Helsingin olympialaiset 1952. Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen Olympiastadionilla avajaisissa. Olympia-kuva Oy, Helsingin kaupunginmuseo. CC BY 4.0

Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua, kun Rion olympiakisat ovat alkaneet. Olympialaisten historiaan mahtuu hienojen urheilusuoritusten lisäksi monenlaista dramatiikkaa, mikä on innoittanut monia elokuvantekijöitä ja kirjailijoita.

Juoksun huumaa

Flickr.com: Ben Sutherland CC BY 2.0

Tulivaunut, 1981
ohjaus: Hugh Hudson
Rooleissa: Ben Cross, Ian Charleson, Nigel Havers
Tulivaunut on yksi kuuluisimpia olympialaisia ja urheilua käsitteleviä elokuvia. Elokuva sijoittuu Pariisin vuoden 1924 olympialaisiin ja se kertoo kahden brittiläisen juoksijan tarinan. Toinen juoksijoista on skotlantilainen syvästi kristitty juoksija ja toinen on englantilainen juutalainen, joka taistelee ennakkoluuloja vastaan. Useita palkintoja voittanut elokuva muistetaan myös Vangeliksen säveltämästä tunnusmusiikista.

Juoksijasuuruuksia kansien välissä

Suuri suomalainen juoksijalegenda Paavo Nurmi voitti Pariisin olympialaisissa kultaa sekä 1500 että 5000 metrin juoksuissa. Kaiken kaikkiaan Nurmi voitti uransa aikana olympiakultaa yhdeksän kertaa ja olympiahopeaa kolme kertaa. Mutta minkälainen mies Paavo Nurmi oli kaikkien saavutustensa takana? Yhden vastauksen antaa Karo Hämäläisen romaani Yksin, joka kuvaa Nurmen yksinäistä ja ankaraa elämäntaivalta lapsuudesta vanhuuteen. Niin kriitikoiden kuin lukijoidenkin arvostama romaani valittiin vuoden urheilukirjaksi v. 2015. Kirja-arvion voi lukea esimerkiksi Kiiltomadossa. Paavo Nurmen omiin kirjoituksiin ja mietteisiin voi tutustua teoksessa Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia (toimittanut Erkki Vettenniemi, Teos 2010).

Ensimmäinen juoksijalegendamme, viisinkertainen olympiamitalisti Hannes Kolehmainen on puolestaan Jouni Tossavaisen romaanin New Yorkin lentävä suomalainen pääosassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat New Yorkiin, jossa Kolehmainen asui vuodet 1912-1921. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1921, mutta palasikin perheineen Suomeen. Miksi? Kirja-arvion voi lukea esimerkiksi Amman kirjablogissa.

Suomalaisen kestävyysjuoksun historiaan mahtuu monia muitakin olympiamitalisteja. Lajin historiaan ja menneisiin suuruuksiin voi tutustua Erkki Vettenniemen teoksessa Suomalaisen kestävyysjuoksun historia (SKS 2014). Kirja on mielenkiintoista luettavaa niin urheiluhistoriasta kuin yleisemminkin Suomen historiasta ja suomalaisuudesta kiinnostuneille lukijoille. Suomalaisten urheilijoiden ja urheiluvaikuttajien elämäntaipaleisiin sukeltaa myös Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjasarja Kiveen hakatut (Kirjapaja), jossa on tähän mennessä ilmestynyt viisi kirjaa.

Tsekkoslovakialainen juoksijalegenda Emil Zatopek tuli suomalaisille tutuksi viimeistään Helsingin olympialaisissa. Suomalaisten ”Satupekaksi” nimeämä Zatopek voitti Helsingissä kultaa 5000 metrin ja 10 000 metrin juoksuissa sekä vielä maratonilla. Jean Echenozin pieni suuri romaani Pitkä juoksu (Tammi 2010) kertoo Zatopekin elämäntarinan lisäksi Tsekkoslovakian historiasta. Kirja-arvion voi lukea esimerkiksi Lukuneuvojan blogissa.

