Vantaan kirjastojen lukupiirit

Kevään 2024 kirjoiksi on jo aiemmin valittu Sirpa Kähkösen 36 uurnaa : väärässä olemisen historia ja Iida Turpeisen Elolliset.

Alla olevista ehdotuksista äänestetään kolme kirjaa, joista yhden tulisi olla klassikko. Äänestyslomake löytyy aivan sivun lopusta, teoskuvailujen jälkeen.

ÄÄNESTYKSEN TULOS 27.11.

Tikkurilan lukupiirin kevät 2023:

Tammikuu 11.1. klo 17.00 Voimala: Iida Turpeinen: Elolliset

Helmikuu 8.2. klo 17.00 Voimala: Mika Waltari: Felix onnellinen

Maaliskuu: 14.3. klo 17.00 Voimala: Kjell Westö: Molly & Henry

Huhtikuu 11.4. klo 17.00 Voimala: Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa : väärässä olemisen historia

Toukokuu 16.5. 1. krs:n Robohuone: Pierre Lemaitre: Loistavat vuodet

Huom! Joulukuun lukupiirin tapaamispaikka on muuttunut! Kokoonnumme 14.12. klo 17.00 Tikkurilan kirjaston 3. krs:n kokoushuoneessa emmekä Robohuoneessa kuten aiemmin on ilmoitettu. Tapaamme 1. kerroksen ala-aulassa, josta siirrymme yhdessä kokoushuoneeseen. Mikäli tulet myöhässä, pyydä opastusta asiakaspalvelutiskiltä.

Keskustelemme Maria Turtschaninoffin teoksesta Suomaa. Lämpimästi tervetuloa!

Kuvaukset valittavana olevista teoksista
(Kuvaukset on poimittu kustantajan ns. takakansiteksteistä)

Klassikot

Veijo Meri: Manillaköysi

”Keppilän Joose löysi köyden keskeltä huoltotietä. Kai se oli pudonnut huolimattoman ajomiehen kuormasta. Se oli ainoa käyttökelpoinen ja yleisesti pätevä esine minkä hän oli löytänyt koko sotaretken aikana.” Köysi vartalon ympäri kietaistuna Joose lähtee matkaan. Näin käynnistyvää taivalta eivät sen paremmin Joose kuin lukijakaan hevillä unohda. Ennen kotiasemalle pääsyä ehtii sattua yhtä ja toista. Ja silloin kun mitään ei tapahdu, lomalaisilla riittää muistelua, ja toinen toistaa tavattomampi tarina kiertää.

Moravia, Alberto: Kaksi naista

Ensimmäistä kertaa vuonna 1958 suomeksi julkaistun Kaksi naista -romaanin päähenkilöt ovat äiti ja tytär, jotka ovat paenneet toisen maailmansodan jaloista Roomasta Ciociarian vuoristoseudulle. Äiti, Cesira, on leskeksi jäänyt kaupanpitäjä ja hänen 17-vuotias tyttärensä Rosetta on vielä naiivi, vakaan uskonnollinen ja enkelimäisen kaunis olento. Äiti ja tytär onnistuvat juuri ja juuri selviytymään sota-ajasta, mutta onnettomuus kohtaa heitä paluumatkalla Roomaan. Vetäytyvien sotilaiden hyökkäys ja sen traumatisoivat yksityiskohdat vaikuttavat Rosettaan peruuttamattomasti.

