Lauri Vanhalan muhkean kokoinen, 582 sivuinen runoteos Graavatun tarunot ja lorunot ilmestyi vuoden vaiheessa 2019. Teos on jaettu kahteen osastoon, joista ensimmäinen, Tarunot, sisältää muinaiseen Persiaan sijoittuvia, kertovia, runomuotoisia tarinoita. Toisessa osastossa Lorunot tullaan lähemmäs nykyaikaa, mutta kysymys ihmisenä olemisesta on edelleenkin runojen keskiössä.
Teoksen runot ovat syntyneet 40 vuoden kirjoitustyön tuloksena. Kuvituksena on valokuvia Lähi-idän historiaan liittyvistä korkokuvista ja eri aikakausia edustavien taiteilijoiden maalauksista. Runojen alla olevat paikat ja päivämäärät johdattavat runoilijan jäljille, hänen vaellusvuosilleen Lähi-Idässä ja Euroopassa. Vanhala kertoo halunneensa koota mietelmätarinat yhteen. Tarinat ovat keino puhua muustakin kuin mitä pinnalta katsoen voi nähdä.
– Asuin nuorena Puolassa. Israelissa olin vuoden hedelmätarhassa, tynnyritehtaassa, kanalassa ja suurtalouskeittiössä. Irakissa vietin pari vuotta sähköistämisprojektin esivalmistelutöiden valvojana, puolan kielen tulkkina ja tullaajana. Egyptissä olin vuoden projektiavustajana ja sikäläisen energiaministerin saunanrakentajana. Marokossa, Intiassa, Sri Lankassa, Keniassa ja Iranissa, Ranskassa ja Hollannissa, sekä eri puolilla Euroopassa olen asunut, lomaillut, tai kuljeksinut vain paikasta toiseen, kirjailija summaa yhteen.
Kirjailijaksi ja runoilijaksi kasvamisen kannalta vaellusvuodet olivat antoisia. Kynä ja paperi kulkivat matkoilla mukana.
– Kun lähdin ulkomaille, sain etäisyyttä liian tuttuihin ihmisiin ja asioihin. Koulussa olin hyvä ainekirjoituksessa ja kuvaamataidossa. Kuvia tein aina 20-vuotiaaksi asti, mutta kun lähdin maailmalle, oli helpompaa kuljettaa mukanaan kynää kuin kokonaista maalausvälineistöä. Vuonna 1978 aloin kirjoittaa vakavasti ja se pelasti minut. Runouteni on paljolti elämän opettavaisen tuskan kautta syntynyttä.
Teoksen alkuosan tarunoissa seikkailee Kreikan ja Lähi-Idän myyttisiä hahmoja, kuninkaita, sankareita ja jumalia. Kunne kuljet Gilgamesh perustuu Gilgamesh-eepokseen. Lähi-Idän historia, tavat ja maantieteelliset paikat tulevat lukijalle hyvin elävästi esiin.
– Irakissa kävin monissa sumerilaisten historiaan liittyvissä paikoissa, Vanhala kertoo.
Tekijä on esipuheessa selittänyt tarunoiden taustoja ja runojen keskeisiä ja toistuvia symboleita, sanoja ja käsitteitä, jotka eivät ehkä Lähi-Idän kulttuuriin perehtymättömälle lukijalle avautuisi ilman taustatietoja. Lauri Vanhalan poetiikka on filosofista, mutta runoissa näkyy myös hänen kiinnostuksensa kulttuuriantropologiaan ja psykologiaan. Moraalin ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat runoissa myös keskeisiä.
– Tarunot ovat filosofisia, väritettyjä ja tarunomaisia kertomuksia. Sumerilaiset ja persialaiset olivat jo 4700 vuotta sitten keksineet sen, mistä filosofiassa yhä edelleen keskustellaan. Kreikkalaiset oppineet kävivät Mesopotamiassa ja kopioivat ajattelunsa perustaksi paljon heiltä. Siis, ei mitään uutta auringon alla.
