Unelmasta oodiin – Ihania kirjavinkkejä puuhastelijoille koko kesäksi

Erilaisia käsityö-, tuunaus- ja vinkkikirjoja on viime vuosina ilmestynyt kuin sieniä sateella. Yhteistä näille kirjoille tuntuu olevan ainakin se, että niissä on kovin koreat kuvat. Välillä sisältö jää melko heppoiseksi. Poimin joukosta muutaman pikkuhelmen esittelyyni. Kirjastosta löytyy toki paljon lisää.

Suzanne J. E. Tourtillott:  Oodi tyynyliinalle : 28 hauskaa ompeluideaa, Kustannus-Mäkelä

Ompele vanhasta uutta eli tämän kirjan ohjeilla saat tehtyä vanhoista somista tyynyliinoista käden käänteessä esimerkiksi pikkutytön kesämekon, kassin, aamutohvelit tai pehmolelun. Kaikista malleista on selkeät kuvalliset ohjeet.

Nathalie Mornu: Ihanat essut!, Kustannus-Mäkelä

Puutetta essuista? Ei hätää. Nathalie Momun Ihanat essut! -kirjasta löytyy malli lähes joka lähtöön. Kirjasta löytyy kaavat kaikkiin 25 esiteltyyn essuun. Miten monennäköinen voikaan tuo pieni kätevä vaatekappale olla. Tarvitaan vain pala kangasta (kaapistasi saattaa löytyä esimerkiksi vielä käyttökelpoinen verhokangas!), ompelukone ja hetkinen aikaa ja syntyy mukava suojavaate itselle tai tuliaislahja mökkivierailulle.

Hilde Lien ja Tina Eckeroth: Tilkku-unelmia, WSOY

Pienen tilkku-unelman toteuttamiseen tarvitset jokusen palan kangasta ja ompelukoneen. Tosin käsinkin voi pieniä tilkkutöitä tehdä. Silloin riittää kankaiden lisäksi sakset, lanka ja neula. Tilkku-unelmia -kirjassa on nelisenkymmentä pienehköä tilkkutyötä.  Ne ovat juuri sopivankokoisia töitä toteutettavaksi vaikkapa kesäisen viikonlopun aikana. Kaiva kaappisi kätköistä ne suloisimmat puuvillat, joita olet pantannut ja ryhdy pilkkomaan niitä tilkkutöitä varten!

Sanna Vatanen: Jämälangasta! : neulo, virkkaa, kirjo, WSOY

Sanna Vatasen pari vuotta sitten ilmestynyt neule- ja virkkausohjekirja on jo ulkoasultaan herkullinen: kutkuttavan värikkäät neuleet innostavat harrastajan kaivamaan omat jämälanka-aartensa esiin. Kirjan mallit ovat sellaisia, että vähemmänkin käsitöitä harrastava kykenee ainakin osan niistä toteuttamaan. Mikä ihaninta, kirjan mallit ja värimaailma nimenomaan toimivat inspiraation lähteinä: lukija voi päästää oman luovuutensa valloilleen ja toteuttaa juuri omannäköisensä neuleen. Jos villalangan käyttö ei innosta kesällä, aina voi valita puuvillaa, pellavaa tai bambua.
 
Hanna Välitalo: Silmukoita, siksakkia ja pala suklaakakkua: kekseliäitä ohjeita tuunarille, Tammi

Tämäkin kirja viehättää värikkäillä ja suloisilla kuvillaan! Kirjassa on mainioita tuunausohjeita, joista on helppo napata ainakin idea omaan puuhaustuokioon. Vaikkapa villasukanvarsista tehty peitto, virkattu polkupyörän satulansuojus ja virkatut pikkueläimet ovat hauskoja esimerkkejä kirjan kekseliäistä puuhausmalleista. Malleissa yhdistellään materiaaleja ja tekniikoita tosi estottomasti: on kirjontaa  ja risoja villasukkia, on virkkausta ja lahjanaruja.
 
Anu Harkki: Unelmien kesäkoti, Tammi

Ratula-tv-ohjelmastakin tuttu Anu Harkin kesäkoti tarjoaa viehkeät puitteet monenlaiselle kesäpuuhastelulle. Vaikka omaa mökkiä ei olisikaan, Unelmien kesäkoti -kirjasta löytyy kivoja, helpohkosti toteutettavia sisustuksen uudistamisideoita. Kirjan viehättävät kuvat ja selkeät ja yksinkertaiset ohjeet saavat vähemmänkin tuunauspuuhailuja tehneen innostumaan. Ohjeista monet ovat sellaisia, että niiden teossa voi hyödyntää jo kotoa löytyviä olevia tai kirpputorilta hankittavia kertaalleen käytettyjä materiaaleja.

Ilkka Falck: Pieniä puutarhaunelmia, Otava

Kenenpä unelma ei olisi söpö pieni siirtolapuutarhamökki viehättävine puutarhoineen? Ilkka Falckin kirjassa esitellään kymmenkunta unelmaa ja niiden ympäristöä. Kirjaan mahtuu mukaan myös jonkin verran kesäisiä ruokareseptejä. Vaikkei sinulla suloista remontoitavaa mökkiä olisikaan, voit nauttia kirjan viehkoista kuvista ja napata ideoita näiden mökkien sisustuksesta toteutettavaksi vaikkapa omassa kodissasi.

Seija Rintanen, Vantaan kaupunginkirjasto

Aamiainen – elämän suola

Olen aamuihminen. Se tarkoittaa sitä, että minusta on mukavaa herätä kukonlaulun aikaan ja käyskennellä asunnossa, jossa muut vielä nukkuvat. Kävelylenkit ovat parhaita juuri aamuisin, samoin uiminen, musiikin kuuntelu, lukeminen ja syöminen. Kuin Nalle Puh täytyn pienestä hyrisevästä tunteesta ajatellessani: Mitä on aamiaiseksi?

Kesälomalla aamupalaan voi tuhlata aikaa. Voi yllättää perheen leipomalla tuoreita lesemuffineja tai pyöräyttää savulohella ja tuorejuustolla täytettyjä bageleita ja lattea. Kesän tuoreet marjat vitamiineineen sujahtavat helposti kurkusta alas smoothien muodossa. Aamiaisen voi nauttia ulkona nurmikolla tai se voi laajeta brunssiksi, jolle kutsutaan ystävät mukaan. Parhaimmillaan aamiainen virittää nautinnollisen tunnelman koko päivälle. Kirjastosta löytyy inspiroivia aamiaiskirjoja, joista olen koonnut tähän muutaman.

Anna Lehtonen: Aamiainen – nautiskelijan ateria on todellinen aamiaistunnelmointikirja, joka valottaa mielenkiintoisesti aamiaisen kulttuurihistoriaa ja kuvaa erilaisia hotellien ja kahviloiden aamiaisia Suomessa ja ulkomailla. Kirjailija myös luovuttaa omat parhaat reseptinsä lukijoiden käyttöön, ja kokeilemisen arvoisia reseptejä ne ovatkin!

Sanna Miettunen: Päivän paras hetki – aamiainen tarjoaa hyvin valikoituja ohjeita sekä kuvia, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Miten olisivat omenapannukakut tai tuoreet skonssit hillon kera?

Heli Kuusipalo: Aurinkoinen aamu. Aamiais- ja brunssiherkkuja eri puolilta maailmaa esittelee erilaisia maustettuja tee- ja kahvivaihtoehtoja sekä eksoottisia aamiaisruokia, kuten japanilainen misokeitto tai tunisialainen hedelmäriisi.

Cheryl Lindblad: Muffinit ja jogurttipirtelöt on opas erilaisten suolaisten ja makeiden muffinien pariin. Kirjan lopusta löytyvät pirteät pirtelöt.

Smoothiet ja mehut -kirjasta löytyvät ohjeet niin terveellisiin kuin herkuttelujuomiinkin. Ohjeet ovat miellyttävän yksinkertaisia. Tarvitset vain tehosekoittimen ja paljon, paljon tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia.

Milla Lindell

Kuva:Hanna Pauli: Frukostdags (Lähde: Wikimedia Commons)

Murha rannalla

Jos rantakelejä vielä riittää, pakkaan omaan rantakassiini kevyttä lukemista ja ehdottomasti Agatha Christien dekkareita. Niissä ei mässäillä verisillä yksityiskohdilla, vaan herkutellaan nokkelan etsivän päättelytyöllä syyllisen löytämiseksi.

Parhaimmillaan Christien dekkarit ovat salapoliisikirjallisuuden klassikkoja, joissa on huolellisesti punottu juoni ja yllättävä loppuratkaisu. Hercule Poirot on ehkä tunnetuin ja rakastetuin Christien luomista salapoliiseista. Poirot on ylpeä muhkeista viiksistään ja päättelykyvystään, eikä todellakaan pidä taitojaan vakan alla. Hänen mukaansa rikokset selviävät yksinkertaisesti ajattelemalla, ei juoksemalla sinne tänne johtolankojen perässä.

Heikkouksia suurella etsivällä ei omasta mielestään ole lainkaan, mutta kirjassa Mabellen kahdet kasvot paljastetaan niistä yksi. Vastentahtoisesti Poirot lähtee hammaslääkärinsä tohtori Morleyn vastaanotolle, mutta ei arvaakaan, että vain tunteja myöhemmin Morley löydetään vastaanotoltaan kuolleena.

Cornwallin rannikolla tapahtuu Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä. Pikkukylän pastori kuolee yllättäen eräillä illalliskutsuilla. Kuolema kuitataan sairauskohtauksena, mutta sitten tapahtuu toinen kuolemantapaus samanlaisissa oloissa. Tässä tarinassa Poirot esiintyy näennäisesti sivuosassa. Varjossa auringon alla lomahotellin rauha järkkyy, kun eräs vieraista löydetään murhattuna suojaisesta poukamasta. Tuttuun tyyliin ilma on tiheänään motiiveja.

Kun Poirot harkitsee eläkkeelle jäämistä, hän päättää ennen lopullista syrjään vetäytymistään ottaa vastaan kaksitoista tapausta, jotka vertauskuvallisesti muistuttaisivat antiikin sankari Herkuleen urotöitä.

Yhtenä Christien parhaimmista kirjoista pidetään Roger Ackroydin murhaa, joka
on kuuluisa yllättävästä loppuratkaisustaan. Jotkut kriitikot jopa syyttivät Christietä salapoliisi-kirjallisuuden reilun pelin sääntöjen rikkomisesta.

Jos Agatha Christie henkilönä kiinnostaa enemmänkin, kannattaa tutustua Agatha Christien sa-laisiin muistikirjoihin, joka sisältää muun muassa kaksi ennen julkaisematonta Poirot -novellia. Christie on kirjoittanut myös omat muistelmansa nimellä Vanha hyvä aikani.

Paula Puustinen, Vantaan kaupunginkirjasto

Fantasian lumoa, pelaamisen iloa

Kesällä, kun arjen aherrus taukoaa lomien ajaksi, on mukava uppoutua fantasian maailmaan. Harry Potter elokuvien viimeinen osa sai Suomessa ensi-iltansa viime viikolla. Elokuvien sekä Rowlingin kirjojen lisäksi Harry Potter seikkailee myös peleissä.

Lego Harry Potter on hauska peli perheen pienimmille, ja se löytyy kirjastosta PC:n lisäksi neljälle eri konsolille. Potterin tarina on useimmille jo tuttu, ja kirjastossa kuullaankin usein kysymys: ”Mitä Potterin jälkeen?”

Salamavaras aloittaa Rick Riordanin Percy Jackson kirjasarjan, joka soveltuu hyvin Potter-faneille. päähenkilö on lukihäiriöstä ja koulukiusaamisesta kärsivä poika kunnes selviää, että hänessä onkin jotain aivan erityistä. Alkaa seikkailu, jossa Antiikin Kreikan mytologian jumalat ja muut hahmot heräävät henkiin. Salamavaras on saatavana myös elokuvana ja pelinä.

Villiin luontoon on Erin Hunter nimimerkillä kirjoitettu Soturikissat sarjan ensimmäinen osa, joka sopii eläimistä kiinnostuneille ja erityisesti jännityksen ja kissojen ystäville. Ruska kissa on vielä pentu, mutta hän lähtee kotoaan liittyäkseen metsässä elävien villikissojen klaaniin. Luvassa on hurjia seikkailuja, jotka eivät sovellu kotikissoille.