John Steinbeck: Helmi

Tyynenmeren rannalla köyhässä savimajassa asuu helmenkalastaja Kino vaimonsa Juanan ja pienokaisensa Coyotiton kanssa. He ovat intiaaneja ja elävät yksinkertaista, hyvää elämää. Eräänä päivänä Kinoa kohtaa melkein uskomaton onni. Hän löytää ihmeellisen helmen, maailman suurimman, puhtaimman ja hehkuvimman. Kinon sydän täyttyy loistavista toiveista. Hän näkee kuinka Coyotito, pikkupoika, saa tästä lähin elää ylellisyydessä hän saa Yhdysvalloista tuodun merimiespuvun ja oppii lukemaan ja kirjoittamaan. Uutinen helmestä leviää kuitenkin kulovalkean tavoin. Kaupungin valkoiset kauppiaat liittoutuvat tarjoamaan Kinon helmestä pilkkahintaa. Kun myrkkykäärme puree Coyotitoa, valkoinen lääkäri viivyttää lapsen paranemista puristaakseen Kinosta irti kaiken mahdollisen. Lopulta helmi yritetään ryöstää ja Kino pakenee perheineen vuoristoon. Vähitellen Kino alkaa uskoa Juanan varoituksia, että helmi, suuri rikkaus, tuottaa vain onnettomuutta.

Mika Waltari: Feliks onnellinen

Mika Waltarin rohkea näkemys siitä mitä tapahtuu kun aito usko kohtaa juurettoman ja päämäärättömän hyvinvointi-ihmisen. Ujo tilastovirkailija Feliks Tienhaara on saanut tuskallisen tehtävän. Hänen on joka päivä sanottava jollekin tapaamalleen vieraalle ihmiselle: ”Herra etsii sinua. Syntisi ovat anteeksiannetut, jos vain tahdot.” Näin Feliks joutuu kosketuksiin mitä erilaisimpien ohikulkijoiden kanssa ja käy samalla omaa sisäistä kamppailuaan. Feliks onnellinen ilmestyi kirjailijan 50-vuotispäiväksi vuonna 1958. Siinä näkyy puhtaana Waltarin syvällinen ihmissielun tuntemus ja suuren uskonnollisen kokemuksen kirkkaus ja lämpö.

Mika Waltari: Turms kuolematon

Turms, kuolematon on mystinen ja kiehtova etsijän odysseia Välimeren piiristä vuosilta 520-450 ennen Kristuksen syntymää. Paojon nauttinut, paljon kärsinyt Turms kertoo merkillisestä elämästään. Hän syyllistyy nuoruudessaan rikokseen, jota pakenee Delfoin temppeliin ja persialaissotien meritaisteluihin. Lopulta hän päätyy isiensä kotiin, etruskien kauniiseen maahan, jonka rinnalla Rooma on alkeellinen barbaarien kaupunki.

Marja-Liisa Vartio: Se on sitten kevät

Varhaiskeväällä Anni tulee taloon karjakoksi. Napoleoniksi kutsuttu työmies kotiutuu kuin itsestään Annin huoneeseen. Kahden avioliitossaan epäonnistuneen aikuisen välille kehittyy arkinen rakkaussuhde, eivätkä haaveet paremmasta huomisesta koskaan toteudu. Anni ja Napoleon saavat kulkea samaa rataa vain lyhyen hetken. Vartion esikoisromaania vuodelta 1957 pidetään yhtenä 1950-luvun modernismin lähtölaukauksista proosakirjallisuudessa. ”Romaani vie lukijan mukanaan kuin uni, se on voimakas, todellinen, ihoa koskettava.” – Pentti Saarikoski

Äänestyslomake

Teokselle annettiin 4 ****  (keskiarvo, asteikolla 1-5)

