19.-25.8.2017 Kansainvälisen kirjastoseurojen liiton (IFLA) kongressissa Wrocławissa Puolassa
Matkaseuralaisikseni sain kollegani Pauliina Hyytiäisen, Saana Mäensivun ja Ritva Nybergin, joiden kanssa meno- ja paluumatkat kongressiin taittuivat mukavasti. Lensimme Vantaalta Krakovaan ja takaisin, Krakovasta matkasimme kongressikaupunkiin junalla.
Viikko mahtavassa vuoden 2016 Euroopan kulttuuripääkaupungissa Wrocławissa sujui vauhdikkaasti. Onneksi meillä oli mahdollisuus runsaan kongressiohjelmatarjonnan lisäksi tutustua kaupungin keskeisiin nähtävyyksiin, joista yksi hienoimmista oli vanhakaupunki, jonka kaduilta löytyi kymmeniä kaupungille omintakeisen leiman antavia kääpiöpatsaita. Wrocław on hyvin vihreä ja vehreä: Oder-joki halkoo keskustan ja ympäristössä on monenlaisia ihania puistikoita, puistoja ja puutarhoja.
Ehdin tutustumaan yhteen paikalliseen kirjastoon. Se oli vanhaan upeaan rautatieasemarakennukseen parisen vuotta sitten valmistunut kirjasto. Se oli erittäin kaunis kirjasto, joka oli remontoitu ja kalustettu rakennusta kunnioittaen. Aineisto oli esillä selkeästi ja sitä oli sopivan tuntuinen määrä. Vieraillessani kirjastossa asiakkaita oli varsin vähän. Toisaalta käväisin siellä aamupäivällä.
Kongressissa oli osallistujia yhteensä 3 000 maailman kaikista maanosista ja yli 130 maasta. Mukana oli edustajia sekä yleisistä että tieteellisistä kirjastoista. Viikon aikana oli tilaisuus keskustella vapaamuotoisesti usean kirjastoalan ammattilaisen kanssa.
Kongressissa oli varsin näyttävä avajaistilaisuus, jossa tervetulotoivotusten ja avajaispuheenvuorojen jälkeen tutustuimme seitsemän esityksen myötä Wrocławin kaupungin tuhatvuotisen historian käännekohtiin. Pääsin myös näyttelyn avajaistilaisuuteen, posterinäyttelyyn ja hienoon kulttuuri-iltaan puhumattakaan kongressin tiiviistä ohjelmasta, jossa oli jo aika lailla valinnan vaikeutta päällekkäisten esitysten takia.
Kansainvälinen kongressi, jossa on tuhansittain osallistujia, on varmasti haaste järjestäjille. Järjestelyt sujuivat kuitenkin – ainakin näin ensikertalaisen silmin nähden -loistavasti.
Vantaalaisilla kollegoillani oli virallinen rooli viikon aikana eli heillä kaikilla oli esityksensä eri istunnoissa. Tiistaina kävin kuuntelemassa Pauliinan ja Saanan esitystä (Session 138: Literacy Matters: It Takes a Community to Raise a Reader – Building a Nation of Readers and Creating a Reading Culture – Literacy and Reading, Public Libraries, School Libraries SI): Interactive Stories Workshops –
Learning the Languages of Literature and Programming), Pauliinan ja Saanan esitys ja torstaina Ritvan esitystä ( Session 230: How Does Knowledge Inform Change Agency? – Knowledge Management SI): Lean Management at Vantaa City Library), Ritvan esitys. Saatoin tuntea itseni ylpeäksi vantaalaiseksi, sillä sen verran vakuuttavasti ja mukaansatempaavasti kollegani istunnoissa esityksensä hoitivat ja ottivat yleisönsä!
Olin joka päivä seuraamassa joitain istuntoja ja parina päivänä kiersin katsomassa näyttelyitä ja postereita.
