Avainsana: kirjavinkit

Julkaistu

Sherlock Holmesin seikkailut Hakunilan Murhiksessa 8.11.2017

Sinne meni uusi Sherlock Holmes-kirja! Valitettavasti olin itse sairaana, enkä päässyt osallistumaan ryhmän kokoontumiseen, mutta onneksi murhislaiset ovat niin motivoituneita ja fiksuja, että osaavat keskustella ihan keskenäänkin. Iso kiitos Tialle keskustelun vetämisestä! Liekö vakiovetäjän poissaolosta johtuen viime kerta oli todellinen hittikerta. Porukkaa oli tullut paikalle vissiin sekä ovista että ikkunoista! Hienoa!

Bonnie Macbirdin kirja Veren taide ei saanut kovin innostunutta vastaanottoa. Runsasta keskustelua oli syntynyt siitä miksi joku haluaa kirjoittaa jonkun toisen keksimästä hahmosta oman kirjan (tätä samaa voisimme kysyä Agatha Christie -kirjailija Sophie Hannahilta, joka kirjoittaa uusia kirjoja Hercule Poirot´sta). Ärsytyskynnystä oli nostanut kirjan henkilöiden nopea toipumiskapasiteetti: ensin ollaan kuolemankielissä ja sitten vaan saman tien pompataan pystyyn ja pannaan menoksi Hollywoodin toimintaelokuvien sankarien malliin. Pulmien ratkomistavan oli todettu olevan hahmon tunnusmerkki, joten se puoli oli onnistunut tässä kirjassa. Kirjailijan tähän astinen ura oli myös nostattanut keskustelua ja hämmästystä. Hän on muun muassa kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia, näytelmiä ja keskittyy tällä hetkellä uusiin Sherlock Holmes -tarinoihin sekä vesivärimaalaukseen.

Joulukuun kirjaksi valitsimme Vesan innostavan suosituksen vuoksi Christoffer Carlssonin Varjot, joka on Leo Junker-sarjan ensimmäinen osa. Teos on saanut vuonna 2013 Ruotsin Dekkariakatemian parhaan ruotsalaisen rikoskirjan palkinnon. Ainakin minun odotukseni ovat korkealla tämän kirjan osalta, saa nähdä lunastaako teos ne.

Tap(a)amme taas seuraavan kerran keskiviikkona 13.12.2017 klo 17.30 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.
Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:
Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Julkaistu

Syksy alkoi kepeästi Hakunilan Murharyhmässä

Olipa mukava taas tavata kaikkia kesän jälkeen! Kesän kuulumiset tuli vaihdettua ja samalla orientoiduttiin jo alkaneeseen syksyyn.

Syyskuussa puhuimme Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka kirjasta. Murhislaiset joutuivat kaivelemaan muistiensa lokeroita, koska suurin osa ryhmästä oli lukenut kirjan jo kesäkuussa. Ja kuten niin usein ennenkin: kirja jakoi mielipiteitä mikä positiiviseksi asiaksi lasketaan! Osa ryhmäläisistä haluaa lukea jatko-osankin (ja ruotsin kielen taitoiset myös ne osat, joita ei ole suomennettu), osa taas luki kirjan pitkin hampain ja sisulla läpi.
Kirja luokiteltiin naisten veijariromaaniksi ja keskustelua virisi aiheesta voisiko periaatteessa pelkällä (ajatus)energialla tappaa ihmisiä? Tämäkin asia jakoi mielipiteitä. Kirjassa koettiin hyväksi se, että kirjan keskiössä olivat vaihteeksi ihan tavalliset ihmiset eivätkä poliisit. Todettiin myös, että tämä teos sopii sellaisille lukijoille, jotka eivät välitä lukea kovin ahdistavia tarinoita.

Seuraava kirjamme on Terttu Auteren kirjoittama Kuka murhasikaan rouva Holmin. Tämän kirjan myötä lähdemme seikkailemaan 1930-luvulle. Kustantajan sivuilla kirjaa tituleerataan ”elegantiksi salonkidekkariksi, joka on sukua Agatha Christien salapoliisiromaaneille.” Saa nähdä miten tämä kirja maistuu murhislaisille.

