Viime aikoina on ilmestynyt runsaasti kotimaisia runoteoksia, joista halutuimpia Helmet-kirjastojen asiakkaat odottelevat varausjonossa. Palkittujen nykykirjoittajien lisäksi listalta voi poimia aivan tuoreita hedelmiä. Myös vanhoja klassikkoja on julkaistu uudelleen samoin kuin koosteita tuotteliaiden tekijöiden varhaisemmasta sadosta.

Runojen lukeminen piristää mieltä, jos väistää ankeita aiheita. Laimean tyylin sijaan puhuttelee usein särmikkyys. Sivuja selatessa katse tarttuu mieluisiin kohtiin. Yksittäiset sanat, säkeet, kieli- ja mielikuvat johdattavat uusiin oivalluksiin, houkuttavat uppoutumaan kiinnostaviin maailmoihin tai muistelemaan omia kokemuksia. Jotkut tähän artikkeliin valituista kokoelmista osoittautuvat kauttaaltaan hilpeiksi, toisissa tunnelmat vaihtelevat, mutta pohjamutiin ei missään jäädä rypemään. Positiivisia elämyksiä tuottaa tekstisisällön lisäksi kekseliäs sommittelu ja kaunis kuvitus.

Tuija Leinonen & Marjut Hjelt: Peilistä katsoo haltija (Books on Demand 2018)

Nukketaiteilijan, runoilijan, valokuvaajan ja taittajan yhteistyöstä on syntynyt iloon kannustava runokuvakirja. Lähikuviin liitetyissä riimileikeissä esittäytyvät ominaisuuksiensa mukaan nimetyt haltijapersoonallisuudet. Heidän emonsa Tuija Leinonen on tehnyt näitä valloittavia nukkeja jo kolmekymmentä vuotta. Keijukaisrunoista tunnetun Marjut Hjeltin teksteissä puhaltaa riehakas tuuli. Otsikoissa Kujeilua ja Vitsikästä! kehotetaan lukijaa elämään hauskan kautta, vaikka välillä jokin asia nyppisi. Kirjan nimiruno puolestaan julistaa, että meissä jokaisessa on haltija.

Juha Tapio & Lasse Niskala: Sinun vuorosi loistaa (Minerva 2017)

Tämä valoisa kirja koostuu rakastetuista laulunsanoista ja upeista luontokuvista. Saattaa käydä sillä lailla, että monesta mediasta tuttu ääni alkaa soida pään sisällä. Tahtoessaan kuka tahansa voi kuvitella itsensä mikrofonin ääreen rallattamaan kertosäkeitä. Moni meistä muistaa kappaleet korvakuulolta, mutta artistin sanataituruuteen saa rauhassa perehtyä tutkimalla nuotittomalle paperille painettuja tekstejä. Niistä joka ainoasta säteilee usko elämään, selviytymiseen ja hyvyyden voittoon.

Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran,

vähintäänki kerran, ja valo sydämet.

Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran,

vähintäänki kerran, jos kiellä sitä et.

Mä lupaan sulle sen.

Katri Vala & Sinikka Hautamäki: Onnen lupauksia (Minerva 2018)

Klassikkorunojen riemukasta ilmaisua värittävät utuiset akvarellit. Tulenkantaja Katri Valan (1901-1944) kertojaääni huudahtelee nuoruuden innolla ihastusta ympäröivään luontoon. Kukkaloiston kuvaus tulvii eri vuodenaikojen värejä ja tuoksuja. Läheinen ihmisssuhde vertautuu mereen, kun tunteita myllertää rakkaan ihana läheisyys, ikävää tuottava etäisyys ja autuas kotiinpaluu.

Onni

Herätessäni unesi äärellä

ojensin käteni hengitystäsi kohden,

niinkuin väsynyt vaeltaja öisellä aavikolla

ojentaa iloiten kätensä

päin nuotiotulta.

Eero Suvilehto: Ursula (Nispero 2017)

Välillä onni vinksahtaa. Sopeutuminen kumppanin kainaloon ei suju ruusuilla tanssien, etenkään, kun toinen edustaa eri eläinlajia. Räväkkäkielinen rakkausrunoelma Äijästä ja karhunaisesta etenee keväästä talveen. Vauhdikkaissa juonenkäänteissä on mukana kansanperinnettä ja nykypäivän ilmiöitä. Ihmisten ahneus saa Tapion tytön pois tolaltaan. Kaikki olisi paremmin, jos luontousko päihittäisi kulutususkon niin kuin lempi pehmittää ärhäkän pariskunnan.

Joskus outoja haastoi,

silti lohtunsa soi, kun tarvittiin.

Kynsin, sydämin, hampain,

sormin ja varpain

häneen nyt Äijä takertui.

