Ilmastokriisin ja koronan myötä eläinten oikeudet ovat vihdoin edistyneet hieman. Olemme sisäistäneet, että emme elä täällä yksin vaan eläinten kanssa symbioosissa. Tiedemiehetkin ovat kilpaa tutkineet eläinten älykkyyttä, eläinperäisen ruoan ilmastovaikutuksia ja virusten leviämistä tehotuotetuista tai villeistä eläimistä. Nyt alkaa jo ilmestyä aiheesta monipuolisemmin muitakin kirjoja kuin vain vegaanikeittokirjoja ja ilmastonmuutostietokirjoja.
Tietokirjallisuutta
Artikkelikirjassa Me & muut eläimet – uusi maailmanjärjestys (toim. Elisa Aalto, Birgitta Wahlberg, Vastapaino 2020) pohditaan, miten voisimme kohdella eläimiä hyvin. Miten se olisi mahdollista, miten kaikki muuttuisi? Millä oikeudella orjuutamme eläimet? Teos on rohkea ja kantaaottava, idearikas ja utooppinen. Se on kuitenkin kriittistä ja laaja-alaista eläintutkimusta, joka kyseenalaistaa ihmisen toiminnan monista eri näkökulmista ratkaisukeskeisesti. (myös e-kirjana)
Eläinaktivisti Salla Tuomivaara tapaa eläimiä kirjassaan Syötävät koirat ja sympaattiset siat – eläinten kohtaamisesta (Into 2019). Kirjassa päästään tutustumaan monenlaisiin eläimiin, hyväksikäytettyihin ja onnellisempiin tapauksiin, Suomessa ja ulkomaillakin. Millaista on ottaa kontakti kuin vertaiseensa, mitä siitä mieleen jää? Mietitään millainen yhteiskunta olisi ilman eläinten riistoa, olisiko se meillekin parempi? (myös e-kirjana)
Kristo Muurimaa kirjoittaa kuin eläinten kristus valokuvateoksessaan Eläintehtaat – suomalaisten salakuvausten tarina (Into 2018). Eleettömästi myötäeläen hän kertoo mitä on nähnyt kiertäessään Suomen maatiloja valokuvaaja Juha Kerolan kanssa. Todella raskasta henkisesti, suurten sakkojen ja oikeustoimien uhka, poliisit perässä, tuottajien haukut niskassa, mutta rakkaus eläimiin ajaa eteenpäin. Kirja on rankalla tavalla kaunis, valokuvien sävyt tukevat tekstin neutraaliutta. Ei tarvitse etsiä kauhuja, lakisääteinen todellisuus riipaisee.
Mia Takulan tietokirjassa Susien mailla (Docendo 2020) mennään suvireviireille yöpymään teltassa, 150 yötä ja yli 300 päivää. Kirjailijaa eivät pelota sudet vaan metsästäjät. Suomen vihatuinta eläintä on vaikeaa suojella järkisyillä ennakkoluuloja ja pelkoja vastaan. Metsissä näkee miten ihminen vaikuttaa kaikkialla, muutkin villieläimet ovat yhä ahtaammalla, mutta niiden kanssa olisi vain opittava elämään.
Ruotsalainen eläinlääkäri Lina Gustafsson hakeutui teurastamoon töihin auttaakseen eläimiä kuolemaan arvokkaasti. Hän kirjoitti kokemuksistaan kirjan Kuolemantehdas – eläinlääkärinä teurastamossa (WSOY 2020). Vaikka oltiin ruotsissa, etiikan mallimaassa, hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia kuolemantehtaassa. Teksti on onneksi neutraalia. Mitä muuta se voisi ollakaan, kun Gustafsson kuvailee esim. hiilidioksiditainnutusta, joka on kaukana humaanista. Jospa teurastamoissa olisi lasiseinät. En suosittele herkille lukijoille.