Urheilua ja politiikkaa

Olympialaiset ja politiikka ovat aina liittyneet yhteen. Äärimmäinen esimerkki tästä ovat Berliinin vuoden 1936 olympialaiset, joiden historiaan voi perehtyä Anton Ripponin teoksessa Hitlerin olympialaiset 1936 (Minerva, 2013). Näyttävät kisat toimivat natsien propagandavälineenä, mutta antisemitismi ja natsi-Saksan suunnitelmat pidettiin visusti piilossa kisavierailta. Berliinin kisoissa aloitettiin myös useita edelleen käytössä olevia olympiaperinteitä, kuten olympiasoihdun tuominen Kreikasta juosten kisapaikalle.

Elokuvia

Berlin 36, 2009
ohjaus: Kaspar Heidelbach
rooleissa: Karoline Herfurth, Sebastian Urzendowsky, Axel Prahl
Ainakin osittain tositapahtumiin perustuva saksalainen elokuva kertoo juutalaisen Gretel Bergmannin tarinan. Hän oli korkeushyppääjä, jolta natsit epäsivät osallistumisen Berliinin olympiakisoihin. Sen sijaan he valitsivat Saksaa edustamaan toisen korkeushyppääjän Marie Kettelerin, johon liittyi salaisuus: Marie oli oikeasti mies, joka oli kasvatettu tyttönä. Kilpakumppaneista tuli kaikesta huolimatta ystäviä.

Unbroken, 2015
ohjaus: Angelina Jolie
rooleissa: Jack O’Connell, Domhnall Gleeson, Miyavi, Garrett Hedlund, Finn Wittrock
Tositapahtumiin perustuva elokuva kertoo selviytymisestä, anteeksiannosta ja rohkeudesta. Päähenkilö Louis Zamperinin nuoruus on ongelmallinen, mutta juoksuharjoittelun myötä hänen elämänsä muuttuu. Hän osallistuu vuoden 1936 olympialaisten 5000 metrin juoksuun ja tulee kahdeksanneksi. Vuonna 1943 hän joutuu kuitenkin sotavangiksi japanilaiselle sotavankileirille.  Louis Zamperinin selviytymistarinan voi lukea myös Laura Hillenbrandin kirjoittamana elämäkertana: Murtumaton – jännittävä selviytymistarina toisesta maailmansodasta (Päivä 2016).

Sunshine, 1999
ohjaus: Istvan Szabó
rooleissa: Rosemary Harris, Rachel Weisz, Jennifer Ehle, Molly Parker, Deborah Kara Unger, James Frain, John Neville, William Hurt
Elokuva kertoo unkarinjuutalaisen perheen tarinan isoisän, isän ja pojan kautta. Perhe joutuu vaikeuksiin kun natsit päättävät tuhota unkarinjuutalaiset vuonna 1944. Perhe ei välty keskitysleiriltä huolimatta siitä, että perheen isä oli voittanut Berliinin olympialaisissa miekkailussa kultaa ja vaihtanut uskontoa. Elokuva on hieno kuvaus yhdestä juutalaisesta perheestä Euroopan ja Unkarin historian pyörteissä.

Children of glory, 2006
ohjaus: Krisztina Goda
rooleissa: Iván Fenyö, Kata Dobó, Sándor Csányi
Melbournen olympialaiset alkoivat pari viikkoa Unkarin v. 1956 kansanousun jälkeen. Unkarilainen elokuva Children of glory kertoo Unkarin vesipoolojoukkueen ottelusta Neuvostoliittoa vastaan. Joukkueiden välillä oli ymmärrettävistä syistä jännitettä ja ottelu tunnetaan yleisesti nimellä ”Melbournen verikylpy”, koska se päättyi veriseen tappeluun.

