Tikkurilan lukupiirissä keskusteltiin 10.2.2022 Meri Valkaman teoksesta Sinun Margot.

Teokselle annettiin 4 ****  (keskiarvo, asteikolla 1-5)

  • Esikoisromaaniksi teos on hyvin valmis, kieli on hyvää ja trillerimäinen juoni vetää mukaansa hyvin nopeasti. Kirja käsittelee hyvin DDR:n aikaa ja tuo esiin sen, että DDR:n lakatessa olemasta menetettiin myös paljon hyvää. Kiihkoton tapa, jolla kirjailija tuo esiin näitä seikkoja, on miellyttävä ja kysymyksiä avaava. Kirjan lopetus on taidokas.
  • Kirja meni 200 sivun jälkeen ihon alle. Tarina on traaginen ja kirjailija kuvaa sen taitavasti, siten että kaikkia osapuolia ymmärtää hyvin. Salasuhteen kuvaus tuo mieleen, että tunteita ei voi hallita. Ilmiantaminen kostona tulee tässä esiin. Kirjailija on maininnut teoksen olevan fiktiota, mutta jäin pohtimaan, että näinköhän on.
  • Esikoisteokseksi todella hyvä. Teoksessa liikutaan kahdella aikatasolla, 2010-luvulla ja 1980-luvulla, siinä on maailmanpolitiikkaa ja faktatietoa DDR:stä, mikä saa miettimään ovatko tiedot peräisin kirjailijan isältä – kaikesta tästä olisi saanut kolme romaania.
  • Kirjassa ei tuotu esiin tavanomaisesti DDR:n historiaan liittyvää Stasia ja matkustuskieltoja.
  • Pidin kirjasta kovasti, koska asia oli vieras, eikä tästä Saksojen yhdistymisestä juurikaan ole kirjoja. Kirjasta saa hyvän kuvan asioiden monimutkaisuudesta ja miten se vaikutti tavallisten ihmisten asioihin. Kirja on eräänlainen rakkaustarina, joka kertoo Saksan yhdistymisestä ja erään perheen hajoamisesta. Hyvä kirja!
  • Sydänverellä kirjoitettu.
  • Kauniisti kerrottu teos, jossa tarina eteni monella tasolla ja jota oli ilo lukea. Mies oli pikkuisen lälly, koska ei osannut päättää ja vaimo taas aika kauhea kostonhimossaan. Tuli mieleen, että tunteilleen ei mahda mitään. Politiikan kuvaus oli hyvää.
  • Tarkkaan mietitty ja sydänverellä kerrottu tarina. Kiinnostavaa on, miten muisti toimii. Isä on voinut ehkä auttaa.
  • Pohdin muistia, mitä oikeasti voi muistaa. Vilja eksyi niin vaivattomasi oikeisiin rappukäytäviin. Muistot syttyivät helposti, johtolangat löytyivät vaivattomasti.
  • Pidin kirjasta todella paljon. Kirjailija kertoi lapsuudestaan. Oli mielenkiintoista lukea, miltä heistä tuntui, kun elämä romahti. Rosa katkeroitui ja pilasi myös Viljan elämän.
  • Tarinan romantiikka sopii minulle – ja olen sitä mieltä, että mies oli lälly taistellessaan kahden naisen välissä osaamatta tehdä päätöstä kumman valitsee. Hän antoi vääriä signaaleja. Jäin myös pohtimaan miksi Louisa takertui Viljaan, omi tytön itselleen ja erotti lapsen äidistään.
  • Kirjassa jokainen hahmo oli särmikäs omalla tavallaan ja heidän kaikkien negatiivisia tunteita tuotiin esiin, jolloin tuli tunne, että kerrottiin todellisista ihmisistä. Lähes kaikki ihmiset pelasivat jonkinlaista vilunkia ja kaikilla meni huonosti. Kaikissa oli puutteensa, mutta se teki heistä inhimillisiä.
