Täytyy myöntää, että loppusyksy imaisi keskikokoisesta ihmisestä mehut tehokkaasti pois! Kyseessä ei ollut enää mikään koti-imuri vaan imurin teho taisi mennä reilusti tuonne rakennusalan puolelle. Ensin loppusyksystä tyhjennettiin kirjasto huishais-hupsista vaan! Siinä sivussa pistettiin rytinällä pystyyn ostarille päivystyspiste – onneksi meidän ei sentään tarvinnut itse kantaa muuttolaatikoita vaan sitä varten oli muuttomiehet… Kun siitä selvittiin, niin seuraavaksi meidät pyöräytettiin palloiksi maailmalle eli siirrettiin – Hakunilan vaihtuvia päivystäjiä lukuun ottamatta – muihin kirjastoihin toteuttamaan itsejämme. Siinä sitten opeteltiin / tutustuttiin kukin tahoillamme toisen kirjaston toimintatapoihin sekä uusiin ihmisiin. Minä kävin tässä välissä vielä viikon verran Tikkurilassa hankinta- ja luettelointiosastolla opettelemassa näyttötutkintoa varten aineiston luettelointia. Sokeriksi saman kahvikupin pohjalle nakattiin vielä joulu ja sen mukanaan tuomat riemut (lue: kiireet). Puuh…onneksi minulla sentään oli ihan oikea joululoma, joten ehdin välillä vähän vetää henkeäkin.
Nyt Haksin päivystyspiste (tai kirjallinen ensiapupiste, kuten minä sitä kutsun) toimii omalla painollaan ja elämä on tasaantunut. Meillä jokaisella Haksin kirjastolaisella on noin kuukauden mittaiset työvuorot päivystyksessä, mutta muuten meihin voi törmätä Länsimäessä, Tikkurilassa, Koivukylässä… oikeastaan vähän joka puolella Vantaata. Tuttujen asiakkaiden kasvoilla on tullut nähtyä hauskoja, iloisen yllättyneitä, ”mitä SÄ täällä teet?” -ilmeitä. On sitten vaihdeltu kuulumiset ja toivottu, että se oma kirjasto aukeaisi pian. Viimeisimmän tiedon mukaan remontti on aikataulussa, joten jos se pitää kutinsa, niin syyskuussa saadaan ovet taas auki. (Tietää meille työntekijöille hikistä loppukesää, heh heh).
Minä ja Paula käymme joka toinen maanantai pitämässä ”meidän” nuoriin yhteyksiä yllä Haksin nuorisotilalla. Nuoret ovat alkaneet hyväksyä meidät nuorisotilan kalustoon kuuluviksi, ensimmäisten ”etteks te ole vähän vanhoja hengailemaan täällä?” kysymysten jälkeen. Yritämme innostaa nuoria pienimuotoisiin elokuvantekohommiin yms. mukavaan. Katsotaan mitä kaikkea saamme kevään aikana aikaiseksi, pääasia kuitenkin on, että meillä olisi kivaa yhdessä.
Minä ja Paula käymme joka toinen maanantai pitämässä ”meidän” nuoriin yhteyksiä yllä Haksin nuorisotilalla. Nuoret ovat alkaneet hyväksyä meidät nuorisotilan kalustoon kuuluviksi, ensimmäisten ”etteks te ole vähän vanhoja hengailemaan täällä?” kysymysten jälkeen. Yritämme innostaa nuoria pienimuotoisiin elokuvantekohommiin yms. mukavaan. Katsotaan mitä kaikkea saamme kevään aikana aikaiseksi, pääasia kuitenkin on, että meillä olisi kivaa yhdessä.