Suomen suosituimman vegeblogin kirjoittajan Elina Innasen uusin ruokakirja Chocochilin arkiruokaa (Kosmos 2019) sisältää helppoja ja nopeita vegaanisia ruokia. Niin se vain on, että eläinperäisten tuotteiden kulutus kiihdyttää ilmastonmuutosta enemmän kuin kaikki liikenne, lentokoneet mukaan laskien. Jospa ihmiset pikkuhiljaa ymmärtäisivät, miten paljon lihansyöntiin kuluu vettä, energiaa ja peltopinta-alaa, toki myös kemikaaleja ja antibiootteja. Vielä pitäisi saada jalostetun kasvisruuan hintaa alas, palkokasvit kyllä ovat edullisia.
Teoksessa Elämän verkko – luonnon monimuotoisuutta edistämässä (Gaudeamus 2020) Suomen johtavat asiantuntijat kertovat biodiversiteetistä, miten se vaikuttaa kaikkeen ilmastonmuutosta ja ihmisten terveyttä ja ravinnonsaantia myöten. Maailmalla kuolee joka päivä n. 200 lajia sukupuuttoon, jolla voi olla arvaamattomia seurauksia. Kirja on ratkaisukeskeinen yhteiskunnan ja yksilöiden tasolla. Mitä meille jää, jos emme ymmärrä luonnon monimuotoisuuden tärkeyttä? (myös e-kirjana)
Kaunokirjallisuutta
Agustina Bazterrican dystopia Rotukarja (Like 2019) on julmaa ja järkyttävää luettavaa. Siinä kerrotaan, miten eläimet on kokonaan eliminoitu viruksen takia, ja ihmiskunta on jakautunut syötäviin ja syöjiin. Itse lukiessani koko ajan sijoitin mielessäni tuotantoeläimen ihmisen tilalle. Kirjailija on taustatyönä tutkinut teurastamoita, niin että ajatusta ei oikein pääse pakoon. Kirjassa on myös kohtia, jotka ovat niin kohtuuttoman kamalia, että menevät kai onneksi sciencefictionin puolelle. Taitavaa tekstiä, joka menee ihon alle pitkäksi aikaa. (myös e-kirjana)
David Duchovnyn Pyhä lehmä (Like 2016) on ratkihauska aikuisten satiirinen satukirja lehmästä, siasta ja kalkkunasta, jotka pakenevat teurastamon kauhuja. Kirja on kevyttä kamaa, jota ei pidä ottaa liian vakavasti eikä takertua vitsien mahdollisiin piilomerkityksiin. Ne eivät menoa haittaa, kun karataan ulkomaille asti ja puolustetaan oikeutta elää.
Karen Joy Fowlerin romaani Olimme ihan suunniltamme (Tammi 2015) on vaikuttava. Se ravistaa mieltä pitkään lukemisen jälkeen. Kirjasta ei voi kertoa liikaa, se on koettava. Kyse on tutkijaperheestä, tieteen etiikasta ja lasten ja eläinten oikeuksista. Missä menee raja ja mikä on mistä syystä oikein? Rohkeasti kuitenkin vaan lukemaan, kyseessä on hienovaraisuudessaan koskettavan kaunis romaani.
Karin Erlandssonin romaanissa Minkkitarha (Schildt & Söderström 2014) pariskunta perustaa turkistarhan. Esikoisteos oli Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaana 2015. Huumorilla maustettua eleetöntä kerrontaa, johon voi tarttua niin tarhaaja kuin eläinsuojelumielinen. Tällaisia kirjoja juuri tarvitaan keskinäisen ymmärryksen lisäämiseksi. Tämän pystyy lukemaan hyvänä sukuromaaninakin, sillä kerronta on niin arkista talousvaikeuksien, yhteisöllisyyden ja maaseudun murroksen kuvausta.
