Tiksin Runoklubilla esiintyy perjantaina 7.12.2018 Vantaan aikuisopiston lausuntaryhmä ohjaajansa Pia Serkamon johdolla. Yleisölle on luvassa joulunajan tunnelmaa ja ajatuksia herättäviä hetkiä tuoreella tavalla esitettynä.
Tikkurilan lukion luokkahuoneen täyttää ihastuttava runonlausunnan puheensorina, joka nousee ja vaimenee välillä lähes kuiskauksiksi. Lausujat työskentelevät pareittain ohjeenaan työstää valitsemiaan runoja ”salaisuutena, joka pitää tunnustaa toiselle”. Runot ja äänet muodostavat riemastuttavan kollaasin. Tehtävässä harjoitellaan tunnelman luomista ja äänensävyjä ─ runonlausuntataiteen keskeisiä asioita.
Teatteritaiteen maisteriksi pian valmistuva Pia Serkamo ohjaa Vantaan aikuisopistossa lausujien ryhmää nyt jo toista vuotta.
Onko teatteriala unelma-ammattisi?
– Olen syntyperäinen vantaalainen. Olen asunut koko elämäni Tikkurilassa ja Hiekkaharjussa. Näytelmäharrastukseni kipinä on peräisin Orvokkitien näytelmä-, askartelu- ja musiikkikerhoista. Olen aina halunnut olla tekemisissä esittämisen ja arkielämän ihmeellisen rinnakkaismaailman kanssa.
Onko sinulla runoilijasuosikkeja ja luetko paljon runoja?
– Omasta hyllystäni löytyy Tommy Tabermannia ja Jenny Haukion toimittama teos Katson pohjoista taivasta. L. Onervan runoista pidän myös. Nykykirjailijoista Kari Hotakainen on mielestäni todella monipuolinen ja kirjoittaa hyvin aiheesta kuin aiheesta. Claes Andersson on vielä yksi nimi, jonka voisin heittää tähän. Laululyriikka on minulle tärkeä alue ─ jään kiinni sanoituksiin.
Kirjoitatko itse runoja?
– En kirjoita varsinaisesti runoja, mutta kirjoittaminen on tapa jäsentää maailmaa. Nautin kynällä kirjoittamisesta.
Miten tulit ohjaajaksi Vantaan lausujille?
– Kiinnostuin lausuntaryhmän vetäjän roolista, koska tällä tavoin pääsen tekemään kulttuuriteon omalle kotikaupungilleni. Tehtävä on haastava, sillä runonlausunta perinteisessä muodossaan elää murrosvaihetta. Tänä syksynä haimme osallistujia teemalla ”Rakastu runoon ja taiteile tekstillä”. Opetuksen sisältönä on muutakin kuin lausumista. Mukaan ilmoittautui kuuden naisen innokas joukko.
Sukupolvenvaihdokseen liittyy mahdollisuus kehittää lausuntataidetta ja rakentaa aivan uusi, modernissa kontekstissa toimiva konsepti. Uhkakuvakin löytyy. Runonlausunta voi olla katoavaa kansanperinnettä, ellei nuoremmasta polvesta löydy runonlausuntaa arvostavia ja ymmärtäviä henkilöitä.
Uusia ideoita on jo kokeiltu onnistuneesti. Viime kevään runomatineassa oli mukana nauhoitettua musiikkia. Serkamon näkemyksen mukaan musiikki voisi toimia siltana katsojan, kuulijan ja teoksen välillä. Erityisesti elävä, improvisoitu musiikki dialogissa runojen kanssa voisi rytmittää esitystä ja viedä kuulijan tunnelmasta toiseen. Kuulija saisi siten nauttia kokonaistaide-elämyksestä.
Vastakohdille rakentuva teema Valoja ja varjoja muotoutui vähitellen ajatuskartan avulla.
– Jouluun liittyy paljon odotuksia ja vastakohtia. On rikkautta ja köyhyyttä, rauhaa ja kiirettä. Halusimme käsitellä aihetta tavanomaisesta poikkeavalla tavalla ja siitä syntyi tämä kokonaisuus, Serkamo kertoo.
Useimmat lausujista ovat kuuluneet ryhmään jo useiden vuosien ajan, jopa yli kymmenen vuotta. Mitä ajatuksia runoudesta ja runonlausunnasta teillä on? Miten löydätte lausuttavaksi sopivia runoja?
Pirkko: – Jos esitykselle on jo olemassa valmis teema, käyn läpi useita runokirjoja tiettyjen runoilijoiden tuotannosta, josta oletan löytyvän aiheeseen sopivia runoja.
Päivikki: – Olen kysynyt neuvoja Tikkurilan kirjastosta.
Leeni: – Minäkin käytän kirjastoa. Hyvää palvelua olen aina saanut. Runoja täytyy tutkia syvällisesti ja huolellisesti.
Taimi: – Runoja lukiessa voi miettiä kuka on runon puhuja. Kenelle esittäisin tekstiä? Kysymysten pohjalta lähden etsimään vastausta siihen, miten minä runon tulkitsen. Ryhmässä lausuessa saa palautetta, jonka avulla tulkintaa voi syventää.
Päivikki: – Kun tekstin lukee ääneen, se muuttuu. Ensin pitää lukea hiljaa ja lähteä siitä kehittämään tulkintaa eteenpäin.
Taimi: – Ulkoa oppimiseen auttaa kävely. Ja se, että puhuu vaikkapa peilille.
Leeni: – On todella tärkeää havaita kuka runossa puhuu. Kun lausuin muistotilaisuudessa runon, puhujana oli Jumala.
Entä nykyrunous? Kuinka hyvin se sopii lausuttavaksi?
Päivikki: – Runosta pitää saada ote, oli se sitten mikä tahansa, vaikka hauska. Runojen pitää taipua suuhun sopiviksi. Runosta pitäisi muodostua ehjä kokonaisuus. Nykyrunot eivät niin helposti taivu lausuttaviksi.
Pia: – Jos teksti on abstraktia, runon takana oleva tunnetila on vaikeampi hahmottaa. Jos mikään ei syty, eikä runo herätä mielikuvia, sitä ei voi lausua. Yhteys kuulijaan jää silloin syntymättä. Kaikki tekstit eivät ole tarkoitettu lausuttaviksi, vaan pelkästään kirjan sivuilta luettaviksi.
Jaana: – Minä olen tullut mukaan lausujiin sitä kautta, että aloin itse kirjoittaa. On haastavaa löytää tapa, jolla runo todella tulkitaan, eikä vain mekaanisesti opetella ulkoa.
Miksi runomatineaan kannattaa tulla?
- Runomatinea on hyvä lähtölaskenta joulunaikaan!
- Olemme harjoitelleet koko syksyn. Koska meillä on hauskaa, teilläkin tulee olemaan hauskaa. Ette pety!
- Kauniita, ihania naisia!
- Onko joulussa jotakin uutta? On!
- Herkistymistä joulun äärelle!
- Kokovartalorunoesityksiä!
- Ihana naiskuusikko!
- Klovneriaa! Yllätyksiä!
- Mikä joulussa on vikana? Suorat sanat joulusta!
Lämpimästi tervetuloa tunnelmalliseen runomatineaan!