• Esikoisromaaniksi teos on hyvin valmis, kieli on hyvää ja trillerimäinen juoni vetää mukaansa hyvin nopeasti. Kirja käsittelee hyvin DDR:n aikaa ja tuo esiin sen, että DDR:n lakatessa olemasta menetettiin myös paljon hyvää. Kiihkoton tapa, jolla kirjailija tuo esiin näitä seikkoja, on miellyttävä ja kysymyksiä avaava. Kirjan lopetus on taidokas.
• Kirja meni 200 sivun jälkeen ihon alle. Tarina on traaginen ja kirjailija kuvaa sen taitavasti, siten että kaikkia osapuolia ymmärtää hyvin. Salasuhteen kuvaus tuo mieleen, että tunteita ei voi hallita. Ilmiantaminen kostona tulee tässä esiin. Kirjailija on maininnut teoksen olevan fiktiota, mutta jäin pohtimaan, että näinköhän on.
• Esikoisteokseksi todella hyvä. Teoksessa liikutaan kahdella aikatasolla, 2010-luvulla ja 1980-luvulla, siinä on maailmanpolitiikkaa ja faktatietoa DDR:stä, mikä saa miettimään ovatko tiedot peräisin kirjailijan isältä – kaikesta tästä olisi saanut kolme romaania.
• Kirjassa ei tuotu esiin tavanomaisesti DDR:n historiaan liittyvää Stasia ja matkustuskieltoja.
• Pidin kirjasta kovasti, koska asia oli vieras, eikä tästä Saksojen yhdistymisestä juurikaan ole kirjoja. Kirjasta saa hyvän kuvan asioiden monimutkaisuudesta ja miten se vaikutti tavallisten ihmisten asioihin. Kirja on eräänlainen rakkaustarina, joka kertoo Saksan yhdistymisestä ja erään perheen hajoamisesta. Hyvä kirja!
• Sydänverellä kirjoitettu.
• Kauniisti kerrottu teos, jossa tarina eteni monella tasolla ja jota oli ilo lukea. Mies oli pikkuisen lälly, koska ei osannut päättää ja vaimo taas aika kauhea kostonhimossaan. Tuli mieleen, että tunteilleen ei mahda mitään. Politiikan kuvaus oli hyvää.
• Tarkkaan mietitty ja sydänverellä kerrottu tarina. Kiinnostavaa on, miten muisti toimii. Isä on voinut ehkä auttaa.
• Pohdin muistia, mitä oikeasti voi muistaa. Vilja eksyi niin vaivattomasi oikeisiin rappukäytäviin. Muistot syttyivät helposti, johtolangat löytyivät vaivattomasti.
• Pidin kirjasta todella paljon. Kirjailija kertoi lapsuudestaan. Oli mielenkiintoista lukea, miltä heistä tuntui, kun elämä romahti. Rosa katkeroitui ja pilasi myös Viljan elämän.
• Tarinan romantiikka sopii minulle – ja olen sitä mieltä, että mies oli lälly taistellessaan kahden naisen välissä osaamatta tehdä päätöstä kumman valitsee. Hän antoi vääriä signaaleja. Jäin myös pohtimaan miksi Louisa takertui Viljaan, omi tytön itselleen ja erotti lapsen äidistään.
• Kirjassa jokainen hahmo oli särmikäs omalla tavallaan ja heidän kaikkien negatiivisia tunteita tuotiin esiin, jolloin tuli tunne, että kerrottiin todellisista ihmisistä. Lähes kaikki ihmiset pelasivat jonkinlaista vilunkia ja kaikilla meni huonosti. Kaikissa oli puutteensa, mutta se teki heistä inhimillisiä.
• Tykkäsin kirjasta, mutta aikatasot vaativat liikaa keskittymistä.
• Nykytrendinä on, että kerronta alkaa lopusta. Kaksituntisessa elokuvassa se toimii, mutta kirjassa mielestäni ei. Juonen hidas rakentelu syö liikaa lukijan aikaa.
• Juoni koukutti, hyvää tekstiä.
• Nautittavaa suomen kieltä.
• Markuksella oli kaksi naista. Miksi hän ei osannut tehdä valintaa? Ratkaisu olisi pitänyt tehdä, sillä salaisuudet haavoittavat lasta, kuten tässä Viljaa. Vaietut asiat ovat huono juttu ja usein uudet sukupolvet alkavat etsiä totuutta.
• Sisarusten suhde tuntuu etäiseltä. Matias ei ollut myöskään isälleen läheinen. Hän oli ehkä äidin poika.
• Hyvä kirja, jossa oli kiinnostavaa historiallista tietoa. Kaikki henkilöt eivät saaneet hyvää elämää. Odotan kirjalle jatko-osaa.
• Tartuin tähän esikoiskirjaan uteliaana ja pidin paljon. Oli hyvä, että kirjailija oli sijoittanut tapahtumat Itä-Saksaan, opin paljon lisää historiasta ja välillä tuntui kuin olisin lukenut tietokirjaa.
• Kirjassa oli hyvä rakenne. Kirjeet oli laitettu väärään järjestykseen, asiaa ei selitetty, mutta aikaa myöten kaikki selvisi ja sitten asiat avautuivat. Pirkko Saision Passio -romaanissa on samankaltainen rakenne.
• En yleensä pidä rakenteellisesta kikkailusta, mutta se ei ollut tässä haitta, eikä kirjailijan syy. En vain ole salaisuuksien tai arvoitusten ystävä.
• Pidän enemmän kronologisesta rakenteesta.
• Pohdin teoksen genreä.  Yleiseen kaunokirjallisuuteen luokiteltuna se läheni jännitysromaania. Juoni oli rakennettu tosi hyvin ja jännite kasvoi sekä säilyi loppuun asti.
• Parisuhdedraama vai jännityskertomus?
• Lukuromaani.
• Berliini on kiinnostava ympäristö, teos upposi minuun nopeasti ja olin niin innostunut, että kotityöt meinasivat jäädä sivuun. Ajankuva on sitä, mitä olen itse elänyt.
• Haluaisin puolustaa Roosaa: hän halusi sisustaa asuntoa ja oli kuvataiteellisesti lahjakas. Sillä välin, kun lapset olivat päiväkodissa, hänen oli mahdollista tehdä taidetta. Hän joutui kuitenkin ottamaan vastuun koko revohkasta, hänelle ei jäänyt omaa tilaa. Voi hyvin ymmärtää, että hän ei ollut tyytyväinen.
• Markus oli hirviö, joka jätti Rosan yksin selviämään tilanteesta, jossa parisuhde hukkui kaiken muun alle. Heiltä olisi voinut kysyä, miksi olette vielä naimisissa?
• Kaksoiselämän ja valheiden verkossa eläminen on kuluttavaa.
• Markus jää lopulta yksin. Louisa olisi ollut hänelle oikea nainen, mutta hän joutuu ikään kuin maksamaan laskun teoistaan.
• Parisuhteet olivat Viljalle vaikeita.
• Vilja on ainoa, joka ymmärtää isää.