  • Tykkäsin kirjasta, mutta aikatasot vaativat liikaa keskittymistä.
  • Nykytrendinä on, että kerronta alkaa lopusta. Kaksituntisessa elokuvassa se toimii, mutta kirjassa mielestäni ei. Juonen hidas rakentelu syö liikaa lukijan aikaa.
  • Juoni koukutti, hyvää tekstiä.
  • Nautittavaa suomen kieltä.
  • Markuksella oli kaksi naista. Miksi hän ei osannut tehdä valintaa? Ratkaisu olisi pitänyt tehdä, sillä salaisuudet haavoittavat lasta, kuten tässä Viljaa. Vaietut asiat ovat huono juttu ja usein uudet sukupolvet alkavat etsiä totuutta.
  • Sisarusten suhde tuntuu etäiseltä. Matias ei ollut myöskään isälleen läheinen. Hän oli ehkä äidin poika.
  • Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavaa historiallista tietoa. Kaikki henkilöt eivät saaneet hyvää elämää. Odotan kirjalle jatko-osaa.
  • Tartuin tähän esikoiskirjaan uteliaana ja pidin paljon. Oli hyvä, että kirjailija oli sijoittanut tapahtumat Itä-Saksaan, opin paljon lisää historiasta ja välillä tuntui kuin olisin lukenut tietokirjaa.
  • Kirjassa oli hyvä rakenne. Kirjeet oli laitettu väärään järjestykseen, asiaa ei selitetty, mutta aikaa myöten kaikki selvisi ja sitten asiat avautuivat. Pirkko Saision Passio -romaanissa on samankaltainen rakenne.
  • En yleensä pidä rakenteellisesta kikkailusta, mutta se ei ollut tässä haitta, eikä kirjailijan syy. En vain ole salaisuuksien tai arvoitusten ystävä.
  • Pidän enemmän kronologisesta rakenteesta.
  • Pohdin teoksen genreä.  Yleiseen kaunokirjallisuuteen luokiteltuna se läheni jännitysromaania. Juoni oli rakennettu tosi hyvin ja jännite kasvoi sekä säilyi loppuun asti.
  • Parisuhdedraama vai jännityskertomus?
  • Lukuromaani.
  • Berliini on kiinnostava ympäristö, teos upposi minuun nopeasti ja olin niin innostunut, että kotityöt meinasivat jäädä sivuun. Ajankuva on sitä, mitä olen itse elänyt.
  • Haluaisin puolustaa Roosaa: hän halusi sisustaa asuntoa ja oli kuvataiteellisesti lahjakas. Sillä välin, kun lapset olivat päiväkodissa, hänen oli mahdollista tehdä taidetta. Hän joutui kuitenkin ottamaan vastuun koko revohkasta, hänelle ei jäänyt omaa tilaa. Voi hyvin ymmärtää, että hän ei ollut tyytyväinen.
  • Markus oli hirviö, joka jätti Rosan yksin selviämään tilanteesta, jossa parisuhde hukkui kaiken muun alle. Heiltä olisi voinut kysyä, miksi olette vielä naimisissa?
  • Kaksoiselämän ja valheiden verkossa eläminen on kuluttavaa.
  • Markus jää lopulta yksin. Louisa olisi ollut hänelle oikea nainen, mutta hän joutuu ikään kuin maksamaan laskun teoistaan.
  • Parisuhteet olivat Viljalle vaikeita.
  • Vilja on ainoa, joka ymmärtää isää.

Tikkurilan lukupiirissä käsiteltiin Indrek Hargalan teosta Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

  • Kirjassa vanha Tallinna elää sanastoa myöten. Sanojen merkityksiä joutui välillä jopa tarkistamaan. Pidin vanhan Tallinnan kuvauksesta – siitä miten kaupunki esitettiin kansainvälisenä kaupunkina. Tallinna oli 1400-luvulla vilkas kaupan keskus, jossa tuntui Saksan vaikutus.
  • Kiinnostuin 1400-luvusta ja jäin pohtimaan minkälainen Suomi on ollut tuolloin.
  • Ihmiset elivät keskiajalla lyhyen elämän ja kuolivat jo 50-vuoden iässä.
  • Lukija voi myös kompastua historiaan ja unohtaa siellä kahlatessaan mistä tarinassa ja juonessa on kysymys. Sain kuitenkin kirjan lopulta luettua.
  • Kirja nostaa esiin latinan kielen ja siihen liittyen retoriikan, dialektiikan ja kulttuurin.
  • Teos toi mieleen Umberto Econ Ruusun nimi -romaanin.
  • Kirjan juoni on nerokas ja uskottava. Kestää pitkään ennen kuin juoni alkaa purkautua.
  • Kirja toi mieleeni Agatha Christien arsenikin sävyttämät tarinat.
  • Hercule Poirot -tarinat tulevat tästä kirjasta myös mieleen.
  • Teoksen alussa on paljon nimiä. Piti jopa hahmottaa paperille, kuka kukin on.
  • Tämän kirjan loppuratkaisua ei voinut katsoa etukäteen, niin tiiviisti juoni piti otteessaan.
  • Pokkaripainoksen teksti on liian pientä. Lukeminen vaatii paljon valoa.
  • Lukija luo itselleen näkyviin kirjassa esitetyt kamaluudet, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
  • Kun virallinen tutkijataho ei pääse etenemään murhan selvittämisessä, kuvaan astuu Melchior, joka lähtee etenemään asiassa. Melchior on varsinainen ihmistuntija, joka tuntuu havaitsevan kaikki asiat. Hän lukee tilanteita tarkasti.
  • Pidin siitä, että Melchiorin persoonaan liittyviä yksityiskohtia avattiin.
  • Teoksessa oli kiinnostavaa, miten myrkky ja apteekkarin ammatti liittyivät yhteen.
  • Kirjassa kuvattiin ihmiset kaikkine vaivoineen. Yleiset parantamismenetelmät olivat tuohon aikaan suoneniskentää ja kuppausta.
  • Apteekkarin ammatin kuvaus oli kiinnostavaa. Ammatti kulki suvussa ja isä opetti pojalle lääkkeiden sekoittamista. Toisaalta apteekkarin vaimo myös työskenteli apteekissa.
  • Kiinnostava ja viihdyttävä kirja.
  • En ole dekkareiden ystävä ja en pidä murhatarinoista, joten tämä ei ollut kirja minun makuuni.

Tikkurilan lukupiirissä keskusteltiin Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät -teoksesta

Joulukuussa Tikkurilan lukupiirissä käsiteltiin Anna Soudakovan teosta Mitä männyt näkevät.