Tap(a)amme seuraavan 11.10.2017 klo 17.30 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.
Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot:
Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Julkaistu

Heinäkuussa Hakunilassa

Paula lähti lomille, joten remmiin astui heinäkuun lukupiirin vetäjäksi Laura.
Vauhtia oli taas kerran vaan ei – onneksi – vaarallisia tilanteita. Keskustelun kohteena oli tällä kertaa Sergei Dovlatovin Haarakonttori. Itse en sitä ehtinyt lukea, mutta jutut olivat sellaisia, että pitänee johonkin Dovlatovin teoksista vielä tarttua.
Vinkkinä Haarakonttorin lukijoille: lukupiiri suosittelee aloittamaan kirjan lopusta eli lukemaan lopussa olevan henkilö- yms. luettelon ensimmäiseksi. Avartaa kuulemma kummasti kirjan hahmottamista. Kirja rankattiin satiiriseksi ja huumoria sisältäväksi, mutta vaatii historiantuntemusta. Muuten se oli helppolukuinen ja sisälsi paljon dialogia. Kirjailijan tyyliä verrattiin joka Kari Hotakaiseen ja Ernest Hemingwayhin!


Elokuussa tartutaan suomalaiseen kirjaan. Vuoron saa Tuula-Liina Variksen Huvila. Katsotaan mitä sen sisuksista löytyy ja minkälaista keskustelua kehkeytyy. Elokuun lukupiiriä luotsaa taas tuttuun ja turvalliseen tapaansa Paula keskiviikkona 2.8.2017 klo 13-14.30.

Ihanaa kesän jatkoa kaikille!

Kesäterveisin,
Laura Aaltonen psta
Paula Puustinen
paula.puustinen(at)vantaa.fi
p. 09 839 30805

Julkaistu

Hakunilan Murharyhmän kevätretki 14.6.2017

Näin se tämäkin Murhiskausi päättyi ja oli vuoro jo perinteeksi muodostuneen kevätretken (sentään toinen kerta!). Olimme kirjailija / toimittaja Jarkko Sipilän järjestämällä rikoskävelyllä! Nyt on takana mielenkiintoinen retki, jota sääkin suosi.

Tapasimme ryhmän kanssa Senaatintorilla kello 17. Porukkaan liittyi lennosta  mukaan myös muutama kiinnostunut kuulija matkan varrelta. Kävelimme Aleksanterinpatsaalta Kolmen sepän patsaalle ja saimme kuulla yllättävän paljon tarinoita sekä uusista että vanhoista rikoksista, joita Aleksanterinkadulla on tehty. Rikosten kirjo kyseisellä kadun pätkällä oli myös monimuotoinen, tarinoita löytyi talousrikoksistaa, tapoista, huumausainerikkomuksista ja niin edelleen.


Saimme myös loistavia vinkkejä siitä mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä, jos aikoo aloittaa rikollisen uran. (Kaikkea ihminen oppii, kun vanhaksi elää…) Retki oli kokemisen arvoinen ja allekirjoittanut suosittelee sitä kaikille rikoksista kiinnostuneille. Ohessa linkki, jos haluat aiheesta tarkempaa tietoa:

https://www.facebook.com/rikoskavelyt/?fref=ts

 

 

Seuraavan kerran tapa(a)mme syksyllä: keskiviikkona 13.9. klo 17.30 -19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Syyskuussa keskustelun alla on Marianne Cedervallin Ajattelen sinua kuolemaasi saakka, joka on genren suhteen varsinainen rajatapaus. Ja kuten aina ennenkin: löydät  kirjan Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.

Tervetuloa mukaan sekä uudet että vanhat dekkaristit! Mukavaa kesää kaikille!

Lisätiedot:
Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Julkaistu

Hakunilan kirjaston Murharyhmässä tapahtuu!

Heippatirallaa kaikille!

Tämä kevät ei todellakaan ole mennyt kuin Strömsössä näiden päivitysten suhteen! Toivotaan, että tulevaisuudessa pysyn reippaammin tolpillani ja homma pelittää paremmin.