• Kirjassa vanha Tallinna elää sanastoa myöten. Sanojen merkityksiä joutui välillä jopa tarkistamaan. Pidin vanhan Tallinnan kuvauksesta – siitä miten kaupunki esitettiin kansainvälisenä kaupunkina. Tallinna oli 1400-luvulla vilkas kaupan keskus, jossa tuntui Saksan vaikutus.
• Kiinnostuin 1400-luvusta ja jäin pohtimaan minkälainen Suomi on ollut tuolloin.
• Ihmiset elivät keskiajalla lyhyen elämän ja kuolivat jo 50-vuoden iässä.
• Lukija voi myös kompastua historiaan ja unohtaa siellä kahlatessaan mistä tarinassa ja juonessa on kysymys. Sain kuitenkin kirjan lopulta luettua.
• Kirja nostaa esiin latinan kielen ja siihen liittyen retoriikan, dialektiikan ja kulttuurin.
• Teos toi mieleen Umberto Econ Ruusun nimi -romaanin.
• Kirjan juoni on nerokas ja uskottava. Kestää pitkään ennen kuin juoni alkaa purkautua.
• Kirja toi mieleeni Agatha Christien arsenikin sävyttämät tarinat.
• Hercule Poirot -tarinat tulevat tästä kirjasta myös mieleen.
• Teoksen alussa on paljon nimiä. Piti jopa hahmottaa paperille, kuka kukin on.
• Tämän kirjan loppuratkaisua ei voinut katsoa etukäteen, niin tiiviisti juoni piti otteessaan.
• Pokkaripainoksen teksti on liian pientä. Lukeminen vaatii paljon valoa.
• Lukija luo itselleen näkyviin kirjassa esitetyt kamaluudet, jotka jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
• Kun virallinen tutkijataho ei pääse etenemään murhan selvittämisessä, kuvaan astuu Melchior, joka lähtee etenemään asiassa. Melchior on varsinainen ihmistuntija, joka tuntuu havaitsevan kaikki asiat. Hän lukee tilanteita tarkasti.
• Pidin siitä, että Melchiorin persoonaan liittyviä yksityiskohtia avattiin.
• Teoksessa oli kiinnostavaa, miten myrkky ja apteekkarin ammatti liittyivät yhteen.
• Kirjassa kuvattiin ihmiset kaikkine vaivoineen. Yleiset parantamismenetelmät olivat tuohon aikaan suoneniskentää ja kuppausta.
• Apteekkarin ammatin kuvaus oli kiinnostavaa. Ammatti kulki suvussa ja isä opetti pojalle lääkkeiden sekoittamista. Toisaalta apteekkarin vaimo myös työskenteli apteekissa.
• Kiinnostava ja viihdyttävä kirja.
• En ole dekkareiden ystävä ja en pidä murhatarinoista, joten tämä ei ollut kirja minun makuuni.

