Kuva: Vesa Teräs
Vuonna 2017 suomalaisia naistaiteilijoita käsittelevää kirjallisuutta on ilmestynyt harvinaisen paljon. Tikkurilan kirjaston marraskuun lukupiirissä 9.11. kirjailija Mila Teräs kertoi kirjailijantyöstään ja esitteli romaaniaan Jäljet, johon hän sai kipinän Helene Schjerfbeckin 150-juhlanäyttelystä Ateneumissa vuonna 2012. Marraskuinen pimeys ja vesisade eivät estäneet lukupiiriläisiä saapumasta paikalle. Voimala oli täynnä viimeistä tuolia myöten.
Mila Teräs kertoi kirjoittaneensa koko pienen ikänsä. Hän tarjosi teostaan kustantajalle jo 12-vuotiaana. Tuleva kirjailija rakasti lukemista ja kirjastoja. Hollolan kirjasto oli Teräksen lapsuuden ja nuoruuden lähikirjasto, josta pieni tyttö kantoi kotiin kirjallisia aarteita. Fiktiivisistä hahmoista tuli lihaa ja verta olevia ystäviä. Lukeminen rikasti mielikuvitusta.
Esikoisteos, nuortenromaani Tyttö tulevaisuudesta ilmestyi vuonna 2004. Vuoteen 2017 mennessä Teräkseltä on ilmestynyt 17 kirjaa. Yksi kirjailijan vahvuus on monipuolisuus. Hänen tuotantoonsa kuuluu aikuisten romaanien lisäksi lasten kuvakirjoja ja -romaaneja, kolumneja, tarinoita oppikirjoihin ja näytelmäkäsikirjoituksia. Mistä Teräksen kiinnostus kirjoittaa juuri Helene Schjerfbeckistä lähti liikkeelle?
– Ateneumin juhlanäyttelyssä vuonna 2012 Helene Schjerfbeckin kuva oli esillä portaiden yläpäässä. Sieltä hän tervehti tulijoita katseellaan. Jokin liikahti minussa – katseen takana täytyi olla tarina, Teräs muistelee.
Näyttelyn yhteydessä paljastui, että Schjerfbeck oli ommellut Raaseporia esittävän maisemakuvan alle toisen maalauksen, johon oli kuvattuna äiti ja lapsi.
– Muistan oppaan sanoneen, että jonkun kirjailijan pitäisi vielä kirjoittaa Schjerfbeckin maalauksen tarina. Vakuutuin siitä, että minun piti kirjoittaa hänestä jotakin. Ostin heti Ateneumin kaupasta Schjerfbeckiä käsittelevät tutkimuskirjat. Minua kiinnosti maalausten takana oleva ihminen.
Teräs aloitti vuosia kestävän taustatyön. Tutkimuskirjallisuuden ohella hän perehtyi Schjerfbeckin kirjeisiin, joita säilytetään Åbo Akademin kokoelmissa. Kirjeet olivat ruotsinkielisiä, osittain vanhaa sanastoa, jonka kääntäminen oli haasteellista. Käsiala oli kaunista.
– Schjerfbeck oli taitava kirjoittaja, joka osasi muutamalla lauseella tiivistää olennaisen. Hän piti myös lukemisesta. Ystäviensä kanssa hän vaihtoi kirjoja, Teräs kuvailee.
Jäljet -romaani sijoittuu vuoteen 1945, jolloin Schjerfbeck oli sotaa paossa Ruotsissa, Tukholman lähellä Saltsjöbadenissa sijaitsevassa, hienossa Grand Hotelissa. Syöpä riudutti iäkästä taiteilijaa. Viimeisillä voimillaan hän maalasi omaa kuvaansa maksaakseen oleskelustaan maalauksillaan. Malleja ei ollut, mutta omat kasvot olivat alati läsnä.
-Teokseni lähtökohta on Schjerfbeckin maalaama viimeinen omakuva – mitä hän ajatteli maalatessaan sitä. En halunnut kirjoittaa elämäkertaa, vaan tehdä taideteoksen, jonka avulla lukija voisi nähdä maailman taiteilijan silmin.
Schjerfbeckin paras ystävä oli taiteilijatoveri Helena Westermarck. Jäljet -teoksessa Westermarck ja Schjerfbeck keskustelevat ja muistelevat menneitä. Lapsuus, opiskeluvuodet ja Ranskassa vietetty aika kulkevat kirjan sivuilla, väläyttävät lukijalle eläviä kuvia taiteilijan elämästä.
Voidakseen eläytyä Schjerfbeckin sisäiseen maailmaan, Teräs matkusteli siellä missä Schjerfbeck aikoinaan asui ja työskenteli: Pariisissa, Pont Avenissa, St Ivesissä ja Tammisaaressa. Kaupunkinäkymät, rakennukset, lintujen äänet, tuoksut ja tunnelmat olivat kirjailijalle portti taiteilijan mieleen ja maalauksiin. Pont Avenissa on edelleenkin kappeli, jonka ovi kiinnosti Schjerfbeckiä niin paljon, että syntyi teos ”Ovi”, jonka symboliikkaa katselija voi arvailla mielessään.
– Ovi näytti aivan samalta kuin Schjerfbeckin maalauksessa! Valo alareunasta tuli juuri samalla tavalla, Teräs kertoo.
Teräksen sivellin on hänen lyyrinen, kaunis kielensä, jolla hän on onnistunut maalaamaan Helene Schjerfbeckistä vaikuttavan muotokuvan. Lukupiiriläiset kiittelivät teosta kielen lisäksi myös muista ansioista. Romaanin kautta voi saada tietoa Helene Schjerfbeckistä ja hänen taiteilijanurastaan. Teoksessa on paljon tunnetta, jonka avulla voi kurkistaa pintaa syvemmälle, ehkäpä taiteilijan sieluun asti.
Mila Teräs: Jäljet – romaani Helene Schjerfbeckistä (Karisto 2017)
Lue myös tämä: Tutut ja tuntemattomat naistaiteilijamme (4.12.2017)