  • Stalinin ajoista on kirjoitettu aiemminkin, mutta tämä teos antaa hyvin todentuntuiset kasvot 1900-luvun alkupuolen julmuuksille ja ihmisoikeusloukkauksille sekä havahduttaa ajattelemaan. Stalinin ajan vainoista saa hyvän kuvan. Teos havahduttaa ihmiset ajattelemaan.
  • Monet kieltävät jälkikäteen Stalinin vainot ja sanovat ettei tällaista ole tapahtunut.
  • Pidän hyvänä, että historiaa tarkasteltaessa annetaan puheenvuoro yksilöille ja heidän tarinoilleen. Tämä teoksen elämäntarina oli ainutlaatuinen ja ansaitsi tulla kerrotuksi.
  • 1930-luvun Neuvostoliittoon sijoittuva aihe on mielenkiintoinen. Ajankuvaus on onnistunutta.
  • Kirjassa oli hyvin vähäeleisesti kuvattu henkilöiden kovia kokemuksia sekä sitä, miten heidän lapsiaan oli kohdeltu ja juuri se teki kirjasta koskettavan. Jos kauhuilla olisi mässäilty, lopputulos ei olisi ollut niin hyvä.
  • Kirjassa kuvataan, kuinka pelko saa ihmisen olemaan hiljaa ja toisaalta, kuinka kateus ja kyttääminen johtavat ilmiantoihin. Jäin miettimään minkälaista elämä oli, kun kaikki kyttäsivät toisiaan. Ilmiantajat jäävät usein paljastumatta. Jostakin naurettavasta syystä tehdyt ilmiannot vaikuttivat kokonaisten sukujen elämään.
  • Teoksessa kerrotaan neljän sukupolven tarina, jota oli mielenkiintoista seurata. Kirjailija sai ihailtavalla tavalla kuljetettua kaikki neljä tarinaa yhdessä teoksessa.
  • Kieli oli upeaa, nautin lukemisesta niin paljon, että oikein hidastin sitä.
  • Kieli oli visuaalista ja nautittavaa.
  • Kieli ihastutti, mutta sen kuvallisuus joidenkin yksittäisten ilmausten kohdalla häiritsi välillä ─ kuten esimerkiksi ”kitara lepertelee”. 
  • Pieni luettelomaisuus häiritsi joissakin kohdin.
  • Kirjailija on nuori ja se saa pohtimaan minkälaista taustatyötä hän on tehnyt kirjaa varten.
  • Kyseessä on myös kirjailijan suvun tarina, jolloin mietityttää mikä teoksessa on fiktiota ja mikä faktaa.
  • Teoksen voisi tulkita biofiktioksi, jossa isoisän tarina muodostaa romaanin rungon, jota kirjailija täydentää fiktiolla. Kirja on vilpittömästi kirjoitettu ja uskottava.
  • Perheyhteys kuvataan kirjassa vahvana, mikä on erilaista kuin Suomessa. Suvun jäsenten suhteista sekä vanhempien ja lasten välisistä suhteista suomalaisissa perheissä voitaisiin ottaa oppia.
  • Tanjan ja Jurin suhteen kuvaus ja heidän henkinen kestävyytensä oli ihailtavaa.
  • Teos on kirjoitettu nuoren naisen tunnemaailman läpi.
  • Teoksen tunnemaailma tuntui välillä ahdistavalta, pelottavalta ja arvaamattomalta.
  • Olin lukenut teoksen aiemmin ja toisella lukukerralla se ei enää ahdistanut.
  • Kirja oli hyvin koskettava ja sitä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Ihmisen pahuus toista kohtaan on uskomatonta.
  • Suomeen muutto on kuvattu myönteisenä, mutta kirjasta jäi silti päällimmäiseksi tunteeksi pelko. Olisi ehkä tarvittu vielä yksi luku lisää, jossa olisi nostettu esiin toivo.
  • Suremiselle pitäisi olla aikaa, sillä jos surua ei pääse käsittelemään missään vaiheessa, siitä voi jäädä iso taakka.
  • Suomeen tulleilla inkeriläisillä ei ollut helppoa, sillä aluksi heillä oli vaikeuksia suomen kielen kanssa. Ihailen heidän kykyään sopeutua Suomeen.
  • Kuvaus siitä, kun henkilöt vierailivat vainojen näyttämöllä, oli liikuttavaa, koskettavaa ja mieleenpainuvaa.

Tikkurilan lukupiirissä keskusteltiin Leila Slimanin teoksesta Toisten maa.

Äänestyksessä teos sai 3,7 tähteä, eli pyöristettynä  **** tähteä

Seuraavassa tiivistettynä ajatuksia, joita teos lukijoissa herätti:

Toisten maa pohjautuu Slimanin isoäidin elämään. Teos on romaanitrilogian ensimmäinen osa. Kirjailija kuvaa hyvin kulttuurien yhteentörmäystä sekä naiseuden taakkaa.

– Mennessään naimisiin Mathilde on 17-vuotias, kokematon, katolilaisuuteen kasvatettu pikkutyttö, joka rakastuu komeaan marokkolaiseen sotilaaseen ja lähtee tämän vaimoksi Marokkoon. Mathildella on kova kiire naimisiin ja pois kotoa. Ehkä hän ei olisi pitänyt niin kiirettä, jos hänen sisarensa olisi ollut ystävällisempi häntä kohtaan.

Toisten maa on sisukkaan naisen selviytymistarina, jossa on toiveikas loppu ja sitä oli ihanaa lukea.

– Päähenkilö Mathilden kohtalo tuntui ahdistavalta. Hän on kuitenkin kunnioitettava ja vahva nainen, joka sopeutuu pikkuhiljaa toisenlaiseen kulttuuriin ja vähitellen uusi kotimaa alkaa tuntua omalta.

