Neuschwansteinin linna Saksan Baijerissa on toiminut esikuvana Disneyn Prinsessa Ruususen linnalle. Flickr.com: Armandoreques, CC BY-SA

Tämän vuoden Satupäivän kirjavinkeissä tavataan tosi nälkäinen kissa, seitsemän pölhöä pöllöä ja monia vahvoja tyttöjä ja naisia. Lisäksi kalastellaan helmiä ja uppoudutaan kertomattomien tarinoiden maailmaan.

Hyvää Satupäivää!

Vinkki 1

Magdalena Hain ja Teemu Juholinin (kuvitus) teoksessa Kurnivamahainen kissa (Karisto, 2017) pieni tyttö kohtaa metsässä valtavan kokoisen kissan. Otus on ahnehtinut sisuksiinsa viljapeltoja, ihmisiä, eläimiä, kokonaisia kaupunkeja ja paljon muuta. Silti kissan maha kurnii ja vaatii aina vain lisää. Hyväntahtoinen tyttö lupaa etsiä kissalle lisää syötävää, ettei itse joutuisi kissan sisuksiin. Mutta löytyykö enää mitään syötävää, kun kissa on jo ahminut lähes kaiken?

”En ole nähnyt sinun syövän, mutta kasvat silti koko ajan”, tyttö sanoi. ”Mistä se johtuu?”
Kissa tirkisti tyttöä yhdellä silmällä, vaivalloisesti, sillä siitä oli tullut jo niin suuri, että sen oli vaikea nähdä tyttöä, joka oli pysynyt pienenä. ”Kun syö tarpeeksi, kasvaa ihan itsekseen. Sille ei mahda mitään.” Kissan satojen metrien pituiset viikset värähtivät. ”Mutta nälkä pysyy. Sillekään ei mahda mitään.” (s. 17)

Kurnivamahainen kissa on monen ikäisiä puhutteleva saturomaani. Se pureutuu sadun keinoin nykymaailman ongelmiin, kuten taloudelliseen eriarvoisuuteen ja ihmisten itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen. Siri Kolu pohtii kirjaa ja nykymenoa kirjoituksessaan Niskavuoren Hetan Suomi: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/09/20/siri-kolu-niskavuoren-hetan-suomi

Vinkki 2

Elena Favillin ja Francesca Cavallon teos Iltasatuja kapinallisille tytöille (S&S, 2017-10-16) pitää sisällään satuja jotka ovat täyttä totta. Yhden sivun pituiset tarinat kertovat ihan oikeista tytöistä ja naisista, vaikka ne on kirjoitettu sadun muotoon. Eri puolilla maailmaa ja eri aikoina eläneiden naisten joukossa on mm. tiedenaisia, keksijöitä, vaikuttajia, poliitikkoja, taiteilijoita, sotureita, urheilijoita ja hallitsijoita. Mukana on jo entuudestaan tuttuja kuuluisuuksia, mutta paljon myös tuntemattomampia vaikuttajia.

Yksi kirjan naisista on saudiarabialainen Manal Al-Sharif (s. 1979), jonka aloittaman esimerkin johdosta naiset saivat hiljattain oikeuden ajaa autoa Saudi-Arabiassa (YLE). Toisena esimerkkinä mainitsen Ann Makosinskin (s. 1997), joka keksi 15-vuotiaana ruumiinlämmöllä toimivan taskulampun ja jota pidetään yhtenä aikamme lupaavimmista keksijöistä. Kolmantena esimerkkinä olkoon Alfonsina Strada (1891-1959), intohimoinen pyöräilijä, joka osallistui ensimmäisenä naisena Italian ympäriajoon ja pääsi vaativassa kilpailussa maaliin yhtenä kolmestakymmenestä (osallistujia oli 90).

Jokainen kirjan nainen ja tyttö on uskaltanut toteuttaa itseään, tavoitella unelmiaan ja toteuttaa niitä – kukin omalla tavallaan ja omista lähtökohdistaan käsin. Kirjan tarinat ovat hienoja esimerkkejä kaikille nykypäivän tytöille (ja naisille) ja tarjoavat tervetullutta vaihtelua perinteisille prinsessasaduille. Kirjan upeat muotokuvat ovat kuudenkymmenen erimaalaisen taiteilijan käsialaa.

