Vierailin syksyllä 2018 kolmessa oslolaisessa kirjastossa. Benchmarkkaus-kohteikseni valikoituivat Biblo Tøyen, Stovner ja Furuset niiden erityispiirteiden vuoksi: Biblo Tøyen on kirjasto 10-15 -vuotiaille lapsille, jonne aikuisilla ei ole asiaa. Stovner on kirjasto ilman osastoja, eli lasten ja aikuisten aineistoa ei ole jaoteltu tiukasti erikseen. Furusetin kirjasto taas toimii samoissa tiloissa nuorisotoimen ja vapaaehtoiskeskuksen kanssa.
17.-18.9. Biblo Tøyen
Biblo Tøyenissa sisääntulijoita tervehtii hirvi.
Ensimmäiset kaksi päivää vietin vuonna 2016 valmistuneessa Biblo Tøyenissa. Kirjaston konseptin inspiraationa toimii Tukholmassa sijaitseva kirjasto Tiotretton ( http://kulturhusetstadsteatern.se/Bibliotek/TioTretton/Om-TioTretton/ ), jonne nimensä mukaisesti ovat tervetulleita kaikki 10-13 -vuotiaat. Kirjaston on suunnitellut Aat Vos (https://aatvos.com/ ), jonka tunnistettava tyyli on nähtävissä myös Stovnerissa ja Furusetissa. Biblo Tøyenin ideana on tarjota lapsille tila, jossa turvallisuuden tuntua tuovat niin valaistus kuin seinissä olevat lukukolotkin, joihin on suora näköyhteys mutta joissa on silti yksityisyyden tuntua. Suunnittelussa on tehty yhteistyötä ympäristöpsykologi Aga Skorupkan kanssa, jotta tilat todella palvelisivat käyttäjien tarpeita.
Norjalaisissa kouluissa on iltapäiväkerho SFO (skolefritidsordning), joissa lapset voivat olla kello 17 saakka tekemässä läksyjä ja pelaamassa. Iltapäiväkerho on tarkoitettu 1-4 -luokkalaisille, joten Biblo Tøyen on loistava vaihtoehto vanhemmille lapsille, jotka kaipaavat tällaista tilaa ja toimintaa. Suunnitteluvaiheessa lapsilta kysyttiin heidän toiveitaan, ja kirjasto onkin pystynyt vastaamaan niihin hyvin: kirjasto on paikka, jossa voi olla rauhassa vanhemmilta ja sisaruksilta, voi luoda ja oppia yhdessä sekä olla oma itsensä turvallisten aikuisten ympäröimänä.
Gondolihississä voi pelata vaikkapa shakkia.
Tøyenin henkilökunta koostuu eri alojen ammattilaisista, mutta joukossa ei ole yhtään kirjastoammattilaista. Kirjat ja lukeminen ovat keskiössä, mutta näiden lisäksi henkilökunta kannustaa lapsia oppimaan draaman, musiikin, ruoanlaiton ja koodaamisen avulla. Kirjastossa toimii myös vapaaehtoisia työntekijöitä muun massa auttamassa läksyjenteossa, vetämässä koodauspajaa sekä opettamassa ompelua ja muita käsitöitä kierrätysmateriaaleista. Viikkoaikataulut täyttyvätkin mitä mielenkiintoisemmasta ohjelmasta:
Kuvat: Biblo Tøyen Instagram
Jututtaessani kirjastossa työskenteleviä Danielea ja Matsia kirjaston monipuolisista tapahtumista he kertoivat, että periaatteessa heillä on vapaat kädet projekteja suunniteltaessa, mutta kaiken toiminnan pitää kuitenkin täyttää tiettyjä ehtoja:
• projektin pitää olla pitkäkestoinen (vähintään 2 viikkoa)
• projekti vahvistaa tiimiä ja lasten kanssa tekemistä
• projektissa on vähintään kaksi vetäjää
• projektissa täytyy olla tilaa muutokselle
• kirjastotilan täytyy muuttua projektin aikana
• projektin täytyy tarjota jotain uutta
• projekti on esteetön
• lasten pitää voida osallistua/tuottaa jotain
• projekti tulee dokumentoida jotenkin
Tuunatun tuk-tukin äärellä voi koodailla ja tehdä läksyjä.
Koska Biblo Tøyeniin ei aikuisilla ole asiaa, ei omakaan vierailuni olisi hellinnyt pelkällä ”tuun vähän kattelemaan mitä te siellä touhaatte” -periaatteella, vaan minun täytyi myös tarjota jotain tekemistä lapsille. Koska norjan kielen opiskeluni on rajoittunut lähinnä Skamin intensiiviseen katsomiseen eikä takeita lasten kielitaidosta ollut, täytyi tekemisen olla jotain sellaista, jonka opastamisessa ei välttämättä tarvitse puhetta. Ratkaisu: 3D-väritys!
Marjon, 31v., taidonnäyte.
Vedin 3D-väritystä molempina päivinä verhoilla rajatulla lavalla. Oli ilo huomata, että osa lapsista innostui värittelemään molempina päivinä. Yllättävää oli myös se, että monet heistä puhuivat todella hyvää englantia (kiitos Youtube!) ja olivat selvästi innoissaan päästessään testaamaan kielitaitoaan tositoimissa. Keskusteluissa selvisi muun muassa se, että omaan samanlaisen elokuvamaun kuin 10-vuotiaat pojat. Wakanda forever!
Kaksi Biblo Tøyenissä viettämääni päivää olivat hyvin mielenkiintoisia ja inspiroivia. Tila herättää halun tehdä jotain luovaa, löysinpä kirjastosta myös oman suosikkipaikan eli sukellusvenemäisen nurkkauksen:
Poseerauspönötys.
19.9. Stovner
Stovnerin ihana lukuportaikko, jossa pidetään muun muassa satutunteja.
Keskiviikkona vuorossa oli tammikuussa 2018 avattu Stovnerin kirjasto, jota olin etukäteen ihastellut kuvissa ja videoissa. Kirjaston sisustustyyli on kuulemma French industrial, jos jotakuta muutakin sattuu kiinnostamaan. Kirjastossa työskentelevä Eli kertoi, että kirjasto sijaitsi aiemmin autotallissa, johon asiakkaat eivät löytäneet hyvin. Uusi sijainti on Stovnerin ostoskeskuksessa, joka on yhteisön sydän. Kävijämäärät tammi-kesäkuussa olivat kasvaneet kuusinkertaisiksi paremman sijainnin vuoksi. Kirjasto tekee nykyään paljon enemmän yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa tarjoamalla tiloja tapahtumiin.
Stovnerin kirjastoa kutsutaan sosiaaliseksi kirjastoksi, ja sosiaalisuus nousikin merkittäväksi aspektiksi asiakkaille teetetyssä kyselyssä. Kirjastossa ei ole erillisiä osastoja lapsille, nuorille ja aikuisille, vaan samaan genreen ja aihepiiriin löytyvät kirjat löytyvät toistensa läheltä. Tällä haluttiin lisätä muun muassa sukupolvien välistä kohtaamista ja toisaalta myös helpottaa perheiden kirjastokäyntejä. Ilmeisesti tämä jaottelu on kuitenkin hieman laskenut lainauslukuja, joten henkilökunta miettii järjestyksen muuttamista.
Aamu alkoi teekupposen ja yleisen keskustelun äärellä Elin kanssa, jonka jälkeen pääsin seuraamaan satutuokiota ja juttelemaan lastenkirjastotyötä tekevän Marin kanssa. Hän kertoi kirjastojen ja päiväkotien yhteisestä Lesefrø (lukusiemen) -projektista, jossa päiväkoteihin sijoitetaan erityisesti niihin hankittuja kirjoja, joita lapset voivat viedä kotiinsa lainaksi. Tavoitteena on luoda hyvä kieliympäristö sekä herättää lukuinto myös niissä perheissä, joissa kirjastonkäyttö ei ole tuttua. Lesefrø- päiväkodit kutsutaan keväisin kirjastoon ja kouluun menevät lapset saavat kirjastokortin. Projektin myötä lapset tutustuvat myös kirjaston käyttöön ja osaavat toimia siellä kouluun tullessaan.