Fantasiasta puhuttaessa on hyvä muistaa myös lautapelit sekä roolipelit. Kirjastoista löytyy hauskoja lautapeliklassikkoja kuten Carcassonne, jota voit pelata kirjaston tiloissa. Roolipelien äärellä pääsee kokemaan fantasiamaailman ainutlaatuisella tavalla.

Roolipelien klassikko Dungeons & Dragons (D&D) on 1970-luvulta lähtien pelattu ja tunnetuinpia roolipelejä. Erilaisista seikkailuista löytyy varmasti tutkittavaa vuosiksi hyvässä peliporukassa. Toinen esimerkki suositusta fantasia-aiheisesta pelistä on Runequest. Kirjastosta löytyy satoja roolipelejä, joiden joukosta löytyy varmasti jokaiselle jotakin.

Mitä roolipelaaminen oikein tarkoittaa? Jos ei ole koskaan kokeillut, voi olla vaikea ymmärtää mistä oikein on kyse. Roolipeleistä on olemassa monenlaisia oppaita kirjastossa, mutta parhaimman kuvan toiminnasta saa näkemällä ja itse kokeilemalla. Hyvä paikka roolipelien maailmaan tutustumiselle on  Suomen suurin roolipelitapahtuma Espoon Dipolissa:

Ropecon 29.-31.7.2011.

Vantaan kirjastoauto Haave osallistuu Ropeconiin lastattuna täyteen fantasiaa ja pelejä sekä muuta aiheeseen liittyvää materiaalia, jota voi lainata kirjastokortilla paikanpäältä. Kaikki halukkaat pääsevät myös pelaamaan kirjaston lauta- ja roolipelejä. Henkilökunta kertoo tapahtumassa mielellään myös lisää fantastisia vinkkejä kesäksi. 

Lea Kuusirati, Vantaan kaupunginkirjasto

Kuunneltavaa yhteisille automatkoille

Kun koko perhe matkustaa yhteisille automatkalle kesä-Suomeen tai vaikka ulkomaille, kuluu matka rattoisammin, jos voi vaikka kuunnella jotakin, joka sopii kaikkien korville. Olen valinnut kuunnelmia ja satu-CD:eitä, joita jaksavat kuunnella isommatkin lapset sekä aikuisten historiallisia romaaneja ja pohtimisen aihetta antavaa kuunneltavaa. Yllättäen vanhassa on vara parempi, eli vanhat tutut jutut veivät voiton uudemmista kuunneltavaa etsiessäni.

 Pikkulapsiperheelle

Takapenkki hiljenee, kun 101 dalmatialaista (kirja + CD-levy) hyrähtää käyntiin. Reippaan kokoisesta kirjasta riittää pideltävää kahdellekin lapselle ja kuvat ovat isoja ja selkeitä, jopa oivaltavia. Kertojana on dalmatiankoira Pongo, joka on kyllästynyt poikamiesisäntänsä tapaan viettää päivänsä pianon ääressä säveltämässä. Isäntä yrittää säveltää rakkauslaulua, vaikkei hänellä ole edes tyttöystävää. Niinpä Pongo ryhtyy toimiin löytääkseen isännälle oikean rakkauden.

Elina Karjalaisen Uppo-Nalle on syvälle luotaavaa yksinäisyyden ja toisaalta ystävyyden kuvausta, myös hyljätyksi tulemisen tunteet tulevat hyvin esille. Iki-ihana Tytti Karjalainen on esittäjänä.

Milne, A. A.: Nalle Puh : lastenkuunnelma. Nalle Puh on esitettynä ehdottomasti toinen tarina kuin itse luettuna. Kun Matti Pellonpää ja Kari Väänänen pääsevät vauhtiin, vanha tarina muuttuu uudeksi, taide-elämykseksi. Jos radiosta keväällä tullut uusinta jäi kokematta, sen voi nyt lainata kirjastosta CD-levynä.

Valkoinen kameli : satukuunnelmia. Eri maiden kansansatuja sekä tunnettujen kirjailijoiden pieniä satuja kuunnelmamuodossa, ääni- ja musiikkitehosteineen, näyttelijöiden esittämänä. Ihmisten erilaisista piirteistä kerrotaan opettavaisten tarinoiden, usein eläinsatujen,  kautta.

Juha Ruusuvuori: Topi Tarhakäärme ja ottopoika. Topi Tarhakäärme ja Leena Lehtisammakko ovat hankkineet itselleen ottolapsen, Timo Tapiirin, joka on monta kertaa isompi kuin ottovanhempansa. Tämä tuottaa tietenkin jos jonkinlaisia vaikeuksia, onneksi heillä on hyviä ystäviä ja sukulaisia apunaan.

Koululaisperheelle

Aapeli: Vinski ja Vinsentti. Vinski on pieni punapäinen poika, joka elelee 1900-luvun puolivälin kuvitteellisessa pikkukaupungissa Hömpstadissa. Vinski näyttää olevan yksinäinen poika – ei kerrota, miksi – eikö samanikäisiä kavereita ole vai eikö Vinski vain sovi joukkoon? Vinski ei näytä kuitenkaan kärsivän tästä yksinäisyydestä vaan hän keksii alinomaa uusia mielenkiinnon kohteita ja mielikuvitusjuttuja. Aapelin Vinski-kirjojen kuunnelmadramatisointien ensimmäisessä osassa Vinski keksii näkymättömyyspulverin ja tässä toisessa osassa hän löytää itselleen mielikuvituksellisen kaverin. Vinski-kirjat ovat kestäneet hyvin aikaa, ehkä Vinskin optimistisen mielenlaadun ja kirjojen hiljaisen huumorin takia.

Rudyard Kipling: Viidakkokirjat.  Tiikeri Shere Khan on vähällä saada kiinni pienen pojan. Susiäiti pelastaa kuitenkin pojan ja kasvattaa hänet omien pentujensa joukossa omana lapsenaan. Poika saa nimen Mowgli – sammakko, koska hän on karvaton. Mowglin opettajina toimivat  vanha äreä karhu sekä musta pantteri. Nämä opettavat hänelle viidakon lain sekä eri eläinten kieliä. Mowgli onkin tässä hyvin oppivainen sekä älykäs.  Hänen ikuiseksi vihollisekseen jää tiikeri Shere Khan ja Mowgli tietää, että ennen pitkää hänen on kohdattava tiikeri uudelleen ja se tietää jomman kumman kuolemaa. Musta pantteri tietää myös, että Mowglin on vielä jonain päivänä palattava omiensa luo.

Jukka Parkkinen: Korppi ja korven veikot. Nuoret korpit Kalevi ja Kristian ovat olleet poissa kotoa kaksi vuotta. Kun he palaavat, maisema näyttää muuttuneen. Kestää pitkän aikaa ennen kuin korpit ymmärtävät, että heidän kotikorpeensa on pystytetty tykistöleiri. Luonnonolennot kärsivät melusta ja tykistötulesta, toisaalta ihmisiltä jää ruokaa yli korpeillekin. Pohdintaa ja mietiskelyä korpin tasolta.

Ritva Toivola: Kummitusjuna. Pieniä kauhukertomuksia mm. taksista, jota kuljettaa päätön mies. Nimen koko kirjalle on antanut ensimmäinen tarina.

Aikuisperheelle

Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita, ensimmäinen osa Nimettömät. Hilma Maria Perämäen ja Anna Sofia Ahlstedtin elämät kulkevat rinnakkain koko elämän mittaisen ajan. Samalla Enni Mustonen kirjasarjassaan ja äänikirjoissaan tulee kertoneeksi Suomen historiasta 1800-luvun lopulta 1960-luvulle. Hilman ja Annan lähtökohdat ovat erilaiset: Hilma on alun perin piika ja Anna pastorin tytär. Molemmat ovat syntyneet kuitenkin samana vuonna, 1877, ja molemmat toimivat tahoillaan naisen aseman ja Suomen aseman parantamiseksi ja heistä tulee ystävät. Tässä kirjasarjassa historia tulee lähelle ihmistä, kun se kerrotaan arkielämän tasolla.

Risto Isomäki: Sarasvatin hiekkaa. Risto Isomäen laajasta tuotannosta palkittu teos, joka on jälleen Japanin tsunamin jälkeen entistä ajankohtaisempi. Jäätiköntutkijat, arkeologit ja merentutkijat yhdistävät voimansa tässä palkitussa kirjassa. He yrittävät keksiä keinoja jäätiköiden sulamisen hidastamiseksi. Kirja pysäyttää miettimään, mitä ihmiskunnalla on edessään. Risto isomäki on kirjailija ja visionääri, joka on perehtynyt ilmastonmuutokseen ja mm. jäätiköiden sulamiseen, ja pyrkinyt kirjoillaan kiinnittämään ihmisten huomion näihin tärkeisiin seikkoihin.

Heli Laaksonen: Ratio Sulavoi. Heli Laaksonen on CD-levyllään olevinaan Radio Sulavoin toimittaja. Hän esittää runojaan sekä välillä syvällisiä ja välillä humoristisia ajatuksiaan, välillä on musiikkia ja muitakin esiintyjiä. Ohjelman tavoite: Saada äänimiehen ilme muuttumaan kerran lähetyksen aikana.

Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo. Sinikka Nopolan oivaltavia sattumuksia elämän varrelta tarhaikäisestä aikuiseksi. Nopolaa kuunnellessa tuntuu että joillekuille sattuu elämässä kaikenlaista enemmän kuin toisille tai sitten jotkut osaavat oivaltaa enemmän kuin toiset.

Pedersen, Jan: Linnut äänessä : 150 Pohjolan lintulajia äänineen. Erilainen lintukirja. Kirja ei sisällä erillistä CD:tä, vaan kirjassa on helppokäyttöinen äänilaite, josta saa kunkin linnun äänen kuuluville. Ääninäytteet voisivat olla ehkä vähän pidempiä, jotta tuntuma linnun ääneen syntyisi. Kirjan kuvat ovat isokokoisia ja korkeatasoisia, linnut hyvin tunnistettavia.

C-kasettien kuuntelijoille

Tolkien, J. R. R.: Hobitti eli Sinne ja takaisin. Niille, joilla autossa on kasettisoitin, voin suositella Hobitti-kasetteja.  Hobitti on johdatus Taru sormusten herra -kirjasarjaan, joskaan ei yhtä väkivaltainen.  Tämä soveltuu ehkä parhaiten nuorille. Joka pitää Hobittista, pitää varmasti myös Sormusten herrasta. Hobitti Bilbo Reppuli löytää vuorten uumenista taikasormuksen ja kummallisen olennon Klonkun, joka on elänyt vuoren alla olevassa järvessä kauan sormus aarteenaan. Tämä sormus johtaa hobitti Frodoon ja Sormuksen tarinaan. Tarinaan hyvästä ja pahasta, ikuisesta taistelusta, elämästä ja kuolemasta, ystävyydestä. Kirjassa annetaan hyviä neuvoja, mutta kun Frodo joutuu pahaan paikkaan, hän on unohtanut kaikki neuvot. Hän joutuu suoraan tuleen ja selviää kaikesta neuvokkuudellaan.  

Pirjo Pearlman, Vantaan kaupunginkirjasto

Kesän viettoa vauvaa odotellessa

Tämä vinkkipaketti on tarkoitettu kaikille, jotka viettävät kesää tulevaa perheenlisäystä odotellen. Aihe tuntuu liittyvän olennaisesti kesään. Helsingin Sanomissa uutisoitiin taannoin (22.5.2011), että Suomessa syntyy nykyään eniten lapsia kesälomien aikaan. Jutussa arveltiin, että kyse olisi tulevien vanhempien suunnitelmallisuudesta: isän kesälomat halutaan yhdistää uuden perheenjäsenen tuloon. Aiemmin vilkkainta aikaa synnytyssairaaloissa on ollut maaliskuu, kun lapset ovat saaneet alkunsa juhannuksena. Kesä on siis varsin hedelmällistä aikaa!

Raskausajasta, synnytyksestä ja vauvanhoidosta on kirjoitettu lukuisia opaskirjoja. Varsin kat-tava tietopaketti on esimerkiksi Suomalainen vauvakirja, johon on koottu tietoa raskausajasta, synnytyksestä, vauvanhoidosta ja lapsen kehityksestä kahden ensimmäisen ikävuoden aikana. Hieman toisenlaista näkökulmaa tarjoaa Malla Rautaparran teos Raskaus, synnytys, äitiys: äidiksi omaa kehoa kuunnellen. Rautaparta painottaa naisen omaa asiantuntijuutta äidiksi kasvamisessa. Teos sisältää myös runsaasti hengitys- ja joogaharjoituksia, jotka helpottavat oloa sekä raskauden ja synnytyksen aikana että niiden jälkeenkin. Minna Haatajan Hyvä syntymä: kirja odottavalle äidille painottaa niin ikään äidin kehontuntemusta, itsensä kuuntelua ja omiin vaistoihin luottamista.

Tulevaan vauva-arkeen voi valmistautua perehtymällä vauvan ja vanhemman vuorovaikutuk-seen. Teokseen Hoivaa ja leiki on koottu tietoa, lauluja ja leikkejä, jotka vahvistavat vauvan ja vanhemman varhaista vuorovaikutusta. Mielenkiintoinen pieni kirjanen samasta aiheesta on myös Perhosen siivin: opas vuorovaikutustanssiin. Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen teos Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun auttaa tulevia vanhempia ymmärtämään varhaisen vuorovaikutuksen merkityksen lapsen myöhemmälle kehitykselle. Odotusaikana vuorovaikutusta maha-asukkiin voi alkaa kehittää laulamalla kehtolauluja. Eve Alhon Vauvakulta: laulukirja vauvaperheille -kirjaan on koottu kaikki tutut kehtolaulut ja myös muita lastenlauluja. Parhaiten laulut muistuvat mieleen kuuntelemalla. Perinteiset kehtolaulut löytyvät esimerkiksi Nukkumatin suosikit -levyltä.

Äitiyteen ja vanhemmuuteen voi valmistautua myös lukemalla kaunokirjallisuutta. Sari Vuoriston Laskettu aika -novellikokoelman tarinat kertovat hienosti äitiyden iloista ja suruista erilaisissa elämäntilanteissa. Minna Anderssonin novellikokoelma Seitsemän tytärtä: äidiksi tulon tunnelmia 1840-luvulta nykypäivään kuvaa yhden suvun seitsemän tyttären kautta äitiyttä eri aikoina. Eve Hietamiehen romaani Yösyöttö on puolestaan varsin realistinen kuvaus vauvaperheen arjesta, jota tuore isä joutuu yllättäen pyörittämään yksin. Anna-Leena Härkösen romaani Heikosti positiivinen kuvaa kirjailijan ongelmien sävyttämää raskausaikaa ja haparoivaa kasvamista kohti äitiyttä. Teräviä mielipiteitä suomalaisesta äitiyskulttuurista ja raskausajasta myllerryksineen tarjoaa Minna Kiistalan omakohtainen teos Minä en sitten muutu.

Innokkaille käsityöihmisille kirjastoista löytyy runsaasti opaskirjoja ja käsityölehtiä lastenvaat-teiden tekemiseen. Hieman toisenlaisia vaatteita syntyy Veikeät vauvanvaatteet: ompele vanhasta uutta -teoksen ohjeilla. Kirjassa hyödynnetään vanhojen vaatteiden kankaita ja tuunataan myös uusia vauvanvaatteita. Onnea vauvalle -teoksen melko yksinkertaisilla ohjeilla voi vauvalle tehdä mm. pehmeitä leluja, asusteita ja sisustusesineitä. Jos puikot pysyvät käsissä, löytyy Neuleita kullannupulle -teoksesta ohjeita toinen toistaan suloisempien tossujen ja muiden neuleiden tekoon. Tiina Törnströmin Vaippailmiö -teoksen avustuksella ekologinen perhe voi hyvissä ajoin alkaa perehtyä kestovaippojen ominaisuuksiin. Kirjan ohjeilla vaipat voi tehdä myös itse. Ohjeita vauvanvaatteiden tekoon löytyy runsain mitoin myös käsityölehdistä, kuten Suuri käsityölehti ja Moda -lehdistä.

Lisää aineistoa löydät kirjastoista seuraavista luokista:
raskaus ja synnytys 59.571
lastenhoito 59.6 ja kehityspsykologia 14.6
lastenvaatteiden tekeminen 65.424
lastenmusiikki 78.3112

Elina Räsänen, Vantaan kaupunginkirjasto

Satunnaisen pyöräilijän kesäloma

Pyöräilykausi alkaa pakkasilla, jolloin helteessä ajoa voi treenata pyöräurheilija Saikansalon tavoin saunassa. Pentti Haanpään novellikokoelmassa Heta Rahko korkeassa iässä Saikansalo harjoitteli Etelä-Euroopassa järjestettävää kisaa varten, mutta harrastelijalle kuuman sään leiri on ennen kaikkea mainio syy saunoa päivittäin. Lisäksi huolletaan hankeen ruostumaan jäänyt kalusto Fred Milsonin Polkupyöräkirjan huolto-ohjeiden avulla. Myös Ilkka Järvimäen Pyöräilijän kunto-opas tulee tarpeeseen: kirjassa on treeniohjelmia ja kuntovinkkejä, jotka sopivat myös aloittelevalle pyöräilijälle. Hyvä peruskunto on tarpeen, että kesällä jaksaa pyöräillä naapurinkunnankin puolelle juhlimaan.

Loman koitettua huolettomalle tai työvuoden ahdistamalle sopii päämäärätön ajelu. Tätä suunnitelmaa toteutetaan Ron McLartyn romaanissa Polkupyörällä ajamisen taito. Päähenkilö Smithy Ide menettää vanhempansa ja kadottaa sisarensa. Hän hyppää pyörän selkään ja alkaa polkea halki Yhdysvaltojen. Ide on juopotteleva, ylipainoinen ihmisraunio, mutta sitkeä polkeminen kirkastaa mielen ja karistaa kilot. Romaanisankarin esimerkkiä kannattaa seurata: stressi ja huolet jäävät Suomessakin pyörätien varteen, eikä reittiä tarvitse etukäteen suunnitella.

Suunnitelmallinen lainaa erilaisia kirjastosta pyöräilykarttoja ennen retkeä. Esimerkiksi Fillariopas. Turun saaristo esittelee Turun saariston pyöräilyreittejä, ja  Pyöräilyopas Vantaan luontoon  taas Vantaan pyöräreittien varrella olevia luonnonnähtävyyksiä. Opas löytyy myös pdf-muodossa Vantaan Ympäristökeskuksen www-sivuilta. Rengasrikon sattuessa Lars Klintingin hilpeä kuvakirja Kassu korjaa polkupyörän neuvoo yksityiskohtaisesti, miten rengas paikataan. Kirja sopii myös tarakalla matkustaville lapsille taukoviihteeksi.

Jos helle tai sade estää retkeilyn, pyöräilyä voi harrastaa kotisohvalla. Kimmo Antilan toimittama Velomania! : pyörällä halki aikojen tutustuttaa kotimaisen pyöräilyn paikoin merkilliseenkin historiaan. Kalevi Lepon toimittama     Suomalaisia polkupyörämerkkejä     puolestaan esittelee ennen vuotta 1970 valmistettuja pyöräaarteita, joita voi joutessaan etsiä mummolan ladoista ja liitereistä kunnostettavaksi. Treenipäivän viimeistelevät viisi Oscar-ehdokkuutta saanut Fillarijengi -elokuva (1979), jossa aikuistuvat nuoret viettävät kesää pyöräillen ja tulevaisuuttaan pohtien, sekä toimittaja Matti Rämön matkakertomus Rengasrikkoja Saharassa : polkupyörällä Pakilasta Pohjois-Afrikkaan. Rämön kirja on mainio kurkistus matkan varrelle osuvien maiden yhteiskuntaan sekä pitkän matkan pyöräilyn riemuun ja hankaluuksiin.

Kovakuntoinen lukaisee vielä Jukka Pakkasen tiiviin ammattipyöräilyhistoriikin Raateleva nousu : johdatus ammattipyöräilyyn, jossa käydään läpi kilpapyöräilyn syntyhistoria, suuret etappiajot, klassikkokilpailut ja nimekkäimmät ajajat. Kirjan turvin lajia tuntematonkin voi hurahtaa 2.7. alkavaan Ranskan ympäriajoon. Sitä ennen on kuitenkin syytä jälleen lämmittää sauna ja huuhtoa hiki ja maantiepöly iholta.

Paula Niemi, Vantaan kaupunginkirjasto

Kaikissa meissä asuu pieni puutarhuri

Puutarha on ihme. Vuodesta toiseen sinne kylvetyt siemenet ja sipulit heräävät keväällä uuteen kukoistukseen auringon ja lämmön vaikutuksesta. Kiireen ja työpaineiden vaivaamalle ihmiselle puutarhasta on tullut parhaimmillaan virkistyksen ja levon tyyssija, pieni palanen kadotettua paratiisia arjen keskellä, paikka viihtyä ja iloita ystävien ja perheen kesken. Puutarhanhoidolla on myös terapeuttista merkitystä. Omasta keittiöpuutarhasta voi lisäksi olla hyötyä: siellä kasvatetuista vihanneksista, yrteistä ja juureksista ainakin tietää missä ne ovat kasvaneet! Puutarha voi olla suuri tai pieni – tai sen voi perustaa vaikka parvekkeelle. Vantaan kirjastoista löytyvät oppaat, ideakirjat ja lehdet puutarhanhoidon mitä erilaisimpiin kysymyksiin. Tähän olen valinnut pienen otoksen kevään 2011 puutarhakirjojen sadosta.

Stina Pyrrö & Hanna Marttinen: Puutarhan vihreä vuosi

Kirjassa esitellään puutarhan vuosi keväästä syksyyn. Hanna Marttisen viehättävä ja tunnelmallinen kuvitus inspiroi omiin suunnitelmiin. Esillä ovat sekä kaupunki- että maalaispihat. Käytännölliset neuvot opastavat lukijaa niin kotiviljelyyn kuin koristekasvienkin kasvatukseen. Kirjan runsas sisältö antaa ideoita ja vinkkejä paitsi aloittelijoille myös kokeneemmalle puutarhanhoitajalle.

Johanna Vireaho: Onnellinen puutarhuri

Ideoita ja inspiraatiota, käytännön toteutuksia ja ohjeita, osa helppoja ja osa vaativia. Puutarhan kalusteita ja rakennelmia, kiveyksiä, kasveja, suunnittelua. Erityisesti hyvä ideakirja, joka hyödyntää myös kierrätystä: kierrätysaita kuormalavoista!

Stiina Kiiveri: Mökki ja pelakuu : kurkistuksia siirtolapuutarhaan

Kauniisti kuvitetussa kirjassa on käytännön vinkkejä siirtolapuutarhaan, ja myös muille pienen pihan tai mökin omistaville.

Agneta Ullenius: Keittiöpuutarhurin käsikirja

Agneta Ullenius esittelee kirjassaan yksityiskohtaisesti 22 tavallisinta kasvimaan juuresta ja vihannesta unohtamatta kuitenkaan hienostunutta herkkua, parsaa. Kirjasta selviää kasvimaan hoito, taimien esikasvatus, siementen kylvö, rikkaruohojen torjunta, oikean maa-aineksen valinta, tuholaisten torjunta ja luonnonmukainen viljely. Jos ei omista omaa palstaa tai kasvimaata, voi monia vihanneksia ja yrttejä kasvattaa myös parvekkeella!

Värien lumoa puutarhaan : ainutlaatuinen opas kasvien valintaan

Värit luovat puutarhaan tunnelmia. Värien harmonia hivelee aistejamme ja eri kasvit pääsevät oikeuksiinsa erilaisessa valaistuksessa. Joukko puutarha-alan ammattilaisia on koonnut Viherpiha-lehdessä julkaistuista artikkeleista oppaan puutarhan kasvien valintaan värin mukaan.

Sinikka Piippo: Elinvoimaa mausteista

Helsingin yliopiston kasvitieteen professori Leena Kilpi esittelee kirjassaan 44 maustetta ja mausteyrttiä. Mukana on sekä Suomessa kasvavia että eksoottisia mausteita. Mausteet on esitelty aakkosjärjestyksessä ja niistä kerrotaan kuvaus, viljely, vaikutukset ja lääkekäyttö sekä mahdolliset varoitukset. Kirjassa pääpaino on mausteiden ja yrttien terveysvaikutuksissa, mutta myös viljelystä, mausteiden keruusta ja säilönnästä on kirjassa tietoa.

Deborah Schneebeli-Morrell: Yrttitarha ruukussa

Sen sijaan että poimisit yrtit marketin vihannesosastolta vain kertakäyttöä varten, miksi et kasvattaisi niitä itse ruukuissa parvekkeella, keittiön ikkunalla tai pihalla? Deborah Schneebeli-Morrellin Suomen oloihin suomennettu kirja antaa perustietoa yrttien kasvattamisesta ja valinnasta sekä erilaisten istutusruukkujen mahdollisuuksista ja valmistamisesta. Ruukkujen ei välttämättä tarvitse olla uusia, vaan vanha kattilakin voi olla todella viehättävä istutusastia! Hyvä ideakirja.

Else Leivo: Tulppaanitarhan lumo

Kun kevään sipulikukkien tuoksu alkaa jo haalistua ja lakastuneet varret kadota nurmikon sekaan, voi ryhtyä haaveilemaan syksyn istutuksista tai aivan uudesta tulppaanitarhasta.  Else Leivon ja Vesa Leivon yhteistyönä on syntynyt kirja, joka saa sipulikukkien ystävien sormet syyhyämään: jos kuitenkin vielä istuttaisin muutaman tulppaanin, narsissin tai krookuksen! Kirjan upea kuvitus houkuttaa ja koukuttaa.

Jouko Rikkinen: Suomalaiset perinnekasvit

Kirja esittelee yli sata suomalaista perinnekasvia ja antaa selkeät ohjeet niiden kasvatukseen ja lisäämiseen. Kauniit kasvikuvat lumoavat. Kasviesittelyjen lomassa on mielenkiintoista perinnetietoa ja historiaa.

Kerstin Engstrand: Uusia ideoita puutarhaan : pengerrykset, kiveykset, muurit ja altaat

Kirjasta löytyvät ohjeet pengerrysten, tukimuurien ja haastavien kukkaistutusten rakentamiseen. Kirja neuvoo miten voit parhaiten hyödyntää pihasi korkeuserot. Portaat voivat olla muutakin kuin käytännöllinen rakennelma: ne voivat olla pihan näyttävä kaunistus. Maanpeittokasveilla ja vesiaiheilla voi puutarhaansa luoda persoonallisen ilmeen. Runsas kuvitus inspiroi omiin suunnitelmiin!

Leena Luoto: Oman pihan terveydeksi

Miksi saippualiuokset eivät helposti tehoa kirvoihin? Mitä hyötyä voi puutarhan kasveille olla kukkakärpäsestä ja sen toukista? Biologit Leena ja Heikki Luoto ovat koonneet puutarhaharrastajille tietopaketin kasvitaudeista ja tuhohyönteisistä. Kirjassa on esitelty myös puutarhanhoidon kannalta hyödylliset ötökät. Kirjan hienot ja selkeät kuvat sekä taulukot auttavat tunnistamaan mikä kasvia vaivaa. Torjuntakeinoista esitellään erityisesti luonnonmukaisen torjunnan keinot.

Kristiina Nurminen, Vantaan kaupunginkirjasto

Retkiä Vantaan historiaan

Backaksen kartanoVantaa tarjoaa monia kiinnostavia kohteita kesäisille retkille Vantaan historiaan. Vantaan maisemassa on paljon historiallisia elementtejä, mutta maisema muuttuu niin nopeasti, ettemme tajua meitä ympäröiviä muistojen kerroksia. Helppolukuiseksi matkaoppaaksi Vantaan historiaan sopii vaikkapa Vantaan kaupunginmuseon viehättävä teos Matkamme Vantaan historiassa joka perustuu kaupunginmuseossa olevaan Vantaan historian näyttelyyn.

Vantaan kaupunki omistaa Hakunilan/Håkansbölen kartanon, jonka puistossa vantaalaiset voivat nauttia historian havinasta ja kartano ympäröivästä romanttisesta ilmapiiristä vaikkapa piknikillä. Tuore Vantaan kartanoista kertova kirja on Jukka ja Seija Hakon ja Pia Lillbroändan asiantunteva ja antoisa Kartanomatka Vantaalla. Siinä on paljon kuvia ja tarkkoja tietoja lisätietoa etsivälle, esimerkiksi kartanoiden omistajaluettelot. Kartanomatka -kirjasta saamme tietää, että Håkansbölen puistossa kävi piknikillä Kustaa kolmas 10.6.1775. Hakunilan kartanosta voi lukea myös Vantaan kansalaismuistin internetsivuilta.

Myös Backaksen ostosta kaupungille on neuvoteltu. Kirjailija Pirjo Tuominen kirjoitti Backaksen kartanosta kirjan Backas: kartano elää asuessaan Vantaalla v. 1988. Se on aivan mainiota luettavaa! Kesäisin Backaksen maisemissa tanssitaan ja kuunnellaan jazzia: lauantaina 11.6. klo 15.00 on Backaksen puistossa koko perheen ilmainen jazzkonsertti, jossa kuullaan sekä musiikkiopiston isoa paraatiorkesteria että pienempää New Orleans –kokoonpanoa.

Hieman erilaisen piknikin voi tehdä suuntaamalla Vantaan lähiöiden ostoskeskuksiin. Matkaoppaaksi voi ottaa vaikkapa Olli Helasvuon ja Niina Vainion kirjan Laatua laitakaupungilla. Vantaan ostoskeskukset 1961-1986. Kirja on Vantaan ostarien historia, ja vanhat valokuvat niistä ja niiden ympäristöstä ovat kiinnostavia. Samoin se, miten asiantuntijat esittelevät rakennusten detaljeja ja arvottavat niitä. Esimerkiksi Myyrinpuhos ja Hiekkaharjun ostari ovat rakennushistorialliselta arvoltaan kansainvälisesti tai valtakunnallisesti merkittäviä.