Kirjan voi lukea myös englanninksi: Good night stories for rebel girls – 100 tales of extraordinary women (Particular books, 2017)

Vinkki 3

Karin Erlandssonin saturomaanissa Helmenkalastaja (suom. Tuula Kojo, kuv. Tuuli Toivola, S&S 2017) nuori ja taitava helmenkalastaja Miranda päättää lähteä etsimään mystistä Silmäterää, kaikista helmistä suurinta. Silmäterää ovat etsineet lukuisat helmenkalastajat ennen häntä ja jokainen heistä on joutunut Silmäterän kirouksen valtaan ja kadonnut. Niin on käynyt myös Mirandan isälle ja monien muiden lasten isille ja äideille. Yllättäen Mirandan elämään astuu Sirkka, puhelias ja nauravainen pikkutyttö, joka Mirandan on otettava mukaan matkalle. Pian helmenkalastajaksi haluavasta Sirkasta paljastuu yllättävä piirre.

”Minne tahansa käännän katseeni, näen aina vain helmiä. Osa niistä on uponnut hiekkaan, osa on kasautunut keoiksi ja jotkut lepäävät yksikseen meriheinän ja levän muodostamilla pieluksilla.
Poimin vihreän helmen, joka lepää suoraan edessäni. Se on kämmeneni kokoinen ja tuntuu juuri siltä kuin pitääkin: liukkaalta ja kivenkovalta. Helmeä ei murskaa mikään.” (s. 20-21)

Helmenkalastaja vie kiehtovalle seikkailulle maailmaan, josta ei kirjan päätyttyä haluaisi lähteä pois. Paikoin jännittävä ja monin paikoin koskettava saturomaani kertoo ylpeydestä, etsimisestä ja löytämisestä sekä ystävyydestä. Kirja voitti Schildts & Söderströmsin lastenromaanikilpailun.

Vinkki 4

Hannu Mäkelän kirjoittamassa ja Elina Warstan kuvittamassa saturomaanissa Voimalla seitsemän pöllön (Tammi, 2017) päästään tutustumaan Suurkorven pöllöjen yhteiseloon, joka ei aina ole ihan mutkatonta. Naispöllöihin kuuluvat pieni räpsyripsinen Jade, tulista ruokaa kokkaileva Kookos sekä viileän tyylikäs Valkopöllö.  Miespöllöihin kuuluvat runoja ja mietelauseita rustaava Kivipöllö, pölkkypäinen Puupöllö ja baskeripäinen taitelijasielu Kaleva. Viimeisenä, muttei vähäisimpänä on vielä Isopöllö, eli huuhkaja.

Isopöllö on nimensä mukaisesti pöllöistä suurin. Se on myös yksinäinen, koska muut pöllöt pelkäävät sitä. Niinpä sen pöllön päähän pölähtää eräänä päivänä ajatus: se päättää ryhtyä Suurkorven kuninkaaksi. Muut pöllöt eivät oikein pääse jyvälle asian hyödyistä, mutta se ei Isopöllöä haittaa, joka itsevaltiaan ottein nimeää valtakuntansa Isopölöläksi (yhdellä l:llä). Tuoreen kuninkaan valtakunta on hädin tuskin perustettu, kun metsään saapuu metelöivä harakkaparvi tasa-arvoaatteineen. Mitenköhän onnistuu pöllöjen ja harakoiden yhteiselo?

Hannu Mäkelän lämpimän humoristinen tyyli saa hymyn huulille ja Elina Warstan pöllöt ovat juuri sopivan pöllöjä.

Vinkki 5

Leena Mäkisen, Anne Suvannon ja Soile Ukkolan teos Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat – lapsen kerrontataitoja kehittävä satukirja (PS-kustannus, 2017) nostaa kertojan paikalle aikuisen sijaan lapsen. Kirja sisältää kolme Puupposten perheen elämästä kertovaa kuvakertomusta, joiden pohjalta lapsi luo ja kertoo tarinat itse.

Tarinat on suunnattu 4-6-vuotiaille lapsille. Jokaisen kertomuksen alussa on johdantotarina, joka auttaa sekä aikuista että lasta virittäytymään tarinan tunnelmaan. Kirjan teoriaosuus tarjoaa kasvattajille ja vanhemmille kattavasti tietoa lapsen kerrontataitojen kehittymisestä.

Pelkästään kuvista koostuvat kertomukset kertovat Puupposten perheen arkisista sattumuksista. Monipuoliset ohjeet neuvovat, miten aikuinen voi tukea lasta kerrontatuokion aikana. Aikuinen voi auttaa lasta kertomaan esimerkiksi esittämällä kuviin liitettyjä kysymyksiä (ks. kuva).

Kuva kertomuksesta Eetu, Iitu ja riita ruokapöydässä, s. 133.

Muista myös nämä vinkit: Klassikkosatujen uudet tulkinnat (18.10.2016)