Minun tehtävänäni oli ”bongata parhaat pedagogiset ideat”. Täytyy sanoa, että se oli todella iso haaste! Ensinnäkin kongressin ohjelmassa oli paljon esityksiä, jotka käsittelivät kaikkea muuta kuin pedagogisia palveluita ja olivat joko teoreettisia tai muuten aiheista, joissa ei ole meille pohjoismaalaisille mitään uutta. Tuli todettua, että suomalainen kirjastolaitos on maailmanlaajuisesti varsin edistyksellinen. Hienoa oli tietenkin kuulla myös suomalaisten kollegoiden esityksiä.
Joitain ajatuksia herättäviä esityksiä pääsin kuuntelemaan ja postereita katselemaan.
Osallistuin kahteen istuntoon, joissa aiheina oli kestävä kehitys (Session 094a: Libraries’ Commitment to the UN 2030 Agenda for Sustainable Development – Environmental Sustainability and Libraries SIG ja Session 190: More the Green: Sustainability of Practice – Public Libraries & the 2030 United Nations Agenda, Public Libraries, Environment, Sustainability and Libraries SIG). Istuntojen yhtenä vetäjänä toimi Harri Sahavirta Helsingin kaupungikirjastosta. Harri sanoi omassa puheenvuorossaan (What Are Green Libraries – and Why Do We Need Them?), että vaikka kirjastoväki mielellään kutsuu kirjastoa jo perustehtävässään kestävän kehityksen edelläkävijäksi, hän totesi, että vielä on paljon tehtävää ja hän viittasi muun muassa siihen, että kirjastorakennukset eivät juurikaan ole kestävän kehityksen mukaisesti rakennettuja – edes pohjoismaissa. Vain harvoja esimerkkejä löytyy maailmanlaajuisesti kirjastoista, joissa kestävän kehityksen periaatteet on huomioitu jo rakennusvaiheessa.
Istunnoissa esiteltiin mm. joukkorahoituksella alkunsa saanutta ja yhteisöllisesti rakennettua kirjastoa Meksikossa, Vaggerydin kirjaston vihreää nurkkausta ja saksalaista BookboXX-kirjastoa, joka on kuin puhelinkoppi, jonne käyttäjät voivat tuoda omia kirjojaan ja ottaa sieltä kirjoja itselleen.
Norjalainen kirjastonjohtaja Asla Sira Myhre (Session 207: Branding, Bridging, Building: Telling and Selling the Space Story – Library Buildings and Equipment with Management and Marketing (SI) toi omassa esityksessään Libraries – An Arena for Debate that Expands Local Democracy esille sen miten tärkeä paikka kirjasto on tänä päivänä muun muassa pienillä paikkakunnilla, joista katoavat kaikki muut palvelut. Näissä kirjasto toimii oikeastaan ainoana paikkana, jossa asukkaat voivat kohdata toisiaan, juoruilla ja keskustella – puhua pienistä ja isoista asioista ja siten edistää keskinäistä ymmärrystä.
Vajaasta kahdesta sadasta posterista löytyi useampikin kiinnostava fakta kirjastoista ympäri maailman: eri maiden kirjastot tekevät tärkeää yhteistyötä ja erilaisia kokeiluja kirjastosaralla tuntuu riittävän. Kiinnostavimmaksi posteriksi koin IFLAn posterin, jossa tuotiin esille miten kirjasto voi olla auttamassa asiakasta erottamaan faktan valetiedosta.
Poimintoja ideoiksi
Fakta ja valeuutiset
– Iflan posterin mukaisesti kirjasto voi toimia paikkana, jossa tuetaan asiakkaita erottamaan valeuutiset faktasta
Yhteisöllisyys
– asukkaiden ja kirjaston käyttäjien mukaan ottaminen kirjaston kehittämiseen, kirjasto paikaksi, jossa voi kohdata aidosti ja huoletta toisen ihmisen, maahanmuuttajien tukeminen kotouttamisessa
Kestävä kehitys
– kirjasto voi toimia kestävän kehityksen käytännön toimenpiteiden opastajana erityisesti maahanmuuttajataustaisille henkilöille
Seija Rintanen