Viimeisin ”Murhis” oli pelkkää juhlaa. Murhamysteerin voittajat Tia & Pirjo lahjoivat meitä voittonsa kunniaksi karkeilla ja me järjestäjät saimme hienon kiitoskortin.
Eikä tässä vielä kaikki: meillä oli vieras! Dekkarivinkkari Matti Järvinen Pasilan kirjastosta tuli iloksemme ja vinkkasi meille kasan uutta luettavaa. Oli kerrassaan hurmaavaa napostella nameja ja samalla kuunnella tarinointia hyvistä kirjoista.
Matti vi
nkkasi meille seuraavat kirjat:
Bauer, Belinda: Hautanummi
Forsman, Tiina: Annikki Nissinen selvittää murhan
Hautala, Marko: Kuokkamummo
Heino, Jyrki: Kellari
Hiekkapelto, Kati: Kolibri
Hjorth & Rosenfeldt: Mies, joka ei ollut murhaaja
Larsson, Åsa: Aurinkomyrsky
Leino, Marko: Ansa
Saarto, Timo: Vaitelias poika
Sandberg, Timo: Mustamäki
Theorin, Johan: Hämärän hetki / Santa Psykon suojatit / Verikalliot / Yömyrsky
Pyysimme Mattia suosittelemaan vinkkaamistaan kirjoista meitä varten seuraavan kuukauden kirjan. Muutamasta ehdotuksesta valikoitui luettavaksi
Belinda Bauerin Hautanummi. Käsittelemme sitä sitten marraskuussa.
Vinkkauksen jälkeen kävimme käsiksi viimeisimpään lukukirjaamme: Jim Thompsonin keräämään novellikokoelmaan Helsinki Noir. Ryhmän ”tuomio” kirjalle oli seuraava: mielenkiintoinen lukea, mutta niin kovin, kovin synkkä. Teoksen hyvä puoli oli, että monet tapahtumapaikoista olivat lukijoilleen jo ennestään tuttuja, joten oli mukava nähdä tapahtumat sielunsa silmin novelleja lukiessaan. Toisaalta taas kaivattiin vähän enemmän ”lihaa luitten päälle”. Ryhmän mielestä tarinat jäivät kesken ja aivan liian lyhyiksi, vaikka olivat mielenkiintoisia. Tarnoissa olisi ollut ainesta enempäänkin.
Teemu Kaskisen kirjoittama ”Pieni musta” sai kaikki naislukijansa kerrassaan raivoihinsa. Saattoipa käydä jopa niin, että kaikki naiset olivat novellista niin vihaisia, että ryhmän miesvahvistus ei saanut ääntään kuuluville… tässä kohtaa paheksun itseäni ryhmänvetäjänä, koska itsekin villiinnyin jäkättämään ko. novellista = lähti vähän lapasesta. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion myös siihen, että ”Pieni musta” oli todella tyylikkäästi kirjoitettu, vaikka tarina itsessään oli (etenkin) naislukijoilleen todella ahdistava.
Keskustelimme myös, että minkähänlaisia noir -sarjan muut kirjat ovat? Maalaavatko nekin kaupungeistaan yhtä synkeää kuvaa kuin Helsinki Noir vai ovatko ne erilaisia? Onko perinpohjainen synkkyys vain suomalaisten kirjoittajien etuoikeus ja kuinka paljon sanalla ”noir” on tässä kohtaa painoarvoa? Tästä pitää siis ottaa selvää ja lukea joku toinenkin teos.
Pienenä vinkkinä näin etukäteen: joulukuun tapaamisessa vieraanamme on kirjailija Markku Keisala. Toki sitä ennen luemme hänen teoksensa, jotta voimme piinata itse tekijää kysymyksillämme ja kommenteillamme. Luettava kirja julkistetaan vasta seuraavassa tekstissä – pidän teitä jännityksessä siihen asti!
Tämmöistä tällä erää, johan sitä tekstiä syntyikin. Jos et päässyt paikalle 14.10. tai haluat liittyä ryhmäämme, hae oma lukukappaleesi Hakunilan kirjaston varaushyllystä. Löydät kirjan Murharyhmän nimellä.
Tap(a)amme taas keskiviikkona 11.11.2015 klo 17.30 – 19.00 Hakunilan kirjaston monitoimitilassa.
Tervetuloa sekä uudet että vanhat dekkaristit!
Lisätiedot:
Laura Aaltonen
09 83930805
laura.aaltonen@vantaa.fi
PS. Hiphei! Kaipailemiimme eläinaiheisiin dekkareihin löytyi uusi sarja! Spencer Quinn kirjoittaa Nuuskija-tutkimuksia nimistä sarjaa, josta on toistaiseksi suomennettu kaksi osaa: ”Karvat pystyssä” ja ”Häntäkarvan varassa”. Kirjojen sankarista Chet -koirasta lisää ohessa:
http://www.chetthedog.com/
– See more at: http://kirjasto.vantaa.fi/lukupiiri/?p=2549#sthash.sqtC9hEj.dpuf
