Kesäillan lumoa


 

Suosittelija-blogin kesä – sarjan kolmannessa osassa juhannustunnelmaan johdattaa Oskar Merikannon säveltämä Kesäillan valssi. Sen jälkeen tehdään juhannustaikoja ja saunotaan. 

 

Kesäillan valssi kuuluu niihin kappaleisiin, jotka ovat iskostuneet suomalaiseen sielunmaisemaan pysyvästi. Alunperin pianokappaleeksi tehdystä Kesäillasta on sovitettu lukuisia eri versioita. Eri soittimilla tai kokoonpanoilla soitettuna kappale saa erilaisia sävyjä: harmonikka tekee kappaleesta kesäisen kepeän, kun taas sinfoniaorkesteri saa sen soimaan juhlavasti. Tässä muutamia kirjastoista löytyviä versioita:

 

Piano:

Summer evening – music of Oskar Merikanto, piano: Izumi Tateno
Kesäistä tunnelmaa kupliva kokoelma Merikannon pianokappaleita. Kokoelman voi kuunnella myös Naxos music library-musiikkipalvelussa. Palveluun kirjaudutaan Helmet-kirjastokortin numerolla ja tunnusluvulla.

 

Harmonikka:

Esko Könönen & Taito Vainio: Harmonikan mestarit – unohtumattomat sävelet (Sony BMG Music Entertainment, 2007)
Levyltä löytyy Esko Könösen harmonikkaversio v. 1983.

 

Orkesterisovituksia:

Arkistojen aarteita – ensimmäiset suomalaiset äänilevyt 1902-1914 (Scandia, 1972), LP
LP-levyltä löytyy Kesäillan valssin ensimmäinen levytys vuodelta 1904, jonka on tehnyt Aleksei Apostolin johtama Helsingin Torvisoittokunta. Levy on toteutettu 1970-luvun alun tekniikalla, joten äänityksessä on kohinaa.

Dallapé-orkesteri. Vol. 6 – levytyksiä vuosilta 1940-1942 (Artie Music, 2011)

Kevein sävelin – orkesterisuosikkien klassikkoja (Ondine, 2006)
Kappale kuullaan levyllä sinfoniaorkesterin (Helsingin kaupunginorkesteri) soittamana.

 

Kuoroversioita:

100 kaikkien aikojen iskelmää (Warner Music Finland, 2007), 5 CD-äänilevyä
Kokoelmalta voi kuunnella Kesäillan valssin ensimmäisen lauletun levytyksen, joka on tamperelaisen Nekalan tyttökuoron levytys vuodelta 1950. Kappaleen sanoitti kuoron johtaja, opettaja Antti Jussila: “Oi, lennä, lennä pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten…”.

Oskar – Campanella-kuoro laulaa Oskar Merikannon lauluja = Campanella Choir sings songs by Oskar Merikanto (Campanella-kuoron tuki, 1990)
Tällä levyllä kuultavan version on sanoittanut Onni Kuikka.

Kesäillan valssi (1951) on myös yksi rakastetuimpia kotimaisia vanhoja elokuvia. Oskar Merikannon musiikin ympärille rakentuva elokuva kertoo köyhän muusikon Lauri Alangon (Leif Wager) ja rikkaan Grahnin perheen tyttären Anninan (Eeva-Kaarina Volanen) rakkaustarinan.  Kappaleen sanoitti elokuvaan Aapo Similä. Valitettavasti elokuva ei ole tällä hetkellä lainattavissa kirjastoista. (Elokuvan tiedot Elonetistä: http://www.elonet.fi/fi/elokuva/123146)

 

Seurasaaren kokko nähtynä Seurasaaren tien suunnalta. Valokuvaaja: Olavi Ahonen, 1976 Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Seurasaaren kokko nähtynä Seurasaaren tien suunnalta. Valokuvaaja: Olavi Ahonen, 1976, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

 

Juhannustaikoja

 

Keskikesän juhlaa on vietetty ammoisista ajoista lähtien kesäpäivänseisauksen aikaan. Nykyisiin juhannusperinteisiin sekoittuu sekä ikivanhoja että uudempia perinteitä. Juhannuksena juhlistetaan myös Suomen lippua ja onhan se myös kirkollinen juhlapäivä, eli Johannes Kastajan syntymäpäivä.

Lisää tietoa juhannusperinteistä, kuten monista muistakin vuotuisjuhlista ja merkki- ja juhlapäivistä löytyy Lotta Sonnisen toimittamasta ja Mauri Kunnaksen kuvittamasta kirjasta Aikamoinen ajantieto (Otava, 2016). Samaa aihepiiriä käsittelee v. 2014 ilmestynyt Tuula Korolaisen ja Riitta Tuluston mainio lastenkirja Lasten oma vuosikirja (Lasten Keskus), joka voitti Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon v. 2015. Kesäkauden perinteisiin voi puolestaan tutustua tarkemmin kirjassa Suomen kesä (SKS, 2014).

Aikamoinen ajantieto

 

Kesäpäivänseisausta pidettiin ennen muinoin kesän pyhimpänä päivänä ja silloin juhlittiin Ukko ylijumalaa. Kesän pisimpänä päivänä uskottiin monenlaisten taikavoimien olevan liikkeellä ja taikoja tehtiin onnen ja hedelmällisyyden takaamiseksi.

Jos haluaa itse kokeilla taikoja, löytyy niitä runsain mitoin Paula Havasteen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Taika päivässä: 365 + 1 suomalaista taikaa (Gummerus). Taiat on jaoteltu kirjassa kuukausittain ja ne on myös varustettu aihesymbolein (esim. lempi, luonto, terveys). Kirjan lopusta löytyy myös aiheen mukainen hakemisto, joka helpottaa eri tilanteisiin sopivien taikojen etsimistä. Taikojen kokeilemiseen ei tarvita mitään erityisiä välineitä.