Pikana tiedotan seuraavaa:
poikkeuksellisesti seuraava Murharyhmä (14.6.2017) pidetään Helsingin keskustassa. Tapaamme klo 17.00 Senaatintorilla Aleksanterinpatsaalla rikostoimittaja ja dekkarikirjailija Jarkko Sipilän, joka johdattaa meidät rikoskävelylle kaupungin uumeniin.

https://www.facebook.com/rikoskavelyt/?fref=ts

Jos haluat liittyä seuraamme, niin ilmoittauduthan minulle 12.6.2017 mennessä:

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

 

 

 

Julkaistu

Lukupiiri Lumon kirjastossa 11.10.2016

11.10. John Boyne: Tarkoin vartioitu talo (Bazar, 2011)

Lumon lukupiirillä oli lokakuussa luettavana John Boynen romaani Tarkoin vartioitu talo , joka alkaa vuodesta 1915 tsaarin ajan Venäjältä. Georgi Daniilovitš Jatšmenev on 16-vuotias maalaispoika, joka pelastaa suuriruhtinaan kuolemalta ja silloin hänen elämänsä muuttuu täysin. Georgi palkataan tsaari Nikolain pojan, Aleksein, henkivartijaksi ja hän muuttaa asumaan tsaarin hoviin Pietarin Talvipalatsiin. Venäjällä eletään kuitenkin sekasortoista aikaa, joka johtaa vallankumoukseen ja päättää Romanov-suvun pitkään jatkuneen valtakauden.

Vuonna 1980 kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen elämäänsä Lontoossa Zoja-vaimonsa rinnalla. Zoja on vakavasti sairas ja hänen viimeisenä toiveenaan olisi päästä käymään edes lähellä lapsuuden maisemia, mutta Georgilla ei ole kaipuuta nuoruutensa Venäjälle. Pariskunta päättää matkustaa Suomeen. Suomessa Zoja saa Georgin muuttamana mieltään ja he jatkavat matkaa Pietariin (silloin Leningrad).

Lukijoiden mielestä Tarkoin vartioitu talo on mielenkiintoinen faktan ja fiktion sekoitus. Alussa kerrotaan venäläisen maalaiskylän elämästä hienolla ja värikkäällä tavalla. Historialliset aikafaktat ovat mukana kertomuksessa, mutta tarinana teos on silkkaa satua. Ihmeteltiin, miten maalta tullut nuori poika voi tulla henkivartijaksi Alekseille, tulevalle tsaarille. Nikolai kuvataan hieman nuhjakkeeksi ja todellista valtaa tuntuu käyttävän Aleksandra, joka on hyvin voimakas persoona. Lukijat päättelivät, että tsaariperhe ei pelastunut, koska suurvaltasuhteet olivat tärkeämpiä kuin sukulaisuussuhteet, joita tsaariperheellä oli moniin Euroopan kuningashuoneisiin.

Muutamaa lukijaa harmitti se, ettei pakomatkasta kerrota tarkemmin ja arvoitukseksi jää, miten Georgi ja Zoja onnistuivat pakenemaan. Lukijoiden mielestä Pariisiin ja Lontooseen muutot ja Georgin työn saanti pariisilaisesta kirjakaupasta ja British Museumin kirjastosta tapahtuvat ihan liian helposti. Miten Georgi on oppinut kielet? Onko Zoja opettanut häntä? Saduissa käy hyvin ja päästään perille ilman rahaa ja papereita.

Moni lukija yllättyi kirjan lopussa siitä, kuka Zoja oikeastaan on. Osa lukijoista oli arvaillut asiaa jo aiemmin. Zojan pelot Pariisissa koskettivat lukijoita. Rivien välistä voi päätellä, että Zoja on hyvin traumatisoitunut. Zoja on hyvin lapsenomainen, joka ei koskaan kasva aikuiseksi ja hän tuntee syyllisyyttä kaikesta.
Ihmeteltiin, mikä idea kirjailijalla oli siinä, että hän antaa Zojan ja Georgin tyttären kuolla ja Zojan sairastua syöpään – eikö vastoinkäymisiä olisi ollut jo kylliksi ilman niitä.

Suomalaisina tunnemme naapurimaamme historiaa, joka on myös meidän historiaamme. Lukupiiriläiset kritisoivat kirjan antamaa vääristynyttä kuvaa todellisuudesta. Lukijat ihmettelivät, miten Zoja ja Georgi pääsevät käymään Neuvostoliitossa vuonna 1981.