Helsingin olympialaisten tunnelmissa

Helsingin olympialaiset 1952. Avajaiset 19.7. Olympiastadionilla. Saksan joukkue marssii kentälle. Kuvaaja: Volker von Bonin, Helsingin kaupunginmuseo, CC BY 4.0

Helsingin olympialaisten tunnelmiin voi hypätä dokumenteissa: Muistojen kesä 1952 (Suomen elokuva-arkisto 2002) on lyhyt dokumentti, joka on koottu Suomen elokuva-arkiston arkistofilmeistä. XV Olympic Games in Helsinki – DVD (Finnkino 2011) sisältää Hannu Lemisen v. 1952 valmistuneen kansainväliseen levitykseen tarkoitetun dokumenttielokuvan lisäksi Muistojen kisakesä dokumentin vuodelta 1954 ja dokumentin vuoden 1939 kisavalmisteluista.

Olympialaiset ovat inspiroineet myös suomalaisia fiktiivisen elokuvan tekijöitä. Helsingin olympialaisten alla ilmestyi esimerkiksi elokuva Jees olympialaiset sanoi Ryhmy (ks. Elonetin kuvaus elokuvasta). Vuonna 1939 ilmestyi myös ennen peruttuja Helsingin olympiakisoja elokuvat Lapatossu ja Vinski olympiakuumeessa (kuvaus Elonetissä) ja Avoveteen. Avoveteen elokuva perustuu Urho karhumäen saman nimiseen romaaniin, joka palkittiin kultamitalilla Berliinin Olympialaisten taidekilpailuissa v. 1936. Romaani kuvaa maalta Helsinkiin lähteneen Yrjö Niemelän kehityksen huippu-urheilijaksi. Esittelyn kirjasta ja kirjailijasta voi lukea Kansallisbiografiassa.

Kisojen historiasta kertovat monet tietokirjat, kuten Antero Raevuoren teos Viimeiset oikeat olympialaiset – Helsinki 1952 (Ajatus 2002) ja Mika Wickströmin Helsinki 1952 (Suomen Urheilumuseosäätiö 2002). Olympiakaupunkiin pääsee kurkistamaan teoksessa Olympiakaupunki Helsinki 1952 (Helsingin kaupunginmuseo 1992). Terttu Mämmelän kirja Tuli Olympiasta – Helsingin olympiakisojen 1952 soihdut ja soihtuviesti (Suomen Urheilumuseo 2012) kertoo olympiasoihdun matkasta Kreikan Olympiasta Helsingin olympiastadionille.

Olympiakesän Helsinki herää henkiin myös Enni Mustosen romaanissa Metsäkukkia asvaltilla (Otava 2001) sekä Jukka Pakkasen romaanissa Elena Damianin kirjeet (Like 2011).

Lisälukemista penkkiurheilijalle

Suuri urheilulajikirja – säännöt, tekniikka & taktiikka (asiantuntijana Ray Stubbs, 4. p. Karisto 2016)
Tämä kirja tekee lajin kuin lajin seuraamisesta antoisampaa. Lähes sadan urheilulajin saloihin tutustuttava teos pitää sisällään myös kaikki nykyiset olympialajit.

Lasse Erola: Unohdetut olympiavoittajat – taidekilpailut olympiakisoissa 1912-1948 (Suomen Urheilumuseo 2014)
Urheilun innoittamille taideteoksille jaettiin olympiamitaleja vuosien 1912-1948 kisoissa. Taiteenaloja olivat arkkitehtuuri, kirjallisuus, musiikki, maalaustaide sekä kuvanveisto. Suomalaiset saivat kilpailuissa yhteensä viisi mitalia.

Lasse Erola: Olympialaisten outoja tapauksia (Paasilinna, uudistettu painos 2014)
Urheilusaavutusten takaa löytyy monia erikoisia tarinoita. Kirjaan on koottu tarnoita sekä kesä- että talviolympialaisista.

Pekka Tiilikainen (toim.): Olympiakisat 1896-1948 – Ateena 1896, Pariisi 1900, St. Louis 1904, Ateena 1906, Lontoo 1908, Tukholma 1912, Antverpen 1920, Pariisi 1924, Amsterdam 1928, Los Angeles 1932, Berliini 1936 ja XIV Olympiakisat Lontoossa 1948 sekä talvikisat (Kustannusliike Olympiakirja, 1951)
Olympialaisten historia huokuu tämän varastosta löytyvän teoksen sivuilta:

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin – antoisia penkkiurheiluhetkiä!