Kari Hotakaisen Finnhits sopii hyvin kesäluettavaksi niille, joilla on kunnon kesäloma ja niille joiden kesäloma koostuu satunnaisista vapaista tuokioista. Kirja on nimittäin ohut eikä uuvuta lukijaansa ulkoisella olemuksellaan. Paitsi että kirja on ohut, sen sisältämät tarinat on myös tiivistetty yhden sivun mittaisiksi. Niihin on helppo tarttua kiireettöminä hetkinä ja lukea vaikka yksi kerrallaan.
Tarinoissa liikutaan pohjoisen Limingasta aina etelän Teneriffalle asti. Finnhits istuu kuitenkin maisemaan kuin maisemaan. Tarinat ovat enemmänkin matka suomalaiseen sielunmaisemaan kuin mihinkään todelliseen paikkaan tai aikaan. Tämän lisäksi tarinat tarjoavat oivaltamisen iloa niille lukijoille, jotka tunnistavat maiseman piileskelevän itsessään sekä niille jotka ovat ihmetelleet sen syitä, syvyyttä ja seurauksia lähimmäisissään.
Voiko yhden sivun tarinoissa sitten kuvata yksilöitä ja heidän persooniansa antoisasti? Kyllä vain. Hotakainen osaa ja voi. Hän onnistuu tavoittamaan henkilöidensä olennaisimmat puolet tarjoamalla herkullisia ja hyvin oivallettuja yksityiskohtia heidän ajattelustaan ja edesottamuksistaan. Toisaalta päähenkilöt eivät turhia puhele vaan ovat enemmänkin elämäntarkkailijoita, jotka sulattelevat kokemaansa ja syttyvät toimimaan, kun aika on siihen kypsä.
”Tämä minun piti sanoa sinulle, Sirpa, jo Sorsan hallituskaudella: minä rakastan sinua. En niin kuin ne eteläeurooppalaiset miehet, vikkelästi ja päivittäin, minä rakastan pitkäkestoisesti, joskus tietysti vähän viiveellä.”
Finnhits on kuin suomi-iskelmä, joka varmasti puraisee paatuneimmankin nostalgiahermoa. Kesällä, jos koskaan on kai lupa olla hieman nostalginenkin? Muistella sinisimpiä poutapäiviä, makeimpia mansikoita ja niitä koruttomia, itsestään melua pitämättömiä lähimmäisiä, jotka yhtäkkiä päättäväisyyden puuskassa päättävät ylittää totunnaisen toimintansa rajat.
Tartu siis Finnhitsiin ja anna ”suomisävelmien” viedä mukanaan.
Helena Juntunen