Kirja on kokonaisuutena hyvää viihdettä, jolla ei ole mitään tekemistä faktojen kanssa. Teos on pinnallinen ja kevyt, mutta sisällöltään mielenkiintoinen ja se loppuu kauniisti. Osa lukijoista piti kirjasta, koska sen tyyli vastasi omia lukumieltymyksiä. Teos on historiallinen, jännitys- ja rakkausromaani yksissä kansissa. Yksi lukija vertasi kirjaa Laila Hirvisaaren teoksiin. Kirjassa ei menty kovin syvälle historiallisiin tapahtumiin, mikä osaltaan säästi lukijaa raakuuksilta. Yhden lukijan mielestä teos oli hyvin kafkamainen kertomus.
Juoni on mukaansa tempaava. Kirjassa esiintyvät aikatasot ovat helppoja, koska henkilöitä on vähän. Tämä on taitavan kirjoittajan laatima romaani. Istutetaan tarina historialliseen kehykseen ja täydennetään kirjailijan vapaudella. Sujuva, helppolukuinen kirja, jossa on alusta loppuun ”koukkuja” lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseksi.

Eija Kylänpää
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Julkaistu

Lukupiiri Lumon kirjastossa 13.9.2016

13.9. Fabio Geda: Krokotiilimeri (Otava, 2012)

Syksy 2016 aloitettiin Lumon lukupiirissä lukemalla Fabio Gedan teos Krokotiilimeri. Kirja on tositarina pienestä afgaanipojasta, Enaiatista, jonka äiti lähettää pakomatkalle kohti Eurooppaa. Eräänä aamuna kymmenvuotias pikkupoika on yksin maailmassa, mukanaan vain äidin antamat elämänohjeet: ”Pysy erossa huumeista, älä tartu aseisiin ja älä varasta”. Näin alkaa Enaiatin vuosia kestänyt rankka vaellus kohti Euroopan unelmamannerta. Matka kulkee Pakistanin ja Iranin kauttaTurkkiin, Kreikkaan ja Italiaan.

Lukupiiriläiset olivat tällä kertaa melko yksimielisiä kirjasta.

Tarina oli julma ja järkyttävä, mutta onneksi kirja oli sopivan ohut ja helppolukuinen. Kirjan tekotapaa kritisoitiin ja sen kieltä kuvailtiin ”kököksi”. Kirjaa lukiessa välillä mietitytti faktan ja fiktion raja.

Kirjan tapahtumat olivat niin hirveitä, ettei niitä voinut alkaa ajatella loppuun saakka, vaikkakin ne aiheuttivat tunnekuohua. Koko kirja oli ahdistava, kun ajatteli sen tosipohjaisuutta. Joku lukupiiriläisistä totesi, että nykyiset afgaanilapset eivät ole koskaan nähneet rauhaa kotimaassaan.

Koska kirja oli kirjoitettu minä-muodossa, se auttoi lukijoita uskomaan, että poika selviää hurjasta pakomatkastaan. Kirjaa pidettiin kuitenkin lähinnä seikkailukertomuksena, eräänlaisena kevyenä dokumenttina. Tekstin todettiin tekevän vääryyttä vakavalle asialle. Hyvä kirjailija olisi saanut aiheesta ammennettua huomattavasti enemmän. Kirja jätti myös vuosien aukon tapahtumien kulkuun.

Lukijoiden mielestä pakomatka kuvattiin hyvin pinnallisesti ja tapahtumat vain todettiin eikä mitään kerrottu kovin syvästi. Kovassa merenkäynnissä tapahtunut kumivenematkakin tapahtui yllättävän helposti. Pohdittiin sitä, oliko pinnallisuus osittain käännöksestä johtuvaa.

Lukijat olivat pohtineet kirjan henkilöiden äiti-lapsisuhdetta. Miten kukaan äiti pystyy laittamaan lapsen yksin matkaan? Kuinka raakaa onkaan, kun pieni poika joutuu lähtemään pakomatkalle vailla aikuisen turvaa. Eräs lukija ihmetteli sitä, että miksi äiti lähti kuljettamaan Enaiatia pakomatkalle, vaikka poika kuului ikänsä puolesta jo miesten maailmaan muslimiyhteisössä.

Pakomatkalaiset olivat hyvin luottavaisia auttajiaan kohtaan. Luottamus oli todella suuri rahojen suhteen, joita he jättivät milloin kenenkin haltuun matkan varrella. Jostain kummasta ilmestyi aina mukavia ja avuliaita ihmisiä, jotka eivät jättäneet Enaiatia pulaan. Poika ei joutunut missään vaiheessa hyväksikäytetyksi, mikä tuntui hyvin uskomattomalta.

