Ajatuksia projektista ja tuntisuunnittelusta projektitiimin jäsenen Maiju Siltakosken näkökulmasta
Projektimme keskeisenä tavoitteena on osallistaa Mediamysteeri-pelin suunnitteluun sen kohderyhmään kuuluvia nuoria sekä kehittää peli, joka kumpuaa nuorten omasta elämismaailmasta ja kiinnostaa heitä aidosti. Projektin erityispiirteenä voi nähdä tiiviin ryhmässä työskentelyn ja yhteissuunnittelun. Osallistava suunnittelu näkyy projektissa niin oman suunnitteluryhmämme toiminnassa kuin yhteistyöluokan kanssa työskentelyssä.
Ideoimme ja suunnittelemme yhdessä projektiryhmän kesken tuntien sisällöt, mutta jokaiselle ryhmän jäsenelle on myös omat vastuualueensa. Yksi omista tehtävistäni projektissa on yhteissuunnittelukertojen tuntisuunnitelmien tekeminen. Tuntisuunnitelma on tärkeä työkalu opettajalle ja sen merkitys korostuu edelleen, kun paikalla on samaan aikaan useampi opettaja.
Selkeän viestinnän ja vastuunjaon merkitys
Pääsimme ryhmämme kanssa ennen syksyn vierailuja Kartanonkoskella kuuntelemaan eri alojen asiantuntijoiden luentoja muun muassa pelipedagogiikasta ja palvelumuotoilusta, mikä antoi paljon työkaluja ja vinkkejä osallistavien suunnittelukertojen kehittelyyn. Esimerkiksi palvelumuotoilija Viivi Lehtosen esitelmän jälkeen ymmärsimme projektisuunnitelman jäsentämisen ja näkyväksi tekemisen tärkeyden ja havainnollistimme sen itseämme varten seinälle. Jotta oma osa projektissa voi hahmottua, on tärkeää nähdä se suhteutettuna kokonaisuuteen. Huomasin omalla kohdallani, että selkeän vastuualueen saaminen on lisännyt merkityksellisyyden ja osallisuuden tunnetta omassa tekemisessä ja helpottanut tietyn roolin ottamista oman ryhmämme kesken kuin myös luokan edessä.
Olemme pyrkineet opiskelijaryhmämme kesken ahkeraan ja selkeään ryhmän sisäiseen viestintään omassa Whatsapp-keskusteluryhmässämme. Osallisuuden tunnetta projektissa lisätään myös avoimuudella: jaamme keskenämme muistiinpanoja, kuvia ja linkkejä ja kirjoitamme suunnitelmamme auki tänne, avoimeen blogiin. Blogi toimii apukeinona myös yhteydenpidossa ja luokan osallistamisessa: he pääsevät tekemään postauksia omasta näkökulmastaan ja näkevät kaiken, mitä me teemme.
Viidestä opiskelijasta ja ohjaavasta opettajasta koostuva ydinryhmämme on pieni ja joka tapaamiskerralla joutuu varautumaan siihen, että jo ennestään pienestä ryhmästämme joku on poissa. Ryhmän intiimiys näyttäytyy myönteisenä, mutta tekee sen samalla haavoittuvaiseksi. Meillä ei missään vaiheessa syksyä ollut erikseen valittua puheenjohtajaa tai suunnittelukertojen vetäjää, vaan suunnittelumme on perustunut vapaaseen keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Koen, että tämänkaltaisessa pitkässä projektissa ryhmäytyminen ja turvallinen ympäristö on toimivan suunnittelun kannalta elinehto, mutta läheiset välit aiheuttavat myös helposti turhautumista ja viivästyksiä aikatauluun, kun keskustelu ajautuu aiheesta sivuun.
Pienryhmätyöskentelyä joustavalla aikataululla
Syksyn suunnittelukokonaisuuden aikana ideoimme luokan kanssa vierailumallin pelimekaniikkaa ja teemaa yhdessä tekien ja kokeillen. Ensimmäinen vierailumme Kartanonkoskella nojasi vahvasti yhdessä tutkimiseen. Lautapelien pelaaminen yhdessä ja luokan perinteisestä opettaja-oppilas-suhteesta etäännyttäminen tuki ryhmäytymispäämäärää. Saimme nopeasti huomata, miten helposti koulun arki ja kaikki siihen liittyvät muuttujat saattavat muuttaa koko päivän kulun. Luokan oma ohjaava opettaja ei ollut ehtinyt sairastumisesta ja kiireistä johtuen tehdä ennalta pyytämiämme valmisteluja. Lisäksi ensimmäisen tunnin aluksi koululla tuli palohälytys ja vietimme ensimmäiset puoli tuntia ulkona pakkasessa. Saimme kuitenkin rakennettua suunnittelukerrasta antoisan pudottamalla tiettyjä osioita alustuksesta pois ja tiivistämällä pelaamisaikaa.