Tarunoissa lähdetään liikkeelle kaukaa historiasta ja niitä voi lukea seikkailukertomuksina, mutta samalla puhutaan ihmiselle ikuisista kysymyksistä. Eletty elämä kutoutuu yhteen historiallisten ja fiktiivisten hahmojen kanssa, ikuiseksi kertomukseksi siitä mitä ihminen on ollut ja mitä hän edelleenkin on. Teoksen ensimmäinen taruno, Fath ei kenenkään isä on runoelma rosvosta nimeltä Fath. Tarina sijoittuu vuosien 559-529 eaa välille Persiaan.
– En ota kantaa Fath-rosvon moraaliin, joka on vallan ja kuninkaiden noudattamalla tasolla. Rosvo voi kuitenkin muuttua ja ”herätä” moraaliseksi ihmiseksi. Yleispätevää sääntöä kasvun prosessiin ei voine yleisinhimillisesti olla. Sumerilaiset puhuivat tiedon puusta. Ihminen luotiin tietämättömäksi. Kun ihmiset eivät pystyneet täyttämään maahan karkoitettujen jumalten vaatimuksia ja tarkoituksia, nämä päättivät tehdä heistä puolijumalia. He saivat tiedon, mutta sen myötä aistivina ja tuntevina myös seuraukset. Suhteellisessa maailmassa yhdellä yksittäisellä teolla, irroitettuna muusta, voi olla 144 ensisjaista havaittavaa seurausta. Myriadien tekojen keskinäistä suhteellisuutta ja kaikkia seurauksia emme kuitenkaan voi havata ja siten ymmärtää, joten tarvitaan armoa ja anteeksiantoa, sekä itseä että toisia kohtaan.
Teoksen Lorunot -osasto on jaettu yhdeksään osastoon. Niiden teemat ovat toisaalta universaaleja, ikiaikaisia ja yleisiä, toisaalta ne tulevat lähelle yksityistä ihmistä. Runoissa siirrytään myös sekä ajallisesti että maantieteellisesti lähemmäs nykyaikaa.
– Asioita ei voi havainnoiden tarkastella universumin ulkopuolelta; koko kuvaa ei ymmärretä. Inhimillisesti asiat koetaan itse ja sen jälkeen niiden opetusta voi sisäistettynä alkaa yleistää ja käyttää omassa elämässään. Käyn siis sotaa sisälläni, en toisia vastaan. En pyri runoissani poliittisiin kannanottoihin, vaan aistieni herkistämiseen ja näkökulmien huomaamiseen. Jokainen voi omalla kohdallaan tutkia löytyykö runoistani rakennuspalikoita omaan elämään.
Vanhalan soljuva ja välillä ilakoiva tai ironinen kieli vie lukijan mukaansa, mutta sanoilla leikittely ja paradoksit saavat pysähtymään ja miettimään sanojen taakse kätkeytyviä merkityksiä. Paradoksien kautta äärimmäisyydet määrittävät toisiaan yhdysolennoksi, korkea ja syvä, tyhjä ja täysi, eheä ja rikkinäinen. Esimerkkinä sivulla 395 oleva runo Jos olisi siivet ja sen ensimmäinen säkeistö:
Ehkä joku siivekäs voisi kutistaa
maan ja taivaan etäisyyden,
pudotessaan korkealle kaivoon,
tyhjentyessään täydeksi…
särkyessään eheäksi.
Miten näin suurta runojen kokonaisuutta kannattaisi lukea? Osasto kerrallaan vai yhtenäisesti alusta alkaen?
– Kirjan voi avata mistä vaan. Teos on hitaasti luettavaa lajia, sen runot vaativat aikaa. Jos alkaa alusta, ei kannata lukea yhteen menoon kovin pitkää pätkää. Voi hyvin lukea yhden tarunon kerrallaan. Symboliikan ja kuvallisuuden avautuminen vaatii aikaa. Ensin opetellaan lukemaan ja sitten harjaannutaan lukemaan.
Miten runosi syntyvät? Tulevatko ne valmiiksi kerralla vai saavatko ne ajan kanssa lopulliseen muotoonsa?
-Editoin runojani ja muokkaan niitä alati. Melkein kaikkia runojani olen muuttanut jälkeenpäin. Runot ovat kasvuprosessini ja tuntojeni herättämien ajatusten mahdollisimman eksaktia kuvailua.
