Heinäkuun 6. päivä vietettävä Eino Leinon päivä ja Runon ja Suven päivä on ollut virallinen liputuspäivävuodesta 1992. Tänä vuonna on kulunut 138 vuotta siitä kun Armas Einar (Eino) Leopold Lönnbohm syntyi Paltaniemellä, Hövelön talossa perheen kuopuksena. Vanha kotitalo on purettu, mutta vuonna 1978 Paltaniemellä vihittiin käyttöön Hövelön talon piirustusten mukaan rakennettu Eino Leino- talo, jossa on kesäisin toimintaa.
Leinon runous on innoittanut myös säveltäjiä kautta aikojen. Tunnetuimpiin versioihin kuuluvat Vesa-Matti Loirin esittämät kappaleet. Loiri levytti vuosina 1978-2001 neljä Leino-levyä.
Eino Leinon elämästä kiinnostuneelle aiheesta riittää luettavaa ylenpalttisesti, mutta seuraavassa muutama esimerkki.
Leinon rakastetun ja ystävän L. Onervan kirjoittama elämäkerta Eino Leino – runoilija ja ihminen ilmestyi Otavan kustantamana 1932. Hannu Mäkelä on Leinon elämän ja runouden asiantuntija, jonka tuotannosta löytyvät elämäkerrat Eino Leino – elämä ja runo (Otava 1997) ja Leinon ja L. Onervan suhdetta valottava Nalle ja Moppe – Eino Leinon ja L. Onervan elämä (Otava 2003). Mäkelä on toimittanut useita Leinon runojen kokoelmia, mm. Elämän koreus – valikoima runoja. Finlandia-palkinnon hän sai vuonna 1995 romaanistaan Mestari, jonka päähenkilö on Leino.
Ylen arkistossa on kuultavissa Hannu Mäkelän haastattelu ohjelmasta: Tänään kymmeneltä Hannu Mäkelän Eino Leino –elämäkerta.
Nykyrunoutta lukemaan
Nykyrunoudesta sanotaan usein, että se on etääntynyt liian kauas lukijoistaan. Runouden jatkuva uudistuminen, kokeellisuus, kuvallisuus ja ilmaisun vaikeaselkoisuus saattavat asettaa satunnaisen runouden lukijan haastavaan tilanteeseen. Toisaalta runoja voi myös lukea taidenautintoina, elämyksellisesti, yrittämättä liikaa ymmärtää sisältöjä.
Satu Grünthalin toimittama Säkeilyvaara – runouden käyttöopas (WSOY 2016) voi auttaa lukijan alkuun runouden maailmassa. Kokoelmassa on 40 runoa ja runoista laaditut esseet (ks. kirjan aiempi esittely).
Tommi Parkon Runouden ilmiöitä (Avain 2012) valottaa runouden kentän uusimpia virtauksia, kustannusmaailmaa ja runoyhteisöjen aktiivista toimintaa. Se sisältää myös katsauksen suomalaisen modernismin historiaan. Kirjassa on suosituslistoja merkittävistä runoteoksista.
Runoudessa tapahtuu
Tanssiva karhu- runopalkinto on Yleisradion vuodesta 1994 lähtien jakama tunnustus kirjallisesti korkeatasoisesta kotimaisesta runoteoksesta. Runopalkinto jaetaan Kajaanin runoviikolla 6.7.2016. Tänä vuonna Aleksis Salusjärven johtama raati on valinnut loppukilpailuun 6 ehdokasta:
Kristian Blomberg: Valokaaria (Poesia, 2015)
Vesa Haapalan kritiikki Kristian Blombergin kolmannesta runoteoksesta Helsingin sanomissa.
Anja Erämaja: Ehkä liioittelen vähän (WSOY, 2016)
Mervi Kantokorven kritiikki Helsingin Sanomissa.
Susinukke Kosola: Avaruuskissojen leikkikalu – tutkielma ihmisyyden valtavirrasta (Kustannuosakeyhtiö Sammakko, 2016)
Lupaavan kriittinen ja monipuolinen runoilija. Jaakko Mikkolan kritiikki Turun Sanomissa.
Saila Susiluoto: Ariadne (Otava, 2015)
Maija Laitasen kritiikki Kiiltomato –verkkolehdessä ja Mervi Kantokorven Helsingin Sanomissa.
Virpi Vairinen: Kuten avata äkisti (Kolera, 2015)
Miikka Laihisen arvio kirjasta Turun Sanomissa.
Gösta Ågren: Dikter utan land (Schildts & Söderströms, 2015)
Erik Bergqvistin arvio Huvudstadsbladetissa.
Lue myös nämä
Harri Nordell: Sanaliekki äänettömyydessä – valitut runot 1980-2006 (WSOY 2011). Nordellin runot asettuvat puhutun ja äänettömyyden rajamaille, melkein hiljaisuuteen.
Harri Nordellilta on elokuussa ilmestymässä uusi runoteos Hajo WSOY:n kustantamana. Kustantajan mukaan runoteos on ”tekstivalikoltaan ainutlaatuinen: tiukkoja, aforisminkaltaisia yksisäkeisiä runoja ja haikuja sekä häikäiseviä kuvarunoja että kokeellista ja muodoltaan rikottua, lähes änkyttävää lyriikkaa.”
Nykyajan Leino voi kirjoittaa vaikka Itä-Helsingin lähiöistä, kuten Tomi Kontio. Hänen koottujen runojensa kokoelma Kuviot tähdistä, kengät maailmasta – runot 1993-2011” ilmestyi v. 2014 (Teos).
Lisäys 6.7.2016: Tanssiva karhu –runopalkinnon voitti Anja Erämaja! Onnea!