Nuorisotalokäyntejä lukuun ottamatta minä työskentelen toistaiseksi Koivukylän kirjastossa. On ollut kivaa – ja vähän jännääkin – tehdä töitä uudessa paikassa. Täytyy todeta, että täälläKIN sekä henkilökunta että asiakkaat ovat oikein mukavia. Ja jos Haksissa on nuoria, niin täällä heitä sitten vasta onkin! Kuten aina: nämäkin nuoret ovat vilkkaita, usein meluisia (josta suurin piirtein joka päivä keskustellaan nuorten kanssa), mutta ovat toki myös kivaa porukkaa. Kyllähän se kovaääninen elämänilo – ja tarmokkuus sekä hyvässä että pahassa – kuuluu nuoruuteen. Itse en ollut nuorena yhtään sen ”parempi”. Muistan itsekin ystävieni kanssa saaneeni aikuisilta erinäisiä mulkaisuja ja huomautuksia metelöinnin (lue: ilonpidon) vuoksi, että sikäli. Täällä toimii myös vertaisnuorten ryhmä eli ”vertsut”, joka järjestää nuorille toimintaa. Vertsut esimerkiksi pyörittävät pelipakkia sekä pitävät nuorten iltoja. Nuorisotilan kanssa on myös yhteistyötä: kirjaston työntekijä pitää yhdessä nuoriso-ohjaajan kanssa nuorisotaloa auki yhtenä iltana viikossa.
Koivukylän kirjaston tilat ovat erilaiset kuin Hakunilassa, joten se mahdollistaa myös erilaista toimintaa. Täällä toimii kahvila sekä käytössä ovat askartelu- ja auditoriotilat sekä ”hiljainen huone”, jonka asiakkaat voivat varata omaan käyttöönsä vaikkapa opiskelua varten. Hiljainen huone on toki nuortenkin suosiossa ja jaksan aina ihmetellä sitä kuinka 20 nuorta pystyy kerralla ahtautumaan niin pieneen huoneeseen. Koivukylässä toimii myös elokuvapiiri, joka esittää asiasta kiinnostuneille elokuvia kerran kuukaudessa. Näytettävät elokuvat valitaan kirjaston esitysoikeudellisista elokuvista. Elokuvapiirin toimintaan kuuluu lisäksi Jussi- ja Oscar-gaalojen vietto. Minäkin haaveilen, että voisimme tulevaiduudessa näyttää Haksissa leffoja. Asiasta keskustellaan ja toivon kovasti, että homma saataisiin toimimaan ”meilläkin”, vaikka meillä ei olekaan hienoa auditoriota, kuten täällä. Lisäksi täällä toimii tietopiiri, jossa luetaan tietokirjoja sekä keskustellaan ajankohtaisista asioista. Tietopiiri toimii muuten samalla tavalla kuin lukupiiri, mutta käsiteltävät kirjat vain ovat tietokirjoja.
Kuten Hakunilassakin niin tälläkin alueella näkyy monikulttuurisuus. Koivukylä on yksi Vantaan monikulttuurisimmista alueista. Kirjastossa käy suomalaisten lisäksi mm. virolaisia, venäläisiä, albaaneja, somaleja sekä paljon muita mm. englantia puhuvia asiakkaita, joiden alkuperäisestä kotimaasta en ole vielä päässyt selville. Naapurissa toimii moskeija ja kirjastossa opiskelee aikuisopiston järjestämä maahanmuuttajien suomen kielen ryhmä, johon vaikuttaa tulevan viikottain uusia opiskelijoita.
Muuten kirjastotoiminta on samanlaista kuin Hakunilassa. Lainataan ja palautetaan kirjoja, tehdään varauksia, touhutaan näyttelyitä, etsitään aineistoja, rupatellaan asiakkaitten kanssa ja sen sellaista. Normihommaa, siis.
Tämmöisiä kuulumisia täältä maailmalta. Näillä näppäimillä meikäläinen on Hakunilassa maaliskuun puolivälin paikkeilla, joten tavataan silloin. Koska olen päättänyt, että kevät alkoi jo niin toivotan mukavaa kevättä kaikille!
Näkemisiin,
Laura