– Muslimiasuun pukeutuminen voi Mathildesta tuntua paikalta, missä saa olla hukassa kaikessa rauhassa.

– Katolilaisissa maissa uskonnolla on vahvempi rooli ihmisten elämässä kuin luterilaisissa maissa. Meillä uskonto ei niin suuressa määrin määritä naisen elämää.  Mathilde joutuu alistumaan miehensä tahtoon ja omaksumaan uuden kotimaan tavat. Toisaalta myös Mathilden aviomiehen suku oppi hyväksymään hänet.

– Mathilden oma kulttuuritausta näkyy hänen laittamassaan ruoassa, jota muut eivät syö.

– Teoksessa on rankkoja asioita, jotka tuovat mieleen Tara Westoverin Opintie -teoksen ja sen miten vahvoja naiset ovat.

– Mathilden ja Aminen välillä vallitsee vahva tahtotila siitä, että yhdessä mennään eteenpäin, molemminpuolinen tarvitsevuus sävyttää heidän suhdettaan. Amine selvästi rakastaa vaimoaan. Aminen oli kuitenkin keskityttävä tilan hoitamiseen saadakseen tilan kannattamaan. Kovan ja ankaran työn kuvaus vastaa kokemusta myös suomalaisen maatilan viljelemisestä. Amine ei ole jäykkä ja yksipuolinen hahmo.

– Mathilden poika jäi tyttären, Aischan, varjoon. Selim ei saa perheessä erikoiskohtelua sen perusteella, että hän on poika.

– Ihmisten kuvaus on taidokasta. Henkilöhahmot pystyy näkemään silmissään. Henkilöt on kuvattu sympaattisesti, vaikka he olisivat olleet ilkeitä. Ihmiskuvaus oli moniulotteista, ei mustavalkoista. Vastenmielisiä henkilöhahmoja ei ollut.

– Mathilde on Pariisissa käydessään erilainen kuin Marokossa – kuin filmitähti. Epäilyttää olisiko hän tullut enää takaisin Marokkoon, ellei lapsia olisi ollut olemassa. Myös Amine on Ranskassa ollessaan erilainen kuin Marokossa.

– Naiset ovat vahvoja, mutta toisaalta myös miehiltä vaaditaan paljon.

– Teoksen maailmaa olisi ollut helpompi ymmärtää, jos taustoja olisi avattu enemmän tai jos olisi entuudestaan ollut parempi käsitys Marokon historiasta. Aminen perheen elämä on sidoksissa itsenäisyystaisteluun. Toisaalta alaotsikko sotaa, sotaa, sotaa ihmetyttää, koska sotaa ei kuitenkaan teoksessa kuvata. Kirja on hyvin sodanvastainen.

– Antoisinta teoksessa on kulttuurin ja kulttuurierojen kuvaus.

– Ympäristön kuvausta olisi saanut olla enemmän. Ympäristöä oli vaikea hahmottaa ja lukijalle välittyi pääasiassa kuva karusta ja köyhästä maasta.

– Kirjan tarina vei mukanaan. Lukukokemus oli myös vahvasti visuaalinen.

– On hyvä, että romaaneissa nostetaan esille myös tavallisten ihmisten elämään pohjautuvia tarinoita. Kirja kertoo tavallisista ihmisistä epätavallisina aikoina.

– Teokset jatko-osat kiinnostavat.

Tikkurilan lukupiirin syksy 2021

Kokoonnumme syksyn ajan lasten- ja nuorten osastolla olevassa Laguuni -lukuhuoneessa kello 18.00 – 19.30.

9.9.  Kirjastonhoitaja Karoliina Havaste esittelee fantasiakirjallisuutta. Lukupiirikirjana Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys.

14.10. Lukupiirikirja: Leila Slimani: Toisten maa. Toisten maa pohjautuu kirjailijan isoäidin tarinaan ja teos on trilogian avausosa. Tapahtumat alkavat toisen maailmansodan lopusta ja päättyvät Marokon itsenäistymiseen 1956. Slimani kuvaa mm. kulttuurien yhteentörmäystä sekä naiseuden ja kauneuden taakkaa.