Vanhalan runoissa näkyy eletyn elämän rosoisuus ja kauneus. Yksityisestä tulee kuin tuleekin yleistä, historiallisesta nykyaikaa ja päinvastoin.
– Ihmisellä tulee olla tietoa, joka on uskoa ja sen myötä toivoa. On hyvä huomata, että ihminen ei ole ongelmineen yksin, vaan muillakin on samankaltaisia vaikeuksia. Ongelmattomuus olisi ongelma.
Vanhala on filosofi, joka ei halua tulla luokitelluksi minkään tietyn aatteen, uskonnon tai filosofian edustajaksi, sillä kaikista uskonnoista ja filosofioista on löydettävissä tietoa ja viisautta, jonka voi niin halutessaan poimia osaksi omaa maailmankuvaansa.
– Koen kaikkien ihmisten olevan yhtä lailla henkisesti jumalallisia kuin kehollisesti inhimillisiä. Minä, on jokaisen jumala, abstraktio, joka on jokaisessa ihmisessä ja sisältämme löydettävissä. Minä meidän sisällämme piilottelee jotta säilyttäisi merkityksensä. Minä pyytää, mutta ei inhimillisin tavoin vaadi. Se, että ihminen tulee toimeen henkisen ja kehollisen itsensä kanssa, heijastuu myös ympäröivään maailmaan. Ihmisen tehtävänä voisi olla kypsyä ja kasvaa kaikin tavoin henkisenä ihmisenä ja luoda esimerkillään ympärilleen suuri tavoite, aito yhteiskunta.
Nyt kun suurteoksesi on valmis, mitä ajattelet jatkosta? Onko seuraava runokokoelma jo tulossa?
– Kirjoitan koko ajan seuraavaa teosta varten. Se on jo suunnitteilla ja tekstejä on valmiina. Seuraava teokseni voisi olla proosa- ja mietelmäkirja. Se nähdään sitten joskus; en aio pitää paussia.
Vanhalan teokseen mahtuu koko ihmiselämän kirjo. Teoksen viimeinen osasto Runokirjeitä on omistettu nuoruuden Marielle. Runojen kaipaus, nuoruuden hehku ja rakkaus ovat koskettavan kaunista luettavaa.
Lopuksi vielä makupalana lukijoille, yksi runo osastosta Tuhat syytä kuolla elääkseen, Dom Helder Camaralle omistetusta runojen sarjasta, sivulta 519.
VI
Satamissa näen malttamattomia purjehtijoita,
jotka odottavat ankkurinsa ylös nostoa
ja pääsyä pyhiinvaellukselle.
Mutta meren aaltojen alkaessa kohista,
he pelästyvät ja jäävät empimään.Toivoisivat vasta seuraavan mainingin
huuhtovan heidät matkaan;
kunhan se ei tapahdu heti, ainakaan tänään.
Ehkäpä se tapahtuu vasta huomenna,
tai ainakin sitä seuraavana päivänä?Turha on arvella auringonnousua;
se tulee kuitenkin liian pian
ja aina on liian myöhäistä.Kenties sanot nyt:
Sillä joka ei tiedä, ei ole vastuuta.
Mutta minä sanon:
Tietämättömyyden syistä riippuen,
kaikilla on vastuu ottaa selvää.
Lauri Vanhalan teokset löytyvät Helmet-kirjastosta:
Julkaisut:
2008 Lyriikkaa Runot I ISBN 978-952-49-8086-9 BoD ”Asatour”
2008 Novelleja Outoja kertomuksia ISBN 978-952-56-8813-9 Neirol kustannus
2013 Romaani Myrkyllinen maailma ISBN 978-952-56-8867-2 Neirol kustannus
2015 Novelli-Runo-Sävelteos CD Helluntai Hambarzum ISBN 978-952-93-5734-5 Omakustanne
2017 Kapinarunoelma Hallituksia ja valtoja vastaan ISBN 978-952-23-6535-4 Mediapinta kustannus
2019 Eeppisiä runoelmia Graavatun tarunot ja lorunot ISBN 978-952-94-1215-0 Caravanserai kustannus