Vuosien varrella poika kehittyi ja otti joukon johtajan roolin varsinkin merimatkalla. Enaiat oli selviytyjä, joka ei katkeroitunut pahoista kokemuksistaan. Äidin antamat ohjeet toimivat moraalisena selkärankana, mikä antoi voimaa pahoissakin paikoissa.

Aihe oli kuitenkin ajankohtainen ja mielenkiintoinen. Tämä on nykypäivän todellisuutta maailmassa, jossa ilmapiiri on koventunut.

Lopuksi pohdittiin, missä Enaiat on nyt: Lontoossa vai Vantaalla?

Kirja herätti paljon pohdintaa lukijoissa ja jätti varmasti lähtemättömän muistijäljen jokaisen mieleen. Jotakin iloakin tähän päivään haluttiin kuitenkin löytää ja onneksi ulkona oli aurinkoinen ja kesäinen syyspäivä piristämässä lukupiiriläisiä kotimatkalla.

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Julkaistu

Hakunilan Murharyhmä retkeili Helsinkiin 11.5.2016

Tällä kertaa teimme jotain rajoja rikkovaa! Lähdimme tutustumisretkelle Amos Andersonin taidemuseossa olevaan Helsinki Noir -näyttelyyn, joka on aivan ehdoton retkikohde kaikille jännityskirjallisuudesta kiinnostuneille. Onneksi saimme äänestettyä muut opastetulle kierrokselle osallistuneet ihmiset kumoon, joten pääsimme nauttimaan oppaan kertomuksista juuri tähän uudenlaiseen näyttelyyn liittyen. Kirjailija Susanna Luojus on kirjoittanut näyttelyä varten tarinan, jonka avulla näyttelyvieras voi osallistua rikosdraamaan ja sen kulkuun. Näyttelyssä on luonnollisestikin esillä taideteoksia, mutta näyttelytilaan on myös lisätty ääniefektejä, jotta katsoja voisi tuntea olevansa 1930 -luvun Helsingissä.
”Murhislaiset” pitivät kovasti näyttelystä ja ainakin minua itseäni kiinnostaisi mennä näyttelyyn uudelleen. Saapa nähdä tarttuuko joku ”meikäläisistä” museon järjestämään kirjoituskilpailuun, jossa etsitään tarinaan toisenlaisia ratkaisuja.

Tutustu näyttelyyn tarkemmin oheisesta linkistä:

http://amosanderson.fi/fi/nayttelyt/helsinki-noir/

Kesäkuussa thumbnail_Hautamäki Ata käsittelemme Ata Hautamäen kirjaa ”Siell´on hieno hietakehto”, jonka voit hakea luettavaksesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä Murharyhmän kohdalta.
Huomioi myös, että Ata Hautamäki tulee vieraaksemme, joten nyt, jos koskaan kannattaa tulla paikalle!

Itse myönnän olevani luopio… katoan ensin lomalle ja sitten vuorotteluvapaalle. Kesäkuussa minua sijaistaa Paula Puustinen, joka on jo konkari lukupiirien vetämisessä. Syyskuusta eteenpäin ohjaksissa on Penita Hiltunen. Itse palaan kulmille taas tammikuussa 2017.
Mukavaa kesää ja syksyä kaikille!

Tap(a)atte taas seuraavan kerran 8.6.2016 klo 17.30 – 19.00 tuttuun tapaan Hakunilan kirjaston monitoimitilassa. Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!

Lisätiedot (6.6.2016 asti):

Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi

Julkaistu

Lukupiiri Lumon kirjastossa 10.5.2016

10.5. Pauliina Susi: Takaikkuna (Tammi, 2015)

Kevään viimeisenä kirjana luettiin Pauliina Suden romaani Takaikkuna. Lukupiiriläiset kokoontuivat aluksi keskenään ruotimaan kirjaa ja sen jälkeen meillä oli vieraanamme itse kirjan kirjoittaja. Lukupiiriläisten mielipiteet kirjasta olivat tällä kertaa melko samanlaisia.

Kirjassa sukelletaan bittiavaruuteen ja nettistalkkaukseen. ”Olisiko aihetta päivittää yksityisasetuksia, kun koko ajan on tunne, että joku tarkkailee salaa eivätkä aikeet aina ole hyväntahtoisia”, ajattelee yksinhuoltajaäiti Leia Laine. Leia joutuu kohtaamaan netin raadollisimman puolen, kun hän ottaa vetääkseen hankkeen, jonka tarkoituksena on tarjota tukea miehille, jotka käyttävät prostituoitujen palveluja. Leia on kutsuttu TV:n keskusteluohjelmaan haastateltavaksi projektista ja heti ohjelman jälkeen hän alkaa saada nimettömiä törkyviestejä puhelimeensa. Saa hän toki kannustavaakin palautetta ja kaveripyyntöjä Facebook-tililleen. Sosiaalisen median reaaliaikaisuus tuo oman ahdistavan tunnelmansa kirjaan, miten helppoa onkaan levittää viestiä eteenpäin.

Muutamat lukupiiriläiset pitivät kirjan alkua hyvin tietotekniikkakeskeisenä ja siksi hieman tylsänä. Teksti kuitenkin tempaisi jossakin vaiheessa mukaansa ja loppua kohti jännitys tiheni. Lukijoiden mielestä juoni oli dekkariin sopiva. Kirja oli mielenkiintoinen ja siinä liikuttiin monella eri tasolla, joita jäi miettimään.

Kirjan aihetta pidettiin hyvin ajankohtaisena kuvauksena tästä ajasta. Vihapuheet leviävät sosiaalisessa mediassa ja nuoriso viettää siellä kaiken aikansa. Lukupiirissä todettiin, että on kuitenkin kiva oppia nuorten kieltä. Osa lukupiiriläisistä kertoi olevansa yhtä tumpelo tietokoneen kanssa kuin Leia, jonka vastapuolena kirjassa esiintyi tietokonenörtti Land-o ja jonka tekemiset sopivat hyvin tarinaan. Leian TV-esiintymisen jälkeen Land-o aloittaa todellisen painajaisen Leian elämässä, bussikortti lakkaa toimimasta, pankkitili tyhjenee ja identiteetti katoaa. Yksimielisesti kauhisteltiin tämän päivän vaaroja ja nettimaailmassa esiintyvää ilkeyttä ja pahuutta.

Joiltakin lukijoilta jäi hämärän peittoon, mitä kirjassa esiintyvät miehet tavoittelivat, oliko kyseessä raha ja kiristys. Yhden lukijan mielestä nörtin ainoana tavoitteena oli vain raja-aitojen ylitys netissä. Lukupiiriläiset pohtivat kirjan henkilökaartia ja heidän persooniaan. Kirjan alussa hyviksenä pidetty henkilö paljastuikin myöhemmin pahikseksi. Joidenkin mielestä Leia tuntui aluksi fiksulta ja vahvalta naiselta, joka kuitenkin heittäytyi hetkessä avuttomaksi. Ministeri Tarmo Häkkilää pidettiin hyväuskoisena maalaisena ja kummasteltiin, miksi hän oli mennyt avautumaan liikaa avustajalleen. Leian tytär, Viivi puolestaan oli lukupiiriläisten mielestä melko kypsä ikäisekseen juoniessaan asioita ja loppujen lopuksihan Viivi paljastui koko sotkun käynnistäjäksi.

Lukijat miettivät kirjailijan viittauksia Hitchcockin Takaikkunaan ja StarWarsiin. Viittauksiin saatiin selitykset kirjailijavieraalta. Pauliina Susi kertoi, että Hitchcockin Takaikkuna tuli hänelle mieleen, kun Leia istui jalka paketissa asunnossaan. Yhtäläisyydet StarWarsiin juontavat Pauliina Suden nuoruuteen ja hän kertoi olleensa vankka StarWars-fani teininä.

Yli viisisataasivuinen järkäle on nopealukuinen ja pitää lukijan otteessaan loppuun saakka.
Eräs lukupiiriläinen totesi, että tämä oli aikuisten satu, johon saatiin kaunis loppu. Kirjan kansi miellytti lukijoita, joiden mielestä se oli upea ja aiheeseen sopiva.