11.11. Harrin dekkari- ilta. Erikoiskirjastovirkailija Harri Hokkanen esittelee perinteistä salapoliisikirjallisuutta. Lukupiirikirjana 1400-luvun Tallinnaan sijoittuva Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus.

9.12. Lukupiirikirjana Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät. Teos on Soudakovan esikoisromaani ja pohjautuu hänen isoisänsä elämäntarinaan.

Lämpimästi tervetuloa!

Tikkurilan lukupiirin syksyn 2021 kirjojen valinta

Kuva: Janne Räkköläinen CC BY-SA 2.0

Äänestä 30.6. mennessä Tikkurilan lukupiirin syksyn 2021 kirjat. Valitse lomakkeelta kolme kirjaa ja paina ”lähetä tiedot”. Lomakkeen kautta voit myös lähettää palautetta lukupiirin vetäjälle. Voit merkitä lomakkeeseen pelkästään etunimesi, mutta sähköpostiosoitteesi tarvitsemme kokonaan. Kaikki tiedot jäävät pelkästään lukupiirisivuston ylläpitäjien tietoon.

Tikkurilan lukupiiri kokoontuu syksyllä ensimmäisen kerran 9.9. klo 18.00. Illan teemana on fantasiakirjallisuus, jota meille tulee esittelemään kirjastonhoitaja Karoliina Havaste Myyrmäen kirjastosta. Keskustelemme muun muassa Juhani Karilan teoksesta Pienen hauen pyydystys, joka oli toukokuun lukupiirikirja – ja ehkä muistakin keväällä luetuista lukupiirikirjoista.

lhanaa kesää kaikille ja lämpimästi tervetuloa lukupiiriin!

  1. Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät (Atena 2020)
    ”Viidestä sukupolvesta kertova romaani punoo yhteen Stalinin vainot, uzbekistanilaisen lapsuuden ja turkulaisen maahanmuuttaja-arjen. Mitä männyt näkevät on järkyttävyydestään huolimatta lämmin ja kauniisti kirjoitettu sukutarina. Anna Soudakova (s. 1983) on pietarilaissyntyinen äidinkielen- ja kieltenopettaja, joka muutti 8-vuotiaana Turkuun. Mitä männyt näkevät on hänen esikoisromaaninsa ja pohjautuu hänen isoisänsä elämäntarinaan.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  2. Maria Pettersson: Historian jännät naiset : merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja (Atena 2020)
    Tietokirja tutustuttaa yli 50 voimanaiseen, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan mutta joista harva on kuullut. Mitä yhteistä on tekoparrassa pelanneella baseball-tähdellä, kolumbialaisella huumepomolla, Yhdysvaltain sisällissodan sankarilla ja japanilaisella samurai-soturilla? He olivat kaikki naisia. Historian jännät naiset marssittaa esiin liudan kiinnostavia naisia, jotka ovat jääneet suurmieshistorian varjoon. Maria Pettersson (s. 1984) on Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

