Teokselle annettiin 4 **** (keskiarvo, asteikolla 1-5)
- Esikoisromaaniksi teos on hyvin valmis, kieli on hyvää ja trillerimäinen juoni vetää mukaansa hyvin nopeasti. Kirja käsittelee hyvin DDR:n aikaa ja tuo esiin sen, että DDR:n lakatessa olemasta menetettiin myös paljon hyvää. Kiihkoton tapa, jolla kirjailija tuo esiin näitä seikkoja, on miellyttävä ja kysymyksiä avaava. Kirjan lopetus on taidokas.
- Kirja meni 200 sivun jälkeen ihon alle. Tarina on traaginen ja kirjailija kuvaa sen taitavasti, siten että kaikkia osapuolia ymmärtää hyvin. Salasuhteen kuvaus tuo mieleen, että tunteita ei voi hallita. Ilmiantaminen kostona tulee tässä esiin. Kirjailija on maininnut teoksen olevan fiktiota, mutta jäin pohtimaan, että näinköhän on.
- Esikoisteokseksi todella hyvä. Teoksessa liikutaan kahdella aikatasolla, 2010-luvulla ja 1980-luvulla, siinä on maailmanpolitiikkaa ja faktatietoa DDR:stä, mikä saa miettimään ovatko tiedot peräisin kirjailijan isältä – kaikesta tästä olisi saanut kolme romaania.
- Kirjassa ei tuotu esiin tavanomaisesti DDR:n historiaan liittyvää Stasia ja matkustuskieltoja.
- Pidin kirjasta kovasti, koska asia oli vieras, eikä tästä Saksojen yhdistymisestä juurikaan ole kirjoja. Kirjasta saa hyvän kuvan asioiden monimutkaisuudesta ja miten se vaikutti tavallisten ihmisten asioihin. Kirja on eräänlainen rakkaustarina, joka kertoo Saksan yhdistymisestä ja erään perheen hajoamisesta. Hyvä kirja!
- Sydänverellä kirjoitettu.
- Kauniisti kerrottu teos, jossa tarina eteni monella tasolla ja jota oli ilo lukea. Mies oli pikkuisen lälly, koska ei osannut päättää ja vaimo taas aika kauhea kostonhimossaan. Tuli mieleen, että tunteilleen ei mahda mitään. Politiikan kuvaus oli hyvää.
- Tarkkaan mietitty ja sydänverellä kerrottu tarina. Kiinnostavaa on, miten muisti toimii. Isä on voinut ehkä auttaa.
- Pohdin muistia, mitä oikeasti voi muistaa. Vilja eksyi niin vaivattomasi oikeisiin rappukäytäviin. Muistot syttyivät helposti, johtolangat löytyivät vaivattomasti.
- Pidin kirjasta todella paljon. Kirjailija kertoi lapsuudestaan. Oli mielenkiintoista lukea, miltä heistä tuntui, kun elämä romahti. Rosa katkeroitui ja pilasi myös Viljan elämän.
- Tarinan romantiikka sopii minulle – ja olen sitä mieltä, että mies oli lälly taistellessaan kahden naisen välissä osaamatta tehdä päätöstä kumman valitsee. Hän antoi vääriä signaaleja. Jäin myös pohtimaan miksi Louisa takertui Viljaan, omi tytön itselleen ja erotti lapsen äidistään.
- Kirjassa jokainen hahmo oli särmikäs omalla tavallaan ja heidän kaikkien negatiivisia tunteita tuotiin esiin, jolloin tuli tunne, että kerrottiin todellisista ihmisistä. Lähes kaikki ihmiset pelasivat jonkinlaista vilunkia ja kaikilla meni huonosti. Kaikissa oli puutteensa, mutta se teki heistä inhimillisiä.
- Tykkäsin kirjasta, mutta aikatasot vaativat liikaa keskittymistä.
- Nykytrendinä on, että kerronta alkaa lopusta. Kaksituntisessa elokuvassa se toimii, mutta kirjassa mielestäni ei. Juonen hidas rakentelu syö liikaa lukijan aikaa.
- Juoni koukutti, hyvää tekstiä.
- Nautittavaa suomen kieltä.
- Markuksella oli kaksi naista. Miksi hän ei osannut tehdä valintaa? Ratkaisu olisi pitänyt tehdä, sillä salaisuudet haavoittavat lasta, kuten tässä Viljaa. Vaietut asiat ovat huono juttu ja usein uudet sukupolvet alkavat etsiä totuutta.
- Sisarusten suhde tuntuu etäiseltä. Matias ei ollut myöskään isälleen läheinen. Hän oli ehkä äidin poika.
- Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavaa historiallista tietoa. Kaikki henkilöt eivät saaneet hyvää elämää. Odotan kirjalle jatko-osaa.
- Tartuin tähän esikoiskirjaan uteliaana ja pidin paljon. Oli hyvä, että kirjailija oli sijoittanut tapahtumat Itä-Saksaan, opin paljon lisää historiasta ja välillä tuntui kuin olisin lukenut tietokirjaa.
- Kirjassa oli hyvä rakenne. Kirjeet oli laitettu väärään järjestykseen, asiaa ei selitetty, mutta aikaa myöten kaikki selvisi ja sitten asiat avautuivat. Pirkko Saision Passio -romaanissa on samankaltainen rakenne.
- En yleensä pidä rakenteellisesta kikkailusta, mutta se ei ollut tässä haitta, eikä kirjailijan syy. En vain ole salaisuuksien tai arvoitusten ystävä.
- Pidän enemmän kronologisesta rakenteesta.
- Pohdin teoksen genreä. Yleiseen kaunokirjallisuuteen luokiteltuna se läheni jännitysromaania. Juoni oli rakennettu tosi hyvin ja jännite kasvoi sekä säilyi loppuun asti.
- Parisuhdedraama vai jännityskertomus?
- Lukuromaani.
- Berliini on kiinnostava ympäristö, teos upposi minuun nopeasti ja olin niin innostunut, että kotityöt meinasivat jäädä sivuun. Ajankuva on sitä, mitä olen itse elänyt.
- Haluaisin puolustaa Roosaa: hän halusi sisustaa asuntoa ja oli kuvataiteellisesti lahjakas. Sillä välin, kun lapset olivat päiväkodissa, hänen oli mahdollista tehdä taidetta. Hän joutui kuitenkin ottamaan vastuun koko revohkasta, hänelle ei jäänyt omaa tilaa. Voi hyvin ymmärtää, että hän ei ollut tyytyväinen.
- Markus oli hirviö, joka jätti Rosan yksin selviämään tilanteesta, jossa parisuhde hukkui kaiken muun alle. Heiltä olisi voinut kysyä, miksi olette vielä naimisissa?
- Kaksoiselämän ja valheiden verkossa eläminen on kuluttavaa.
- Markus jää lopulta yksin. Louisa olisi ollut hänelle oikea nainen, mutta hän joutuu ikään kuin maksamaan laskun teoistaan.
- Parisuhteet olivat Viljalle vaikeita.
- Vilja on ainoa, joka ymmärtää isää.