Vanhempien aikojen kohteita voi etsiä Kulttuuriympäristön rekisteriportaalista. Sillä voi tutkia, onko kivikauden mies elänyt kotinurkilla. Muinaisjäännösrekisteri ilmoittaa Vantaalta 313 jäännöstä. Esimerkiksi Myyrmäen keskustan alla oli Jönsaksen alue, jonka kaivaukset 1960-1990-luvuilla olivat laajimmat siihenastiset Suomessa. Vaikka Myyrmäki näyttää perin modernilta kahdeksankymmentäluvun normilähiöltä, on se ikiaikuinen asuinpaikka. Alueelta on löydetty ainutlaatuinen Suomen vanhin kivikauden punamultakalmisto ja kodanpohja, nuorakeraaminen kalmisto ja asuinpaikkoja sekä eriaikaisia tulisijoja 70 kappaletta. Alueen merkitys tuli yllätyksenä kaupungillekin. Lopputulos oli, että alue tutkittiin ja rakennettiin sitten.

Lisää uusinta tietoa saa Sirpa Leskisen ja Petro Pesosen mukaansatempaavasta Vantaan esihistoriasta. Kirja on niin tarttuva, ettei sitä malta käsistään laskea. Kesän pyöräilyretket voi suunnata kirjan avulla, sillä lopussa on luettelo muinaisjäännöspaikoista. Kirjan luettuaan voi tunnistaa muinaisen työkalun – jos routinut maa sellaisen esiin nostaa! Kirjasta selviää, että Vantaalla on elänyt mammutteja ja että keramiikan valmistustaito tuli Suomeen joitakin satoja vuosia ennen kuin Ruotsiin. Vantaan koiranystäville kerrottakoon, että vanhin Suomessa ajoitettu koiran luu on löydetty täältä – en siis tarkoita koiran herkkupalaa.

Vantaan historian kirjasarjaan odotetaan seuraavaksi keskiaikaosaa. Se on varmasti yhtä mainio kuin esihistoriaosa, sillä töitä on jo tehty: Vantaan kaupunginmuseo tutki yhdessä virolaisen Padisen kunnan kanssa keskiaikaa. Projektin tuloksena on ilmestynyt suomeksi ja ruotsiksi kirja Gubbackasta, ruotsalaissiirtolaisten 1100-1200-luvulla perustamasta kylästä, joka jo 1500-luvun puolivälissä jäi asumattomaksi. Gubbacka on Kehä III:n ja Itäväylän risteyksen länsipuolella. Paikan näet helposti kirjan kartasta. Tutkijat kuvaavat gubbackalaisten työ- ja keittiövälineitä, uuneja ym. ja pystyvät päättelemään paljon noinkin etäisestä elämästä. Tutkimusalueella kulkee polku, joka jo 1100-1200-luvuilla oli kulkuväylänä. Näet kirjassa kuvan avatun tienpohjan satoja vuosia vanhoista kärrynjäljistä. Pitäisiköhän käydä kävelemässä tuo polku!

Pääkaupunkiseutulaisilla arkeologianharrastajilla on seura nimeltä Ango, ja eri seuroilla on vilkasta toimintaa. Internetsivuilla on luentoja ja retkipaikkoja ympäri Suomen. Ango järjestää maksuttoman muinaiskävelyretken Helsingin Vanhankaupungin alueelle ke 8.6. klo 18.00-19.30.

Maarit Mäkinen

Kuva: Pekka Turtiainen Lähde: Vantaan kaupungin kuvapankki

Vantaan tunnuksia – Vantaa kirjallisuudessa 1.

 

Vantaalaisille tuttu oman kaupungin tunnuskuva on – paitsi lähiöt – liikenteeseen liittyvä : ennen Vantaanjoki, nykyään Kehä III, itä-länsi -jakautuneen kaupungin yhdistävä valtatie. Ja tietenkin Helsinki-Vantaan lentokenttä.

Vantaanjoki ja Vantaan historia ovat Vesa Haapalan innoittajia Vantaa-runokokoelmassaan vuodelta 2007. Teksti liikkuu nykyajasta keskiaikaan, siinä on eri kertojia: sistersiläinen, isä – miehen kokemuksia upeasti ilmaistuna. Blogissaan Haapala sanoo: ”Kirjoitan mieluusti paikoista, joissa olen tuskin ollut ja joita tunnen vain vähän. Onhan näitä, Vantaa, Rooma. Paikka on mielikuvituksen sija.”

Viime aikoina on yhdistetty Helsinkiä ja Vantaata. V. 2006 järjesti Kanneltalo Rajalla-runokilpailun, jolla etsittiin pääkaupunkiseutulaisten kokemuksia kotiseudustaan suhteessa naapurikaupunkeihin. 45 runoa julkaistiin antologiassa Kolmen kaupungin kainalosta . Antologiasta välittyy kauniisti kaupunkilaisten tunteet nopeasti muuttuvissa, rakkaissa ympäristöissä. Vantaanjoen merkityksestä kertoo Helena Heinosen runo:

Tule nyt

Tule autolla.

tule bussilla,

tule metrolla.

Parasta kuitenkin olisi

jos tulisit meloen Vantaata pitkin.

Mirja Anttola-Hakala taas on kirjoittanut antologiaan runon Kehä kolmosella. Susanna Sääskilahden runossa matkustetaan Helsingistä pois:

Ajan uni

Nukahdin usein Pasilassa,

heräsin vilja-aaltoihin,

monta maksamatonta matkaa.


Muutkin antologian runot tuntevat kaipuuta luontoon:

Nää stadit on niinku

joku ihmeen viljapelto:

tuhannet tähkäpäät huojuu

pitkin kartsoja ja toreja.

(Maiju Tawast)

Urbaanimpi Vantaa-kuva esiintyy Vesa Haapalan toisessa Vantaa-nimisessä runossa, joka on julkaistu Kuntarunosuoni-sivulla. Runo alkaa – kuinka ollakaan – Olen kehätie… Se pulppuaa kuin keväinen joki täynnä elementtejä, jotka jokainen vantaalainen tunnistaa sydän kurkussa hymyten mutta kuitenkin toiveikkaana: …olen aamu joka valaisee nämäkin pihatLue runo ja nauti.

Juha Nummisen dekkarissa Viimeiseen pisaraan (1987) poliisi järjestää jännittävän operaation Kehä III:sen ja Hämeenlinnantien risteyksen tienoilla: ”Kehätie on väkivaltaisesti tuhonnut reunoiltaan vanhan maaseutukulttuurin ja pullistanut sen tilalle massakulttuurin huoltoporrasketjun: pienteollisuutta, keskusvarastoja, huoltoasemia, voimalaitoksia, huonekaluhalleja…”

Maarit Mäkinen