    3. Sofia Lundberg: Kuin höyhen tuulessa (Otava 2021)
    ”12. elokuuta 2019 Viola saa odottamattoman puhelun Lillyltä, joka aikoinaan oli hänen paras ystävänsä. Nyt molemmat ovat kahdeksankymppisiä ja Lilly lähestyy kuolemaa. Heidän tiensä erosivat nuoruudessa, mutta he eivät koskaan lakanneet kaipaamasta toisiaan. Sydämeenkäyvässä romaanissa lukija saa seurata ystävysten elämänkohtaloita vuodesta toiseen aina tuona yhtenä samana päivänä, 50-luvulta nykyaikaan.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  3. Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun (Sitruuna kustannus 2020)
    ”Memphis, 1939. 12-vuotias Rill Foss, neljä hänen nuorempaa sisarustaan ja vanhemmat asuvat laivassa Mississippijoella. Kun perheen isä lähtee viemään äidin sairaalaan yhtenä myrsky-yönä, joutuu Rill vastuuseen nuoremmistaan. Eräänä päivänä jokilaivaan tunkeutuu täysin vieraita ihmisiä, jotka pakottavat lapset mukaansa. Heidät viedään Tennesseen orpokotiin ja heille vakuutellaan, että vanhemmat tulevat pian hakemaan heidät takaisin. Karmea totuus valkenee kuitenkin pian.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  4. Tara Westover: Opintiellä – muistelma (Tammi 2018)
    ”Ymmärsin että tämä yksi asia, enemmän kuin mikään toinen, erotti minun perheeni muista: me emme käyneet koulua.””Tara Westoverin Opintiellä on uskomaton selviytymistarina syrjäytymisestä ja koulutuksen voimasta. Sitä verrataan Villiin vaellukseen, Seitsemännen portaan enkeliin ja muihin suurmenestyksiin.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  5. Ian McEwan: Kaltaiseni koneet (Otava 2019)
    ”Adam on komea ja älykäs – lähes täydellinen, lähes ihminen.Eletään 1980-luvun Lontoossa, mutta historia ei ole se, jonka me tunnemme. Charlie ostaa Adamin, yhden kalliista ja upouusista androideista. Yhdessä rakastettunsa Mirandan kanssa Charlie määrittelee Adamin persoonallisuuspiirteet – he tekevät Adamista täydellisen. Komea ja älykäs androidi rakastuu Mirandaan, ja kolmiodraama on valmis. Charlie, Miranda ja Adam joutuvat perustavanlaatuisten moraalisten kysymysten äärelle.McEwanin kumouksellinen ja kiehtova romaani kysyy, mikä tekee ihmisestä ihmisen.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  6. Leïla Slimani: Toisten maa (WSOY 2021)
    ”Slimani kuvaa terävänäköisesti kulttuurien yhteentörmäystä sekä naiseuden ja kauneuden taakkaa.Ranskalaisnainen Mathilde rakastuu marokkolaiseen sotilaaseen Amineen, joka sotii Ranskan joukoissa. On vuosi 1944, ja häiden jälkeen alkaa yhteiselämä Marokossa. Uudessa kotimaassaan yksinäinen Mathilde ikävöi lempeämpää ilmastoa, yhteisöllisyyttä, joukkoon kuulumista. Vuosien saatossa syntyy kaksi lasta, ja Mathilden uhrauksien määrä kasvaa. Raastavalla tavalla Slimani näyttää miten naisena oleminen voi tarkoittaa sitä, että siirtyy isän vallasta veljen, aviomiehen tai jopa oman pojan vallan alaiseksi. Toisten maa pohjautuu Slimanin isoäidin elämään.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  7. Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus – rikosromaani vanhasta Tallinnasta (Moreeni 2011)
    ”Apteekkari Melchior -sarja sijoittuu 1400-luvun Tallinnaan. Vielä rakenteilla olevan kaupungin siluettia hallitsee Toompean linnoitus. Saksalainen ritarikunta on juuri karkottanut ryöstelevät vitaaliveljet Itämereltä, ja kasvavassa kaupungissa vilisee kauppiaita, sotilaita, kirkonrakentajia, dominikaanimunkkeja ja maallikkoveljiä, raatimiehiä ja maankiertäjiä. Tarina alkaa, kun korkea-arvoinen saksalaisritari murhataan Toompealla.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).

  8. C.J. Sansom: Luostarin varjot Otava 2011)
    ”Kuningas Henrik VIII on irrottanut Englannin kirkon katolisen kirkon vallasta saadakseen eron vaimostaan. Kuninkaan edustajien tehtävänä on selvittää, miten luostarilaitos saataisiin lakkautettua.Kun Scarnsean luostariin saapunut asiamies löydetään murhattuna, tarkkanäköinen lakimies Matthew Shardlake lähetetään apulaisensa kanssa tutkimaan tapausta.Miehet huomaavat munkkien elävän askeesin sijaan ylellisyydessä ja turmeluksessa. Sitten tapahtuu uusi murha, ja juonien vyyhti vain paisuu.Kun totuus alkaa paljastua, vaarassa on paitsi Shardlaken henki, myös hänen vakaumuksensa.” (Lainaus kustantajan takakansitekstistä).