Avainsana: Vantaa

Julkaistu

Hakunilan lukupiiri heinäkuussa

Heinäkuun helteitä odotellessa naputtelen lukupiiriläisten mietteitä kesäkuun kirjasta, joka oli Satu Taskisen yhden päivän romaani Katedraali. Kirjan nimi herätti joissain vähän ihmetystä, mutta sitten mietittiin sen olevan vertauskuva ihmisestä. Osa lukupiiriläisistä ei jaksanut lukea kirjaa, se tuntui sotkuiselta ja siinä oli asiaankuulumattomia juttuja. Jollekin kirjan lukeminen oli tuntunut pakkopullalta, koska kirjassa ei ollut mitään yhtymäkohtia omaan elämään. Tekstiä moitittiin sanahelinäksi ja höpötykseksi, ja kirjan sisaruksilla tuntui olevan todella outo suhde toisiinsa.

Toisaalta kirjasta myös pidettiin. Tarina sai täysin otteeseensa, ja se herätti ajatuksia. Osalle lukijoista yhtymäkohtia omaan elämään löytyi. Tilanteet kirjassa olivat tarkkaan ajoitettuja, kirjailija käytti paljon vertauskuvia, joka toi tarinaan kerroksellisuutta ja monipuolisuutta.

Heinäkuun kirjaksi lukupiiriläiset valitsivat Terttu Lensun pakinakokoelman Mummo vastaan muu mailma. Lukupiirikirjan voit noutaa varaushyllystä kohdalta Lukupiiri ja lainata omalle kortillesi. Heinäkuussa tapaamme ke 6.7. klo 13-14.30 kirjaston monitoimitilassa. Mummo_vastaan_muu_maailma-300x450Tervetuloa mukaan, vaikka kirjaa et olisi lukenutkaan!

Lisätietoja lukupiirin toiminnasta:

Paula Puustinen
puh. 09 8393 0805
paula.puustinen(at)vantaa.fi

Julkaistu

Vantaan tunnuksia – Vantaa kirjallisuudessa 1.

 

Vantaalaisille tuttu oman kaupungin tunnuskuva on – paitsi lähiöt – liikenteeseen liittyvä : ennen Vantaanjoki, nykyään Kehä III, itä-länsi -jakautuneen kaupungin yhdistävä valtatie. Ja tietenkin Helsinki-Vantaan lentokenttä.

Vantaanjoki ja Vantaan historia ovat Vesa Haapalan innoittajia Vantaa-runokokoelmassaan vuodelta 2007. Teksti liikkuu nykyajasta keskiaikaan, siinä on eri kertojia: sistersiläinen, isä – miehen kokemuksia upeasti ilmaistuna. Blogissaan Haapala sanoo: ”Kirjoitan mieluusti paikoista, joissa olen tuskin ollut ja joita tunnen vain vähän. Onhan näitä, Vantaa, Rooma. Paikka on mielikuvituksen sija.”

Viime aikoina on yhdistetty Helsinkiä ja Vantaata. V. 2006 järjesti Kanneltalo Rajalla-runokilpailun, jolla etsittiin pääkaupunkiseutulaisten kokemuksia kotiseudustaan suhteessa naapurikaupunkeihin. 45 runoa julkaistiin antologiassa Kolmen kaupungin kainalosta . Antologiasta välittyy kauniisti kaupunkilaisten tunteet nopeasti muuttuvissa, rakkaissa ympäristöissä. Vantaanjoen merkityksestä kertoo Helena Heinosen runo:

Tule nyt

Tule autolla.

tule bussilla,

tule metrolla.

Parasta kuitenkin olisi

jos tulisit meloen Vantaata pitkin.

…

Mirja Anttola-Hakala taas on kirjoittanut antologiaan runon Kehä kolmosella. Susanna Sääskilahden runossa matkustetaan Helsingistä pois:

Ajan uni

Nukahdin usein Pasilassa,

heräsin vilja-aaltoihin,

monta maksamatonta matkaa.

…
Muutkin antologian runot tuntevat kaipuuta luontoon:

Nää stadit on niinku

joku ihmeen viljapelto:

tuhannet tähkäpäät huojuu

pitkin kartsoja ja toreja.

(Maiju Tawast)

Urbaanimpi Vantaa-kuva esiintyy Vesa Haapalan toisessa Vantaa-nimisessä runossa, joka on julkaistu Kuntarunosuoni-sivulla. Runo alkaa – kuinka ollakaan – Olen kehätie… Se pulppuaa kuin keväinen joki täynnä elementtejä, jotka jokainen vantaalainen tunnistaa sydän kurkussa hymyten mutta kuitenkin toiveikkaana: …olen aamu joka valaisee nämäkin pihat…Lue runo ja nauti.

Juha Nummisen dekkarissa Viimeiseen pisaraan (1987) poliisi järjestää jännittävän operaation Kehä III:sen ja Hämeenlinnantien risteyksen tienoilla: ”Kehätie on väkivaltaisesti tuhonnut reunoiltaan vanhan maaseutukulttuurin ja pullistanut sen tilalle massakulttuurin huoltoporrasketjun: pienteollisuutta, keskusvarastoja, huoltoasemia, voimalaitoksia, huonekaluhalleja…”

Maarit Mäkinen