Joulukuussa Tikkurilan lukupiirissä käsiteltiin Anna Soudakovan teosta Mitä männyt näkevät.

• Stalinin ajoista on kirjoitettu aiemminkin, mutta tämä teos antaa hyvin todentuntuiset kasvot 1900-luvun alkupuolen julmuuksille ja ihmisoikeusloukkauksille sekä havahduttaa ajattelemaan. Stalinin ajan vainoista saa hyvän kuvan. Teos havahduttaa ihmiset ajattelemaan.
• Monet kieltävät jälkikäteen Stalinin vainot ja sanovat ettei tällaista ole tapahtunut.
• Pidän hyvänä, että historiaa tarkasteltaessa annetaan puheenvuoro yksilöille ja heidän tarinoilleen. Tämä teoksen elämäntarina oli ainutlaatuinen ja ansaitsi tulla kerrotuksi.
• 1930-luvun Neuvostoliittoon sijoittuva aihe on mielenkiintoinen. Ajankuvaus on onnistunutta.
• Kirjassa oli hyvin vähäeleisesti kuvattu henkilöiden kovia kokemuksia sekä sitä, miten heidän lapsiaan oli kohdeltu ja juuri se teki kirjasta koskettavan. Jos kauhuilla olisi mässäilty, lopputulos ei olisi ollut niin hyvä.
• Kirjassa kuvataan, kuinka pelko saa ihmisen olemaan hiljaa ja toisaalta, kuinka kateus ja kyttääminen johtavat ilmiantoihin. Jäin miettimään minkälaista elämä oli, kun kaikki kyttäsivät toisiaan. Ilmiantajat jäävät usein paljastumatta. Jostakin naurettavasta syystä tehdyt ilmiannot vaikuttivat kokonaisten sukujen elämään.
• Teoksessa kerrotaan neljän sukupolven tarina, jota oli mielenkiintoista seurata. Kirjailija sai ihailtavalla tavalla kuljetettua kaikki neljä tarinaa yhdessä teoksessa.
• Kieli oli upeaa, nautin lukemisesta niin paljon, että oikein hidastin sitä.
• Kieli oli visuaalista ja nautittavaa.
• Kieli ihastutti, mutta sen kuvallisuus joidenkin yksittäisten ilmausten kohdalla häiritsi välillä ─ kuten esimerkiksi ”kitara lepertelee”. 
• Pieni luettelomaisuus häiritsi joissakin kohdin.
• Kirjailija on nuori ja se saa pohtimaan minkälaista taustatyötä hän on tehnyt kirjaa varten.
• Kyseessä on myös kirjailijan suvun tarina, jolloin mietityttää mikä teoksessa on fiktiota ja mikä faktaa.
• Teoksen voisi tulkita biofiktioksi, jossa isoisän tarina muodostaa romaanin rungon, jota kirjailija täydentää fiktiolla. Kirja on vilpittömästi kirjoitettu ja uskottava.
• Perheyhteys kuvataan kirjassa vahvana, mikä on erilaista kuin Suomessa. Suvun jäsenten suhteista sekä vanhempien ja lasten välisistä suhteista suomalaisissa perheissä voitaisiin ottaa oppia.
• Tanjan ja Jurin suhteen kuvaus ja heidän henkinen kestävyytensä oli ihailtavaa.
• Teos on kirjoitettu nuoren naisen tunnemaailman läpi.
• Teoksen tunnemaailma tuntui välillä ahdistavalta, pelottavalta ja arvaamattomalta.
• Olin lukenut teoksen aiemmin ja toisella lukukerralla se ei enää ahdistanut.
• Kirja oli hyvin koskettava ja sitä lukiessa tuli kyyneleet silmiin. Ihmisen pahuus toista kohtaan on uskomatonta.
• Suomeen muutto on kuvattu myönteisenä, mutta kirjasta jäi silti päällimmäiseksi tunteeksi pelko. Olisi ehkä tarvittu vielä yksi luku lisää, jossa olisi nostettu esiin toivo.
• Suremiselle pitäisi olla aikaa, sillä jos surua ei pääse käsittelemään missään vaiheessa, siitä voi jäädä iso taakka.
• Suomeen tulleilla inkeriläisillä ei ollut helppoa, sillä aluksi heillä oli vaikeuksia suomen kielen kanssa. Ihailen heidän kykyään sopeutua Suomeen.
• Kuvaus siitä, kun henkilöt vierailivat vainojen näyttämöllä, oli liikuttavaa, koskettavaa ja mieleenpainuvaa.