Lukupesä.
Iltapäivän vietin nuortenkirjastotyötä tekevän Larsin kanssa, joka on perustamassa kirjastoon maker space -tilaa. Toistaiseksi tilassa on 3D-printteri, tietokoneita ja ompelukone, mutta uusia luovia tapoja tekemiseen mietitään jatkuvasti. Tilassa tutustutetaan ihmisiä maker space -ajatukseen pienryhmissä, ja joka neljäs lauantai on paja perheille.
Stovnerin sisustuksessa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia.
20.-21.9. Furuset
Pika-asiointi ulko-oven läheisyydessä.
Kolmas ja viimeinen vierailukohteeni oli vuonna 2016 avattu Furusetin monitoimitalo. Furusetissa kiinnostuksen kohteenani oli erityisesti kirjaston laaja vapaaehtoistyöntekijöiden verkosto, sillä se liippaa läheltä Lumon kirjaston uudistamishankkeen aihetta: http://hankkeet.kirjastot.fi/hanke/vintti-yhteis%C3%B6llinen-kirjastotila-vantaan-korsossa
Furusetin vapaaehtoistyöntekijöiden rekisteröinnissä oli juuri siirtymävaihe, jossa paperisista lomakkeista luovutaan ja vapaaehtoiset voivat rekisteröidä itsensä verkkosivuilla. Sivuston kautta vapaaehtoiset voivat olla suoraan yhteyksissä apua tarvitseviin ilman, että kirjaston tarvitsee toimia välikätenä. Vanhassa rekisterissä oli yli 300 ihmistä, joihin kaikkiin otetaan yhteyttä ja kysytään halukkuutta jatkaa vapaaehtoisena.
Furusetissa järjestettiin edellisenä vuonna 4700 tapahtumaa, joista 3500 oli ulkopuolisten järjestämiä. Näihin lukuihin on laskettu jokainen yksittäinen kerta toistuvista tapahtumista. Vapaaehtoisten järjestämien tapahtumien pitää täyttää muutamia kriteerejä: ne eivät saa tuottaa voittoa, niiden täytyy olla kaikille avoimia ja ne eivät voi olla uskonnollisia tapahtumia. Kirjasto tarjoaa ainoastaan tilat, muuten tapahtumat pitää järjestää itse.
Kirjasto järjestää kaksi kertaa vuodessa tapahtuman alueen järjestöille, jossa ne voivat verkostoitua. Näissä tapaamisissa järjestöiltä kysytään myös kurssitoiveista, joita kirjasto järjestää mahdollisuuksien mukaan. Järjestöt kohtaavat myös yksityisiä vapaaehtoistyöntekijöitä ja verkostoituvat heidän kanssaan.
Furusetin vapaaehtoistyötä koordinoivan Charlotte Sætren sanoin: Let go! Luota ihmisiin ja aloita pienesti. Heti alkuun ei kannata tavoitella kymmenien vapaaehtoistyöntekijöiden armeijaa, vaan solmia toimivia yhteistyökuvioita muutamien kanssa.
Näitä lukukoloja ihastelin kuvista jo ennen reissua.
Furusetissa kumpanakin päivänä minut otti vastaan Jørn, joka tekee lasten- ja nuortenkirjastotyötä. Esittelin hänelle Helmet-lukuhaastetta ja lukudiplomia sekä keskustelimme paljon erilaisista lukemaan innostamisen keinoista. Kokosin nuortenosastolle kirjanäyttelyn ja tein jaettavaksi vinkkilistoja:
Kaiken kaikkiaan viikkoni Oslossa oli hyvin antoisa. Se, että sain osallistua myös käytännön kirjastotyöhön antoi paljon enemmän kuin se, että olisin vain ollut kuuntelemassa ja kiertelemässä. Suuri kiitos kaikille norjalaisille kollegoille, jotka ottivat minut lämpimästi vastaan.
Marjo Mannila, Lumon kirjasto
