Johan pomppasi!
Laitoimme vuodenvaihteessa Hakunilan kirjaston nimissä ”Ootko inessä?” idean Sitran Uusi turvallisuus – foorumin hankerahastoon. Sitra on eduskunnan alaisuudessa toimiva Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, joka pyrkii lisäämään yhteiskunnallista osaamista ja asiantuntemusta. Uuden turvallisuuden foorumi puolestaan etsii uusia keinoja lisätä turvallisuuden tunnetta koko ajan muuttuvassa maailmassa. Ja kas, MEIDÄN ideamme valikoitui yhdeksi niistä 11 ideasta, jotka valittiin toteutettaviksi 158 ehdotuksen joukosta. Jiihaa! Bileet!
Jotta homma etenisi, niin meillä oli jo sitralaisten kanssa ensimmäinen kokous. Sitran edustajat olivat sitä mieltä, että koska meillä on jo valmis ideakonseptipohja olemassa, joten ”alkakaa toteuttaa!” Hiukan iski nis-kaan kylmä hiki, kun kuulimme, että koko projektin toteutukseen on aikaa n. 5 viikkoa. Olimme tuudittautuneet ajatukseen, että ”Onhan meillä hyvää aikaa maaliskuun loppuun asti…” Juu, ei muuten ole! Projektin kantavana ajatuksena on nopeatempoisuus, joten ideat otetaan käyttöön suitsait sukkelaan. Onneksi meillä riittää intoa, joten ei muuta kuin hihat heilumaan ja hanskat hommiin!
Ai, että mikä tämä projekti on? No niin, kuten kaikki varmasti tietävät niin kaikenikäiset hakunilalaiset viettävät aikaa kirjastossa. Kaikki ovat varmaan myös huomanneet, että kirjasto on erityisen tärkeä paikka lapsille ja nuorille – varsinkin silloin kun nuorisotila on kiinni. Etenkin nuoremmat – ala-asteikäiset – lapset suorastaan j.a.n.o.a.v.a.t turvallisten aikuisten seuraa, mutta valitettavasti kirjaston henkilökunta ei läheskään aina ehdi viettää riittävästi aikaa lasten kanssa. Meillä kun on paljon muitakin tehtäviä ja asiakkaita palveltavana. Aika ei vain yksinkertaisesti riitä emmekä pysty repeämään joka suuntaan, vaikka kuinka haluaisimme.
Tämän kuun puolivälissä meillä alkoi jo kirjastomummo ja – vaarikokeilu, joten kolme vapaaehtoista käy kir-jastossa viettämässä aikaa lasten ja nuorten kanssa. Mummot ja vaari pelaavat pelejä, juttelevat, lukevat sa-tuja eli ovat paikalla ihan vaan lapsia varten. Lapset ovat ottaneet heidät hienosti vastaan ja vaikuttaa siltä, että kaikilla osapuolilla on yhtä hauskaa! (Jos kiinnostuit asiasta ja haluaisit alkaa vapaaehtoiseksi vaariksi / mummoksi, niin tervetuloa! Mummoja ja vaareja otetaan mielellään vastaan lisää. Otapa yhteyttä Hakunilan kirjastoon, puh. 09 8393 0805, niin sovitaan treffit).
Ootko inessä? -idean tarkoituksena puolestaan on yhdistää tähän toimintaan nuorempi, monikulttuurisuutta ymmärtävä osaaja, joka palkataan kokopäivätoimisesti kirjastoon kuukaudeksi. Osaajan tehtävänä on tutustua lapsiin ja nuoriin sekä selvittää yhdessä kirjastovaarin, kirjastomummojen ja kirjaston henkilökunnan kanssa lasten ja nuorten kiinnostuksenkohteita. Kuukauden lopuksi kirjastossa järjestetään lasten ja nuorten toiveita vastaava tapahtumapäivä. Tapahtumaan ujutetaan mukaan myös yhteiskunnallisia näkökulmia (esimerkiksi yhteistyössä MLL:n, seurakunnan, kansainvälisen yhdistyksen, nuorisotilan, poliisin, työvoimatoimiston, taiteilijoiden kanssa). Ajatuksena on myös, että lapset ja nuoret alkaisivat ymmärtää, että osallistuminen ja vastuun ottaminen yhteisön asioista on tärkeää ja että asioihin voi vaikuttaa.
Ootko inessä? -hankkeeseen yhdistetään myös mediakasvatuksellinen aspekti, sillä kirjaston henkilökunta ei ehdi käydä mediakasvatuksellisia keskusteluja kirjaston arjessa riittävästi. Työstämme hankkeesta videon, jota levitetään sosiaalisessa mediassa. Samalla lasten ja nuorten kanssa keskustellaan sosiaalisesta mediasta ilmiönä – sen hyvistä ja huonoista puolista.
Siinäpä se pähkinänkuoressa Hanskat ovat olleet jo hommissa ja kengät sutimassa! Olemme löytäneet jo ainakin yhden mahdollisen monikulttuurisuutta ymmärtävän osaajan, jonka tapaamme tänään. Lisäksi olemme ehtineet ottaa yhteyttä muihin Hakunilan alueella nuorten kanssa toimiviin tahoihin, josko yhteistyö kiinnostaisi. Ainakin palaute on ollut positiivista, joten seuraava askel on yhteinen pikakokous. Tällä höyryllä kun mennään kuukausi eteenpäin, niin johan alkaa tapahtua!
Tämän jutun kirjailivat Laura ja Kata