolimatta aikaan koukuttavan lukukokemuksen.
Tiina Huttu on neurotieteen lisensiaatti ja tiedetoimittaja, Kirsi Heikkinen tiedetoimittaja erityisalanaan aivotutkimus. Molemmat ovat lisäksi äitejä, joten he tietävät mistä kirjoittavat. Tutkimustietoon perustuen he tuovat esille miten lapsen kehitystä voi parhaiten tukea. Aivojen kehityksen ymmärtäminen auttaa luotsaamaan taaperoa kohti aikuisuutta ja hälventää toisaalta mielestä turhia huolia, joita vaativassa kasvattajan tehtävässä joutuu kohtaamaan. Tiesitkö esimerkiksi, että lapsen aivojen koko kaksinkertaistuu ensimmäisen elinvuoden aikana 350 grammasta 750 grammaan? Aivojen tasainen kasvu on tärkeää ja juuri siitä syystä neuvolakäynneillä mitataan lapsen päänympärys (s. 115).
Teoksessa on kuusi lukua, jotka käsittelevät seuraavia aiheita:
Lääketieteen tohtori Emeran Mayer linkittää yhteen aivojen ja suoliston toiminnan. Teos esittelee uusinta tietoa siitä miten ruokavalion ja elintapojen muutoksilla voi vaikuttaa immuunipuolustukseen ja pudottaa painoa. Myerin mukaan mielen ja suoliston tasapaino on avain hyvinvointiin. Luvussa miten aivot viestivät suolistolle kuvataan sitä, miten tunne, kuten kiukustuminen liikenteessä, saa aivot lähettämään viestejä suolistolle asti. Eipä ihme, että kielessämmekin on ilmaisuja kuten ”perhosia vatsassa”. Teos on jaettu kolmeen lukuun:
Satu Jyväkorpi, ravitsemustieteilijä ja filosofian tohtori, muistuttaa teoksessaan meitä siitä, että ravinnolla voi vaikuttaa aivojen hyvinvointiin. Vitamiineillä ja hivenaineilla on merkitystä muistiin, vireystilaan ja mielialaan. Ruokavalio voi vaikuttaa muistisairauksien ehkäisyyn ja masennusoireisiin. Teoksessa on ravintotietouden ohella ruokaohjeita ja päiväkohtaisia esimerkkejä aivojen hyvinvointia edistävistä ruokavalioista.
Dean Burnett, neurotieteiden tohtori, kuvaa hauskalla tavalla, mutta asiantuntuijan ottein, miten aivomme toisinaan johtavat meidät hassuihin tilanteisiin, muistikatkoksiin ja virhepäätelmiin.