Joulukuussa Tikkurilan lukupiirissä käsiteltiin Anna Soudakovan teosta Mitä männyt näkevät.
- Stalinin ajoista on kirjoitettu aiemminkin, mutta tämä teos antaa hyvin todentuntuiset kasvot 1900-luvun alkupuolen julmuuksille ja ihmisoikeusloukkauksille sekä havahduttaa ajattelemaan. Stalinin ajan vainoista saa hyvän kuvan. Teos havahduttaa ihmiset ajattelemaan.
- Monet kieltävät jälkikäteen Stalinin vainot ja sanovat ettei tällaista ole tapahtunut.
- Pidän hyvänä, että historiaa tarkasteltaessa annetaan puheenvuoro yksilöille ja heidän tarinoilleen. Tämä teoksen elämäntarina oli ainutlaatuinen ja ansaitsi tulla kerrotuksi.
- 1930-luvun Neuvostoliittoon sijoittuva aihe on mielenkiintoinen. Ajankuvaus on onnistunutta.
- Kirjassa oli hyvin vähäeleisesti kuvattu henkilöiden kovia kokemuksia sekä sitä, miten heidän lapsiaan oli kohdeltu ja juuri se teki kirjasta koskettavan. Jos kauhuilla olisi mässäilty, lopputulos ei olisi ollut niin hyvä.
- Kirjassa kuvataan, kuinka pelko saa ihmisen olemaan hiljaa ja toisaalta, kuinka kateus ja kyttääminen johtavat ilmiantoihin. Jäin miettimään minkälaista elämä oli, kun kaikki kyttäsivät toisiaan. Ilmiantajat jäävät usein paljastumatta. Jostakin naurettavasta syystä tehdyt ilmiannot vaikuttivat kokonaisten sukujen elämään.
- Teoksessa kerrotaan neljän sukupolven tarina, jota oli mielenkiintoista seurata. Kirjailija sai ihailtavalla tavalla kuljetettua kaikki neljä tarinaa yhdessä teoksessa.
- Kieli oli upeaa, nautin lukemisesta niin paljon, että oikein hidastin sitä.
- Kieli oli visuaalista ja nautittavaa.
- Kieli ihastutti, mutta sen kuvallisuus joidenkin yksittäisten ilmausten kohdalla häiritsi välillä ─ kuten esimerkiksi ”kitara lepertelee”.
- Pieni luettelomaisuus häiritsi joissakin kohdin.
- Kirjailija on nuori ja se saa pohtimaan minkälaista taustatyötä hän on tehnyt kirjaa varten.
- Kyseessä on myös kirjailijan suvun tarina, jolloin mietityttää mikä teoksessa on fiktiota ja mikä faktaa.
- Teoksen voisi tulkita biofiktioksi, jossa isoisän tarina muodostaa romaanin rungon, jota kirjailija täydentää fiktiolla. Kirja on vilpittömästi kirjoitettu ja uskottava.
- Perheyhteys kuvataan kirjassa vahvana, mikä on erilaista kuin Suomessa. Suvun jäsenten suhteista sekä vanhempien ja lasten välisistä suhteista suomalaisissa perheissä voitaisiin ottaa oppia.
- Tanjan ja Jurin suhteen kuvaus ja heidän henkinen kestävyytensä oli ihailtavaa.
- Teos on kirjoitettu nuoren naisen tunnemaailman läpi.
- Teoksen tunnemaailma tuntui välillä ahdistavalta, pelottavalta ja arvaamattomalta.
- Olin lukenut teoksen aiemmin ja toisella lukukerralla se ei enää ahdistanut.
- Kirja oli hyvin koskettava ja sitä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Ihmisen pahuus toista kohtaan on uskomatonta.
- Suomeen muutto on kuvattu myönteisenä, mutta kirjasta jäi silti päällimmäiseksi tunteeksi pelko. Olisi ehkä tarvittu vielä yksi luku lisää, jossa olisi nostettu esiin toivo.
- Suremiselle pitäisi olla aikaa, sillä jos surua ei pääse käsittelemään missään vaiheessa, siitä voi jäädä iso taakka.
- Suomeen tulleilla inkeriläisillä ei ollut helppoa, sillä aluksi heillä oli vaikeuksia suomen kielen kanssa. Ihailen heidän kykyään sopeutua Suomeen.
- Kuvaus siitä, kun henkilöt vierailivat vainojen näyttämöllä, oli liikuttavaa, koskettavaa ja mieleenpainuvaa.