Mervi Koskisen romaanissa Piika (Arktinen banaani 2020) hoidetaan lehmiä antaumuksella. Lukija saa tietoa maidon koostumuksesta, ja siitä mikä voi mennä vikaan. Eläinten pitoa käsitellään paljon, minkälainen kohtelu olisi niille tuotannon kannaltakin hyväksi. Vanhat asenteet ja perinteet istuvat sitkeässä, eikä vanhaisäntä halua kuunnella kaupunkilaistytön neuvoja. Eläinlääkäreitä arvostetaan sentään jonkin verran. Kirjan sävy on sovinistinen, suorastaan seksistinen, eikä karjakon ajatusmaailmaakaan kaunistella. Hän miettii ihan tosissaan mitä kaikkea voisi seksin avulla saavuttaa.
Runoilija Anna Hännisen tuotantoa on käännetty neljälle kielelle ja palkittu kolmeen kertaan. Uusimmassa runoteoksessaan Sepelkyyhkyt (Aviador 2020) hän puhuu metsästettävien lintujen puolesta pakahduttavin äänenpainoin. Harva tietää miten paljon kärsimystä linnustukseen sisältyy. Laajassa runokirjassa on monipuolista sisältöä, erilaista mielenmaisemaa, ja muutenkin puolustetaan luontoa ja eläimiä ihmisten ahneutta vastaan:
“Pihalla miehet imevät tupakan äidinrintaa,
istuvat katse pitkin ei-mitään.
Pihlajat tuoksuvat, peipposet riemuitsevat,
jossain aivan lähellä elämä, muutaman askeleen päässä,
muutaman katseen joita ei katsota enää.” (Anna Hänninen)
Lisälukemista
Makupalat.fi linkkikirjastoon hakusanaksi eläinten oikeudet.
Animalia-lehti: Suomen suurin eläinsuojeluyhdistys täyttää tänä vuonna 60 vuotta.
Eeva Kilpi: Animalia (WSOY 1987, myös e-kirjana). Kaunis runokirja, josta eläinsuojeluyhdistys otti nimensä.
Antti Nylen: Eino ja suuri possukysymys (Otava 2018). Lastenkirjassa pohditaan sitä mikä tekee jostain asiasta syötävän ja toisesta ei.
Tuure Tammi: Lasten ja eläinten suhteet – monilajista yhteiseloa (Into 2020). Tarinallinen tietokirja lasten ja eläinten yhteisestä elämästä. Yhteiseloon kuuluu hoivan ja rakkauden ohella myös vallankäyttö ja kuolema.
Seppo Turunen: Lemmikkielämää – ihmisen eläinsuhde ja eläinten hyödyntäminen (Gaudeamus 2011). Kriittinen katsaus eläinten hyödyntämiseen lemmikkeinä.
Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut – miten ruokasi eli elämänsä (Atena 2012, myös e-kirjana). Tieto-Finlandian voittanut teos kertoo suomalaisten nautojen, kanojen ja sikojen elämästä kaunistelematta mutta myös kauhistelematta.
Eläinkokeet Suomessa, toimittaneet Paula Hirsjärvi, Marianna Norring & Laura Uotila (Into 2019). Kattava tietopaketti koe-eläinten käytöstä, eläinkokeita koskevasta lainsäädännöstä ja niiden vaihtoehdoista.
Eveliina Lundqvist: Salainen päiväkirja eläintiloilta (Into 2014)
Philip Lymbery: Farmageddon – halvan lihan todellinen hinta (Into 2018). Teos pureutuu tehomaatalouden ongelmiin.
Uusi eläinlaki (Into 2017). Laki on vielä vireillä ja vaikuttamisvaiheessa
Sanna Autere ja Sanna Peurakoski: Vegesato! – maailman parhaat maut satokauden kasviksista (Into 2019)
Kaipiainen, Johanna: Vegaanin ravitsemus (Readme.fi 2019). Opas vegaaniruokavalion täyspainoiseen koostamiseen.
Artikkelin kirjoittaja: Annika Lemola
Kuvan lähde: flickr.com, Oikeutta eläimille/Kannus fur farm, CC by 2.0