Taika päivässä

Tässä muutama kokeilemisen arvoinen neuvo ja taika juhannukseksi:

 

Hyvä alku juhannukselle (s. 188)
Juhannusviikolla päivä seisoo, joten silloin ei pidä aloittaa mitään uutta työtä, vaan vanhat tulee vain tehdä loppuun. Ei pidä myöskään kylvää siemeniä eikä istuttaa kasveja.

 

Kesäkuun viimeisen perjantain pyykkitaiat (s. 199)
Juhannusaattona kannattaa pestä pyykkiä, siivota koko asunto ja kitkeä vielä ohdakkeetkin pellosta. Tänä vuonna aatto on kesäkuun viimeinen perjantai, jolloin kaikki lika lähtee kuin itsestään pois.

 

Hyvä saunavihta (s. 185)
Vihtominen tekee hyvää mm. verenkierrolle, mutta jos haluaa, että saunavihdasta tulee erityisen tervehdyttävä, pitää sen teossa olla tarkkana: vihdan ainekset tulee kerätä yhdeksästä eri koivusta, kustakin kolme oksaa (hieskoivu on paras) ja lisäksi vihta pitää sitoa yhteen selän takan.

 

Lemmennostatussauna (s. 208)
Jos haluaa näyttää hehkeältä, kauniilta ja lemmekkäältä juhannusyön karkeloissa, pitää sauna lämmittää koivun, kuusen ja pihlajan klapeilla. Nämä ladotaan saunanpesään kolmeen kerrokseen, aina kolme rinnakkain. Saunomiseen tarvitaan myös lemmennostatusvihta, jonka oksat on kerätty yhdeksästä eri risteyksestä. Polun risteyksessä pitää aina kääntyä vasempaan.

 

Saunomisen ytimessä

 

Ehdottomasti parasta, mitä kesä voi antaa, on rantasauna! Saunan ovi käy tiuhaan, kun juoksen rantatörmää veteen ja takaisin löylyyn. Muut jo ihmettelevät menoani ja vähän nauravatkin, että tuollainen saunahullu! Saunon itseni melkein uuvuksiin. Vien kuuman ja kylmän vuoropuhelun loppuun asti, niin ettei mitään jää sanomatta minkään ruumiinjäsenen kohdalta. Lopulta olen tyhjentynyt ja ruumis rauennut – oi autuutta! (Saunan Henki, s. 29)

Näin Jaana Räntilä kuvaa kesäisen saunomisen ihanuutta kirjassa Saunan Henki (Kirjapaja, 2016). Aino-Kaarina Mäkisalon toimittamassa kirjassa eri kirjoittajat pohtivat saunan ja saunomisen merkityksellisyyttä ja pyhyyttä meille suomalaisille. Kirja on tarkoitettu luettavaksi vähän kerrallaan, osio sieltä ja toinen tuolta.

Sauna on kirjan kirjoittajille rentoutumisen, rauhoittumisen ja kokonaisvaltaisen hyvän olon lähde – paikka, jossa sekä ruumis että sielu puhdistuvat. Kirjassa vuorottelevat asiatekstit, eri kirjoittajien omakohtaiset saunamuistot sekä kirjallisuuskatkelmat ja runot. Asiatekstit käsittelevät paitsi saunan historiaa, myös saunomisen terveysvaikutuksia ja sen hengellistä ulottuvuutta.

Saunan Henki

 

Lisää saunakirjallisuutta:

Tiina Vainio: Saunapilates – hyvinvointia selälle (2015) ja Saunajooga – rauhoitu ja rentoudu (2012)
Saunan lämmössä ja hiljaisuudessa voi myös treenata lempeästi selän ja niska-hartiaseudun lihaksia tai sitten rentouttaa kehon ja mielen lempeällä joogalla. Kummankin kirjan liikkeet tehdään lauteilla istuen.

Saunajooga

Katariina Vuori ja Janne Pekkala: Saunakeittokirja – ruokaa ja tunnelmia kiukaan lämmössä (2014)
Tämän kirjan kaikki ruoat valmistetaan saunassa: kiukaalla, pesässä, kauhassa tai kuumavesipadassa.

Pirjo Hassinen: Sauna Paradis (Otava, 2014)
Yleinen sauna on tässä romaanissa tärkeässä roolissa. Ks. esimerkiksi Helsingin Sanomien arvio kirjasta.

Tuomo Särkikoski: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo – suomalaisen saunomisen vuosikymmeniä (Gummerus, Suomen saunaseura, 2012)
Teos avaa suomalaisen saunan historiaa monesta eri näkökulmista.

Risto Vuolle-Apiala: Savusauna – ennen ja nyt (Multikustannus/Moreeni 2009 ja 2011)
Hirsirakennus- ja savusauna-asiantuntijan perusteellinen teos savusaunan historiasta.

 

Kuvasarja "Kuulovartiosta Lepokotiin": Sauna lämpiää Jukolassa kerran päivässä ja useamminkin tarpeen vaatiessa ja aina on kylpijöitä. Valokuvaaja: Luutnantti R. Ruponen, 1942

Kuvasarja “Kuulovartiosta Lepokotiin”. Valokuvaaja: Luutnantti R. Ruponen, 1942, SA-kuva, CC BY 4.0

 

Hyvää juhannusta!

 

Blogin kesä-sarjassa aiemmin ilmestyneet jutut:

osa 1: “Muistan jäätelökesää…”

osa 2: Lainavinkkejä lasten kesään

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *