Avainsana: lukupiiri

11.10. John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar, 2011)

Lumon lukupiirillä oli lokakuussa luettavana John Boynen romaani Tarkoin vartioitu talo , joka alkaa vuodesta 1915 tsaarin ajan Venäjältä. Georgi Daniilovitš Jatšmenev on 16-vuotias maalaispoika, joka pelastaa suuriruhtinaan kuolemalta ja silloin hänen elämänsä muuttuu täysin. Georgi palkataan tsaari Nikolain pojan, Aleksein, henkivartijaksi ja hän muuttaa asumaan tsaarin hoviin Pietarin Talvipalatsiin. Venäjällä eletään kuitenkin sekasortoista aikaa, joka johtaa vallankumoukseen ja päättää Romanov-suvun pitkään jatkuneen valtakauden.

Vuonna 1980 kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa Zoja-vaimonsa rinnalla. Zoja on vakavasti sairas ja hänen viimeisenä toiveenaan olisi päästä käymään edes lähellä lapsuuden maisemia, mutta Georgilla ei ole kaipuuta nuoruutensa Venäjälle. Pariskunta päättää matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja saa Georgin muuttamana mieltään ja he jatkavat matkaa Pietariin (silloin Leningrad).

Lukijoiden mielestä Tarkoin vartioitu talo on mielenkiintoinen faktan ja fiktion sekoitus. Alussa kerrotaan venäläisen maalaiskylän elämästä hienolla ja värikkäällä tavalla. Historialliset aikafaktat ovat mukana kertomuksessa, mutta tarinana teos on silkkaa satua. Ihmeteltiin, miten maalta tullut nuori poika voi tulla henkivartijaksi Alekseille, tulevalle tsaarille. Nikolai kuvataan hieman nuhjakkeeksi ja todellista valtaa tuntuu käyttävän Aleksandra, joka on hyvin voimakas persoona. Lukijat päättelivät, että tsaariperhe ei pelastunut, koska suurvaltasuhteet olivat tärkeämpiä kuin sukulaisuussuhteet, joita tsaariperheellä oli moniin Euroopan kuningashuoneisiin.

Muutamaa lukijaa harmitti se, ettei pakomatkasta kerrota tarkemmin ja arvoitukseksi jää, miten Georgi ja Zoja onnistuivat pakenemaan. Lukijoiden mielestä Pariisiin ja Lontooseen muutot ja Georgin työn saanti pariisilaisesta kirjakaupasta ja British Museumin kirjastosta tapahtuvat ihan liian helposti. Miten Georgi on oppinut kielet? Onko Zoja opettanut häntä? Saduissa käy hyvin ja päästään perille ilman rahaa ja papereita.

Moni lukija yllättyi kirjan lopussa siitä, kuka Zoja oikeastaan on. Osa lukijoista oli arvaillut asiaa jo aiemmin. Zojan pelot Pariisissa koskettivat lukijoita. Rivien välistä voi päätellä, että Zoja on hyvin traumatisoitunut. Zoja on hyvin lapsenomainen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja hän tuntee syyllisyyttä kaikesta.
Ihmeteltiin, mikä idea kirjailijalla oli siinä, että hän antaa Zojan ja Georgin tyttären kuolla ja Zojan sairastua syöpään – eikö vastoinkäymisiä olisi ollut jo kylliksi ilman niitä.

Suomalaisina tunnemme naapurimaamme historiaa, joka on myös meidän historiaamme. Lukupiiriläiset kritisoivat kirjan antamaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta. Lukijat ihmettelivät, miten Zoja ja Georgi pääsevät käymään Neuvostoliitossa vuonna 1981.

Kirja on kokonaisuutena hyvää viihdettä, jolla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Teos on pinnallinen ja kevyt, mutta sisällöltään mielenkiintoinen ja se loppuu kauniisti. Osa lukijoista piti kirjasta, koska sen tyyli vastasi omia lukumieltymyksiä. Teos on historiallinen, jännitys- ja rakkausromaani yksissä kansissa. Yksi lukija vertasi kirjaa Laila Hirvisaaren teoksiin. Kirjassa ei menty kovin syvälle historiallisiin tapahtumiin, mikä osaltaan säästi lukijaa raakuuksilta. Yhden lukijan mielestä teos oli hyvin kafkamainen kertomus.
Juoni on mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät aikatasot ovat helppoja, koska henkilöitä on vähän. Tämä on taitavan kirjoittajan laatima romaani. Istutetaan tarina historialliseen kehykseen ja täydennetään kirjailijan vapaudella. Sujuva, helppolukuinen kirja, jossa on alusta loppuun ”koukkuja” lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Eija Kylänpää
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi