Pitkien jouluisten lomien jälkeen tapasimme taas Kartanonkosken yhteissuunnitteluluokan ja mediamysteeritiimin kesken. Päivän agendana oli katsahtaa menneeseen ja tulevaan sekä jokaisen meidän suunnittelijan mediamaisemiin.
Aloitimme tunnin muistelemalla syksyn tapaamiskertoja luokan taululle kiinnitetyn aikajanan avulla: yhdessä lautapelien pelailua ja tutustumista, draamaseikkailuja mysteerien kaupungissa ja kirjastolla pelattua Aurinkomyrsky-prototyyppipeliä. Viimeinen puolivuotinen oli selkeästi taittunut loman kautta jo unhoitettujen aiheiden puolelle, mutta tapaamiskerroilta tulostettujen kuvien, Mediamysteeri-blogin selailun ja muistin rassaamisen jälkeen muistot alkoivatkin tulvimaan. Luokkalaiset kokosivat syksyltä mieleenjääneitä hetkiä post-it-lapuille, jotka käytiin lisäämässä aikajanalle. Projektiseinä jäisi kuvineen kaikkineen luokkaan koko lopun kevään ajaksi.
Menneiden kaivelusta siirryttiin tulevaisuuteen katsomiseen. Mitä varten me olemme täällä yhdessä, mikä on meidän yhteinen tavoite? Miksi ihmeessä me täällä pelaillaan, keskustellaan tai leikitään, ja mikä se mediamysteeri nyt sitten lopulta onkaan? Hiljaisuus laskeutui luokkaan, ja huomasimme kuinka tärkeää on muistella ja miettiä yhteistä tavoitetta! Melkein kaikki olivat unohtaneet, mitä me Mediamysteeri-projektissa lopulta olemme tekemässä: Vantaan kaupunginkirjastoihin ja Päivälehden museoon kaikkien vierailuluokkien pelattavaa Mediamysteeri-peliä. Hiljasuus päättyi riemastuneeseen vastaanottoon: ”Siis kaikkiko pääsee pelaamaan sitä tässä suunniteltavaa peliä?” ja ”Kai mekin päästään pelaamaan sitä?”. Motivaatio kevääseen tuntui kuin puhkeavan kukkaan, ja siitä innostuneena kävimme koko suunnitteluporukalla kevään suunnitteluaikataulut ja tapahtumat alustavasti läpi.
Kevät lupaa luokkalaisille uusia aluevaltauksia ja vastuita: blogipostauksia ja tarkkailutehtäviä. Hanketyöntekijät Oona ja Venla nakittivat halukkaat luokkalaiset tekemään blogipostauksia tänne Mediamysteeri-blogiin. Toimittajan työn lisäksi yhteissuunnitteluluokkalaiset pääsevät myös tarkkailijan, tutkijan ja haastattelijan hommiin, kun testiluokat tulevat pelaamaan mediamysteeri-peliä. Suunnittelussa mukana olleet 5B:läiset voivat kerätä tärkeitä huomioita ja käytännön tietoa pelin sujuvuudesta ja mielekkyydestä.
Hahmotettuamme sijaintimme projektiseinämällä siirryimme täysin aiheesta toiseen: hankesuunnitelmista mediamaisemiin. Lähdimme median tutkintaan leikkisällä tehtävällä nimeltä rikkinäinen faksi. Rikkinäisessä faksissa jakauduimme ryhmiin, ja kirjoitimme jokainen omalle lapullemme tekstillä viestin. Tekstillä kirjoitettu viesti annettiin toiselle, joka vuorostaan piirsi sen. Tekstiosuus käännettiin lapun toiselle puolelle, ja kuva annettiin seuraavalle, joka tulkitsi kuvan taas tekstiksi. Laput kiersivät ryhmissä henkilöltä toiselle, ja joka toinen piirsi ja kirjoitti saman viestin yhä uudestan, tietämättä edellisiä tulkintoja.
Purimme tehtävän katsomalla ryhmien lempi faksiliuskoja ja vastaamalla Maijun esittämin kysymyksin:
Olivatko kuvat helposti sanallistettavissa? Entä oliko lauseista helppo tehdä kuva? Mitkä olivat vaikeimpia kuvia tai lauseita, mitkä helpoimpia? Mikä siihen vaikuttaa? Mitä eroa on kuvalla viestimisessä ja tekstillä viestimisessä? Mitä muita eri viestintämuotoja on (piirroksen ja teksin lisäksi esim. valokuva, sarjakuva, infografia, ääni, liikkuva kuva…)?
Palasimme pienryhmiin ja syvennyimme tutkimaan mitä viestintä ja media ovat. Purimme miellekartoille omaa mediankäyttöämme ja jokaisen omaa mediamaisemaa. Miten media näyttäytyy elämässämme hyvänä asiana, mitä se mahdollistaa? Entäpä milloin media voi olla huono ja jopa haitallinen? Miten media tai median käyttö on muuttunut, ja onko se muuttunut parempaan, huonompaan vai vaan erilaiseksi?
Suuri aihe alkoi taipua keskustelun myötä paloiksi ja yhä ymmärrettävämmäksi. Soveltaakseemme havaittuja asioita loimme hahmopiirustustehtävän kautta mielikuvituksellisia media-identiteettejä. Jokaisessa ryhmässä piirrettiin paperilappua taittamalla ja ringissä kierrättämällä hahmoja, joihin jokainen oli piirtänyt oman osansa näkemättä toisten piirustuksia. Ainoina reunaehtoina tekemisessä oli, että hahmo olisi suurinpiirtein luokan oppilaiden ikäinen eli viidesluokkalainen. Pienryhmissä avattiin naurunpyrskähdysten saattelemana hahmopaperit, ja ryhmät valitsi yhden hahmoista jatkokehiteltäväksi. Hahmolle piti keksiä kymmenessä minuutissa mediaidentiteetti, jonka voisi esitellä luokalle. Avustavina kysymyksinä käytimme esimerkiksi seuraavia:
- Miten hahmo käyttää mediaa? (Voidaan miettiä esimerkiksi päivänkulun mukaan: aamu – aamupäivä – keskipäivä – iltapäivä – ilta – yö)
- Mitä mediaviestimiä, sovelluksia?
- Minkä verran hän sitä käyttää? Liikaa vai ei kenties ollenkaan?
Saimme upean joukon mielenkiintoisia persoonia, joiden kehittelyssä ei oltu mielikuvitusta säästelty. Näitäkin mediamaisemia ja hullunkurisiakin ideointeja voimme myöhemmin sulauttaa Mediamysteeripelin hahmoihin ja juoneen!
