10.1.2017 Minä olen Malala : Malala Yousafzai (Tammi, 2014)
on kansainvälisesti tunnetun koulutuksen puolestapuhujan ja Nobelin rauhanpalkinnon saaneen Malala Yousafzain ainutlaatuinen tarina. Tiistaina 9.10.2012 pakistanilaista koulutyttöä Malala Yousafzaita ammuttiin lähietäisyydeltä päähän, koska hän halusi puolustaa tyttöjen oikeutta koulutukseen. Malala selvisi hengissä raaasta hyökkäyksestä, ja hänestä tuli yhdessä yössä rauhanomaisen vastarinnan ja kaikille avoimen koulutuksen kansainvälinen symboli. Muistelmissaan Malala kertoo omin sanoin tuon kohtalokkaan päivän tapahtumista sekä koskettavan ja innoittavan tarinan päätöksestään olla antamatta periksi ääriaineksille.
Malalan tarina herätti lukupiiriläisissä monenlaisia ajatuksia. “Aliarvioimatta päähenkilön kokemuksia, minkälainen kirjallinen tuote tämä oikein on?” – kysyi eräs lukija. Kirja ei ole kaunokirjallisuutta eikä oikein elämäkertakaan (kertojana nuori tyttö). Lukija määritteli kirjan tapahtumakirjaksi.
Yleisesti kirjan rakennetta ja kirjoitustyyliä pidettiin hankalana. Nimiä, vieraita käsitteitä ja Pakistanin vaihtelevaa poliittista historiaa oli rasittavan paljon. Tarina olisi voinut avautua helpommin ja monipuolisemmin esim. kahden kertojan näkökulmasta. Eräs lukupiiriläinen kiteytti ongelman näin: “Kirjassa ei ollut vetoa. Aihe voi olla mikä tahansa, jos siinä on imua, se vie mukanaan. Tässä sitä ei ollut”. Toisen lukijan mielestä kirja oli huonosti kirjoitettu ja koko tarina epäuskottava. Mitä jätettiin kertomatta ja mitä muutettiin tarkoitusperille sopiviksi? Käytettiinkö tytön vilpittömyyttä hyväksi ja tehtiin sillä rahaa?
Kirjasta myös pidettiin. Eräs lukija suorastaan ahmi tarinan ja koki sen ei niinkään kaunokirjallisena teoksena vaan oppikirjana. Kirja tarjosi runsaasti tietoa Lähi-Idän historiasta nykypäivään. Tytön kertomana Talibanin kauheudet avautuvat uudella tavalla. Malalan tarina antaa uskoa siihen, että yksikin ihminen voi muuttaa maailmaa ja pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Toki Malalan uskottavuus koetteli monta lukijaa. Kuinka voi noin nuori tyttö antaa haastatteluja, lausua mielipiteitään ja olla koko maailman keskiössä? Mutta toisaalta: ihmelapsia syntyy aina ja otollisessa maaperässä he pääsevät kukoistamaan. Malala ei olisi kaikkien tuntema Nobel palkittu rauhantekijä, jos hän olisi syntynyt Pakistanissa toisenlaiseen perheeseen. Hänellä oli poikkeuksellisen isän poikkeuksellinen tuki ja mahdollisuus hyödyntää nykytekniikkaa kirjoittamalla blogia ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Todettiin myös, että sodan ja vainon keskellä lapsetkin ovat aikuisempia.
Kirja aiheutti keskustelua naisen asemasta, koulutuksesta ja uskonnon vallasta maailmassa. Suomalaisten nykynuorten olisi hyvä lukea Malalan tarina, jotta ymmärtäisivät, kuinka hyvin asiamme ovat Suomessa. Malala on kiehtova persoona: toisaalta ihan tavallinen koulutyttö, toisaalta esiintyvä asiantuntija ja myös harras, koraania tulkitseva muslimi. Musliminaisten tavoin Malala käyttää huivia. Huivi näyttää pysyvän tiukasti musliminaisten päässä myös länsimaistuneilla muslimeilla. Pohjautuuko tapa koraanin oppeihin vai onko se tapakulttuuriin sidottu viesti identiteetistä?
Lopuksi päädyimme pohtimaan, mikä tai mitkä ovat meidän kenties näkymättömät huivimme, kulttuuriimme sidotut tapamme, joista emme henno luopua. Joulun läheisyys toi mieleen joulun pinttyneitä perinteitämme. Jouluksi täytyy siivota, valmistaa jouluruokia, ostaa lahjoja. Kukaan ei voi olla jouluna yksin. Nämä näkymättömät huivit löysimme, keksiikö joku lisää?
Maija Kantola
maija.kantola(at)vantaa.fi