Lyhyet tekstit ja ohuet kirjat ovat lukevan ihmisen kiireisen arjen pelastus. Aina ei ehdi, jaksa tai vain viitsi syventyä paksuun lukuromaaniin.
Itse valitsen ohuen ja pienikokoisen kirjan erityisesti työmatkalukemiseksi. Kirjan pitää mahtua helposti mukaan ja sitä pitää jaksaa kannatella käsissään myös seisaaltaan. Ohuet ja helposti lähestyttävät romaanit sopivan hyvin myös välipalalukemiseksi ison romaanin rinnalle.
Joten tässä yhdeksän virkistävää makupalaa kuluvana ja edellisenä vuonna ilmestyneistä romaaneista, novellikokoelmista ja esseekokoelmista, joiden sivumäärä pysyy pääsääntöisesti alle 200:ssa.
Satumaisia romaaneja
Sun-mi Hwang: Kana joka tahtoi lentää (Sitruuna, 2015)
kuvittanut Nomoco, suomentanut Hilla Hautajoki, 140 sivua
Pieni suuri kirja kertoo tarinan häkkikana Tähkästä, joka alkaa unelmoida vapaudesta ja siitä, että se kerran elämässään voisi hautoa munan, josta kuoriutuisi tipu. Sattuman ja erään sorsan avustuksella se pääsee pakoon varmalta kuolemalta ja huomaakin olevansa vapaa kana. Vapaus ei kuitenkaan olekaan pelkkää autuutta. Viehättävän ja koskettavan aikuisten sadun teemat ovat ajankohtaisia ja universaaleja: vapaus, erilaisuuden kunnioittaminen, toivo, sinnikkyys ja äitiys.
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa (Tammi, 2015)
suomentanut Kira Poutanen, 189 sivua
Aikuisten saduksi luonnehdittu kirja kertoo ujosta ja vaatimatonta elämää elävästä Guylainista, joka tuhoaa työkseen myymättä jääneitä kirjoja. Kammottavan työnsä vastapainoksi hän haluaa antaa kirjoille vielä viimeisen mahdollisuuden päästä luetuksi. Joka aamu mennessään töihin junalla Guylain lukee tuhoutuneiden kirjojen jäänteitä ääneen kanssamatkustajilleen, sivun sieltä, toisen tuolta. Kuten saduissa aina, Guylainin hiljaisessa elämässä tapahtuu yllättävä käänne. Tämä sympaattinen pieni romaani on puheenvuoro kirjojen ja (ääneen)lukemisen puolesta.
Takashi Hiraide: Kissavieras (S&S, 2016) myös e-kirjana
suomentanut Raisa Porrasmaa, 152 sivua
Toisistaan hieman jo erilleen kasvaneen pariskunnan elämä muuttuu, kun heidän luonaan alkaa vierailla kissa. Kissamaisen salaperäinen, runollinen ja seesteinen kirja kannattaa lukea rauhassa.
Novelleja ja muuta lyhyttä
Maritta Lintunen: Takapiru (WSOY, 2016), 219 sivua
Lintusen taiturimaisten novellien päähenkilöt toimivat erilaisten yllykkeiden ajamina ja huomaavat joutuvansa vastakkain omien valintojensa ja ratkaisujensa kanssa. Lintunen kuvaa hienosti eri-ikäisten ja erilaisissa elämäntilanteissa elävien ihmisten ajatusmaailmoja.
Novellit 2016 – Martti Joenpolven novellikilpailu (Gummerus, 2016), 131 sivua
Martti Joenpolven novellikilpailun parhaat. Hyvä mahdollisuus tutustua tulevaisuuden nimiin.
Christine Thorel ja Kari Välimäki (toim.): Kummalinnun munia osa 2 – Pimeää pimeämpi (Osuuskumma, 2015), 143 sivua
Näissä sadan sanan tarinoissa eli raapaleissa lukija pääsee tutustumaan outoihin maailmoihin ja kummallisiin tilanteisiin.
Jyrki Vainonen: Naulankantakeitto ja muuta juustohöylättyä hengenravintoa, eli, Erään kulinaristin mietteitä ruoasta, ihmisestä, elämästä ja yhteisten asioiden hoidosta (Atena, 2016), 141 sivua
Absurdi kokoelma keittokirjojen reseptejä muistuttavia kirjoituksia, joissa hullutellaan kielikuvilla. Tarjolla on mm. nakkisormikeittoa, lantiomakkaraa ja uunissa haudutettua kännikalaa.
Kannattaa muistaa myös runoja ja niitä käsitteleviä pienoisesseitä sisältävä teos Säkeilyvaara – runouden käyttöoppia, joka on esitelty blogissa jo aiemmin.