Pirkko Lastikka: Etäisten teiden haibun (Basam Books 2017)

Kun hailuotolainen runoilija yhdistää tarinalliseen proosaan hetkeen pysäyttävää haikua, tuloksena on haikeansävyisiä haibuneita. Ikivanha japanilainen laji sointuu suomalaiseen mielenmaisemaan myös tässä ajassa, ja mestari Bashoo (1644-1694) vilahtaa pohjoisen tiellä. Naisen arki, yhteys sukuun, menetykset ja muistot kiinnittyvät niin kotitupaan, pihaan kuin matkalle kauemmaksi. Luodon luonto eri vuodenaikoina toimii inspiraation lähteenä. Koskettava kokoelma kulkee läpi varjon ja valon kaikkien aistien voimalla.

Sykkivän valon saari

tämä on Laterna Magica, taikalyhty, olematon kumpare olevaisella merellä  ja aalto nuolaisee pitkällä kielellä rannan hiekkaa uudelleen ja uudelleen, vaahto pakenee ulapalle, pimeä nousee kaukaisista syvänteistä, liukenee kuulaisiin vesiin. Yö viskoo häntäänsä, lohikäärmeen lailla. Ja hän joka katsoo kaukaa, auringonlaskun tuolta puolen, näkee valojen syttyvän ja sammuvan, majakan kutsuvan muinaisia kulkijoita.

Luoto annettu,

ainoa kaltaisistaan:

Elävä tuli

Saila Susiluoto: Metropolis – merkintöjä kadonneesta kaupungista (Otava 2018)

Satumaisen epilogin ja prologin kehystämä runokokoelma ulottuu vaikka minne; syvälle, korkealle, historiaan. Mitä kiehtovimmissa paikoissa on niin paljon kerroksia ja yksityiskohtia, että niissä riittää kuviteltavaa. Vaikka vaaran tuntu on läsnä, uhkakuvien kaaoksessa kelluvat lohtu ja toivo. Ensimmäisessä osassa monikasvoinen kaupunki hahmottuu raunioituneeksi, josta kuitenkin kasvaa uutta. Toisen osan kadonneissa papereissa käsitellään muun muassa tyttölapsien pelkoja, synnyttäjien taakkoja sekä kirjasaaren asukkaita. Kolmas osa keskittyy vedenalaisiin olentoihin.

Miten sulavasti avautuvat sivut

niin kuin sulka sulaa taivaanmittaan

ja taittaa sen kulman hellästi sivuun

ja taitaa, taivaltaa halki siivenmitan

sataa tähtiä, sata tähteä lähteessä

katsoo kuvaansa peilintäydeltä

meri helskyy hopealankoja

kimaltavien kalojen rankoja, suomuja

sataa kuin tähtiä, täyttyviä toiveita

Tuija Välipakka: Uutisia! (Siltala 2018)

Nyt on varattava aikaa lukutavan päivittämiseen. Kirjaimet ja sanat karkailevat muodostamaan hillittömiä kuvioita, kun taas runojen pituus vaihtelee parista rivistä jopa kahdeksan sivun mittaiseksi. Kärsivällisyyttä tarvitaan myös uutisten tulkinnassa, sillä niiden totuudellisuus herättää kysymyksiä. Kokonaisuutta tarkastellessa eksyminen identiteettien viidakkoon on inhimillistä, palkitsevaa ihmisyyteen kuuluvien arvoituksien ratkaiseminen, puhumattakaan onnellisten pilkahdusten löytämisestä.

Se mitä sukeltaa silmiini ja mitä aivoni tahtovat minun näkevän

kohtaavat puolivälissä

jos kadottaa muistin, ei näe

Mikko Rimminen & Otto Karvonen: Super hyvä olo (Teos 2018)

Kyllä kielilysti luonnistuu, vaikka käytössä on rajattu sanavarasto. Julkinen taideteos espoolaisen kauppakeskuksen kyljessä sytyttelee lasisiin seinäpintoihinsa sanoja yksi kerrallaan. Kirjallisena versiona toistoa sisältäviksi lausumiksi punottu runopötkö saa lukijan hymyilemään.  Myös ääneen luettuna tilanteeseen sopiva tekstinpätkä laittaa ihmiset ympärillä purskahtamaan nauruun, tämä on testattu. Simppeli ilmaisu siis rentouttaa. Loppusanoissa tekijät selvittävät teoksen syntyprosessia viihdyttävällä verbaaliakrobatialla.

on uusi olo

on iso olo

on super hyvä olo ja mielessä tykyttää jotain riemastuttavaa vaahtoa

myös tunnelma on super ja kaikki yksitoista ystävää pomppii yhdessä

kaikki yksitoista asiaa kutittaa mielessä ja ihanaa on odottaa tässä