Toinen tunti lukupiiritapaamisesta oli varattu kirjailijavierailuun, johon osallistui lukupiiriläisten lisäksi muita kirjaston asiakkaita. Pauliina Susi kertoi meillä mielenkiintoisia asioita omasta työstään ja Takaikkuna-projektista, joka kaikkineen kesti 6-7 vuotta ja siitä viimeiset kaksi vuotta olivat olleet varsinaista kirjoitusprosessia. Keskustelu kirjailijan kanssa oli vilkasta ja vierailla riitti kysyttävää viime minuuttiin saakka.
Suuret kiitokset vielä kirjailija Pauliina Sudelle ja häntä kuuntelemassa olleelle yleisölle!

Lisätietoja:
Eija Kylänpää
09 8393 2127
eija.kylanpaa(at)vantaa.fi

Julkaistu

Lukupiiri Lumon kirjastossa 12.4.2016

12.4. Guthrún Eva Minervudottir: Nukentekijä (Atena, 2010)

Islantilainen kirjailija Guthrún Eva Minervudottir vie lukijan outoon maailmaan kirjassaan Nukentekijä.

Kirjan päähenkilöt Sveinn ja Lóa kohtaavat sattumalta, kun Lóan autosta puhekaa rengas Sveinnin talon lähistöllä. Sveinn on nukentekijä, joka valmistaa yksilöllisiä seksinukkeja yksinäisille miehille. Lóa on hermoromahduksen partaalla oleva yksinhuoltajaäiti, joka yrittää selvitä elämässä anoreksiaa potevan tyttärensä kanssa.

Keskustelun avaukseksi lukupiirissä muisteltiin syytä, miksi juuri tämä kirja valittiin lukupiirikirjaksi. Muistikuvaksi täsmentyi tarkoitus perehtyä Pohjoismaisiin kirjailijoihin, ja erityisesti haluttiin tutustua Islantiin ja islantilaisuuteen kaunokirjallisuuden kautta. Avasiko juuri tämä kirja ja kirjailija islantilaista elämäntapaa, jäi lukupiirille hämäräksi. Oletettiin, että kirjan tapahtumat ja henkilöt eivät mitenkään erityisellä tavalla ilmentäneet tyypillistä islantilaisuutta. Sen sijaan luonnon vaikutusta ihmisten elämään pidettiin todellisena. Puhjennut myrsky lopettaa ihmisten kiireet ja määrittelee heidän olinpaikkansa myrskyn laantumiseen saakka, sattuipa se sitten olemaan vaikka vieraan ihmisen koti. Kirjailija luonnollisesti käytti luonnonoikkua hyväkseen edistääkseen tarinan juonikkuutta.

Kirjan aihe ja takakannen lupaus ”elävä kertomus siitä, miten eriskummallisiksi ihmissuhteet voivat muodostua, miten on helpompi lähestyä silikoninukkea kuin toista ihmistä ja miten eloton nukke ei kuitenkaan voi koskaan korvata lihaa ja verta”, ei kattanut lupaustaan. Kirjan ihmiset olivat omituisia hahmoja, joita oli hankala käsitellä ja ymmärtää. Kerrontaa pidettiin pinnallisena ja välillä piinaavan junnaavana. Lukemista tai asioiden ymmärtämistä ei helpottanut sekään, että kirjan tapahtumia kuvattiin vuorotellen kahden kokijan silmin. Myös kirjan suomentajan osuutta tekstin sujumattomuuteen ja epätarkkuuksiin epäiltiin.

Tarinan punaisena lankana nähtiin äidin tuska ja hätä sairaan lapsen puolesta, yksinäisyys, kohtaamattomuus ja yhdessä elämisen vaikeus, jotka vaikuttavat yleismaailmallisilta ilmiöiltä riippumatta ajasta ja asuinpaikasta.

Vaikka Nukentekijä ei lukijoitaan juuri vakuuttanut, hyvänä asiana pidettiin lukupiirin tuomaa lukemisen velvoitetta: tuleehan luetuksi kirja, johon ei omien mielihalujensa ohjaamana tarttuisi. Kirjan avulla voi mennä uuteen ja itselle outoon maailmaan, olla siellä hetken ja tulla pois, vallankin jo oleminen siellä ei miellytä. Myös kirjojen maailmassa on hyvä joskus piipahtaa mukavuusalueensa ulkopuolella.

Maija Kantola
erikoiskirjastovirkailija
maija.kantola(at)vantaa.fi