Tuntisuunnitelmien tekemisen näkökulmasta huomasin, että varasuunnitelman tekeminen ja mahdollinen joustovara opetuksessa on erittäin tärkeää. On hyvä miettiä etukäteen, mitä tehtäviä tai osioita voidaan jättää pois tai lisätä, jos kaikki ei menekään niin kuin alun perin oli tarkoitus. Mitä jos jotain materiaaleja puuttuu tai influenssa-aalto iskee ja luokasta onkin vain murto-osa paikalla? Tuntisuunnitelmaa on turha tehdä minuutilleen ja jokaisen tehtäväosion läpikäyntiin kannattaa varata mieluummin liikaa kuin liian vähän aikaa. Tuntisuunnitelmia tekiessä huomasin myös, miten tärkeää selkeän ohjeistuksen tekeminen on, jos opetus tai osa siitä on jonkun muun kuin oman itsen vastuulla. Tämä on seikka, joka meidän on myös muistettava lopullisen Mediamysteeri-pelin ohjeistusta tehdessä.
Olemme suunnitelleet kaikkien yhteissuunnittelukertojen rakenteen niin, että suurin osa työskentelystä tapahtuu joka kerralla vaihtuvissa pienryhmissä, jolloin pääsemme havainnoimaan ryhmädynamiikkaa ja yhdessä toimimista paremmin. Käytössämme oleva Seppo-pelialusta perustuu ryhmätyöskentelyyn, joten myös suunnittelumme luokan kanssa on luontevaa tehdä pienryhmissä. Pienryhmissä tekeminen saa myös paremmin kaikkien äänet kuuluviin kuin koko ryhmän ollessa läsnä ja antaa jokaiselle ohjaavalle opiskelijalle luontevan vastuualueen opetuskerroilla. Vaihtuvien pienryhmien etuna on ollut myös se, etteivät poissaolot pääse vaikuttamaan työskentelyyn merkittävästi ja kaikki pääsevät työskentelemään kaikkien kanssa.
Suunnittelutuokiomme ajoittuivat syksyllä käytännön syistä keskiviikkoiltapäiviin, joten tuntisuunnitelmien tekemisessä piti ottaa huomioon mahdollinen iltapäivälevottomuus. Luokan pisimmät koulupäivät loppuivat normaalisti jo kello kahden aikaan ja tarkoituksenamme oli jatkaa yhteissuunnittelua aina neljään saakka iltapäivällä. Tämän pyrimme huomioimaan varaamalla opetuskerroille eväitä ja pitämällä ohjelman väljänä ja joustavana. Saatoimme tilanteen mukaan lopettaa päivän jo aikaisemmin. Kevään 2018 ajaksi olemme saaneet onneksi vaihdettua yhteissuunnittelukertamme aamupäiville.
Pelillisyyden hyödyntäminen ja näkymiä kevääseen
Toisella opetuskerralla hyödynsimme pelillistettyä draamaprosessiharjoitusta Mediamysteeri-pelin teemoittamisen suunnittelussa. Harjoitus toimi apuna tarinan yhteiskehittelyssä ryhmänä ja harjoituksen rakenne tuki osallistamisen tavoitetta. Etenimme tarinan kautta hahmo- ja ympäristösuunnittelusta kehollisiin harjoituksiin, joissa muun muassa juostiin suunnittelemamme maailman läpi, luotiin äänimaailma ja tehtiin kehopatsaita. Pienryhmissä kehitetyt tarinan elementit kietoutuivat yhteen ja muuttuivat, kun jokainen sai mahdollisuuden vaikuttaa tarinaan. Harjoituksella sivuttiin kirjastoon sijoittuvassa vierailumallissakin hyödynnettävää pelillistä lähestymistapaa, jossa ei kilpailla keskenään vaan mennään yhdessä yhteistä tavoitetta kohti.
Me opiskelijat olemme kokeneet roolimme projektissa palvelumuotoilijamaiseksi – olemme tuoneet eri toimijat yhteen ja keräämme eri alan osaajilta projektin onnistumiseen tarvittavat palaset yhteen. Osallistavan suunnittelun näkökulmasta haasteenamme tulee olemaan oppilailta tulleiden ideoiden eettinen käsittely ja suodattaminen lopullista peliä varten. Olemme pyrkineet työskentelemään tiiminä, jossa jokainen saa äänensä kuuluviin ja voi toimia omin ehdoin. On tärkeää, että keskustelulle ja kysymyksille jätetään tilaa. Osallistamisen kannalta tärkeää on ollut tiivis yhteydenpito luokkaan ja omien ja yhteisten tavoitteiden sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen. Tätä havainnollistimme luokalle kevään ensimmäisellä kerralla tehdyllä hanke-esittelyllä, joka jätettiin luokan seinälle muistuttamaan projektista ja sen etenemisestä. Kevään aikana jatkamme luokan kanssa suunnittelua, ja he toimivat yhtenä pelin testiryhmistä. Luokka pääsee myös kokeilemaan ohjaajan ja tarkkailijan osaa, kun ulkopuoliset testiryhmät kokeilevat pelin prototyyppejä. Osallisuuden kannalta tärkeä osa on myös kevään loppuun suunnittelemamme karonkka, jolla palkitsemme Kartanonkosken 5B-luokan vuoden aikana saamastamme suunnitteluavusta.
– Maiju Siltakoski, Mediamysteerin projektitiimin jäsen ja tuntisuunnitelmien vastaava