Äänestyksessä teos sai 3,7 tähteä, eli pyöristettynä  **** tähteä

Seuraavassa tiivistettynä ajatuksia, joita teos lukijoissa herätti:

– Toisten maa pohjautuu Slimanin isoäidin elämään. Teos on romaanitrilogian ensimmäinen osa. Kirjailija kuvaa hyvin kulttuurien yhteentörmäystä sekä naiseuden taakkaa.

– Mennessään naimisiin Mathilde on 17-vuotias, kokematon, katolilaisuuteen kasvatettu pikkutyttö, joka rakastuu komeaan marokkolaiseen sotilaaseen ja lähtee tämän vaimoksi Marokkoon. Mathildella on kova kiire naimisiin ja pois kotoa. Ehkä hän ei olisi pitänyt niin kiirettä, jos hänen sisarensa olisi ollut ystävällisempi häntä kohtaan.

–Toisten maa on sisukkaan naisen selviytymistarina, jossa on toiveikas loppu ja sitä oli ihanaa lukea.

– Päähenkilö Mathilden kohtalo tuntui ahdistavalta. Hän on kuitenkin kunnioitettava ja vahva nainen, joka sopeutuu pikkuhiljaa toisenlaiseen kulttuuriin ja vähitellen uusi kotimaa alkaa tuntua omalta.

– Muslimiasuun pukeutuminen voi Mathildesta tuntua paikalta, missä saa olla hukassa kaikessa rauhassa.

– Katolilaisissa maissa uskonnolla on vahvempi rooli ihmisten elämässä kuin luterilaisissa maissa. Meillä uskonto ei niin suuressa määrin määritä naisen elämää.  Mathilde joutuu alistumaan miehensä tahtoon ja omaksumaan uuden kotimaan tavat. Toisaalta myös Mathilden aviomiehen suku oppi hyväksymään hänet.

– Mathilden oma kulttuuritausta näkyy hänen laittamassaan ruoassa, jota muut eivät syö.

– Teoksessa on rankkoja asioita, jotka tuovat mieleen Tara Westoverin Opintie -teoksen ja sen miten vahvoja naiset ovat.

– Mathilden ja Aminen välillä vallitsee vahva tahtotila siitä, että yhdessä mennään eteenpäin, molemminpuolinen tarvitsevuus sävyttää heidän suhdettaan. Amine selvästi rakastaa vaimoaan. Aminen oli kuitenkin keskityttävä tilan hoitamiseen saadakseen tilan kannattamaan. Kovan ja ankaran työn kuvaus vastaa kokemusta myös suomalaisen maatilan viljelemisestä. Amine ei ole jäykkä ja yksipuolinen hahmo.

– Mathilden poika jäi tyttären, Aischan, varjoon. Selim ei saa perheessä erikoiskohtelua sen perusteella, että hän on poika.

– Ihmisten kuvaus on taidokasta. Henkilöhahmot pystyy näkemään silmissään. Henkilöt on kuvattu sympaattisesti, vaikka he olisivat olleet ilkeitä. Ihmiskuvaus oli moniulotteista, ei mustavalkoista. Vastenmielisiä henkilöhahmoja ei ollut.

– Mathilde on Pariisissa käydessään erilainen kuin Marokossa – kuin filmitähti. Epäilyttää olisiko hän tullut enää takaisin Marokkoon, ellei lapsia olisi ollut olemassa. Myös Amine on Ranskassa ollessaan erilainen kuin Marokossa.

– Naiset ovat vahvoja, mutta toisaalta myös miehiltä vaaditaan paljon.

– Teoksen maailmaa olisi ollut helpompi ymmärtää, jos taustoja olisi avattu enemmän tai jos olisi entuudestaan ollut parempi käsitys Marokon historiasta. Aminen perheen elämä on sidoksissa itsenäisyystaisteluun. Toisaalta alaotsikko sotaa, sotaa, sotaa ihmetyttää, koska sotaa ei kuitenkaan teoksessa kuvata. Kirja on hyvin sodanvastainen.

– Antoisinta teoksessa on kulttuurin ja kulttuurierojen kuvaus.

– Ympäristön kuvausta olisi saanut olla enemmän. Ympäristöä oli vaikea hahmottaa ja lukijalle välittyi pääasiassa kuva karusta ja köyhästä maasta.

– Kirjan tarina vei mukanaan. Lukukokemus oli myös vahvasti visuaalinen.

– On hyvä, että romaaneissa nostetaan esille myös tavallisten ihmisten elämään pohjautuvia tarinoita. Kirja kertoo tavallisista ihmisistä epätavallisina aikoina.

– Teokset jatko-osat kiinnostavat.

Kokoonnumme syksyn ajan lasten- ja nuorten osastolla olevassa Laguuni -lukuhuoneessa kello 18.00 – 19.30.

9.9.  Kirjastonhoitaja Karoliina Havaste esittelee fantasiakirjallisuutta. Lukupiirikirjana Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys.

14.10. Lukupiirikirja: Leila Slimani: Toisten maa. Toisten maa pohjautuu kirjailijan isoäidin tarinaan ja teos on trilogian avausosa. Tapahtumat alkavat toisen maailmansodan lopusta ja päättyvät Marokon itsenäistymiseen 1956. Slimani kuvaa mm. kulttuurien yhteentörmäystä sekä naiseuden ja kauneuden taakkaa.

11.11. Harrin dekkari- ilta. Erikoiskirjastovirkailija Harri Hokkanen esittelee perinteistä salapoliisikirjallisuutta. Lukupiirikirjana 1400-luvun Tallinnaan sijoittuva Indrek Harglan Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus.

9.12. Lukupiirikirjana Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät. Teos on Soudakovan esikoisromaani ja pohjautuu hänen isoisänsä elämäntarinaan.

Lämpimästi tervetuloa!